Pahojen henkien karkottamisesta käytetään yleensä nimitystä eksorkismi. Sana tulee kreikan kielen verbistä eksorkídzoo, joka merkitsee ”vannottaa valalla”. Termiä eksorkismi käytettiin alun perin puhuttaessa demonin karkottamisesta ihmisen kehosta. Laajemmassa merkityksessä ilmausta voidaan nykyisin käyttää myös ajettaessa pahoja henkiä pois paikoista, taloista tai esineistä.
Eksorkismin toimittajasta puhuttaessa on hyvä käyttää nimitystä eksorkisti. Se tulee Raamatussakin esiintyvästä nimityksestä eksorkistées, ”henkienmanaaja” (esim. Ap. t. 19:13). Vanhahtava ilmaus manaaja voi kuitenkin viedä ajatukset liikaa taikuuteen. Puhekielessä on syytä puhua pahojen henkien karkottajasta, tai tarkemmin tehtävään valtuutetusta henkilöstä, joka ajaa pahoja henkiä ulos Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Jeesuksen toiminnassa oli pahojen henkien karkottaminen aivan keskeisessä asemassa. Yhteenvetona Jeesuksen toiminnasta kerrotaan, että Hän ”kierteli kautta koko Galilean ja opetti heidän synagogissaan ja saarnasi Jumalan valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta, mitä kansassa oli … , ja hänen luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset, monenlaisten tautien ja vaivojen rasittamat, riivatut, kuunvaihetautiset ja halvatut; ja hän paransi heidät” (Matt. 4:23-24). Kapernaumista kerrotaan lyhyemmin, että ”illan tultua tuotiin hänen tykönsä monta riivattua. Ja hän ajoi henget ulos sanalla, ja kaikki sairaat hän paransi” (Matt. 8:16).
Tiivistetysti voidaan sanoa, että Jeesus julisti evankeliumia, paransi sairaat ja karkotti pahat henget ihmisistä. Tällä tavoin Hän toi Jumalan valtakunnan ihmisten keskelle. Vielä ennen kärsimistään ja kuolemaansa Jeesus vakuutti fariseuksille: ”Tänään ja huomenna minä ajan ihmisistä pahoja henkiä, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen” (Luuk. 13:32). Kreikan kielen ilmaus ekbálloo daimónia tarkoittaa sananmukaisesti ”heitän ulos demoneja”.
Oman aikansa juutalaisista eksorkisteista poiketen Jeesus ei käyttänyt eksorkistisessa toiminnassaan mitään aineita (esim. rohtoja, yrttejä, juuria tai nesteitä), esineitä, (esim. amuletteja, sormuksia tai oinaansarvia) tai lausunut mitään loitsuja. Hän yksinkertaisesti käski sanallisesti demoneja poistumaan henkilöstä. Juuri tämän sanalla karkottaminen, Kristuksen sanan voima, ihmetytti ihmisiä. Jeesus ei myöskään huutanut ketään avukseen – edes Jumalaa – vaan toimi omalla arvovallallaan.
Jeesus oli siis kiistatta eksorkisti, jonka keskeinen työtehtävä oli karkottaa demonit, jotta Jumalan valtakunta voisi tulla ihmisten keskelle. Johannes kirjoittaa: ”Juuri sitä varten Jumalan Poika tuli maailmaan, että hän tekisi tyhjäksi Paholaisen teot” (1. Joh. 3:8).
Yhtä lailla kiistatonta on, että myös Jeesuksen opetuslasten tärkeimpiä tehtäviä oli ajaa ihmisistä ulos riivaajia. Kun Vapahtaja kutsui luokseen kaksitoista opetuslastaan, Hän jakoi näille tehtävät ja vallan niiden toteuttamiseen. Hän antoi opetuslapsilleen ”vallan karkottaa saastaisia henkiä ja parantaa kaikkia tauteja ja vaivoja” (Matt. 10:1). Kun Jeesus lähetti heidät matkaan, Hän sanoi: ”Julistakaa: Taivasten valtakunta on tullut lähelle’. Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa” (Matt. 10:7-8).
Jeesus antoi opetuslapsilleen vallan (kreikaksi eksuusia) pahojen henkien karkottamiseen. Se ei kuitenkaan tarkoita itsenäistä valtaa, jonka opetuslapset saavat vapaasti käytettäväkseen. Se on vain johdettua valtaa, jota on käytettävä täydellisessä sopusoinnussa Kristuksen tarkoitusperien kanssa. Jeesuksen nimessä tehdyssä teossa toimii Vapahtaja itse. Se, joka toimii Hänen nimessään, vetäytyy itse syrjään ja antaa Jeesuksen vaikuttaa. Kaikki huomio ja kunnia kuuluu ihmeen alkulähteelle, ei sen kanavalle.
Jeesus antaa opetuslapsilleen sen vallan, joka Hänellä itsellään on vastustajaan. Vapahtajan palvelijoiden ei tarvitse pelätä Saatanaa, sillä hänellä ei ole valtaa vahingoittaa Kristuksen omia. He voivat lähteä työhönsä tietoisina siitä, että Saatana on alistettu heidän Herransa jalkojen alle.
Luukkaan evankeliumin mukaan Jeesus ei lähettänyt ja valtuuttanut vain niitä kahtatoista vaan myös laajemman, seitsemänkymmenenkahden opetuslapsen joukon. Hän käski näiden parantaa kunkin kaupungin sairaat ja julistaa, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Ilmeisesti myös riivaajien karkottaminen kuului tähän tehtäväksiantoon, sillä palatessaan opetuslapset sanoivat, että pahat hengetkin tottelevat heitä, kun he käskevät niitä Jeesuksen nimessä (Luuk. 10:17).
Opetuslasten tehtävät olivat siis tismalleen samat kuin Jeesuksella itsellään. He toimivatkin Jeesuksen edustajina ja Hänen valtuuttamanaan julistamassa evankeliumia, parantamassa sairaita ja ajamassa ulos riivaajia. Näin Jumalan valtakunta saisi laajentua maailmassa.
Raamatun selittäjät eivät usein ole liittäneet avaintenvaltaa riivaajien karkottamiseen, mutta se koskee myös sitä. Jeesushan sanoi ensin Pietarille ja sitten muille opetuslapsilleen: ”Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaassa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaassa” (Matt. 16:19). Pastorin tehtävänä on synninpäästön julistamisen lisäksi päästää myös riivaajien orjat siteistään.
Pahojen henkien karkottaminen ei ole kuitenkaan tae siitä, että eksorkistin oma hengellinen elämä olisi kunnossa. Hän ei voi vedota viimeisellä tuomiolla siihen, että oli mukana karkottamassa demoneja. Jeesushan sanoo, että ”monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsi me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi me teimme voimatekoja”. He saavat kuitenkin Jeesukselta tuomiopäivänä vastauksen: ”En tunne teitä. Menkää pois minun luotani laittomuuden tekijät” (Matt. 7:22-23). Synnissä ja Jumalan tahdon vastaisessa elämässä eläminen kadottaa ihmisen, vaikka hän olisi ollut mukana Jumalan valtakunnan työssä. Armossa, uskossa ja Jumalan tahdossa eläminen ovat siten paljon tärkeämpiä asioita kuin riivaajien karkottaminen.
Jeesuksen opetus herättää kuitenkin sen kysymyksen, kuinka synnin tilassa ja epäuskossa elävä ihminen voi toimia eksorkistina? Jumalan sanan ja Kristuksen nimen käyttäminen karkottavat kuitenkin demoneja, vaikka manaajan sielunelämä ei olisikaan kunnossa. Siihen kuitenkin sisältyy suuria riskejä. Pahat henget tunnistavat siis Kristuksen ja Hänen omansa, mutta eivät niitä, jotka eivät usko Jeesukseen eivätkä elä armon varassa. Pelkkä sanojen ulkonainen käyttäminen ei riitä, ellei ole kristillistä uskoa. Ilman tällaista uskoa toimittaessa ei ole suojaa riivaajia vastaan. Jumala ei salli riivaajien aiheuttaa vahinkoa ainakaan niille, jotka ovat kastettuja uskovia. Jeesus lupasi opetuslapsilleen: ”te voitte polkea … kaikkea vihollisen voimaa, eikä se vahingoita teitä” (Luuk. 10:19).
Kun opetuslapset toimivat Jeesuksen nimissä, Kristuksen voima vaikuttaa heidän kauttaan, ja ajaa ulos pahat henget. Riivaajat eivät voi kestää Jeesuksen nimen edessä. Ne kavahtavat ja pelästyvät sitä nimeä niin kuin Vapahtajaa itseään.
Opetuslapset tulivat kuitenkin huomaamaan myös oman toimintansa rajat. Joskus ei Jeesuksen nimen käyttäminenkään riittänyt. Kun opetuslapset kysyivät, mikseivät he kyenneet karkottamaan pojasta pahaa henkeä, Jeesus vastasi: ”Koska teillä on niin vähän uskoa … Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta. Tämä laji ei lähde muulla kuin rukouksella ja paastolla” (Matt. 17:20-21). Pahojen henkien karkottamisessa on olennaisen tärkeää, että se tapahtuu vakaassa uskossa Kolmiyhteiseen Jumalaan, ja että rukous on tämän uskon mukaista.
Jeesus ei asettanut seuraajiensa toiminnalle tai valtuuksille aikarajaa. Markus toistaa nuo Vapahtajan antamat käskyt ja valtuudet aivan evankeliuminsa lopussa, ikään kuin jatkuvana tehtävänantona: ”Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat”. Se jälkeen kerrotaan, että Herra Jeesus otettiin taivaaseen ja Hän istui Jumalan oikealle puolelle. Opetuslapset puolestaan ”lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä” (Mark. 16:17-20).
Ensimmäisenä Jumalan sanan saarnan vahvistavana tunnusmerkkinä mainitaan juuri pahojen henkien karkottaminen. Se oli tehtävä, jonka Kristus antoi apostoleilleen ja heidän seuraajilleen toteutettavaksi kaikkina aikoina ja kaikkialla maailmassa.
Ks. myös eksorkismi kirkossa.
