Aurinkoinen päivä Wartburgissa – Välähdyksiä uskonpuhdistaja Martti Lutherin elämästä

Luther julistettiin Wormsin valtiopäivillä valtakunnankiroukseen:

Uskonpuhdistuksen alkutahdit lyötiin v. 1517, jolloin Luther naulasi 95 teesiään Wittenbergin linnankirkon oveen. Teesit oli tarkoitettu oppineiden välisen keskustelun pohjaksi. Mutta kuinka ollakaan, Lutherin teeseissä oli suorastaan räjähtävää ainesta. Teesit eivät jääneet enää oppineiden keskustelun pohjaksi, vaan ne levisivät kansan keskuuteen. Loppu on historiaa, Luther ei tiennyt, millaiseen muurahaispesään oli sohaissut. Tapahtumat lähtivät vyörymään eteenpäin omalla voimallaan. Aikanaan Luther mielipiteineen joutui kirkollisten esimiestensä ja jopa keisarin kuultavaksi. Lutherin monista kuulemistilaisuuksista Wormsin valtiopäivät v. 1521 oli viimeisin ja uskonpuhdistuksen etenemiseen liittyen ratkaiseva. Luther saapui Wormsiin 16.4. v. 1521. Luther oli aikansa superjulkkis ja häntä oli tullut vastaanottamaan suuri kansanjoukko tavallisia kaupungin asukkaita. Valtiopäivät alkoivat. Keisari Kaarle V koki tehtäväkseen torjua uskonpuhdistuksen ja vahvistaa katolisen kirkon valta entiselleen. Luther ei suostunut luopumaan kirjoissaan lausumistaan totuuksista, lisäksi hän asettautui vielä kriittisesti vastustamaan katolisen kirkon kirkolliskokousten väitettyä erehtymättömyyttä. Kaarle V:n valtapyrkimyksille Lutherin reformaatio oli huono uutinen. Useat Saksan alueruhtinaat olivat innostuneita uskonpuhdistuksen ohjelmasta. Alueruhtinaat olivat saaneet lisää itseluottamusta keisariin nähden. Monet alueruhtinaat halusivat lisäksi toimia uskonpuhdistuksen suojelijoina alueellaan. Tätähän kaikki suuret johtajat pelkäävät. Niin keisarikin pelkäsi ennen kaikkea valtansa kapenemista ja jopa katoamista. Luther oli sattunut uskonpuhdistuksellaan nousemaan kahta suurta valtakeskittymää vastaan: Rooman kirkkoa ja keisari Kaarlea. Yllättävää kyllä, nämä kaksi mahtavaa tahoa olivat jäämässä tappiolle tässä kamppailussa. Siksi Luther piti kannattajineen raivata pois tieltä. Wormsin valtiopäivillä keisari Kaarle V antoi odotetun ratkaisun. Luther tuomittiin valtakunnankiroukseen. Tämä merkitsi sitä, että kuka tahansa saattoi surmata Lutherin joutumatta siitä rangaistavaksi. Merkillistä kyllä, Lutherilla oli 21 päivää suoja-aikaa, vasta sen jälkeen hänet saataisiin surmata. Luther lähti seurueineen Wormsista salaa 26.4. Hän oli jo kuullut ystäviensä tekemästä suunnitelmasta: Saksin vaaliruhtinas Fredrik Viisas oli suunnitellut toimittavansa Lutherin turvaan. Matka kotia kohti jatkui.

Luther kaapattiin ja vietiin turvaan Wartburgin linnaan

Joukko aseistettuja ratsumiehiä hyökkäsi Lutherin ja hänen seurueensa kimppuun 4.5. v.1521 lähellä Altensteinin linnaa. Lutherin matkakumppani Amsdorf ”kiroili kuin sotamies”, toinen matkakumppani Petzensteiner pelastautui hyppäämällä pensaikkoon. Luther sai hädin tuskin mukaansa Uuden Testamentin ja hepreankielisen Raamatun. Lutherin matka vei kohti tuntematonta päämäärää. Tuo määränpää oli Wartburgin linna lähellä Lutherin kotiseutuja. Edes Lutherin suojelija vaaliruhtinas Fredrik Viisas ei tiennyt, minne Luther vietäisiin, vaikka hän olikin antanut käskyn Lutherin viemiseksi turvaan. Wartburgin linna sijaitsee vanhan Saksan alueen keskuksessa. Tuo linna on perinteikäs ja täynnä kulttuurihistoriaa. Perimätiedon mukaan kreivi Ludwig Springer perusti tuon linnan jo v. 1067. Saman perimätiedon mukaan linnanvuri Wartberg ei edes kuulunut kreivi Ludwigille-hän varasti alueen itselleen merkillisellä juonella. Hän kuljetutti Wartbergin vuoren huipulle omilta mailtaan maa-ainesta ja näin tehtyään hän väitti, että linna on todella perustettu hänen omistamilleen maille. Linnan yksi merkittävimmistä asukkaista on ollut Unkarin prinsessa Elisabet. Hän asui linnassa vv. 1211-1228. Häntä on pidetty roomalaiskatolisen uskon merkittävänä edustajana. Elisabet omistautui sairaiden auttamiseen, häntä pidettiin myös suoranaisena ihmeidentekijänä. Elisabet julistettiin roomalais-katolisen kirkon toimesta pyhimykseksi. Wartburg sijaitsee kauniilla kukkulalla itäisessä Saksassa. Linnan ympäristössä kasvaa kaunis metsä. Siellä saksalainen luonto on kauneimmillaan.

Tuossa linnassa Luther vietti aikaa 10 kuukautta. Linnan yksinäisyyteen joutuminen oli Lutherille aluksi ankara koettelemus. Takana olivat innostavat, mutta vaikeat uskonpuhdistuksen ensi vuodet. Lutherin päällä lepäsi roomalais-katolisen kirkon panna ja keisarin julistama valtakunnankirous. Ei ollut siksi ihme, että levottomat ajatukset valtasivat Lutherin mielen. Terveys horjui. Riuskalle toimen miehelle toimettomuus oli puuduttavaa. ”Istun tässä koko päivän joutilaana ja pää painuksissa”, totesi Luther. Toimettomuus toi mieleen pahoja ajatuksia. Wartburgissa Lutherin suojelijat yrittivät järjestää ajankulua. Luther vietiin jopa metsästysretkille. Metsästyksestä hän ei kuitenkaan pitänyt. Hänen ajatuksensa olivat muualla. Hänet oli sysätty sivuun syrjäiseen linnaan, samalla keisari ja roomalais-katolinen kirkko valmistautuivat uskonpuhdistuksen täydelliseen tuhoamiseen. Hänen olisi pitänyt olla paikalla siellä, missä suuret asiat tapahtuvat. Kauan toimettomuus ei kuitenkaan kestänyt. Uskonpuhdistaja tarttui kynään, kaikkein mahtavimpaan aseeseen. Hän aloitti Wartburgissa suuren projektin. Hän alkoi kääntää Uutta Testamenttia saksan kielelle. Se ei ollut helppoa. Saksan kirjakieltä ei ollut olemassakaan ja niinpä Uutta Testamenttia käännettäessä Lutherin oli samalla luotava uusia sanoja ja ilmauksia. Lutherin ystävät uskoivat, että Luther oli tapettu, mutta hiljalleen kaikki saivat tietää, että Luther olikin elossa. Wartburgin ajalta on peräisin myös Lutherin kiistakirjoitus ”Rationis Latomianae confutation”. Tämä kiistakirjoitus oli suunnattu leuvenilaisen teologin Jakob Latomuksen vuolasta kiistakirjoitusta vastaan.

Wartburgin aika oli Lutherille oman uskonnäkemyksen syventymisen aikaa

Luther kirjoittaa, että ihminen on täysin synnin läpitunkema-se koskee myös kastettuja. Heidän syntinsä on tosin anteeksiannettu, muttei hävitetty. Hurskaat eivät ole vain ”heikkoja ja epätäydellisiä, vaan kokonaan syntisiä, mutta koska he uskovat… ja kun synti on heissä tuomittu ja lopullisesti tapettu, niin sitä ei panna heidän maksettavakseen”. Myös jokainen hyvä työ on luonteeltaan epäpuhdas,”synti …kuuluu hyvään työhön vääjäämättä sen olemukseen kuuluvana niin kauan kuin elämme”. Tuossa kirjoituksessa näkyy selvästi uskonpuhdistajan näkemys ihmisen lankeemuksen syvyydestä ja perisynnin negativisesta voimasta ja taas siitä, että Kristus on kärsimisellään ja kuolemallaan sovittanut synnit. Synnit saadaan anteeksi yksin Kristuksen ansioon uskomalla. Wartburgissa olon aika olikin kääntymässä Lutherin ja koko uskonpuhdistuksen siunaukseksi. Nyt hänellä oli kerrankin vapaata aikaa riittävästi kirjoittamiseen ja uskonpuhdistuksen ohjelman edistämiseen. Lutherin elämänaikainen työ oli koko Raamatun kääntäminen saksan kielelle. Valtavan työn hän siis aloitti Wartburgissa ja saikin käännettyä 10 kuukauden aikana Uuden Testamentin saksaksi. Edellä mainittujen kirjoitusten lisäksi Luther kirjoitti myös monia muita kirjoituksia. Syyskuussa v. 1521 Luther ja Wittenbergissä asuva Filip Melanchthon kävivät jo vilkasta kirjeenvaihtoa. Luther pidettiin myös ajan tasalla siitä, mitä Lutherin rakkaassa kotikaupungissa Wittenbergissä oli tapahtumassa. Luther uskonpuhdistusohjelma oli käynnistymässä Wittenbergissä. Augustinolaismunkki Gabriel Zwilling saarnasi Wittenbergissä 29.9. Lutherin oppia ja jakoi kaupunginkirkossa ensimmäistä kertaa ehtoollisen molemmissa muodoissaan. Lutherin kannalta katsoen monet asiat olivat siis menossa hyvin eteenpäin. Lutherin uskonpuhdistusohjelma oli saanut vastakaikua Saksan papeissa ja erityisesti kansan parissa. Monet olivat innoissaan Lutherin opetuksista.

Jotkut ymmärsivät Lutherin ohjelman kuitenkin väärin ja menivät asioiden edelle. Thomas Münzer oli pappi, joka oli innostunut Lutherin uskonpuhdistusohjelmasta. Münzer oli omaksunut hurmahenkisen uskontulkinnan. Hän hylkäsi ulkonaisen sanan (Raamatun) ja korosti sisäistä sanaa, suoraa Jumalan ilmoitusta ihmissydämelle. Tämä tulkintatapa oli Lutherille äärimmäisen vastenmielinen. Luther korosti sitä, että Jumala haluaa olla tekemisissä ihmisten kanssa armonvälineiden välityksellä. Pyhä kaste, Herran pyhä ehtoollinen, rippi ja Jumalan Sanan saarna olivat ne Pyhän Hengen työvälineet, joiden kautta ihminen saa uskon ja pysyy uskossa. Münzer edusti radikaaliuskonpuhdistusta, jolle oli ominaista myös taipumus väkivaltaan. Münzer oli vakuuttunut siitä, että Jumala oli valinnut hänet suureen tehtävään. Münzerin ajatuksiin kuului uskonpuhdistuksen edistäminen väkivalloin. Hän kirjoitti 1.11. v. 1521:”Olen teroittanut sirppini, sillä ajatukseni ovat kiivaita totuudessa”. Luther joutui poistumaan Wartburgin suojista tarttuakseen radikaaliuskonpuhdistukseen ja torjuakseen sen aiheuttamat vaarat. Jo 13.1. v.1522 Zwickaun profeettoina tunnetut saarnaajat olivat ilmestyksillään ja lapsikasteen vastaisella opetuksellaan lisänneet Wittenbergissä vallitsevaa rauhattomuutta. Lutherin työtoveri Melanchthon oli yrittänyt saada aikaan järjestyksen, mutta hän oli enemmän oppinut professori kuin organisaattori. Luther neuvoi hädissään olevaa työtoveriaan. Hurmosprofeettojen ilmestyksiä hän vastusti sanoen: Jumala ilmestyy ainoastaan ”hengellisessä ahdistuksessa”.

Wartburgin aika päättyy sillä Lutheria tarvitaan Wittenbergin levottoman tilanteen rauhoittamiseen

Luther ilmoitti 20.2. 1522 vaaliruhtinaalleen Fredrik Viisaalle lähtevänsä levottomien uutisten tähden Wittenbergiin. Vaaliruhtinas taas vastasi Lutherille 26.2. valittaen Wittenbergissä vallitsevaa rauhattomuutta. Lisäksi hän kehoitti uskonpuhdistajaa lähtemään Wartburgista. Vaaliruhtinaskaan ei oman kirjeensä mukaan enää voinut taata Lutherille suojaa, sillä katolisen kirkon ja keisarin paine vaaliruhtinasta kohtaan oli kasvamassa. Luther oli yhä pannanalainen ja valtakunnankirouksessa. Nyt Lutherin viholliset olivat saaneet tietää uskonpuhdistajan olinpaikan. Sieltä hänet olisi helppo löytää. Kaiken keskellä Luther oli kirjoittanut myös suuren saksankielisen Postillan, saarnakirjan. Postilla oli suunnattu nimenomaan saarnaajille, jotka saarnoissaan olivat yhä epävarmoja. Luther lähtee Wartburgista kohti levotonta Wittenbergiä 1.3.v. 1522. Hän saapuu kotikaupunkiinsa 6.3. täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Milloinkaan hänellä ei ole ollut niin rohkeaa ja ylpeää mieltä. Luther oli ulkonaisesti muuttunut oltuaan hyvässä vaaliruhtinaan hoidossa Wittenbergistä. Laihasta munkista oli hyvän ruuan ja paljon kirjoitustyön tähden tullut melko lihava. Tärkeät työt odottivat Wittenbergissä. Epäjärjestyksessä oleva kaupunki oli saatava rauhoittumaan. Hän päätti pitää saarnasarjan, kaikkiaan kahdeksan saarnaa alkaen 1. paastonajan sunnuntaista. Näissä saarnoissaan hän käsitteli wittenbergiläisiä askarruttavia kysymyksiä. Kahdeksan päivän aikana hänen onnistuu rauhoittaa kaupunkilaisten kiihtyneet mielet.

Arvio Lutherin ajasta Wartburgissa

Uskonpuhdistuksen alkulähtökohdat olivat ristiriitaiset ja mielenkiintoiset. Roomalaiskatolisen kirkon uudistuminen oli asia, joka 1400- ja 1500- lukujen vaihteessa tunnustustettiin myös (room.kat.) kirkon sisällä. Epäselvää oli se suuri kysymys, miten tämä uudistus toteutettaisiin. Tuo kirkonuudistus lähti liikkeelle wittenbergiläisen munkin ja teologianprofessorin kirjoituksista, saarnoista ja näkemyksistä. Luther esitti selkeän ja laajan ohjelman kirkon uudistamiseksi. Lutherin aika Wartburgissa oli uskonpuhdistajalle myönteinen. Monen vuoden levottomuuden ja kiireen jälkeen Wartburg oli Lutherille pysähtymisen ja osittain levonkin aika – joka tapauksessa tuo aika tarjosi mahdollisuuden myös ahkeraan työskentelyyn. Luther ei päässyt pakoon maailman pahuutta ja hän myönsi avoimesti, että paljon pahuutta asui myös hänen omassa sydämessään. Mutta samalla hän oli jo vakuuttunut syntisten vanhurskauttamisesta. Ihminen on samalla kertaa vanhurskas ja syntinen. Vanhurskas Kristuksen kärsimyksen ja kuoleman tähden. Syntinen oman sydämensä syntisyyden tähden. Kristuksen ansiossa on pelastus ja ihminen saa omistaa sen omalle kohdalleen yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Wartburgin ajalta opimme Lutherista myös uutta. Hän oli paavin pannaanjulistama, keisarin valtakunnan kiroukseen julistama. Tätä murhetta hän ei jäänyt miettimään, vaan teki aivan oikein ja ryhtyi ahkeraan kirjalliseen työhön. Wartburgin ajalta on peräisin saksannettu Uusi Testamentti, saarnakirja ja useita kiistakirjoituksia. Se oli siksikin hedelmällistä ja hyvää työaikaa Lutherille. Luther ei todellakaan edistänyt omaa uraansa, hän yritti syntisenäkin edistää ”Kristuksen uraa”. Tämä koski myös Lutherin Raamatuntulkintaa. Raamatussa hänen mukaansa on keskeisintä se, mikä ”edistää Kristuksen asiaa”, eli siis se, missä julistetaan Kristuksen hankkimaa syntien anteeksiantamusta. Me nykyajan kristityt tarvitsemme rohkeutta. Meitä rohkaisee se, että hyljeksitty Luther jaksoi tehdä työtä Kristuksen asian edistämiseksi. Hän ei lannistunut voittamattomilta tuntuneiden esteiden edessä. Meillä Suomessa on totuttu olemaan hiljaa. Ei saisi puhua niitäkään vastaan, jotka kirkossamme ja kansassamme pilkkaavat ja vastustavat Jumalan sanaa. Luther teki toisin. Kun aihetta oli, tarttui hän terävään kynäänsä ja laati kirpeitä kirjoituksia Jumalan Sanan vastustajia kohtaan. Tällaista uutta asennetta Suomen kristityt tarvitsevat. Sitä nimitetään rohkeudeksi.

Ks. lisää täältä.

Kirjallisuus: Andrea van Dulmen: Martti Luther, elämä, teot ja kirjoitukset, Peter Manns ja Helmuth Nils Loose: Martti Luther, Christensen-Göranson: Kirkkohistoria II, Lutherin Iso ja Vähä Katekismus, Roland Banton: Tässä seison, Hermann Sasse: Olen luterilainen.


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos