Kristityt viettävät helluntaita Pyhän Hengen vuodattamisen ja kristillisen kirkon perustamisen muistoksi, jotka Raamatun mukaan tapahtuivat juutalaisten helluntaipäivänä, kymmenen päivää Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen. Ensimmäisen helluntain tapahtumista voi lukea Apostolien tekojen toisesta luvusta.
Helluntaita pidetään kristillisen seurakunnan syntymäpäivänä. Seurakunta ja kirkko on toki ollut olemassa aina. Jo paratiisissa oli olemassa kirkko siinä merkityksessä että ihmiset olivat Jumalan luona ja heillä oli Hänen käskynsä ja lupauksensa. Samoin kirkko on ollut olemassa syntiinlankeemuksen jälkeen ja se on vaeltanut kantaen Jumalan antamaa lupausta pelastajasta, käärmeen pään polkijasta. Kuitenkin on perusteltua sanoa että helluntaina syntyi ja lähti leviämään se kirkko jonka Jeesus on perustanut kuolemansa ja ylösnousemisensa perustukselle. Helluntaina syntyi se kirkko joka kastaa ja viettää ehtoollista Jeesuksen käskyn mukaan. Nämä uuden liiton seurakunnan peruspylväät mainitaan Apostolien tekojen kuvatessa ensimmäistä helluntaita. ”Pietari vastasi: ”Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen”. (Ap.t 2:38) Kerrotaan että kolmetuhatta henkeä kastettiin tuolloin Jeesuksen käskyn mukaan. Helluntaina opetuslapset toimivat ensimmäistä kertaa kaste- ja lähetyskäskyn mukaan ja tekivät opetuslapsia kastamalla. Samoin Apostolien teot kertovat kaste- ja lähetyskäskyn toisesta puolesta: opettamisesta ja seurakunnan normaalista elämästä leivän murtamisen, eli ehtoollisen äärellä. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. (Ap.t 2:42) Helluntaista lähtien seurakunta alkoi kokoontua armonvälineissä läsnäolevan Kristuksen luokse tavalla joka on meille luterilaisille perin tuttu.
Juutalainen helluntai oli alkujaan sadonkorjuujuhla. Tällöin oli kerätty uudisvilja ja siitä vietiin vapaaehtoiset kiitosuhrit temppeliin. Samalla muistettiin Egyptin orjuudesta vapautumista ja sitä miten Jumala oli johtanut kansansa hyvään maahan. Seurakunnan synty helluntaina on Pyhän Hengen synnyttämä uudisvilja, erilainen sato todellista luvattua maata varten. Nyt seurakunta kiittää Pyhän Hengen kylvö- ja korjuutyöstä.
Toisaalta helluntai oli juutalaisuudessa lain antamisen muistojuhla. 2. Moos. 19:16-20 kerrotaan miten Jumala laskeutui Siinai-vuorelle tulessa pasuunan äänen soidessa. Samoin kerrotaan Isrealin kansan vapisevan pelosta. Kristillisenä helluntaina Jumalan läsnäolo saapuu tulisina kielinä, mutta ei pelottavana eikä tuhoten. Seurakunta ei elä enää lain pelossa vaan siinä vapaudessa, että Kristus on sen vaatimukset kuolemallaan täyttänyt. Siksi kristityn ei tarvitse pelätä Jumalan läsnäoloa, tai kerran Hänen eteensä tuomiolla joutumista.
Helluntaina purkautuu myös 1. Moos. 11 kuvattu kielten sekoittuminen. Pyhän Hengen lahjana opetuslapset alkavat puhua kielillä ja mainittu kuulijakunta kaikkialta valtakunnasta kuulee synnyinmaansa kieltä. Helluntaina alkaa toteutua Jeesuksen käsky tehdä kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen.
Helluntai on pääsiäisen ja joulun jälkeen yksi merkittävimmistä kristillisen kirkon viettämistä juhlapäivistä. Silloin saamme muistaa, että kasteen ja uskon kautta Pyhä Henki ja koko kolmiyhteinen Jumala on läsnä kristittyjen, Jumalan kansan elämässä. Helluntaina saamme muistaa miten Jeesuksen lupaus Puolustajasta (Joh. 14:26) on toteutunut. Armonvälineiden kautta Pyhä Henki todistaa Jeesuksesta, muistuttaa Jeesuksen Sanasta ja jakaa armolahjoja seurakunnan rakentamiseksi.
Katso myös:
Seurakunta, kirkko, armonvälineet, Pyhä Henki, kaste, ehtoollinen
