Herätys

11.10.2016 • Ydinkohdat / H

Herääminen unesta on tuttu asia. Tätä sanaa käytetään myös kristillisessä kielenkäytössä hengellisessä merkityksessä. Tämä kuva nousee pyhän Raamatun opetuksista:

1. Apostoli Pietari sanoo seurakunnalle: ”Ja minä katson oikeaksi, niin kauan kuin tässä majassa olen, näin muistuttamalla herättää teitä” (2 Piet. 1:13). Monenlaisista elämänvaelluksen synneistä ja vääristä opeista johtuen kristityt olivat vaarassa lähteä väärälle tielle tai oikea usko oli kokonaan sammunut. Vanha apostoli tietää tämän ja tahtoo herättää seurakunnan elävään ja oikeaan uskoon. Kts. myös 2 Piet. 3:1- ).

2. Johtuen väärästä hengellisestä opetuksesta, ympäristöstä tai omasta itsestään monet kristityt elävät epäuskossa, eivätkä elä yhteydessä Kristuksen evankeliumiin ja armonvälineisiin. Apostolisesta julistuksesta alkaen kaikkeen Kirkon työhön on liittynyt suoranainen herätyshuuto: ”Heräjä sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee” (Ef 5:14). Kristuksesta erossa oleminen on suoranaista kuoleman unta. Jumalan lain ja evankeliumin saarnalla pakanat on johdatettava Kristuksen yhteyteen ja epäuskon tilassa olevien kristittyjen tulee palata parannuksessa taivaan tielle. Kun ihminen”herää”, hän tuntee väärän tiensä ja tunnustaa sen katuen synniksi. Kirkko suosittaa tässä ripittäytymistä (kts. rippi).

”Uudestisyntymisen pesussa” eli kasteen sakramentissa (Tiit 3:5) pieni lapsikin saa uskon. Keskellämme on yhä niitä, jotka ovat säilyneet uskossa Vapahtajaan lapsena saadusta kasteesta alkaen. Heitä on opetettu kotona ja seurakunnassa Jumalan sanan tuntemisessa ja he ovat saaneet näin hengellistä ravintoa. Mutta monen kohdalla jo rippikouluun tultaessa elämänyhteys Kristukseen on katkennut eli usko on sammunut. Tämän omakohtainen havaitseminen ja tunnustaminen on yleisuskonnollisessa maailmassamme vaikeaa ja se voi tapahtua yksin Pyhän Hengen työnä Jumalan lain sanan kautta. Omatunto alkaa toimia ja ihminen ymmärtää rikkoneensa Jumalaa vastaan. Haavoitettu omatunto ajaa etsimään Jumalaa. Herääminen on kääntymistä takaisin Jumalan puoleen ja Jumalan armon etsimistä.

On myös toinen vaara: Juudas Iskariot katui ja jopa tunnusti syntinsä, mutta väärät sielunhoitajat eivät osanneet auttaa. Herännyt omatunto voi saada avun vain siitä, että saa kuulla syntien anteeksiantamuksen evankeliumin. Uskonpuhdistajat tähdensivät, että Jumalan laki ja Kristuksen evankeliumi tulee kulkea käsikädessä kaikessa Kirkon työssä.

3. Kokonaista kirkkokuntaa tai seurakuntaa pappeja ja piispoja myöten voi kohdata hengellinen ”unitila”. Jo varhain oli kristillisiä yhteisöjä, joissa kohdattiin monenlaisia haasteita ja joita kutsuttiin heräämään (Ilm. 3:2).

Joinakin aikoina Jumala on antanut erityisiä voimakkaita herätyksiä. Puhumme Suomessa suurista kansanherätyksistä, joita tapahtui viimeksi n. 60 vuotta sitten. Nämä herätykset organisoituivat pietistisen mallin mukaisiksi herätysliikkeiksi ja niiden pyrkimyksenä oli toimia kansankirkon sisällä ”herättäjinä”.

Kts. lisää: Odotamme luterilaista herätystä ja raamatullisia armolahjoja


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos