Katekismusselitys – Kolmas luku – Herran rukous – Edward W. A. Koehler
Tohtori Martti Lutherin Vähän katekismuksen selitys
Yleistä rukouksesta
Johdanto Herran rukoukseen
Ensimmäinen pyyntö
Toinen pyyntö
Kolmas pyyntö
Neljäs pyyntö
Viides pyyntö
Kuudes pyyntö
Seitsemäs pyyntö
Päätös Herran rukoukseen
208. Mitä rukous on?
Se on {1}jumalanpalvelustoimi, {2}jossa me sydämessämme ja huulillamme {3}tuomme pyyntömme ja anomuksemme Jumalan eteen {4}ja uhraamme ylistyksemme ja kiitoksemme Hänelle.
407) Ps. 19:15. Kelvatkoot sinulle minun suuni sanat ja minun sydämeni ajatukset sinun edessäsi, Herra, minun kallioni ja lunastajani.
408) Ps. 10:17. Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi.
409) Jes. 65:24. Ennenkuin he huutavat, minä vastaan, heidän vielä puhuessaan minä kuulen.
410) Matt. 6:7. Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.
Katso kysymykseen 28 liittyvät raamattuviitteet.
1. Jumala käskee meitä rukoilemaan (411), ja rukoilemalla Häntä me palvomme ja palvelemme Häntä; tällainen jumalanpalvelus on Hänelle otollista ( 407).
2. Me voimme rukoilla sydämessämme ajatuksilla ja toiveilla (407 ja 408; 1.Sam. 1:12,13); huulillamme puhumalla ääneen (407 ja 409) ja laulamalla kiitosvirsiä (59; Luuk. 2:14).
3. Rukouksessa teemme Jumalalle tiettäviksi kaikki puutteemme ja tarpeemme, surumme ja huolemme, kaiken, mikä ikinä meitä huolestuttaa ja ahdistaakin (408 ja 414).
4. 2.Moos. 15:1–19; Luuk. 2:13,14; 17:16.
Rukoillessamme meidän tulisi pitää mielessämme, että olemme puhumassa Jumalalle, eikä meidän näin ollen tulisi toistella rukouksia ajattelemattomasti (410); meidän tulisi ymmärtää se, mitä rukoilemme, ajatella sitä, mitä olemme sanomassa, ja tarkoittaa sitä, mitä sanomme. Rukousten arvo ei riipu niiden pituudesta tai paljoudesta, ei myöskään käyttämämme kielen oikeellisuudesta ja viimeistellystä ilmiasusta, vaan siitä, että me rukoilemme sydämestä, vakavasti ja vilpittömästi, “totuudessa” (413). Rukouksemme voivat olla lyhyitä, mutta niiden tulisi olla voimakkaita ja palavia.
209. Minkä pitäisi ajaa meitä rukoilemaan?
Jumalan {1}käskyn ja {2}lupauksen, {3}niin myös meidän oman tarpeemme ja lähimmäisemme tarpeen.
411) Ps. 27:8. Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: “Etsikää minun kasvojani”. Herra, minä etsin sinun kasvojasi.
412) Matt. 7:7,8. Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.
413) Ps. 145:18,19. Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat. Hän tekee, mitä häntä pelkääväiset halajavat, hän kuulee heidän huutonsa ja auttaa heitä.
414) Ps. 50:15. Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
1. “Etsikää minun kasvojani” merkitsee: rukoilkaa minua (411). On synti olla rukoilematta. Henkilökohtaisen arvottomuuden tunteen ei pitäisi olla esteenä rukoilemisellemme (Luuk. 18:13 — publikaani).
2. Jumalan lupaus kuulla rukouksemme ja auttaa meitä (412, 413 ja 414) ei ole turha, vaan Hän pystyy tekemään, tahtoo tehdä ja tekee sen, mitä on luvannutkin (416). Jumala ei kuule jumalattomien rukousta (Sananl. 28:9; Joh. 9:31), mutta kuulee varmasti omien lastensa rukouksen (413 ja 435; Joh. 9:31).
3. Vaikeuksissa ollessamme etsimme tavallisesti apua, ja siitä syystä hätä ja vaikeudet opettavat meitä rukoilemaan (414 ja 433). Meidän oman hätämme, olipa se suuri tai pieni, ruumiillinen tai hengellinen, tulisi saada meidät rukoilemaan (Luuk. 17:13 — spitaaliset; Luuk. 18:13 — publikaani). Mutta myös lähimmäisemme hädän tulisi saada meidät rukoilemaan hänen puolestaan (1.Moos. 18:23–32 — Aabraham; Matt. 8:5,6 — sadanpäämies).
210. Ketä meidän pitäisi rukoilla?
{1}Ainoastaan tosi Jumalaa, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä, {2}sillä Hänelle yksin sellainen kunnia on soveliasta, ja Hän yksin pystyy kuulemaan ja tahtoo kuulla rukouksemme.
415) Matt. 4:10. Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman.
416) Ps. 65:3. Sinä kuulet rukouksen: sinun tykösi tulee kaikki liha.
417) Jes. 63:16. Sinähän olet meidän isämme, sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä, Herra, olet meidän isämme; “meidän Lunastajamme” on ikiajoista sinun nimesi.
1. Meidän ei pidä rukoilla epäjumalia tai epäjumalankuvia, kuviteltuja jumaluuksia, ei vapaamuurariuden opettamaa jumalaakaan; eikä pyhimyksiä, ei Neitsyt Mariaakaan, sillä he eivät kuule eivätkä voi auttaa meitä (417); ei ketään enkeliä tai suojelusenkeliä, niin kuin roomalaiskatolisia opetetaan tekemään (Ilm. 22:8,9); vaan ainoastaan Kolmiyhteistä Jumalaa (415).
2. Rukoilemalla me palvomme Jumalaa, ja tällaisen palvonnan Jumala vaatii yksin itselleen (15). Yksin Hän sekä voi että tahtoo kuulla ja todella kuuleekin meidän rukouksemme (416).
211. Mitä meidän pitäisi pyytää Jumalalta rukouksessamme?
{1}Kaikkea, {2}mikä koituu kunniaksi Jumalalle {3}ja omaksi ja lähimmäisemme hyödyksi, {4}niin hengellisiä kuin ajallisiakin siunauksia.
418) Fil. 4:6. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi.
419) Mark. 11:24. Kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva.
1. Mikä hyvänsä meitä ahdistaneekin, meidän ei pitäisi olla siitä huolissamme, vaan sen sijaan saattaa kaikki puutteemme Jumalalle tiettäväksi: saamme rukoilla “kaikessa” (418); “kaikki”, mitä kaipaamme, olipa se suurta tai pientä, tärkeää tai vähemmän tärkeää, kaikkia asioita saamme viedä Jumalalle rukouksessa (419).
2. Emme kuitenkaan saa rukoilla sellaisia asioita, joiden kautta Jumalan nimi joutuisi rienattavaksi, kuten menestystä väärälle opille, syntisille hankkeille jne.: sellainen rukous on jumalanpilkkaa. Emme saa myöskään Sebedeuksen poikien äidin (Matt. 20:20–23) tavoin etsiä itsellemme mainetta ja kunniaa.
3. Emme saa rukoilla sellaisia asioita, jotka voivat koitua vahingoksi itsellemme tai toisille, vaan ainoastaan sellaisia, jotka ovat ihmisten parhaaksi.
4. Katso tarkempi selvitys hengellisistä ja ajallisista siunauksista Herran rukouksen seitsemän pyynnön selityksistä.
212. Mikä rukouksiimme liittyvä ero meidän on syytä panna merkille?
Sellaisia hengellisiä siunauksia, jotka ovat pelastuksellemme välttämättömiä, meidän tulee pyytää ilman mitään varauksia; kaikkia muita lahjoja taas sillä ehdolla, että Jumala antaisi ne meille, jos ne koituvat Hänen kunniakseen ja meidän parhaaksemme.
420) Luuk. 11:13. Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!
421) Luuk. 22:42. Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.
422) Matt. 8:2. Herra, jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa.
423) 1.Joh. 5:14. Tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin hän kuulee meitä.
1. Koska Jumala on luvannut meille hengellisiä siunauksia, Hän tahtoo varmasti myös antaa niitä (420), ja siitä syystä me saamme pyytää niitä empimättä, ilman minkäänlaisia ehtoja tai varauksia.
2. Yleisellä tasolla me saamme ehdoitta ja varauksitta pyytää ajallisiakin asioita, kuten teemme Herran rukouksen neljännessä pyynnössä.
3. Pyytäessämme erityisiä ajallisia siunauksia, joita Jumala ei ole nimenomaisesti luvannut meille, meidän on jätettävä Jumalan harkintaan, suostuuko hän pyyntöömme vai eikö (421, 422 ja 423).
213. Miten meidän pitäisi rukoilla?
{4}Jeesuksen nimessä ja {5}lujasti luottaen.
424) Joh. 16:23. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni.
425) Matt. 21:22. Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte.
Meidän tulee rukoilla:
1. tietoisesti: meidän pitäisi ajatella sitä, mitä olemme tekemässä ja sanomassa (410);
2. vilpittömästi: meidän pitäisi tarkoittaa sitä, mitä sanomme (413);
3. Jumalan tahdon mukaisesti (423);
4. Jeesuksen nimessä: meidän pitäisi pyytää Jumalaa suomaan meille sen, mitä rukoilemme, ei oman itsemme tähden, siis siitä syystä, että olisimme siihen arvolliset tai sen ansainneet [katso kysymys 123, selitys 1], vaan Kristuksen tähden (Dan. 9:18; 424). Jollei Kristus olisi sovittanut meitä Jumalan kanssa, yksikään rukous ei koskaan tulisi kuulluksi;
5. uskossa ja luottamuksessa: koskapa Jumala on luvannut kuulla meidän rukouksemme, meidän tulee lujasti uskoa, että Hän omasta tahdostaan sen myös tekee (425). Sen, joka epäilee omaa rukoustaan, ei pidä luulla Jumalan kuulevan sitä (Jaak. 1:6,7).
214. Keiden puolesta meidän pitäisi rukoilla?
{1}Itsemme ja {2}kaikkien muiden ihmisten puolesta; {3}mutta ei kuolleiden puolesta.
426) 1.Tim. 2:1. Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta.
427) Matt. 5:44. Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat.
428) Hebr. 9:27. Ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta senjälkeen tulee tuomio.
Raamatunkertomuksia:
Luuk. 18:13. Publikaani. —
1.Moos. 18:20–23. Aabraham. —
Matt. 15:22–28. Syyrofoinikialainen nainen. —
Luuk. 23:34. Jeesus. —
Ap.t. 7:59. Stefanus.
1. Publikaani ja ne kymmenen spitaalista miestä rukoilivat omasta puolestaan.
2. Aabraham ja syyrofoinikialainen nainen rukoilivat toisten puolesta, Jeesus ja Stefanus rukoilivat vihollistensa puolesta. Niinpä meidän tulee rukoilla kaikkien ihmisten puolesta (426), vanhempien ja perheenjäsenten puolesta, hallituksen ja valtakunnan puolesta, opettajien ja pastoreiden puolesta, koulun, kirkon ja lähetyskenttien puolesta, vihollistemmekin puolesta (427).
3. Meidän ei pidä rukoilla kuolleiden puolesta, sillä Jumala ei ole sen enempää käskenyt tekemään niin kuin luvannut kuulla sellaista rukousta; se on hyödytöntäkin, sillä se ei hyödytä heitä (428). Rooman kirkko perustaa kuolleiden puolesta rukoilemisensa Toisen Makkabealaisten kirjan kahdennentoista luvun jakeisiin 43–46, mutta Makkabealaisten kirjat eivät ole Jumalan inspiroimia. [Kysymys on Vanhan testamentin apokryfikirjoista. Suom. huom.]
215. Missä meidän pitäisi rukoilla?
Kaikkialla ja erityisesti omassa kammiossamme ja julkisessa jumalanpalveluksessa.
429) 1.Tim. 2:8. Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat, joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä.
430) Matt. 6:6. Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle [julkisesti — Biblia].
431) Ps. 26:12. Seurakunnan kokouksissa minä kiitän Herraa.
1. Rukouspaikkamme pyhyys ei lainkaan lisää rukouksemme arvoa; Kristuksen hautakammiossa (jota ristiretkeläiset käyttivät aikanaan rukouspaikkana) tai pyhäinjäännöslippaan edessä pidetty rukous ei ole sen tehoisampi kuin missä hyvänsä muualla pidetty. “Joka paikassa” (429), kadulla kävellessämme tai työmme ääressä, saamme rukoilla sydämessämme; mutta meidän ei pidä tehdä rukouksistamme julkista näytöstä, kuten fariseukset tekivät (Matt. 6:5).
“Käsien kohottaminen” (2.Moos. 17:11) on rukousasento, joka ilmaisee sitä, että olemme valmiina ottamaan vastaan sen, mitä Jumala näkee hyväksi antaa vastauksena rukoukseemme. Me ristimme kätemme ja kumarramme päämme ilmaisten siten, että tunnustamme nöyrästi arvottomuutemme kaikkeen siihen, mitä hyvä Herramme sitten näkeekin soveliaaksi antaa meille.
“Pyhät kädet”: me emme saa rukoilla synnillisissä asioissa emmekä sydämellä, joka etsii tilaisuutta pahantekoon.
“Ilman vihaa”: rukouksemme ei kelpaa Jumalalle, jos olemme vihoissamme veljellemme (460).
“Ilman epäilystä”: meidän tulee uskoa lujasti, että rukouksemme on kuultu. —
2. “Kammioosi” (430): yksityisesti, siellä, missä mikään ei häiritse meitä eikä hajoita ajatuksiamme.
3. Kristittyjen tulee rukoilla yhdessä toistensa kanssa, ja niin he tekevät julkisessa jumalanpalveluksessa (431). Me emme saa rukoilla yhdessä pakanoiden kanssa ajatellen, että heidän rukoillessaan epäjumaliaan me voimme rukoilla tosi Jumalaa; sillä kenen alttarilla rukoilet, sen uskontoa tunnustat.
216. Milloin meidän pitäisi rukoilla?
{1}Aina ja {2}erityisesti ollessamme vaikeuksissa.
432) 1.Tess. 5:17. Rukoilkaa lakkaamatta.
433) Jes. 26:16. Herra, ahdistuksessa he etsivät sinua, vuodattivat hiljaisia rukouksia, kun sinä heitä kuritit.
Katso Vähän katekismuksen aamu- ja iltarukoukset.
1. Raamattuviite 432 ei tarkoita, että puhumme lakkaamatta suullamme rukouksia, vaan että sydämessämme meidän tulee aina olla rukouksen hengessä, aina tuntea riippuvuutemme Jumalasta ja luottaa alati Hänen apuunsa.
2. Vaikeuksissa ollessamme me etsimme apua, ja siitä puhuu myös raamattuviite 433. —
3. Meidän tulisi harjoittaa tapaa rukoilla määräaikoina: aamulla, illalla ja ruokapöydässä.
217. Mikä on kaikista rukouksista suurenmoisin, mallirukous?
Herran rukous: “Isä meidän, joka olet taivaissa…”
Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.
Tämä on rukouksista paras
1. siitä syystä, että Herra itse opetti meidät rukoilemaan tällä tavalla (Luuk. 11:1–4), ja
2. siitä syystä, että se on suppea, mutta silti niin kattava, että siihen sisältyy kaikki, mitä tarvitsemme ajassa ja iankaikkisuudessa.
218. Mihin osiin Herran rukous voidaan jakaa?
Näihin: johdanto, seitsemän pyyntöä ja päätös.
219. Mikä on Herran rukouksen johdanto?
Isä meidän, joka olet taivaissa!
220. Mitä se tarkoittaa?
Jumala tahtoo tällä saada meitä uskomaan, että hän on meidän oikea Isämme ja me olemme hänen oikeita lapsiaan, niin että rukoilisimme häntä turvallisesti ja täydellä luottamuksella niin kuin rakkaat lapset armasta isäänsä.
Jeesus opettaa meitä kutsumaan Jumalaa omaksi Isäksemme, sillä juuri Hänen kauttaan me olemme Jumalan lapsia (raamattuviitteet 276, 434 ja 488). Tästä syystä vain kristityt voivat täydellä todella rukoilla tämän rukouksen, ja he pyytävät kaikkea, mitä tämä rukous sisältää, Hänen nimessään, joka opetti heille tämän rukouksen.
221. Miksi Jumala tahtoo meidän kutsuvan itseään “Isäksi”?
Jumala tahtoo tällä turvallisella ja luottamusta herättävällä nimellä rohkaista meitä rukoilemaan ilman pelkoa tai epäilystä.
434) 1.Joh. 3:1. Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi.
435) Room. 8:15. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: “Abba! Isä!”
436) Ef. 3:14,15. Sentähden kumarran minä polveni meidän Herran Jesuksen Kristuksen Isän puoleen, Joka kaikkein oikia Isä on, jotka taivaissa ja maassa lapsiksi kutsutaan.[käännös Biblian mukaan]
Jumalalla on monia muitakin nimiä, mutta “Isä” on erityisen turvallinen ja luottamusta herättävä nimi, joka osoittaa Hänen rakkautensa meitä kohtaan (434) ja rohkaisee meitä puhumaan Hänelle pelkäämättä, samoin kuin lapset puhuvat isälleen (435: “orjuuden henki”: sellaisen orjan henki ja tunnetila, joka pelkää pyytää mitään isännältään; “lapseuden henki”: sellaisen lapsen henki ja tunnetila, joka ei lainkaan pelkää pyytää armaalta isältään kaikkea tarvitsemaansa). Koska Hän rakastaa meitä isän rakkaudella, voimme tuntea olomme luottavaiseksi sen suhteen, että Hän kuulee mielellään rukouksemme, aivan niin kuin Paavalikin (436) juuri tästä syystä oli luottavainen sen suhteen, että Jumala kuulisi hänen rukouksensa Efeson kristittyjen puolesta.
222. Miksi meidän on sanottava: “Isä meidän”?
Siitä syystä, että kaikki uskovat kristityt ovat Kristuksessa yhden ja saman Isän lapsia ja että heidän tulee siksi rukoilla toistensa puolesta ja toistensa kanssa.
437) Ef. 4:6. Yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja [teissä] kaikissa. [hakasulkeisiin lisätty sana Biblian mukaan]
Kaikki kristityt ovat yhtä suurta perhettä (436), heillä kaikilla on sama Isä (437), ja siitä syystä he rukoilevat toistensa puolesta, kuten Paavali teki Ef. 3:14–19:ssä, ja myös toistensa kanssa (525; Ap.t. 1:14).
223. Miksi lisäämme: “joka olet taivaissa”?
Muistaaksemme, että meidän Isämme on Herra yli kaiken ja “voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme”. Ef. 3:20.
Nämä sanat eivät merkitse sitä, että Jumala olisi rajoitettu johonkin tiettyyn paikkaan (170 ja 413), vaan niiden tarkoitus on muistuttaa meitä siitä, että tämä Isä on kaikkivaltias Jumala, joka voi tehdä kaiken, mitä vain anommekin.
Sanat “Isä meidän” osoittavat, että Jumala tahtoo kuulla meidän rukouksemme, sanat “joka olet taivaissa”, että Hän pystyy suomaan meille, mitä anomme.
224. Mitä me anomme näissä seitsemässä pyynnössä?
Kolmessa ensimmäisessä pyynnössä me anomme hengellisiä siunauksia, neljännessä pyynnössä ajallisia lahjoja ja kolmessa viimeisessä pyynnössä suojelusta pahaa vastaan.
225. Mikä on ensimmäinen pyyntö?
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
226. Mitä se tarkoittaa?
Jumalan nimi on kyllä itsestänsä pyhä; mutta me rukoilemme tässä rukouksessa, että se pyhitettäisiin meidänkin keskuudessamme.
227. Kuinka se tapahtuu?
Kun Jumalan sanaa opetetaan selvästi ja puhtaasti ja me myös elämme sen mukaan pyhästi Jumalan lapsina. Siihen auta meitä, rakas taivaallinen Isä! Mutta ken opettaa ja elää toisin kuin Jumalan sana opettaa, hän häpäisee meidän keskuudessamme Jumalan nimen. Siitä varjele meitä, taivaallinen Isä!
“Jumalan nimi”: katso kysymys 20.
“Pyhitetty” ei tässä tarkoita pyhäksi tekemistä vaan pyhänä pitämistä, pyhäksi katsomista ja pyhänä käyttämistä (55 ja 58). Herra, auta meitä, että pyhittäisimme Sinun nimesi!
228. Mitä me anomme Jumalalta tässä pyynnössä?
Puhdasta oppia ja pyhää elämää.
438) Joh. 17:17. Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.
439) Matt. 5:16. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.
Me pyhitämme Jumalan nimen,
1. kun opetamme (366) ja uskomme Hänen sanansa totuuden selvästi ja puhtaasti (368 ja 438). Ainoastaan, jos me “pysymme Jeesuksen sanassa” eli pitäydymme Jeesuksen opetuksiin, Hänen totuutensa pystyy “pyhittämään” meidät, saaden sydämessämme aikaan Jumalaa kohtaan sen hengellisen asenteen, joka on oikea uskonto. “Pyhittää”-sanan koko merkityksestä katso kysymykset 176–181. Harhaopit eivät pysty “pyhittämään” ketään, ja kaikki sellaiset sydämen uskonnot, jotka perustuvat väärille tai harhaisille opetuksille, ovat välttämättä harhaa, siitä riippumatta, kuinka vilpitön joku ihminen voikin olla uskossaan;
2. kun me elämme Jumalan sanan mukaan, välttäen sitä, minkä Hän on kieltänyt ja tehden sitä, mitä Hän käskee (439). Jos sydämemme on pyhittynyt eli pyhitetty uskon kautta evankeliumin totuuteen, se heijastuu elämässämme ihmisten keskuudessa (katso kysymys 179), niin että nämä katsoessaan jumalista vaellustamme ja hyviä tekojamme tulevat johdetuiksi ylistämään Jumalaa (1.Piet. 2:12). Meidän on ensin pyhitettävä Jumalan nimi sydämessämme uskomalla Hänen totuutensa, sitten meidän on pyhitettävä se elämässämme elämällä Hänen tahtonsa mukaisesti. Jotta tämä voisi toteutua, me rukoilemme: “Pyhitetty olkoon Sinun nimesi.”
229. Miltä me anomme Häntä meitä varjelemaan?
Harhaopilta ja jumalattomalta elämältä.
440) Hes. 22:26. Sen papit tekevät väkivaltaa minun lailleni ja häpäisevät sitä, mikä on minulle pyhitetty.
441) Room. 2:23,24. Sinä, joka laista kerskaat, häväiset lainrikkomisella Jumalaa. Sillä “teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa”.
Jumalan nimeä halvennetaan — kohdellaan epäkunnioittavasti vähäarvoisena ja vähämerkityksisenä asiana —
1. kun me opetamme, uskomme ja levitämme harhaoppeja (346 ja 440). Kuka vain uskaltaakin muuttaa ja tulkita väärin Jumalan sanan, hänellä ei ole “arka tunto” Hänen sanansa edessä (55), ja vähänpä hän osoittaa kunnioitusta Jumalan nimeä, kunniaa ja valtasuuruutta kohtaan;
2. kun me vietämme syntielämää (441). Jos kristityt, jotka tunnustavat Jumalan Isäkseen ja itsensä Hänen lapsikseen, elävät syntielämää, he tuottavat halveksuntaa ja häpeää Jumalalle ja antavat epäuskoisille tilaisuuden ivata ja pilkata Hänen nimeään. Me rukoilemme, että Jumala varjelisi meidät tällaiselta.
230. Miten puhdas oppi ja pyhä elämä pyhittävät Jumalan nimen meidän keskuudessamme?
Ne eivät tee Jumalan nimeä pyhäksi, mutta ne pitävät sen pyhänä meidän ja muiden ihmisten keskuudessa, ja tällä tavoin Hänen kunniansa lisääntyy maan päällä.
231. Mikä on toinen pyyntö?
Tulkoon sinun valtakuntasi.
232. Mitä se tarkoittaa?
Jumalan valtakunta tulee kyllä itsestänsä, ilman meidän rukoustamme; mutta me anomme tässä rukouksessa, että se tulisi meidänkin tykömme.
233. Kuinka se tapahtuu?
Kun taivaallinen Isä antaa meille Pyhän Henkensä, niin että me hänen armostansa uskomme hänen pyhän sanansa ja elämme autuaina täällä ajassa ja sitten iankaikkisuudessa.
234. Mitä valtakuntaa me tässä tarkoitamme?
Emme voiman valtakuntaa, vaan armon valtakuntaa ja kirkkauden valtakuntaa.
Olemme luonnostamme voiman valtakunnassa; siispä se ei voi enää tulla meidän luoksemme. Armon valtakunta tulee pakanoiden tykö ilman heidän rukoustaan, ja se tuli meidänkin tykömme kasteessa, vaikka me itse emme olleet rukoilleet sen tulemista. Mutta ellei se yhä edelleenkin tule meidän luoksemme, me menetämme sen, ja siitä syystä me rukoilemme, että se yhä edelleenkin tulisi meidän luoksemme ja pysyisi meillä.
235. Mitä me anomme tässä pyynnössä?
{1}Me anomme, että Jumala armollisesti soisi meille oikean uskon ja jumalisen elämän, {2}että Hän levittäisi armon valtakuntaansa maan päällä {3}ja kiirehtisi kirkkauden valtakuntansa tulemista.
442) Joh. 3:5. Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.
443) Matt. 9:38. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.
444) Luuk. 12:32. Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.
Raamatunkertomus:
Ap.t. 4:24–30. (Lähetysrukous.)
1. Armon valtakunta tulee meidän luoksemme ja pysyy meillä, kun armonvälineitä hoidetaan keskuudessamme. Ei ole mitään armonvaltakuntaa ilman armonvälineitä — ei ilman sitä, että armonvälineiden kautta Jumala antaa meille oman Pyhän Henkensä, että Pyhä Henki synnyttää ja ylläpitää uskon meidän sydämessämme (442) ja että tämän uskon kautta Hän antaa meille voimaa elää jumalista elämää (Room. 8:13–14).
2. Tällä samalla tavalla armon valtakunta tulee muidenkin ihmisten luo. Ensimmäinen välttämätön asia on näin ollen se, että evankeliumi saarnataan heille. Meidän on rukoiltava, että Jumala lähettäisi työmiehiä, lähetyssaarnaajia (443), ja meidän on itsemmekin oltava käytettävissä lähetystyöhön (478) ja tuettava kaikkea oikeaa lähetystyötä rukouksillamme (Ap.t. 4:24–30) ja lahjoillamme.
3. Me rukoilemme myös sen kirkkauden valtakunnan tulemista, jonka Jumala on luvannut meille (444). Se tulee ihmisyksilölle, kun hän kuolee Herrassa (395), ja viimeisenä päivänä myös meidän ylösnoussut ruumiimme saa astua siihen (Matt. 25:34).
236. Mikä on kolmas pyyntö?
Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.
237. Mitä se tarkoittaa?
Jumalan hyvä, armollinen tahto tapahtuu kyllä ilman meidän rukoustamme; mutta me anomme tässä rukouksessa, että se tapahtuisi meidänkin tykönämme.
238. Kuinka se tapahtuu?
Kun Jumala tekee tyhjäksi ja estää kaikki pahat neuvot ja hankkeet, kuten perkeleen, maailman ja oman lihamme tahdon, jotka eivät meidän salli pyhittää Jumalan nimeä eivätkä hänen valtakuntansa tulla meidän tykömme; ja kun hän vahvistaa ja varjelee meitä pysymään lujina hänen sanassaan ja uskossa aina elämämme loppuun asti. Tämä on hänen armollinen, hyvä tahtonsa.
239. Mikä on Jumalan hyvä ja armollinen tahto?
Kaikki, mitä Hän tahtoo tehdä meidän suhteemme oman lupauksensa mukaan, ja kaikki, mitä Hän on nähnyt hyväksi meidän tekevän, kestävän tai kärsivän.
Jumalan tahto siltä osin kuin se toimii voiman valtakunnassa ja osoittautuu Hänen ihmisten ja luonnon hallinnassaan, tapahtuu aina (226 ja 223), eikä mikään voi estää sitä. Tämäkin kuuluu Jumalan hyvään tahtoon, koskapa Jumalan perimmäinen tarkoitus Hänen toimissaan ihmisten suhteen on johtaa heidät parannukseen (Room.2:4), niin että itse kunkin kohdalla myös Hänen hyvä ja armollinen tahtonsa tapahtuisi. Sen, mikä tämä Jumalan armollinen tahto on, me opimme ensimmäisistä kahdesta pyynnöstä, nimittäin, että Hänen nimensä pyhitetään ja Hänen valtakuntansa tulee. On olemassa voimia, jotka työskentelevät tehdäkseen Jumalan armolliset suunnitelmat tyhjiksi, ja juuri siitä syystä me rukoilemmekin, että Hänen tahtonsa yhtä kaikki todella tapahtuisi. Jossain se kyllä varmasti tapahtuu, mutta me rukoilemme, että se tapahtuisi meidänkin tykönämme ja meidän toiminnassamme, ja tähän me tarvitsemme Jumalan apua.
240. Keiden pahat neuvot ja hankkeet vastustavat aina tätä Jumalan tahtoa?
{1}Perkeleen, {2}maailman ja {3}oman lihamme hankkeet.
445) 1.Piet. 5:8. Perkele käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
446) 1.Joh. 2:15–17. Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.
1. Sen, että perkele vastustaa tätä Jumalan tahtoa, me näemme ihmisen lankeemuksesta, Kristuksen kiusauksesta ja Juudaksen petoksesta; hän pyrkii yhäti pitämään ihmisiä hengellisessä tietämättömyydessä tai johtamaan heidät epäuskoon, epätoivoon tai muihin suuriin synteihin ja paheisiin (445).
2. Maailma tarkoittaa maailmassa olevia pahoja ihmisiä (103), sellaisia kuin Potifarin vaimo, Sodoman kansa tai Nebukadnessar (Dan. 3:15), ja myös maailmassa vallitsevaa pahuutta: pahoja tapoja, huonoja esimerkkejä, synnillisiä huvituksia yms. (446).
3. Oma lihamme tarkoittaa omaa syntistä luontoamme, vanhaa Aadamia (83, 134 ja 496; 2.Moos. 4:13 — Mooses; 2.Sam. 11. luku — Daavid).
241. Mitä me siis tässä pyydämme Jumalalta?
Sitä, että Hän tekisi tyhjäksi ja estäisi tällaiset pahat neuvot ja hankkeet ja vahvistaisi ja varjelisi meitä pysymään lujina Hänen sanassaan ja uskossa, niin että me, samoin kuin enkelit taivaassa, tekisimme Hänen tahtonsa iloiten ja pysyisimme kaikissa kärsimyksissä uskollisina aina maallisen elämämme loppuun asti.
Room. 16:20. Ja rauhan Jumala on pian musertava saatanan teidän jalkojenne alle.
447) 1.Piet. 1:5. Te Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen.
448) Fil. 1:6. Hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.
Pahat neuvot merkitsevät perkeleen ja hänen liittolaistensa ponnistusten takana usein piilevää ovelaa suunnitelmaa, ohjelmaa tai salajuonta.
Pahat hankkeet merkitsevät sitä pahaa tarkoitusta ja pyrkimystä, joka heillä on; siitä riippumatta, miten viattomalta tai ihmiselle hyödylliseltä paholaisen ja hänen liittolaistensa neuvot voivatkin näyttää, niiden tarkoituksena on aina mitätöidä Jumalan hyvä ja armollinen tahto.
Tyhjäksi tekeminen tarkoittaa mitätöimistä, täydellistä hajottamista, kuten Kristus teki tyhjäksi Sauluksen pahan neuvon ja hankkeen, kun tämä oli matkalla Damaskoon (Ap.t. 9. luku).
Estäminen tarkoittaa paholaisen pahan tavoitteen saattamista häpeään, vaikka hän saisikin toteuttaa suunnitelmansa, kuten Jumala teki Jobin kohdalla ja kuten Hän esti Joosefin veljien tahdon toteutumisen (228). Näin Jumala on luvannut menetellä (Room. 16:20).
Vahvistaa meitä Hänen sanassaan merkitsee meidän Hänen sanaansa koskevan tietämyksemme lisäämistä, niin että ymmärrämme sitä paremmin.
Vahvistaa meitä uskossa merkitsee meidän uskomme vahvistamista (Room. 4:20), niin että meistä tulee kykenevämpiä vastustamaan perkelettä ja hänen liittolaisiaan (463).
Varjella meitä Hänen sanassaan merkitsee Hänen sanansa säilyttämistä puhtaana ja turmeltumattomana meidän keskellämme.
Varjella meitä uskossa merkitsee sitä, että Hän auttaa meitä Henkensä kautta, niin että emme menetä uskoa Jumalaa ja Hänen sanaansa kohtaan. Näin Hän on luvannut menetellä (447 ja 448).
“Myös maan päällä niin kuin taivaassa.” Niin kuin Jumalan enkelit taivaassa, samoin tulisi meidänkin, Hänen lapsiensa, täällä maan päällä halukkaasti tehdä kaikki se, mitä Jumala haluaa meiltä, ja nurisematta kantaa sitä ristiä, jonka Hänen viisautensa näkee soveliaaksi asettaa meidän kannettavaksemme. Jotta tämä kaikki tapahtuisi, Jumalan on autettava meitä, ja Hän mielellään auttaakin meitä; siitä syystä rukoilemme luottavaisesti: “Tapahtukoon sinun tahtosi”.
242. Mikä on neljäs pyyntö?
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
243. Mitä se tarkoittaa?
Jumala antaa tosin ilman meidän rukoustamme jokapäiväisen leivän kaikille ihmisille, vieläpä pahoillekin; mutta me anomme tässä rukouksessa, että hän opettaisi meitä tuntemaan tämän hyvyyden ja kiittäen vastaanottamaan jokapäiväisen leipämme.
244. Mitä jokapäiväinen leipä on?
Kaikki, mikä kuuluu ruumiin ravintoon ja tarpeisiin, kuten ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, kontu, pelto, karja, raha, tavara, hurskas puoliso, hurskaat lapset, hurskaat palvelijat, hurskas ja uskollinen esivalta, hyvä hallitus, hyvät ilmat, rauha, terveys, hyvät tavat, hyvä maine, hyvät ystävät, uskolliset naapurit ja muu senkaltainen.
Jokapäiväinen “leipä” ei sisällä kaikkea, mitä voisimme haluta ja kaivata, kuten esimerkiksi erityisiä mukavuuksia ja ylellisyyksiä, mutta se kyllä sisältää kaiken, mitä me todella tarvitsemme maallista elämäämme varten, kuten esimerkiksi ruoan ja vaatetuksen, asunnon, mahdollisuuden työskennellä ja ansaita elanto rehellisin keinoin, perheen, esivallan yms.
“Hyvät tavat” merkitsee sitä, että itse kukin tottelee niitä auktoriteetteja, jotka on asetettu hänen yläpuolelleen, ja että hän erityisesti omassa siveellisessä käyttäytymisessään alistuu Jumalan sanan hallittavaksi.
“Hyvä maine” tarkoittaa tahratonta nimeä ja mainetta ihmisten keskuudessa.
245. Miksi me kristityt pyydämme jokapäiväistä leipää, vaikka Jumala antaa sen kaikille pahoillekin, jotka eivät pyydä sitä rukouksessa?
Siksi, että Jumala opettaisi meitä tuntemaan tämän hyvyyden Hänen lahjanaan ja kiittäen vastaanottamaan jokapäiväisen leipämme.
449) Matt. 5:45. Hän [Isä Jumala] antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
450) Ps. 145:15,16. Kaikkien silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan. Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät.
Raamatunkertomus:
Luuk. 5:1–7. Pietarin kalansaalis.
“Anna.” Me pyydämme Jumalalta jokapäiväistä leipäämme, jonka siis näin ollen täytyy olla Hänen lahjansa (450). Jumala antaa sen niillekin, jotka eivät rukoile sitä (449), mutta Hän tahtoisi meidän rukoilevan tämän pyynnön, jotta saisimme yhä uudestaan muistutuksen siitä, että kaikki se, mitä meillä on ja minkä omistamme tässä maailmassa, on ilmaista Jumalan lahjaa, jota me emme ole ansainneet. Vaikka onkin Jumalan tahto, että me työskentelemme ja työskentelemällä saamme itsellemme nämä asiat (451; 1.Moos. 3:19), niin siltikin juuri Hän on se, joka antaa meille leipämme (Luuk. 5:1–7); näin ollen meillä ei ole oikeutta vaatia sitä, vaan saamme vain rukoilla sitä. Mitä hyvänsä Jumala meille suoneekin, olipa sitten paljon tai vähän, se meidän tulisi siksi ottaa vastaan kiittäen (katso Lutherin opettamat aamu-, ilta- ja ruokarukoukset Vähästä katekismuksesta).
246. Miksi sanomme: “meidän leipämme”?
{1}Siitä syystä, että meidän ei pitäisi haluta sellaista leipää, joka ei tulisi meille rehellisin keinoin, {2}ja siitä syystä, että meidän tulisi rukoilla myös lähimmäisemme puolesta {3}ja jakaa hänelle omastamme.
451) 2.Tess. 3:10–12. Kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä. Sillä me olemme kuulleet, että muutamat teidän keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, eivät tee työtä, vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu. Semmoisia me käskemme ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, tekemään työtä hiljaisuudessa ja syömään omaa leipäänsä.
452) Jes. 58:7. Taitat leipäsi isoavalle. [Esimerkki siitä, mikä on otollista Herralle.]
“Meidän.” —
1. Jos työskentelemme uskollisesti, Jumala siunaa työmme niin, että me “syömme omaa leipäämme” (451); ja ainoastaan sellaista leipää, joka tulee meille rehellisin keinoin, meidän kuuluu pyytää ja rukoilla.
2. “Meidän”, ei pelkästään “minun” — näin ollen me pyydämme tässä Jumalaa antamaan muillekin heidän jokapäiväisen leipänsä.
3. Jos rukoilemme vakavissamme toisten puolesta, olemmehan toki valmiit myös jakamaan liiastamme niille, jotka sitä tarvitsevat (452; 1.Joh. 3:17; Jaak. 2:14–16). Jumala antaa meille enemmän kuin itse tarvitsemme, jotta voisimme antaa puutteessa olevalle (104; 1.Tim. 6:17–18).
247. Miksi sanomme “jokapäiväinen” ja “tänä päivänä”?
Siitä syystä, että meille pitäisi riittää, että meillä on kunakin päivänä sen verran kuin sinä päivänä tarvitsemme; ja siksikin, että on typerää ja pakanallista kiduttaa itseämme murehtimalla tulevaisuutta.
453) Snl. 30:7–9. Kahta minä sinulta pyydän, älä niitä minulta koskaan kiellä, kuolemaani saakka: Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää, etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: “Kuka on Herra?” ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.
454) 1.Tim. 6:8. Kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.
455) Matt. 6:33,34. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.
456) Ps. 127:2. Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa.
Raamatunkertomus:
Luuk. 12:15–21. Rikas mies, jonka maa oli kasvanut hyvin.
“Jokapäiväinen” kertoo meille, kuinka paljon Jumalan pitäisi meille antaa. Me emme pyydä, että Hän heti varustaisi meidät niin, että meillä olisi kaikki, mitä tarvitsemme, kuukaudeksi tai vuodeksi etukäteen. Sen sijaan on aivan riittävää, jos saamme juuri sen, mitä tarvitsemme tällä hetkellä, tätä päivää varten.
Raamattuviite 453: “määräosani leipää” eli niin paljon kuin tarvitsemme.
Raamattuviite 454: Älä pyydä liiallisuuksia, sellaisia mukavuuksia ja ylellisyyksiä, joita et todella tarvitse.
Raamattuviite 455: Me saamme kyllä suunnitella ja varustautua huomisen varalle, mutta meidän ei pitäisi murehtia tulevaisuuden tarpeidemme täyttymistä, sillä sellainen murehtiminen osoittaa luottamuksen puutetta Jumalaa kohtaan (225 ja 229) ja on täysin hyödytöntä (456; Luuk. 12:15–21). Jumala antaa runsaasti ja jo etukäteen; tänä vuonna Hän siunaa maan siemenen, niin että meillä olisi leipää tulevina päivinä.
“Tänä päivänä” kertoo meille, milloin Jumalan pitäisi antaa meille meidän jokapäiväinen leipämme: tänään, kun me tarvitsemme sitä, “ajallaan” (450). Jos Jumala antaa meille meidän päivittäisen annoksemme joka päivä, kun me tarvitsemme sitä, emme koskaan kärsi puutetta. Hän tekeekin näin mielellään, sillä Hänhän itse käski meidän rukoilla: “Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme”.
248. Mikä on viides pyyntö?
Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme.
“Velat” ovat Jumalan lain rikkomisia eli syntejä; ne tekevät meidät syyllisiksi Jumalan edessä ja rangaistuksen ansainneiksi.
“Meidän”: me tunnustamme kaiken vastuun, häpeän ja syyllisyyden näistä synneistä.
“Meille”: tunnustaessamme itsemme syyllisiksi yhdessä muiden kanssa pyydämme myös anteeksiantoa sekä itsellemme että muille.
“Anna anteeksi”: me emme pysty saamaan syntejämme tekemättömiksi emmekä hyvittämään niitä; siitä syystä me pyydämme Jumalaa antamaan anteeksi, olemaan syyttämättä meitä niistä, jättämään lukematta ne meidän syyksemme, niin ettei Hän “katsoisi” niitä eikä rankaisisi meitä niiden vuoksi. Koska Kristus itse opetti meitä rukoilemaan tällä tavoin, kysymys on siitä, että Jumala antaa meille meidän syntimme anteeksi Kristuksen tähden (kysymys 250).
“Niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme.” Tämä ei tarkoita, että Jumalan pitäisi antaa meille anteeksi siitä syystä, että me annamme anteeksi toisille, tai silloin, kun me annamme anteeksi toisille, tai yhtä paljon kuin me annamme anteeksi toisille, vaan se on meidän puoleltamme lupaus siitä, että, koska Jumala antaa meille anteeksi, mekin tahdomme antaa anteeksi velallisillemme.
249. Mitä se tarkoittaa?
Me anomme tässä rukouksessa, ettei taivaallinen Isä katsoisi meidän syntejämme {1}eikä niiden tähden hylkäisi rukoustamme; {2}sillä me emme ensinkään ole mahdolliset saamaan, mitä rukoilemme, emmekä ole sitä ansainneet; {3}vaan että hän antaisi meille armosta kaiken tämän; sillä me teemme paljon syntiä joka päivä ja ansaitsemme yksinomaan rangaistusta. {4}Niin mekin tahdomme antaa sydämestämme anteeksi ja tehdä hyvää niille, jotka rikkovat meitä vastaan.
1. Kaikkea, mitä me pyydämme Herran rukouksessa.
2. Siksi, että me olemme luonnostamme pahoja ja turmeltuneita, me emme ole mahdolliset eli arvolliset [katso kysymys 123, selitys 1] siihen, että Jumala kuulisi meidän rukouksemme (231 ja 457). Me emme ole tehneet mitään, minkä perusteella ansaitsisimme sen, että Jumala suostuisi antamaan meille mitään, mitä rukoilemme, vaan aivan päinvastoin: synneillämme me olemme ansainneet sen, että Jumala hylkäisi kaikki anomuksemme.
3. Me pyydämme Jumalalta, ettei Hän katsoisi meidän syntejämme, vaan antaisi ne anteeksi ja armollisesti suostuisi antamaan meille kaiken sen, mitä rukoilemme.
4. Siitä syystä, että Jumala tahtoo täyttää pyyntömme ja suoda anteeksi kaikki syntimme, me lupaamme antaa anteeksi, ei ainoastaan suumme sanoilla, vaan sydämestämme (Matt. 18:35), kaikille niille, jotka tekevät syntiä meitä vastaan, ja osoittaa olevamme tosissamme tekemällä heille hyvää. Me emme ansaitse Jumalan anteeksiantamusta antamalla anteeksi lähimmäisellemme, mutta kieltäytymällä antamasta hänelle anteeksi me varmasti menetämme Jumalan anteeksiantamuksen (kysymys 253, raamattuviite 460; Matt. 18:23–35).
250. Mitä me anomme tässä pyynnössä?
Sitä, ettei taivaallinen Isä katsoisi meidän syntejämme eikä lukisi niitä meidän viaksemme, vaan armollisesti, Kristuksen tähden, antaisi ne anteeksi.
457) Luuk. 15:21. Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan. (377.)
251. Mikä erityinen syy meillä on rukoilla tällä tavoin?
Me emme ensinkään ole mahdolliset saamaan, mitä rukoilemme, emmekä ole sitä ansainneet; sillä me teemme paljon syntiä joka päivä ja ansaitsemme yksinomaan rangaistusta.
458) Ps. 19:13. Erhetykset kuka ymmärtää? Anna anteeksi minun salaiset syntini (231).
252. Mitä me lupaamme tunnustaessamme kiitollisina saaneemme Jumalalta anteeksi?
Mekin tahdomme antaa sydämestämme anteeksi ja tehdä hyvää niille, jotka rikkovat meitä vastaan.
253. Voiko kukaan, joka tahtoo evätä anteeksiantonsa lähimmäiseltään, saada anteeksi Jumalalta?
Ei missään tapauksessa; pikemminkin hän, lausuessaan Herran rukouksen viidennen pyynnön, vetää päälleen Jumalan vihan.
460) Mark. 11:25,26. Kun te seisotte ja rukoilette, niin anteeksi antakaat, jos teillä on jotakin jotakuta vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antais teille anteeksi teidän rikoksenne. Mutta jos ette anteeksi anna, ei myös teidän Isänne, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikoksianne. [jae 26 puuttuu UT38:sta; tämä käännös perustuu Bibliaan]
Raamatunkertomus:
Matt. 18:23–35. Paha, armoton palvelija.
254. Mikä on kuudes pyyntö?
Äläkä saata meitä kiusaukseen.
255. Mitä se tarkoittaa?
Jumala ei tosin kiusaa ketään, mutta me anomme tässä rukouksessa, että Jumala suojelisi ja varjelisi meitä, niin ettei perkele, maailma ja oma lihamme pettäisi eikä viettelisi meitä epäuskoon, epätoivoon ja muihin suuriin synteihin ja paheisiin, ja että jos joutuisimmekin sellaisiin kiusauksiin, kuitenkin viimein saisimme voiton.
256. Monenkolaisia koettelemuksia on olemassa?
Kahdenlaisia, nimittäin koettelemus, jolla on hyvä tarkoitus, ja kiusaus pahaan.
[Uuden testamentin alkukielessä, kreikassa, samalla sanalla on nämä molemmat merkitykset; Herran rukouksessa on tämä sana, ja siksi sen merkitykset selitetään tässä yhteydessä, vaikka Herran rukouksen suomennoksessa onkin käytössä kiusaus-sana, jonka ainoa merkitys on pahaan vietteleminen. Suom. huom.]
257. Mitä tarkoittaa koettelemus, jolla on hyvä tarkoitus?
Sitä, että {1}Jumala koettelee {2}omia lapsiaan puhdistaakseen ja vahvistaakseen heidän uskoaan.
Joh. 6:5,6. Jeesus sanoi Filippukselle: “Mistä ostamme leipää näiden syödä?” Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä itse hän tiesi, mitä aikoi tehdä.
Raamatunkertomuksia:
1.Moos. 22:1–19. Aabraham. —
Mark. 7:25–30. Syyrofoinikialainen nainen.
1. Jumala todellakin koettelee omia lapsiaan, ei pahassa tarkoituksessa (462), vaan hyvässä (Joh. 6:5,6).
2. Nämä koettelemukset ovat “näytön paikkoja”, joiden tarkoituksena on saada heidän uskonsa esiin ja vahvistaa sitä (katso tähän kysymykseen liittyvät raamatunkertomukset).
3. Jumala sallii useinkin perkeleen, maailman ja oman lihamme kiusata meitä syntiin (Job), mutta Jumalan tarkoitusperä tässä on koetella, puhdistaa ja vahvistaa meidän uskoamme — Hän tahtoo meidän vastustavan näitä kiusauksia; mutta perkeleen, josta kiusaus on lähtöisin ja joka sen toteuttaa, häijynä päämääränä on uskomme turmeleminen ja tuhoaminen. Käy siis niin, että samaa kiusausta, jonka Jumala sallii koetellakseen meidän uskoamme, paholainen käyttää tuhotakseen uskomme.
[Uskon koettelemista verrataan Raamatussa kullan koettelemiseen (1.Piet. 1:6,7). Kullan koettelemisen tarkoituksena on sekä selvittää kullan aitous että puhdistaa aito kulta kuona-aineista. Niin kuin kulta ei synny eikä katoa koeteltaessa, vaan vain puhdistuu ja tulee entistä selvemmin esille, samoin käy aidon uskonkin koetuksissa. — Koettelemukset harjaannuttavat ja vahvistavat niin uskoa (Jaak. 2:22) kuin toivoakin (Room. 5:3,4) ja parantavat näin ihmisen hengellistä hyvinvointia (2.Kor. 4:16–18). — Jos joku ei kestä uskon koetuksessa, syynä ei ole ihmisen syntisyys sinänsä — muutenhan ei kukaan voisi kestää (Ps. 143:2) — vaan väärä usko: lihallinen itsevarmuus (Matt. 26:31–35) tai eksyttävän opin seuraaminen (2.Tim. 3:8). Kun omatekoinen uskomme ja oma voimamme osoittautuvat kestämättömiksi, Herra tahtoo antaa tilalle aidon uskon evankeliumin kautta (Room. 10:17), joka on Hänen voimansa (Room. 1:16), niin että voimme kestää kaikki koetukset Hänessä (Fil. 4:13). — Koettelemuksia ja ahdistuksia ei tarvitse pelätä (Ilm. 2:10), sillä mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa (Room. 8:35–39). — Suom. huom.]
258. Mitä tarkoittaa kiusaus pahaan?
Sitä, että {1}perkele, maailma ja oma lihamme {2}pyrkivät pettämään tai viettelemään meidät {3}epäuskoon, epätoivoon ja muihin suuriin synteihin ja paheisiin.
462) Jaak. 1:13,14. Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: “Jumala minua kiusaa”; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee.
463) 1.Piet. 5:8,9. Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa.
464) Matt. 18:6,7. Mutta joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minuun, parempi hänen olis, että myllyn kivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Voi maailmaa pahennusten tähden, sillä pahennukset kumminkin tulevat! Voi kuitenkin sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee! [käännös Biblian pohjalta]
465) Snl. 1:10. Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu.
Raamatunkertomuksia:
1.Moos. 3:1–6. Kiusaus paratiisissa. —
Matt. 4:1–11. Kristuksen kiusaus. —
Joh. 13:2. Perkele Juudas Iskariotin viettelijänä. —
1.Moos. 4:13 ja Matt. 27:4,5. Kain ja Juudas Iskariot epätoivoisina. —
Luuk. 22:54,55. Pietari ylipapin pihamaalla.
1. Kuka kiusaa meitä pahaan? Ei Jumala (462), vaan perkele (463; 1.Tess. 3:5), maailma (raamattuviitteet 446: maailman pahuus; 464 ja 465: pahat maailman ihmiset — Potifarin vaimo) ja meidän oma lihamme: oma paha himomme (462), oma sydämemme, joka on luonnostaan kaikkeen pahaan taipuvainen (83).
2. Miten perkele, maailma ja oma lihamme toimivat kiusatessaan meitä? Ne pettävät saamalla synnin vaikuttamaan vaarattomalta ja harmittomalta, vieläpä hyvältä ja kannattavalta (1.Moos. 3:1–5). Perkele pujottaa houkuttelevan syötin synnin pyydyskoukkuun. Ne viettelevät, ne eivät kiusaa saadakseen siitä itse nautintoa, vaan niiden tavoitteena on johtaa meidät pois Jumalan yhteydestä.
3. Mihin ne tahtovat johtaa meidät? Epäuskoon: epäilemään Jumalan sanan totuutta, uskomaan harhaoppia, pitäytymään taikauskoisiin näkemyksiin; epätoivoon: epäilemään tai olemaan uskomatta, että Jumalan armon lupaus koskee meitä henkilökohtaisesti (Kain, Juudas Iskariot); suuriin synteihin: sellaisiin synteihin, jotka tuovat meille häpeää ja paheksuntaa ihmisten silmissä (Daavid); suuriin paheisiin: sellaisiin synteihin, joista tulee piintyneitä tapoja, helmasynteihin, elämäntapasynteihin, kuten esimerkiksi kiroileminen, juoppous, siveettömyys, panettelu jne.
Pahennukset. (Raamattuviite 464.) Pahentaminen ei tässä yhteydessä merkitse loukkaamista tai suututtamista, vaan sitä, että aiheuttaa jollekulle lankeemuksen pois oikeasta kristillisestä uskosta — sitä, että tekee ihmisestä pahan, syntisen ja jumalattoman. Pahennusta on näin ollen mikä hyvänsä sellainen, minkä kautta voimme johtaa jonkun henkilön synnin valtaan tai epäuskoon, tai sellainen, minkä kautta rohkaisemme häntä pysymään synnin vallassa ja epäuskossa. Pahentaminen voi tapahtua suusanallisesti (465) tai antamalla pahan esimerkin (441). Me emme saa olla pahennukseksi kenellekään ihmiselle (2.Kor. 6:3), emme varsinkaan lapsille (464) tai niille, jotka ovat heikkoja uskossa (Room. 14:13), emmekä maailmalle (441). Pahentaminen on sielun murhaamista. Me emme saa pahentaa emmekä pahentua, sillä joutuminen kiusattavaksi synnin valtaan suostumiseen ei anna oikeutta langeta tällaiseen kiusaukseen.
[Uudemmissa käännöksissä ei raamattuviite 464:n tekstissä ole pahentaa-sanaa, vaan puhutaan “viettelemisestä” ja “viettelyksistä” tai myös “johdattamisesta lankeemukseen”, mikä onkin tarkka käännös. Kaikkea houkuttelemista johonkin sopimattomaan voidaan sanoa viettelemiseksi, ja UT:n kreikassa on useampia sanoja, joita on suomennettu tällä tavoin; mutta pahentamisesta on kysymys vain siinä tapauksessa, että viettelys on hengellisesti kuolemanvaarallista laatua. Näin on laita silloin, kun se voi johtaa loukkaantumaan Kristukseen ja torjumaan evankeliumin tai rohkaista pysymään tässä tilassa. — Voi vaikuttaa oudolta, kun pahentamisen selitetään tarkoittavan sitä, että tekee ihmisestä pahan, syntisen ja jumalattoman: jokainenhan meistä on jo luonnostaan sellainen. Kysymys onkin siitä, että jos usko Kristukseen, joka on “avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan” (Sak. 13:1), saatetaan ihmisen mielessä huonoon valoon, niin että hänelle “ei kelpaa pitää kiinni Jumalan tuntemisesta”, niin hän jää oman “kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia” (Room. 1:28). Suom. huom.]
259. Mitä me siis anomme tässä pyynnössä?
Sitä, että Jumala suojelisi meitä niin, ettemme joutuisi kiusaukseen, tai, jos Hän sallii meidän joutua kiusaukseen, että Hän vahvistaisi ja varjelisi meitä niin, että viimein saisimme voiton.
466) 1.Kor. 10:13. Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.
467) Ef. 6:13. Ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
Raamattuviite 466 osoittaa, ettei mikään kiusaus ole niin suuri, ettemmekö voisi voittaa sitä Jumalan avulla. Raamattuviite 467 osoittaa, mitkä ovat ne aseet — Jumalan sana ja usko Kristukseen —, joilla voimme kukistaa kaikki kiusaukset (Matt. 4:1–11. Kristuksen kiusaus). —
Sellainen ihminen, joka varta vasten hankkiutuu kiusauksiin, ei voi rukoilla tätä pyyntöä, sillä hän on itse kiusaamassa Jumalaa (Matt. 4:7). [Jumalan kiusaamisella tarkoitetaan Raamatussa sitä, että vaaditaan Jumalaa toimimaan ihmisen ehdoilla; se ei tietenkään tarkoita sitä, että Jumala olisi kiusattavissa pahaan. Suom. huom.]
260. Mikä on seitsemäs pyyntö?
Vaan päästä meidät pahasta.
261. Mitä se tarkoittaa?
Me rukoilemme lopuksi tässä rukouksessa, että taivaallinen Isä vapahtaisi meidät kaikesta pahasta ruumiin ja sielun, tavaran ja kunnian puolesta ja että hän viimein, kun kuoleman hetki tulee, antaisi meille autuaan lopun ja armollisesti ottaisi meidät tästä murheen laaksosta tykönsä taivaaseen.
“Vaan” on vastakohtaa ilmaiseva konjunktio (sidesana), joka liittää seitsemännen pyynnön kuudenteen.
“Päästä”: vapauta ja pidä vapaana (pahasta).
Nimettyämme viidennessä ja kuudennessa pyynnössä suurimmat pahat sisällytämme nyt kaikki muut tähän viimeiseen pyyntöön.
262. Mitä anomme tässä rukouksemme päätteeksi?
{1}Sitä, että Jumala {a}säästäisi meidät kokonaan monesta pahasta {b}tai että, kun Hän on sälyttänyt ristin meidän kannettavaksemme, Hän joko ottaisi sen harteiltamme {c}tai auttaisi meitä kestämään sitä {d}ja kääntäisi sen meidän hyödyksemme {2}ja että Hän viimein, autuaan lopun kautta, täysin vapahtaisi meidät kaikesta pahasta.
468) Ps. 91:10. Ei sinua pidä mikään paha kohtaaman, ja ei yhtään vaivaa pidä sinun majaas lähestymän. [käännös Biblian mukaan]
469) Ap.t. 14:22. Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan.
470) Hebr. 12:6. Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa.
471) Job 5:19. Kuudesta murheesta päästää hän sinun; ja seitsemännestä ei tule mitään pahaa sinulle. [käännös Biblian mukaan]
472) 2.Tim. 4:18. Herra on vapahtava minut kaikesta ilkivallasta ja pelastava minut taivaalliseen valtakuntaansa.
473) Luuk. 2:29–32. Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.
474) Fil. 1:23. Halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi.
Nämä raamattuviitteet osoittavat, miten Jumala päästää meidät monenlaisesta pahasta
1. maanpäällisen elämämme aikana (a. 468; b. 471; c. 475; d. 470 ja 228) ja
2. sen lopussa (469, 472, 473 ja 474).
263. Mikä on Herran rukouksen päätös?
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen.
264. Mitä amen merkitsee?
Että minun tulee olla varma siitä, että taivaallinen Isä mieltyy tällaisiin rukouksiin ja kuulee ne; sillä hän on itse käskenyt meidän rukoilla näin ja luvannut kuulla meitä. Amen, amen, se on: totisesti, totisesti, näin on tapahtuva.
“Sillä”-konjunktio johdattaa meidät tietämään, miksi anomme kaikkea tätä Jumalalta ja miksi uskomme Hänen antavan sen meille. Näillä Herran rukouksen päätössanoilla me emme ano mitään, vaan ylistämme Jumalaa, mistä syystä niitä kutsutaan doksologiaksi (ylistykseksi). Näiden sanojen merkityksestä katso kysymys 265. —
“Amen”-sana ilmaisee lujaa luottamustamme, että Jumala kuulee pyyntömme ja suostuu niihin. Se, joka epäilee tätä, ei voi totuudellisesti päättää rukoustaan sanomalla: “Amen”. —
Huomaa persoonapronominin vaihtuminen: “minä” ilmaisee sitä, että itse kunkin on oltava omalta osaltaan varma. Me rukoilemme toistemme puolesta, mutta “minun” itseni on vakaasti uskottava, että minun rukoukseni tulee kuulluksi.
265. Mitä me tämän päätösosan rukoilemalla tunnustamme taivaalliselle Isällemme?
Sen, että Hän yksin on se Herra ja Kuningas, jolta meidän tulee etsiä apua; että Hänellä yksin on valta antaa meille, mitä pyydämme, ja että samoin myös kaikki siitä koituva kiitos, kunnia ja ylistys kuuluu yksin Hänelle.
266. Miksi me voimme olla varmat siitä, että Hän mieltyy tällaisiin rukouksiin ja kuulee ne?
Siksi, että hän on itse käskenyt meidän rukoilla näin ja luvannut kuulla meitä.
267. Mistä syystä monet valittavat, ettei heidän rukouksiaan kuulla?
Siksi, että he pyytävät typeriä tai vahingollisia asioita tai asettavat Jumalalle aikaa ja tapaa koskevia ehtoja, milloin ja miten Hänen pitäisi auttaa; tai siitä syystä, että koettelemuksen alla ponnistellessaan he eivät heti havaitse Jumalan auttavaa kättä.
Matt. 20:20–23. Silloin Sebedeuksen poikain äiti tuli poikineen hänen tykönsä ja kumarsi häntä, aikoen anoa häneltä jotakin. Niin hän sanoi vaimolle: “Mitä tahdot?” Tämä sanoi hänelle: “Sano, että nämä minun kaksi poikaani saavat istua, toinen sinun oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi, sinun valtakunnassasi”. Mutta Jeesus vastasi ja sanoi: “Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä olen juova[, ja tulla kastetuiksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan]?” He sanoivat hänelle: “Voimme”. Hän sanoi heille: “Minun maljani te tosin juotte[, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan teidätkin], mutta minun oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani, vaan se annetaan niille, joille minun Isäni on sen valmistanut”.
Monet rukoukset jäävät kuulematta siitä syystä, etteivät ne ole oikeita rukouksia (katso kysymys 213).
268. Kuuleeko Jumala sitten todella jokaisen oikean rukouksen?
Kuulee kyllä, mutta omalla tavallaan ja itse määräämällään ajalla.
475) 2.Kor. 12:9. Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa. [Herran Jeesuksen vastaus Paavalin rukouspyyntöön.]
476) Joh. 2:4. Minun aikani ei ole vielä tullut. [Herran Jeesuksen vastaus oman äitinsä heidän isäntäväkensä puolesta esittämään epäsuoraan pyyntöön.]
477) Jes. 54:7–8. Minä olen vähäksi silmänräpäykseksi sinun hyljännyt, mutta minä tahdon sinua suurella laupeudella koota. Minä olen vihassani vähäksi silmänräpäykseksi kasvoni kätkenyt sinulta; mutta minä tahdon armahtaa sinua ijankaikkisessa armossa, sanoo Herra, sinun lunastajas. [käännös Biblian mukaan]
Raamattuviitteestä 477 opimme, että toisinaan Jumala pidättää meiltä apunsa saadakseen meidät tajuamaan oman avuttomuutemme ja opettaakseen meitä kutsumaan Häntä avuksi (Mark. 4:37–41), mutta lopulta Hän varmasti armahtaa meitä.
