Kristillisessä ajattelussa autuus (hepr. esher, kreik. makarismos) on tila, jossa omistetaan pelastuksen lahjat ja saadaan nauttia niistä. Raamattu asettaa usein vastakkain Jumalalta tulevan autuuden ja sen kunnioituksen, hyvän maineen ja aineellisen hyvän, joka olisi saatavissa ihmisten mielipiteitä seuraamalla. Jeesukseen uskova on jo nyt osallinen autuudesta, mutta täysin hän saa nauttia siitä vasta taivaassa.
Antiikin aikana saatettiin autuaaksi ylistää kunnioitetussa asemassa olevia ihmisiä, kuten hallitsijoita, sekä niitä, jotka olivat päässeet heidän suosioonsa. Hallitsijan loisto oli tullut myös hänen suosioonsa päässeen ihmisen osaksi. Tämän kaltainen sanan käyttö näkyy Paavalin puhuessa omassa oikeudenkäynnissään: Pidän itseäni onnellisena (autuaana, kreik. makarios), kuningas Agrippa, kun sinun edessäsi tänä päivänä saan puolustautua (Ap. t. 26:2). Paavali antaa ymmärtää, että kuninkaan kunnioitettavuus tulee nyt hänenkin osakseen, kun hän saa tämän edessä puolustautua syytöksiä vastaan. Tämä sama ajatus hallitsijan suosioon pääsemisestä ja hänen hyvyydestään osalliseksi tulemisesta on myös siinä, kun Raamatussa puhutaan jostakusta autuaana. Mutta Raamatun ajattelussa autuus tulee siitä, että ollaan päästy taivaallisen Kuninkaan suosion piiriin. Ollaan osallisia taivasten valtakunnan Hallitsijan hyvyydestä. Tämä suosio ei tule ihmisen osaksi välttämättä sillä tavoin, että hänellä olisi ympäröivän yhteisön silmissä arvostettu asema. Taivaan Hallitsijan suosioon pääsee se, joka kuulee, mietiskelee ja tutkii hänen sanaansa: ”Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!” (Ps. 1:1–2). Tässä laki ei tarkoita vain käskyjä, vaan kaikkea kirjoitettua Jumalan sanaa.
Uudessa testamentissa Jeesus aloittaa vuorisaarnansa autuaaksijulistuksilla (Matt. 5:3–12). Yllättävää on se, että hän julistaa armoihin päässeiksi ja onniteltavaksi sellaisia, jotka päällisin puolin näyttivät kaikkien hylkäämiltä: köyhät, murheelliset, hiljaiset (voimattomat), nälkäiset ja janoiset. Heille on kuitenkin nyt ilmestynyt Jeesuksessa Jumalan kuninkuus. Jeesuksen seurassa heidät tehdään etuoikeutetuiksi, sillä heidät tuodaan taivaallisen Kuninkaan kunniaan. Heidät otetaan Jumalan lähelle ja tehdään Jeesuksessa hänen Isänsä lapsiksi, Jumalan perheväeksi.
Kristillisissä kirkoissa autuaiksi on saatettu nimittää erityisesti niitä, jotka ovat uskossa kuolleet ja päässeet taivaaseen Jumalan valtaistuimen eteen. Jumalan pelastuksen lahjat ovat heille nyt läsnä silmille nähtävästi. Vielä elävät myös ne omistavat, mutta heidän silmänsä eivät vielä tätä autuutta kokonaisuudessaan näe. Syntinsä Jeesuksen tähden anteeksisaaneina he kuitenkin ovat Isän, taivaan Kuninkaan suosion ja hyvyyden nauttijoita. Vähässä katekismuksessa Luther puhuu Jumalan hyvyyden omistamisesta puhuessaan ehtoollisen nauttimisesta: Mitä tällainen syöminen ja juominen hyödyttää? Vastaus: Se käy ilmi sanoista ”teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”. Meille annetaan näillä sanoilla tässä sakramentissa synnit anteeksi, elämä ja autuus, sillä missä on syntien anteeksianto, siinä on myös elämä ja autuus.
