Enkeli

5.10.2016 • Ydinkohdat / E

Sekä hepreankielinen nimitys mal’aak että kreikankielinen angelos tarkoittavat lähettilästä. Sanaa käytetään Raamatussa sekä ihmisistä että enkeleistä Jumalan lähetteinä. Nimitys kuvaa osuvasti enkelien tehtävää maailmassa; ne edustavat Jumalaa suhteessa ihmisiin ja toteuttavat Hänen suunnitelmiaan maailmassa. Enkelit on lähetetty taivaasta palvelemaan ihmisiä. Raamatun mukaan ne ovatkin ”palvelevia henkiä”, jotka ”lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden” (Hepr. 1:14).

Enkeleitä mainitaan lähes kaikissa Raamatun kirjoissa. Vain Ruutin ja Esterin kirjoista sekä Johanneksen ja Jaakobin kirjeistä ne puuttuvat. Kuva enkeleistä ja heidän toiminnastaan tarkentuu Jumalan ilmoituksen myötä erityisesti pakkosiirtolaisuutta seuraavana aikana (534 eKr lähtien). Enkelit ovat luotuja olentoja, ja eivät siten samaa olemusta kuin Jumala. Ihminen ei saa kumartaa eikä palvoa enkeleitä, koska mitään luotua ei saa palvoa vaan Jumalaa yksin. Kun Johannes heittäytyy enkelin eteen, tämä kieltää häntä ja sanoo, että hän enkelinäkin on vain Jumalan palvelija niin kuin Johannes (Ilm. 19:10, 22:8-9, Kol. 2:18). Luterilaiset tunnustuskirjatkin kieltävät sen: ”Kyllähän enkelit rukoilevat taivaassa meidän puolestamme, niin kuin Kristus itsekin … Siitä ei kuitenkaan seuraa, että meidän tulisi paavilaisten opetusta ja esimerkkiä noudattaen huutaa avuksi ja palvoa enkeleitä ja pyhiä …” (Schmalkaldenin opinkohdat 2, 26). Enkelit eivät halua huomion kohdistuvan heihin itseensä vaan Kolmiyhteiseen Jumalaan.

Enkelit ovat näkymättömiä, mutta voivat saada tarvittaessa myös näkyvän hahmon. Danielille ilmestynyt enkeli Gabriel oli ”miehen kaltainen olento” (Dan. 8:15). Pääsiäisenä ja Kristuksen taivaaseen astumisen päivänä ilmestyneet enkelit olivat nuorukaisen ja miehen hahmossa (Mark. 16:5; Ap.t. 1:10). Joitakin kertoja mainitaan, että enkelillä oli siivet (Jes. 6:2; Hes. 1:6; Ilm. 4:8). Taidemaalari Rafaelin maalaamista lapsienkeleistä ei Raamattu kerro. Enkelit palvelevat Jumalaa taivaan temppelissä ja huutavat taukoamatta: ”Pyhä, pyhä, pyhä” (Ilm. 4:8). Maan päällä enkelit ovat toimineet nimenomaan pelastushistorian käännekohdissa, joissa on tarvittu erityistä Jumalan asioihin puuttumista. Mooseksen laki annettiin enkelien kautta (Ap.t. 7:53), samoin näyt Johannekselle (Ilm. 1:1; 21:9). Enkeleillä on siten ollut tehtävänsä myös Raamatun synnyssä.

Enkeli ilmoitti Johanneksen syntymästä (Luuk. 1:13-36), Jeesuksen syntymästä Marialle (Luuk. 1:28-31) ja paimenille (Luuk. 2:9-14). Enkeli varoitti Joosefia Herodeksesta (Matt. 2:13) ja kehotti palaamaan Egyptistä (Matt. 2:19-20). Jeesuksen toiminnan aikana enkelit palvelivat Häntä autiomaassa (Matt. 4:11), vahvistivat Getsemanessa (Luuk. 22:43) sekä ilmestyivät ylösnousemuksessa ja taivaaseenastumisessa. Kristuksen palatessa enkelit kokoavat valitut maailmasta (Matt. 24:31), ja kaikki enkelit kumartavat Jumalan Poikaa (Hepr. 1:6).

Enkelit ovat Jumalan tahdon toteuttajia. Ne huolehtivat ja varjelevat niitä, jotka pelkäävät Jumalaa (Ps. 34:8; 91:11; Dan. 6:23; 12:1 jne). Joidenkin raamatunkohtien mukaan jokaisella ihmisellä on oma enkelinsä (Matt. 18:10, Ap.t 12:15). Kirkkoisä Basileios Suuren mukaan ”Jokaisella uskovalla on vierellään enkeli kasvattajana ja paimenena, joka ohjaa hänen elämäänsä (Adv Eun 3:1). Enkelit seuraavat mielenkiinnolla Jumalan pelastussuunnitelman toteutumista (Ef. 3:10; 1. Piet. 1:12). Ne iloitsevat jokaisesta syntisestä, joka kääntyy (Luuk. 15:7, 10). Enkelit auttavat ja ohjaavat evankeliumin julistajia (Ap.t 8:26; 12:7-10, 27:23) ja etsiviä ihmisiä (Ap.t. 10:3). Tietoisuuden enkelien läsnäolosta tulisi vaikuttaa myös seurakunnan elämään. Enkelit valvovat näin, että Jumalan hyvä järjestys esimerkiksi miehen ja naisen välillä säilyy (1. Kor. 11:10). Elämän loputtua enkelit vievät uskovan autuaiden osaan (Luuk. 16:22).

Myös enkelien maailmassa on tietty järjestys. Raamatussa puhutaan serafeista (Jes. 6:2), kerubeista (1. Moos. 3:24; Ps. 18:11; 80:2), valituista enkeleistä (1. Tim. 5:21) ja ylienkeleistä (1. Tim. 4:16, Juud 9). Mikael mainitaan ”suurena enkeliruhtinaana” (Dan. 12:1), joka johtaa enkeleitään. Nimeltä tunnetaan hänen lisäkseen vain Gabriel (Dan. 8:16; Luuk. 1:26). Raamattu ei puhu siitä, että ihminen voisi olla enkelinä toiselle. Stefanoksesta tosin sanotaan, että hänen kasvonsa loistivat kuin enkelin kasvot (Ap.t. 6:15). Paavali taas kertoo tulleensä vastaanotetuksi seurakunnassa ”kuin Jumalan enkeli” (Gal. 4:4). Daavidinkin sanottiin olleen ”kuin Jumalan enkeli” (2. Sam. 19:28). Myös seurakunnan paimeneen voidaan Raamatun mukaan viitata enkelinä, kun puhutaan siitä, että he hoitavat Jumalan sanansaattajan virkaa (Mal. 2:7; 3:1; Ilm. 2-3). Kuoleman jälkeen ihmisestä ei tule enkeliä. Uskovat ovat kuitenkin ylösnousemuksen jälkeen ”kuin enkelit taivaassa”, ainakin siinä mielessä, etteivät mene naimisiin (Matt. 22:30).

Raamattu puhuu myös langenneista enkeleistä, jotka nousivat kapinaan Jumalaa vastaan taivaassa: ”Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa, mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa. Tuo suuri lohikäärme … jota kutsutaan Paholaiseksi ja Saatanaksi … syöstiin maan päälle, ja samoin syöstiin alas sen enkelit” (Ilm. 12:7-8). Saatanan enkelit toteuttavat herransa tahtoa samoin kuin Jumalan enkelit. Samalla kaikki pahat voimat kuitenkin tietämättään palvelevat Jumalan hyviä tarkoituksia. Paavalikin sai ”Saatanan enkelin” kurittamaan itseään, ettei ylpeilisi (2. Kor. 12:7). Aikojen lopulla ne kuitenkin heitetään ”ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen” (Matt. 25:41).

KIRJALLISUUTTA
Claus Westermann, Enkelit eivät tarvitse siipiä. Pieksämäki 1980.


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos