Ennalta määräys on suomenkielinen vastine latinalaisperäiselle sanalle predestinaatio. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa puhutaan samaa tarkoittaen valinnasta. Samoin voidaan käyttää termiä armovalinta.
Raamatussa on hyvin paljon kohtia, joissa puhutaan Jumalan ennalta määräyksestä. Jeesus sanoo Matt. 22:14: ”Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” (Matt. 22:14) Johanneksen evankeliumissa hän vakuuttaa häneen uskovista puhuessaan: ”Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.” (Joh. 10:28-29) Apostoli Paavali lausuu Roomalaiskirjeensä 8. luvussa: ”Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.” (Room. 8:29-30) Apostolien teoissa kerrotaan siitä, miten apostolien saarnatoiminnan tuloksena moni ihminen tuli uskoon ja siinä yhteydessä sanotaan: ”Sen kuullessansa pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa ja uskoivat, kaikki, jotka olivat säädetyt iankaikkiseen elämään.” (Ap. t. 13:48) Jumalan armovalinnasta puhuu myös seuraava kohta: ”Mutta me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, te Herran rakastetut, sen tähden että Jumala alusta alkaen valitsi teidät pelastukseen Hengen pyhityksessä ja uskossa totuuteen.” (2. Tess. 2:13)
Luterilainen oppi Jumalan armovalinnasta eli predestinaatio-oppi korostaa voimakkaasti sitä perustavaa oppia, että pelastus on yksin armosta. ”Raamatun mukaan ei sen aiheena, että kristityt ovat kristittyjä, ole alkuun, jatkoon eikä päätökseen nähden mikään heidän hyvä ominaisuutensa, ansionsa tai tekonsa, vaan yksin armahtava Jumala, joka Pyhän Hengen armonvälineiden välityksellä tapahtuvan vaikutuksen kautta kutsuu heidät Kristuksessa, käännyttää, vanhurskauttaa, pyhittää ja varjelee uskossa. Tähän Raamattu liittää vielä ilmoituksen siitä, että Jumala on jo iankaikkisuudesta päättänyt tehdä kristityille sen, minkä hän ajassa heille tekee. Tämä on yksinkertaisesti sanottuna Raamatun oppi iankaikkisesta valitsemuksesta. Voimme siis selittää armovalitsemuksen seuraavasti: Iankaikkinen valitsemus on kristittyihin kohdistuva Jumalan toimi, jonka kautta Jumala on iankaikkisuudesta, armosta ja Kristuksen tähden ottanut heidät huomioon kutsumalla, käännyttämällä, vanhurskauttamalla, pyhittämällä ja varjelemalla heidät.” (Pieper, Kristillinen dogmatiikka)
Luther korostaa usein kirjoituksissaan sitä, että emme saa etsiä paljasta Jumalaa eli Jumalaa ilman Kristusta ja armonvälineitä, sanaa ja sakramentteja. Armollisen Jumalan me löydämme vain Kristuksessa, vain armonvälineiden kautta. Samoin kysymystä ennalta määräyksestä ei tule tarkastella Jumalan majesteetista käsin, kuten kalvinilaisuus tekee, vaan Kristuksessa ja armonvälineissä. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa sanotaan: ”Tätä valintaa ei pidä tutkia Jumalan salaisen päätöksen kannalta, vaan se on opittava ymmärtämään Jumalan sanasta, jossa se on ilmoitettu. Jumalan sana taas ohjaa meidät Kristuksen luokse. Hän on se ’elämän kirja’, (esim. Fil. 4:3) johon kaikkien niiden nimet on kirjoitettu, joiden on määrä tulla iankaikkisesti autuaiksi. Hänessä heidät on myös valittu, niin kuin Raamattu sanoo: ’Jumala on ennen maailman perustamista hänessä – Kristuksessa – valinnut meidät.’ (Ef. 1:4)” (Yksimielisyyden ohje) Ihmisen tulee siten hakeutua Jumalan sanan luo, ottaa vastaan evankeliumi ja omistaa pyhässä kasteessa, ehtoollispöydässä ja synninpäästössä Kristuksen armo. Silloin hän saa myös luottaa kuuluvansa Kristukselle.
Luterilaiset tunnustuskirjat selittää Jeesuksen sanaa Matt. 20:16: ”Tosin on kirjoitettu: (Matt. 20:16) ’Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.’ Se ei kuitenkaan tarkoita, että Jumala ei tahtoisi pelastaa kaikkia. Valittujen harvalukuisuus johtuu siitä, että monet eivät ollenkaan kuuntele Jumalan sanaa vaan ehdoin tahdoin väheksyvät sitä, tukkivat korvansa ja paaduttavat sydämensä. Näin he sulkevat Pyhän Hengen säännöllisen tien, niin ettei hän voi tehdä heissä työtään. Vaikka he kuulisivatkin sanan, he piittaamattomina viskaavat sen tuulen vietäväksi. Syypää tähän ei ole Jumala eikä hänen suorittamansa valinta vaan heidän oma ilkeytensä.”
Luterilainen tunnustus torjuu Raamatun vastaisena opin ns. kaksinkertaisesta predestinaatiosta. Sen mukaan Jumala olisi määrännyt osan ihmisistä kadotukseen. Tällaista oppia edustaa mm. kalvinilaisuus. Samoin luterilainen tunnustus toisaalta torjuu kaiken sellaisen opetuksen, että ihmisessä olisi jokin syy, johon Jumalan ennalta määräys perustuisi. Luterilaisiin tunnustuskirjoihin kuuluvassa Yksimielisyyden ohjeessa tuomitaan vääränä opetuksena mm. seuraava opetus: että ”Jumala ei tahdo kaikkien pelastuvan, vaan jotkut on pelkästään Jumalan päätöksen, aivoituksen ja tahdon perusteella säädetty kadotukseen, niin että he eivät voi pelastua.” Samoin torjutaan seuraava opetus: ”Jumalan valinnan peruste, se syy, jonka tähden Jumala on valinnut meidät iankaikkiseen elämään, ei ole yksin Jumalan laupeus ja Kristuksen pyhistä pyhin ansio, vaan jokin peruste löytyy myös meistä.”
Oppi armonvalinnasta ei oikein ymmärrettynä suinkaan tee kristityistä laiskoja ja välinpitämättömiä. Luterilainen tunnustus opettaa: ”Samalla meidän on mitä tunnollisimmin noudatettava elämässämme Jumalan tahtoa. Siten teemme saamamme kutsun lujaksi, niin kuin pyhä Pietari kehottaa. (2. Piet. 1:10) Erityisen tarkoin meidän on pidettävä kiinni Jumalan ilmoitetusta sanasta, joka ei meitä ikinä petä.”
Jumalan ennalta määräys on salaisuus. Emme kykene vastaamaan kysymykseen, miksi kaikki eivät pelastu: ”Syynä siihen, että opissa iankaikkisesta valitsemuksesta joudutaan harhaan, on se, että yritetään tässä elämässä ratkaista salaisuutta, johon saamme odottaa ratkaisua vasta iankaikkisessa elämässä. Raamattu ilmoittaa meille, että Jumalan armo on yleinen ja että kaikki ihmiset ovat samalla tavoin turmeluksen vallassa. Nämä tosiasiat silmiemme edessä emme kerta kaikkiaan kykene vastaamaan kysymykseen: Cur non omnes? (Miksi kaikki eivät pelastu) (Pieper)
Kts. lisää: Uskonratkaisu vai predestinaatio?
