1. sunnuntai pääsiäisestä


Quasimodogeniti

Liturginen väri: valkoinen, neljä alttarikynttilää.

Evankeliumikatkelma kuvaa opetuslapset Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen yhdessä kokoontuneina mutta he eivät ole iloiten julistamassa Jumalan suuria tekoja ja viemässä evankeliumia syntien anteeksiannosta kaikille luoduille. He eivät ole kokoontuneina yhteiseen rukoukseen tai murtamaan leipää. He eivät ole kokoontuneina tutkiakseen kaikkien kirjoitusten täyttymystä Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa vaan ”opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta.” (Joh.20:19) Sanoma ylösnousemuksesta oli toki tavoittanut heidät. Pietari ja Johannes olivat itse käyneet tyhjällä haudalla ja Maria Magdaleena todistanut heille nähneensä ylösnousseen. Silti Jeesuksen tullessaan täytyy murtautua paitsi ovea pidätelleiden lukkojen – ennen kaikkea näiden miesten sydämet lukinneiden salpojen läpi – tuodakseen heille oman rauhansa.

Opetuslasten sydämet olivat lukitut ihmispelolla. He olivat nähneet omin silmin, miten Heidän Herraansa oli kidutettu, lyöty ja piinattu ilman syytä. He ymmärsivät hyvin, mikä olisi Jeesuksen nimen tunnustamisesta koituva hinta. Jeesus oli tuomittu kansan villitsijänä ja kapinallisena. Mikä tulisi olemaan heidän kohtalonsa, jotka olivat kulkeneet kolme vuottaa elämästään Hänen seurassaan? Miten he voisivat tunnustaa Jeesuksen nimeä tulematta itse leimatuiksi osallisina kapinaryhmittymästä?

Opetuslasten sydämet olivat lukitut myös syyllisyydellä. Raskas synnintunto esti opetuslapsia iloitsemasta ylösnousemuksen sanomasta. Menneet päivät olivat osoittaneet, ettei heistä ollut Jeesuksen seuraajiksi. Kaiken kestäen, kaikessa uskoen, kaikessa rakastaen – tällainen Jeesus oli. Täydellinen pitkämielisyydessä ja itsensä kieltämisessä. Sen sijaan opetuslapset olivat osoittautuneet heikoiksi ja huonoiksi seuraajiksi. Pietari oli kuullut kukon laulut hiilivalkealla ja jokainen opetuslapsista jättänyt Herransa yksin. Opetuslasten elämässä oli tapahtunut juuri se, mitä Jeesus oli sanonut heille viimeiseltä aterialta lähdettäessä: ”Kirjoitettu on: ´Minä lyön paimenta ja lampaat hajotetaan.” (Matt.26:31) Vaikka opetuslapset lukittujen ovien takana olivat ulkoisesti yhdessä, silti sydämessään he olivat hajalle lyötyjä.

Ylösnousseella Kristuksella on kuitenkin hallussaan avaimet kaikkiin ihmiselämää sitoviin lukkoihin. Sillä Hän voi sanoa itsestään ”minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet” (Ilm.1:18) sekä ”näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, Hän joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee eikä kukaan avaa.” (Ilm.3:7). Kristuksen haavat ovat sulkeneet meiltä kadotuksen tien ja aukaisseet meille Taivaan oven Isän luokse. Kristuksen haavat päästävät meidän synnistä, kuolemasta ja pahan vallasta. Sen, minkä Kristus on haavoillaan sinulle avannut, sitä ei kukaan voi sulkea. Hän lahjoittaa rauhan haavojensa hinnalla. Ne julistivat kerran opetuslapsille ja ne julistavat yhä sinulle ja minulle: ”Taivas on avattu sinua varten. Isä odottaa sinua luokseen ikuisuuteen. Helvetti on suljettu sinulta, minun haavani sen lukitsivat.”

1. lukukappale

Jes. 43:10–12

Te olette minun todistajani, sanoo Herra, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa, eikä minun jälkeeni toista tule. Minä, minä olen Herra, eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä. Minä olen ilmoittanut, olen pelastanut ja julistanut, eikä ollut vierasta jumalaa teidän keskuudessanne. Te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minä olen Jumala.

2. lukukappale

1. Joh. 5:4–12

Sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika? Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus. Sillä kolme on, jotka todistavat: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä. Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa. Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.

Evankeliumi

Joh. 20:19–31

Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille!” Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran. Niin Jeesus sanoi heille jälleen: ”Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.” Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.”

Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Jeesus tuli. Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: ”Me näimme Herran”. Mutta hän sanoi heille: ”Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko”.

Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen”. Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!”

Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden; mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä.

Rukoukset

1. Anna, Isä, kaikkivaltias Jumala, että me, jotka nyt ilolla olemme viettäneet pääsiäistä, sinun armosi avulla parantaisimme elämämme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Amen.

2. Herra Jumala, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua sanomattoman suuresta armostasi, kun olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta säätänyt meille lohdutukseksi autuuden evankeliumin ja pyhät sakramentit, että me niissä löytäisimme syntien anteeksisaamisen. Me rukoilemme sinua: anna Pyhä Henkesi sydämiimme, että uskoisimme sanasi ja pyhien sakramenttien kautta vahvistuisimme uskossa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Amen. (KR1913)

3. Me kiitämme sinua, rauhan Jumala, että olet kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, Herramme Jeesuksen. Me rukoilemme sinua: tee meidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksemme toteuttaa sinun tahtosi, ja pyhitä koko olemuksemme niin, että henkemme, sielumme ja ruumiimme säilyisivät nuhteettomina hänen tulemukseensa. Anna meille yhä runsaammassa määrässä rauhasi, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, ja johdata meitä Pyhän Henkesi kautta kerran iankaikkisiin rauhanmajoihin. Amen. (KR1913)

Päivän psalmi

Antifoni:

1. Piet. 2:2

Ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, *
että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen.

Psalmi:

Ps. 116:1–9

Minä rakastan Herraa, *
sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni;

sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, *
ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.

Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; *
minä jouduin hätään ja murheeseen.

Mutta minä huusin avukseni Herran nimeä: *
”Oi Herra, pelasta minun sieluni!”

Herra on armollinen ja vanhurskas, *
meidän Jumalamme on laupias.

Herra varjelee yksinkertaiset; *
minä olin viheliäinen, mutta hän auttoi minua.

Palaja, sieluni, takaisin lepoosi, *
sillä Herra on tehnyt sinulle hyvin.

Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, *
minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta.

Minä saan vaeltaa Herran kasvojen edessä *
elävien maassa.

Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Antifoni toistetaan.


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos