Kysymys: Sakramentit ovat Jeesuksen itsensä asettamia ja konkreettisia välineitä, joilla Jeesus välittää armon ja syntien anteeksiantamuksen. Näyttää ihan kuin Jeesus ”asettaisi” jalkojen pesun Joh. 13:3-17, että sitä myös jatkossa tehtäisiin esikuvan mukaan. Jos näin ei ole, niin miksi juuri jalkojen pesulla Jeesus halusi antaa esimerkin kuinka opetuslasten tulee suhtautua toistensa palvelemiseen? Miksi Jeesus sanoo: ”Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas”?
Israelin tiet olivat pölyisiä ja niitä käveltiin sandaaleissa tai jopa paljain jaloin. Siksi jalat tulivat pian likaisiksi, ja ne oli tapana pestä, kun tultiin taloon. Vieraita varten oli tarjolla vettä tätä tarkoitusta varten. Esimerkiksi Abraham kysyi vierailtaan: ”Saanko tarjota teille vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne ja levähtää puun varjossa?” (1. Moos. 18:4). Vesi oli monin paikoin arvokasta, koska sitä ei kuivina aikoina ollut paljon saatavana.
Paremmissa kodeissa jalkojen pesun suoritti palvelija tai orja. Juutalaisten ei ollut lupa pitää omaan kansaan kuuluvia orjia, joten nämä olivat vierasmaalaisia. He olivat yhteisön ulkopuolisia ja siten alimmassa yhteiskunnallisessa asemassa.
Evankeliumissa käytetään jalkoja pesevästä palvelijasta kreikan sanaa doulos, joka varsinaisesti tarkoittaa orjaa.
Toisten jalkojen peseminen osoittaa äärimmäistä nöyrtymistä. Vanhassa testamentissa Abigail-niminen nainen sanoi Daavidin palvelijoille: ”Minä olen valmis hänen orjakseen, vaikka pesemään herrani palvelijoiden jalat!” (1. Sam. 25:41).
Vastaavasti jalkojen pesemisestä kieltäytyminen osoitti ylimielisyyttä ja suoranaista vihamielisyyttä. Jeesus itse se sai kokea tällaista mentyään erään fariseuksen luo aterialle: ”Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun” (Luuk. 7:44). Aivan mahdottomalta olisi tuntunut, että fariseus itse olisi asettunut pesemään Jeesuksen jalkoja. Sellaiseen ei juutalainen talonisäntä suostunut.
Jeesus kuitenkin otti kiirastorstaina ulkomaalaisen kotiorjan aseman ja tehtävän. Hän ”riisui viittansa ja kietoi vyötäisilleen pellavaliinan. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan, rupesi pesemään opetuslasten jalkoja ja kuivasi ne vyötäisillään olevalla liinalla” (Joh. 13:4-5).
Tehtyään tämän hän sanoi: ”Jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, tulee myös teidän pestä toistenne jalat. Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille. Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat” (Joh. 13:14-17).
Joissakin kirkkokunnissa on tästä tehty johtopäätös, että kristittyjen tulisi pestä toistensa jalat kautta aikojen. Kun jalkojen peseminen ei kuulu enää paikalliseen tapakulttuuriin, toimitus on nykyisin vain symbolinen ja liturginen. Ortodoksisessa kirkossa se toimitetaan kiirastorstaina piispan johdolla. Piispa esittää Jeesusta, kirkkoherra Pietaria ja hänen lisäkseen tarvitaan 11 pappia, diakonia, kirkonisännöitsijää tai muuta miespuolista kirkkovierasta. Piispa pesee heidän oikean jalkansa. Toimituksen kerrotaan olevan nöyryyden osoitus.
Samoin adventtiseurakunnissa pestään kiirastorstaina seurakuntalaisten jalat.
Vaikka jalkojen pesuun sisältyy aine (vesi), se ei voi olla sakramentti, koska siihen ei sisälly Jumalan lupausta armon saamisesta. Jeesuksen toiminnalle vierasta on myös palvelemisen esittäminen, näytteleminen.
Valtaosa kristikuntaa näkee Jeesuksen teon esikuvallisuuden hänen asenteessaan ja asettumisessaan toisten palvelijaksi: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta” (Matt. 20:28).
Jalkojen peseminen oli Raamatun aikana osoitus nöyryydestä ja palvelemisesta. Nykyisin sitä voisi olla vaikka selän peseminen saunassa, kaverin auton renkaiden vaihtaminen tai naapurin vanhuksen ulkoiluttaminen. Alhaalta päin auttaminen. Omasta ajasta, mukavuudesta, varoista, ylpeydestä ja asemasta luopuminen jonkun toisen hyväksi. Usko Jeesukseen johtaa lähimmäisen rakastamiseen, tai muuten on syytä epäillä uskon aitoutta.
Jeesuksen opetus ”Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas” liittyy jokapäiväiseen parannuksen tekemiseen. Meidät on kerran kasteessa pesty kokonaan puhtaiksi. Syntiemme vuoksi me tarvitsemme kuitenkin jatkuvaa paikallispesua, joka tapahtuu katumuksessa ja ripissä.
