Jumalan perheväen ateria

Yhteinen kokoontuminen ruokapöydän äärellä on elämän perustekijöitä niin perheessä kuin ystävien parissa. Jaettu ateria on enemmän kuin vain vatsan täyttämistä. Se perustavanlaatuisella tavalla rakentaa ja syventää ihmissuhteita. Siksi kaikissa kulttuureissa ateriayhteys on aina ollut läheisyyden ja hyväksynnän vahva ilmaus. Kestiystävyys ei ole koskaan itsestäänselvyys vaan lahja. Yhteisellä aterialla onkin omat sääntönsä.

Jos olet esimerkiksi käynyt kylässä naapurisi tai ystäviesi luona, olet varmaan tottunut pitämään luonnollisena, että ystäväperheessä vierailusta kannattaa sopia etukäteen. Ei ole soveliasta rynnätä toisen kotiin ja ruokapöytään ilman kutsua. On luonnollista, että ennen asettumista yhteiseen ruokapöytään on hyvä vaikkapa soittaa ja kysyä, olisiko mahdollista tulla syömään tai milloin tällainen ateria ehkä voisi sopia. Samankaltainen ajatus soveltuu myös Jumalan perheväen ateriayhteyteen. Seurakunta on Jumalan perhe (Ef. 2:19) ja ehtoollispöytä on perheen Isännän pyhä ruokapöytä. Ehtoollispöydässä Jumalan perheen jäsenet – siis kristityt – saavat yhdessä nauttia sen pyhän ruoan ja juoman, jonka Kristus itse heidän ikuiseksi elämäkseen tarjoaa. Niin kuin ennen tavallisen perheen ateriayhteyteen liittymistä on luonnollista keskustella asiasta ja saada kutsu kylään, samoin ja erityisesti myös Jumalan seurakuntaperheen pyhälle aterialle osallistuminen edellyttää yhteistä sopimista.

Ehtoollinen on Herran ateria

Ehtoollinen ei siis ole ainoastaan yksilön asia. Osallistuminen Herran aterialle ei myöskään perustu ainoastaan yksittäisen kristityn omaan päätökseen. Se ei ole mikään uskonnollinen jokamiehenoikeus. Näin on siksi, että ehtoollinen ei ole meidän ateriamme vaan Herran Jeesuksen. Hän itse on kutsuja, kokki, tarjoilija ja ruoka. Herran pyhällä ehtoollisella Jeesus Kristus antaa todellisen ruumiinsa ja verensä omiensa syötäväksi ja juotavaksi. Ehtoollinen on yhteyttä Kristukseen itseensä ja Hänessä pelastuksen lahjoihin, syntien anteeksiantamukseen ja ikuiseen elämään. Siksi ehtoolliselle osallistuminen onkin aivan olennainen osa yksittäisen kristityn hengellistä elämää.

Ehtoollinen luo ja ilmentää yhteyttä

Ehtoollinen on osallisuus Kristuksen ruumiiseen ja vereen. Siksi Herran aterialle osallistuva on yhteydessä myös hänen seurakuntaruumiiseensa. Toisin sanoen ehtoollisyhteys on yhteyttä Kristuksessa myös hänen ruumiinsa muihin jäseniin, toisiin kristittyihin (1.Kor.10:16-17). Tämä yhteys ei perustu ihmisten vapaaehtoiseen valintaan tai inhimilliseen yhteydenkokemukseen. Päinvastoin se on yksin Jumalan työtä, jonka Pyhä Henki tekee sanan ja sakramenttien kautta. Sen vuoksi ehtoollisyhteyden edellytyksenä on, että koko seurakuntaruumis pitäytyy Kristus-päänsä yhtenäisessä sanassa sekä siinä yhdessä ja apostolisessa opissa ja uskossa, joka on ilmoitettu Pyhässä Raamatussa ja oikein ilmaistu luterilaisissa tunnustuskirjoissa.

Tällainen raamatullis-apostolisessa evankeliumin opissa pitäytyminen ei tarkoita, että jokaisen Kristus-ruumiin jäsenen pitäisi olla korkeasti oppinut jumaluusopin asiantuntija voidakseen osallistua ehtoolliselle. Pikemminkin se tarkoittaa, että ne, jotka tulevat samaan Herran pöytään, yksinkertaisesti tunnustavat uskovansa Raamatun sanan sellaisena kuin se on. He siis myös tunnustavat uskovansa Jumalan sanan todistuksen yhtäältä omasta syntisyydestään ja armon tarpeestaan sekä toisaalta juuri siitä, että ehtoollisessa Kristus todella antaa ruumiinsa ja verensä heille syntiensä anteeksiantamukseksi. Tästä Raamatussa ilmoitetusta uskon sisällöstä on Jumalan perheessä oltava yksimielisyys ennen kuin voidaan asettua yhdessä ehtoollispöytään. Näin on siksi, että ilman Jumalan sanaa ja sen puhdasta oppia ei myöskään ole olemassa oikeaa ja sanan mukaista Herran ehtoollista. Jos joku aikoo tulla alttarin lahjaa nauttimaan, hänen tulisi myös hyväksyä se, mitä saarnatuolista opetetaan. Yksimielisyys ei kuitenkaan tarkoita luterilaisen opin täydellistä ymmärtämistä. Kyse on pikemminkin halusta uskoa ja oppia luterilaisen tunnustuksen. Vanha kristillinen ajatus on, että samanaikaisesti tätä opiskelua ei pitäisi tehdä useiden eri tavoin opettavien tunnustuskuntien parissa. Yksilökeskeisessä kodittomien kiertolaisten yhteiskunnassamme helposti unohtuu raamatullinen periaate: yksi usko, yksi saarnatuoli, yksi alttari – siis yksi koti. Ehtoollisyhteyden särkyminen eri kristillisten tunnustuskuntien kesken on surullinen mutta todellinen asia. Siksi Raamatun ja kirkon perinnön mukainen tapa on, että ensin erimielisyydet sovitaan ja sitten yhdessä syödään.

Evankeliumi kaikille – ehtoollinen seurakunnalle

Seurakuntansa jumalanpalveluksessa Herra saarnauttaa pyhän sanansa kaikille sinne tuleville, niin uskoville kuin vielä uskosta osattomillekin. Jumalan sana kuuluu kaikille kansoille! (Matt. 28:19) Evankeliumi kuuluu kaikille, mutta ehtoollinen ei ole evankelioimisväline vaan uskovien ateria. Ehtoollisen sakramentti kuuluu vain niille, jotka tämän pyhän sanan valossa ovat tunnustaneet syntisyytensä sekä sitten tulleet pyhän kasteen kautta myös osalliseksi syntien anteeksiantamuksesta ja siitä iankaikkisesta elämästä, joka Kristuksessa on. Siksi ehtoollista ei saa jakaa niille, joita ei vielä ole kasteessa otettu Kristus-ruumiin, Jumalan perheen jäseniksi (1.Kor.12:13). Myös niitä kastettuja kristittyjä, jotka eivät jostakin syystä tunnusta Jumalan sanan yhtenäistä opetusta, on ensin Raamatun ja katekismuksen äärellä opetettava uskon sisällöstä.

Sen vuoksi Kristus onkin asettaessaan ehtoollisen asettanut samalla seurakunnalleen perheenisän viran lahjojen jakamista varten (1.Kor.4:1). Tämän paimenviran tehtävänä on toimia Kristuksen suuna – saarnassa ja synninpäästön sanoissa – ja sitten jakaa hänen asettamansa sakramentit sanan mukaisesti. Pastorin viran tehtäviin kuuluu myös ajoittain tutkia ja kuulustella ehtoolliselle osallistuvia siitä, tietävätkö he, mitä Kristus heille siinä tarjoaa, ja toisaalta siitä, haluavatko he ottaa nämä tarjolla olevat pelastuksen lahjat vastaan. Isossa katekismuksessa Luther lausuu tämän osuvasti:

Selityksemme nojautuu niihin sanoihin, joilla Kristus on tämän sakramentin asettanut. Nämä sanat on osattava jokaisen, joka tahtoo elää kristittynä ja käydä ehtoollisella. Me emme näet halua päästää ehtoolliselle niitä emmekä ojentaa sakramenttia niille, jotka eivät ymmärrä, mitä he siitä etsivät ja mitä varten he tulevat. Tarkoitan siis näitä sanoja:
”Herramme Jeesus Kristus, sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen, kiitti ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: Ottakaa ja juokaa tästä kaikki; tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamukseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.” (Iso katekismus)

Ehtoollinen on lahja vastaanottamista varten

Ehtoollisvieraiden tutkimisen tarkoituksena ei ole kiusata ketään taikka asettaa Jumalan sanan ohelle ylimääräisiä ”rimoja”, jotka kristityn olisi ensin ylitettävä päästäkseen osalliseksi Herran lahjoista. Päinvastoin, asettamansa paimenviran kautta Kristus tahtoo näin varjella yksittäistä kristittyä syömästä ja juomasta Hänen todellista ruumistaan ja vertaan tuomiokseen (1. Kor. 11:29) sekä myös varjella koko seurakuntaansa tulemasta osalliseksi sanan vastaisesta opetuksesta. Herra ”tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1. Tim. 2:4) Hän tahtoo, että Hänen seurakuntansa saa ottaa Hänet vastaan Hänen koko rikkaudessaan, iloisesti ja hyvällä omallatunnolla. Ehtoollisessa Kristus tahtoo antaa kaikki sinunkin syntisi anteeksi sekä antaa sinulle armonsa ja Pyhän Hengen kaikkine lahjoineen! Hän tahtoo antaa sinulle ”turvaavan suojan ja voiman kuolemaa, Perkelettä ja kaikkea onnettomuutta vastaan” (Iso katekismus). Herra tahtoo sanansa ja sakramenttinsa kautta rakentaa kirkkoaan, pyhää seurakuntaruumiistaan ja perhekuntaansa ja antaa sen levitä kaikkeen maailmaan yhä uusien ihmisten pelastukseksi!

Käytännöllisenä rohkaisuna voisikin ehdottaa seuraavaa: Jos joskus osallistut luterilaiseen messuun muualla kuin kotiseurakunnassasi, on hyvä tapa ennen messua esitellä itsesi paikalliselle pastorille ja keskustella hänen kanssaan vaikka lyhyestikin kyseisen seurakunnan opetuksesta ja ehtoolliskäytännöstä. Näin voit positiivisesti paitsi auttaa molemminpuolisessa tutustumisessa ja kanssakäymisessä, myös helpottaa pastorin työtä Herran lahjojen jakamisessa Hänen sanansa mukaan.

Tämä sama neuvo sopii myös siihen, kun tuo ystäviä omaan seurakuntaansa messuun. Voit itse kertoa ystävällesi etukäteen seurakunnan käytännöstä, näyttää messuvihon takakannen tekstin ja esitellä vieraan pastorille. Vaikka ystävä ei uskossa liittyisikään tämän perheväen tunnustukseen ja ateriayhteyteen, jokainen on kuitenkin aina tervetullut vieras!
Kristuksen seurakuntana saamme joka päivä yhdessä oppia ja tutkiskella Herramme pyhää ja muuttumatonta sanaa, elää siitä iloiten, sekä sitten myös julistaa sitä kaikessa maailmassa. Edelleen saamme Kristuksen seurakuntana myös rukouksella ja vaivannäöllä edistää yhteyttä kaikkien niiden kanssa, jotka haluavat ehyesti rakentaa Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen perustalle. Näin Herra itse saa tehdä työnsä kirkkonsa rakentumiseksi. Sen päämäärä on iankaikkisuudessa. Ehtoollisella jaettu ateriayhteys jatkuu myös kuoleman jälkeen, onhan taivasta kuvattu Karitsan hääateriana. Siellä Jumalan perheväen ateria saa täyttymyksensä. Mutta jo nyt meille kuuluu kutsu pöytään: Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina!


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos