Katekismusselitys – Neljäs luku – Pyhän kasteen sakramentti – Edward W. A. Koehler
Tohtori Martti Lutherin Vähän katekismuksen selitys
Mitä kaste on
Mitä kaste antaa tai hyödyttää
Mikä on kasteen voima
Mitä kaste merkitsee
269. Mitä tarkoitamme puhuessamme sakramentista?
Sakramentti on {2}Jumalan säätämä {1}pyhä toimitus, jossa Hän {4}sanaansa yhdistettyjä {3}tiettyjä ulkoisia välineitä käyttäen, {5}tarjoaa, jakaa ja lahjoittaa henkilökohtaisesti ihmisille sen armon, jonka Kristus on ansainnut.
“Sakramentti”-sana ei ole Raamatun käyttämä ilmaus; alun perin “sacramentum” tarkoitti valaa tai juhlallista sitoumusta, kuten Rooman valtakunnan sotilaiden antamaa sotilasvalaa. Koska varhaiskirkossa kristityt kasteensa yhteydessä irtisanoutuivat kaikista epäjumalista ja vannoivat uskollisuutta Kristukselle, mikä vala tosiaan oli heidän sacramentuminsa [sanan alkuperäismerkityksessä], tätä sanaa alettiin pian käyttää pyhästä kasteesta itsestäänkin ja myöhemmin myös Herran ehtoollisesta. Nykyään sakramenteiksi sanotaan hengellisten lahjojen näkyviä välikappaleita, Kristuksen asettamia uskonnollisia toimituksia.
1. Sakramentit ovat pyhiä toimituksia, jotka on erotettava sellaisista toimista kuin tavallinen peseminen, syöminen ja juominen.
2. Koska sakramentin on välitettävä Jumalan lahjoja, sitä ei voi asettaa ihminen, vaan yksin Jumala.
3. Me emme saa käyttää mitään itse valitsemiamme ulkoisia välikappaleita, vaan ainoastaan niitä nimenomaisia — vettä kasteessa, leipää ja viiniä Herran ehtoollisessa — jotka Jumala on itse siihen tarkoitukseen osoittanut, sillä armon lahjan tarjoajana Hän määrää myös armon välineet.
4. Ilman Jumalan sanaa ulkoiset välikappaleet eivät ole mikään sakramentti; Jumalan sana yhtyneenä säädettyihin ulkoisiin välikappaleisiin tekee ne sakramentiksi.
5. Sakramentit eivät ole pelkkiä merkkejä, joiden kautta niitä käyttävä ihminen osoittaa jollain muulla tavoin saaneensa Jumalan armon, vaan ne ovat armon itsensä merkkejä tai todistuksia, ne ovat armonvälineitä, joiden kautta Jumala antaa ja vakuuttaa armonsa ihmiselle.
6. Tämä armo tarjotaan sakramenteissa lupauksen sanan kautta, ja ulkoiset välikappaleet palvelevat sinettinä, joka varmistaa tämän lupauksen meille.
7. Sakramentit tarjoavat armon kaikille, jotka niitä käyttävät, mutta jakavat ja lahjoittavat henkilökohtaisesti sen vain niille, jotka uskovat lupauksen.
Sakramentin pätevyys eli kysymys siitä, onko jaettu sakramentti todella Herran sakramentti, ei riipu sakramentin jakajan uskosta (Matt. 23:2–3) eikä sen vastaanottajan uskosta (Room. 3:3,4), vaan siitä, että se jaetaan tarkasti asetussanojen mukaisesti, mikä tarkoittaa, että ei riitä pelkästään toistaa asetussanoja, vaan ne on myös käsitettävä nimenomaan siinä merkityksessä ja tarkoituksessa kuin Kristus tahtoo meidän ymmärtävän ne.
Sakramentin voima välittää armoa ja vaikuttaa uskoa ei perustu ulkoisiin välikappaleisiin vaan Jumalan sanaan.
Sakramentin hyöty yksilölle riippuu sakramentin vastaanottajan uskosta.
270. Montako sakramenttia on olemassa?
Kaksi: pyhä kaste ja Herran ehtoollinen.
Roomalaiskatolisella kirkolla on seitsemän sakramenttia: kaste, konfirmaatio, messu eli pyhä ehtoollinen, avioliittoon vihkiminen, pappisvihkimys, katumus [rippi] ja viimeinen voitelu. Osaa näistä ei Jumala ole säätänyt, toiset taas eivät välitä hengellisiä lahjoja eikä niitä siitä syystä ole pidettävä sakramentteina.
271. Mitä kaste on?
Kaste ei ole pelkkää vettä, vaan se on sellaista vettä, joka on suljettu Jumalan käskyyn ja yhdistetty Jumalan sanaan.
272. Mikä se Jumalan sana siis on?
Tämä, jonka meidän Herramme Jeesus Kristus sanoo Matteuksen viimeisessä luvussa:
Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. [Matt. 28:19.]
273. Miksi kaste ei ole pelkkää vettä?
Koska se on Jumalan asettama ja siten suljettu Jumalan käskyyn ja koska se on toimitettava Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja on näin yhdistetty Jumalan sanaan.
1. Vaikkakaan “vettä” ei nimenomaisesti mainita kastekäskyssä (478), se on selvästi osoitettu käytettäväksi ulkoiseksi välikappaleeksi “kastaa”-sanalla, sillä niin kuin “pestä”-sana yleensä sisältää veden käyttämisen puhdistamiseen, samoin “kastaa”-sana sisältää veden käyttämisen. Raamattuviitteessä 492 vesi mainitaan nimenomaisestikin. Koska Jumala käskee kastamaan, vesi on osoitettu tällä käskyllä ja suljettu tähän käskyyn. Tämä ei kuitenkaan koske kaikkea vettä vaan ainoastaan sitä vettä, jota todella käytetään kastamiseen; se vesi on tällä käskyllä erotettu juuri tätä pyhää toimitusta varten.
2. Tämä vesi on myös yhdistetty Jumalan sanaan, koska sitä käytetään Jumalan käskystä ja Hänen nimeensä ja koska Jumalan lupaus on yhdistetty siihen.
274. Kuka sitten asetti pyhän kasteen?
{1}Itse Jumala; sillä meidän Herramme Jeesus Kristus käski Matteuksen viimeisessä luvussa {2}omaa kirkkoaan kastamaan kaikki kansat.
478) Matt. 28:18–20. Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.
Luuk. 3:2–3. Joh. 1:33. Johanneksen kaste.
1. Se tosiasia, että Kristus on asettanut kasteen (478) on riittävä syy, miksi meidät pitäisi kastaa, vaikka siitä ei olisi meille mitään hyötyäkään. Kasteen halveksiminen on Kristuksen itsensä halveksimista.
2. Kastekäsky ei koske ainoastaan niitä opetuslapsia, jotka olivat paikalla sitä kuulemassa, vaan, kuten sanat “minä olen teidän kanssanne…” osoittavat, kaikkia myöhemmin eläviäkin kristittyjä aina ajan loppuun asti. Kristus käskee myös, että se, mitä Hän oli käskenyt ja parhaillaan käskemässä opetuslapsilleen, heidän pitäisi opettaa muita ihmisiä pitämään, ja kastekin sisältyy tähän. Näin ollen kirkko on määrätty kastamaan.
— Raamattuviite 478: “Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä… ja opettamalla heitä pitämään…” Tämä raamatunkohta osoittaa selvästi, millä tavalla ihmisistä tehdään Kristuksen opetuslapsia, nimittäin kasteen kautta ja välityksellä ja koulutuksen ja opettamisen kautta ja välityksellä.
275. Kenen on toimitettava kaste?
Yleensä Kristuksen kutsuttujen palvelijoiden eli pastoreiden, mutta hätätapauksissa jokaisen kristityn.
479) 1.Kor. 4:1. Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina.
Vaikkakin Kristus antoi kastamisen oikeuden ja velvollisuuden koko kirkolle ja jokaiselle paikalliselle seurakunnalle, käytännössä kunkin kasteen voi toimittaa vain yksi henkilö; yleensä kutsuttujen pastorien on se toimitettava.
276. Mitä “kastaa”-sana merkitsee?
Vedellä käsittelemistä pesemällä, valelemalla, pirskottamalla tai upottamalla.
480) Mark. 7:4. Ja torilta tultuaan he (fariseukset) eivät syö, ennenkuin ovat itseään vedellä vihmoneet; ja paljon muuta on, mitä he ovat ottaneet noudattaakseen, niinkuin maljain ja kiviastiain ja vaskiastiain [ja pöytäin] pesemisiä. [Hakasulkeissa olevat sanat Biblian mukaan.]
481) Ap.t. 22:16. Nouse… ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi.
482) Matt. 3:11. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. (Vertaa Ap.t. 2:16,17. Huomaa “vuodattaa”-sana.)
Baptistit ja muut [kasteenuusijat eli anabaptistit] väittävät, että ellei ihmistä ole upotettu veteen, häntä ei ole kastettu. Kastaa-sana, joka on johdettu kreikan kielen baptizein-verbistä, todellakin merkitsee myös upottamista, mutta se ei ole ainoa merkitys. Raamattuviitteessä 480 kreikankielisessä alkutekstissä on “kastaa”-sana siinä, missä suomennos käyttää sanoja “vedellä vihmoa” ja “pestä”. Voi hyvinkin olla niin, että juutalaiset ovat pesseet, siis “kastaneet”, jotkut tässä mainitut esineet upottamalla ne veteen, mutta eivät varmastikaan pöytiä: ne “kastettiin” valelemalla vedellä tai käyttämällä vettä muuten kätevimmällä tavalla. Katso myös Luuk. 11:38, jossa kreikankielisessä tekstissä taaskin käytetään “kastaa”-sanaa, eikä ole luultavaa, että fariseukset olisivat käyneet kylvyssä aina ennen ateriointia. Hebr. 9:10:ssä mainitaan “erilaiset pesot” eli “kasteet”, 4.Moos. 19. luvusta taas opimme, että jotkut noista kasteista voitiin toimittaa upottamalla, jae 7, toiset taas pirskottamalla, jakeet 13 ja 19. Raamattuviitteessä 482 meille kerrotaan, että opetuslapset kastettaisiin Pyhällä Hengellä ja tulella. Tämän profetian täyttymyksestä, Ap.t. 2:16,17:stä, opimme, että heitä ei upotettu Pyhään Henkeen eikä tuleen vaan että Pyhä Henki “vuodatettiin” heidän päälleen. Näin ollen “kastaa” ei tarkoita pelkästään upottamista, vaan se merkitsee myös “pestä, valella/vuodattaa, pirskottaa”. On olennaista, että kasteessa vesi koskettaa kastettavaa henkilöä, mutta on merkityksetöntä, paljonko vettä käytetään ja miten ja mihin [kohtaan ruumista] sillä kosketetaan.
277. Mitä on kastaminen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen?
Se on tulemista otetuksi yhteyteen Kolmiyhteisen Jumalan kanssa kasteen kautta Kristuksen käskyn mukaan.
Kastaa Kolmiyhteisen Jumalan “nimeen” tarkoittaa kastaa Hänen käskystään ja Hänen sijassaan: Kolmiyhteisen Jumalan majesteetti on sen pastorin takana, joka suorittaa tämän pyhän toimituksen. Tällaisen kasteen kautta meidät on myös ikään kuin upotettu Jumalaan (488) ja Pyhä Henki on vuodatettu meidän sydämeemme (Ap.t. 2:38); niinpä me tällaisen kasteen kautta pääsemme läheiseen yhteyteen Kolmiyhteisen Jumalan kanssa ja meistä tulee Hänen lapsiaan. Näin ollen meidän kasteemme pitäisi ainiaan olla meille mitä pyhin ja tärkein tapahtuma.
278. Kenet on kastettava?
Kaikki kansat, nimittäin kaikki ihmiset, nuoret ja vanhat.
Kristuksen asettamaa kastetta ei pidä toimittaa elottomille esineille, eläimille eikä kuolleille ihmisille, vaan “kansat” on määrä kastaa, ja tämä sisältää miehet, naiset ja lapset.
279. Onko sitten kaikki ihmiset kastettava ilman mitään erotusta?
Ei; {1}ne, joita voidaan opettaa, on kastettava sen jälkeen kun heidät on etukäteen opetettu tuntemaan kristinuskon keskeiset opit; {2}mutta pikkulapset tulee kastaa, kun he ovat syntyneet kristillisen kirkon piirissä tai kun heidän holhoojansa ovat tuoneet heidät kasteelle.
483) Mark. 16:15,16. Saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.
[Markuksen evankeliumin loppuosa, tämä jae mukaanlukien, on sijoitettu vuoden 1992 raamatunkäännöksessä hakasulkeisiin, koska se ei ole mukana kaikissa käsikirjoituslöydöissä. Vaikka onkin luultavaa, että Markuksen evankeliumista on ollut olemassa myös lyhyempi versio, johon nämä jakeet eivät ole sisältyneet, ei ole mitään todellista perustetta olettaa, etteikö tämä Markuksen evankeliumin loppuosa olisi peräisin Pyhältä Hengeltä apostoli Pietarin ja evankelista Markuksen kautta aivan samalla tapaa kuin sen alkuosakin tai etteikö Kristus olisi todella puhunut juuri ne sanat, joista nämä jakeet todistavat. Niin kauan kuin kristillinen kirkko on tämän tekstiosan tuntenut, se on tunnustanut sen grafeeksi eli lukenut sen kuuluvaksi pyhiin Kirjoituksiin, Jumalan sanaan, joista kristillinen usko elää ja joista se ammentaa kaiken tietonsa ja viisautensa, jota maailma ei voi tuntea. — Ylläoleva osa Mark. 16:15,16:n sisällöstä voidaan esittää myös seuraavin sanoin: “Saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille; joka tulee siihen uskovaksi ja kastetuksi, se tulee autuaaksi.”
Kysymys on siis:
Jumalan kuvaksi luotujen,
mutta syntiinlankeemuksen kautta hengelliseen kuolemaan sortuneiden,
ihmisten tilan muutoksesta ,
epäuskosta uskoon,
kastamattomasta pakanasta kastetuksi kristityksi ja
kadotustuomiota eli iankaikkista rangaistusta,
pelossa ja katkeruudessa, toivottomuudessa ja turtumuksessa,
vanhan Aadamin lankeemuksen ja oman turmeltuneisuuden ja syntielämän ansion mukaan,
pahalla omallatunnolla odottavasta
perkeleen lapsesta
autuutta eli iankaikkista elämää
pettämättömällä toivolla ja kirkastuneella ilolla
Kristuksen sijaissovituksen ansion mukaan
hyvällä omallatunnolla odottavaksi
Jumalan lapseksi
Kristuksen asettamien armonvälineiden,
evankeliumin julistuksen ja pyhän kasteen,
synnyttämän ja ylläpitämän
uskon kautta.
Kaikista luoduista puhuminen osoittaa myös sen, että evankeliumi Kristuksesta on ainoa autuuden lähde kaikille ihmisille, niin juutalaisille kuin kaikille muihin kansoihin kuuluvillekin. — Tässä Lutherille rakkaassa lähetystekstissä evankeliumin kirkkaus loistaa kirkkaimmillaan. — Suom. huom.]
1. Raamatunkohdista Ap.t. 8:26–40 ja Ap.t. 10:47–48 opimme, että aikuisia ihmisiä opetettiin ensin, ja siitä syystä me toimimme samalla tavalla. Näitä ei käännytetä tai tehdä Kristuksen opetuslapsiksi kastamalla, sillä he ovat jo opetuslapsia sen uskon kautta Kristukseen, jonka he tunnustavat ennen kastettaan (Ap.t. 8:37 [Mutta Philippus sanoi: jos sinä kaikesta sydämestä uskot, niin tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: minä uskon Jesuksen Kristuksen Jumalan Pojaksi. — Biblia]); heidän tapauksessaan kaste vakuuttaa heille Jumalan armon ja vahvistaa heitä heidän uskossaan, aivan kuten Herran ehtoollinenkin tekee.
2. Raamatunkohdista Ap.t. 16:15,33 näemme, että Lyydia “ja hänen perhekuntansa” kastettiin, samoin vanginvartija “ja kaikki hänen omaisensa”. Voimme olettaa, että näissä perheissä oli myös lapsia, jotka olivat liian nuoria opetettaviksi, ja yhtä kaikki heidätkin kastettiin. Kristus ei sano raamattuviitteessä 478, että meidän täytyy hinnalla millä hyvänsä ensin opettaa ja vasta sitten kastaa, vaan että meidän tulee tehdä ihmisiä Hänen opetuslapsikseen kastamalla ja opettamalla heitä.
— Niin kuin Kristus siunasi [juuri] niitä lapsia, jotka tuotiin Hänen luokseen (484), samoin meidänkään ei pidä kastaa lapsia vastoin heidän holhoojiensa tahtoa tai näiden tietämättä, vaan ainoastaan ne lapset, jotka tuodaan meidän luoksemme [kastettaviksi].
280. Miten näytät toteen, että lapsetkin on kastettava?
{1}Hekin kuuluvat “kaikkiin kansoihin”. {2}He ovat lihasta syntyneinä liha ja ovat sen tähden uudestisynnyttämisen tarpeessa. Pikkulapset voidaan yleensä uudestisynnyttää vain kastamalla. {5}Pikkulapset voivat myös uskoa.
484) Mark. 10:13–15. Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: “Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.”
485) Joh. 3:5,6. Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha.
486) Matt. 18:6. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Raamatunkertomuksia:
Ap.t. 16:15. Lyydia ja hänen perheväkensä. —
Ap.t. 16:33. Filippin vanginvartija ja kaikki hänen omaisensa.
1. Vaikkakaan lapsia ei nimenomaisesti mainita raamattuviitteessä 478 — eipä mainita miehiä eikä naisiakaan — hekin ovat osa “kaikkia kansoja”. Suomen kansaankin kuuluvat myös kaikki suomalaisten vastasyntyneet lapset.
2. Lasten on päästävä sisälle Jumalan valtakuntaan (484); jotta tämä kävisi päinsä, heidät on uudestisynnytettävä (485), sillä ilman uudestisyntymistä ei ole pelastustakaan; kasteessa Pyhä Henki saa aikaan uskon ja näin ollen myös uudestisyntymisen (485 ja 495; Tiit. 3:5); siitä syystä myös lapset täytyy kastaa, niin että he syntyisivät uudesti vedestä ja Hengestä ja näin pääsisivät sisälle Jumalan armon valtakuntaan.
3. Vanhassa testamentissa aikuisten miesten lisäksi poikalapsetkin ympärileikattiin ja otettiin sillä tavoin Jumalan armoliittoon, Uudessa testamentissa kaste on tullut ympärileikkauksen sijaan (Kol. 2:11,12). —
4. Kasteen lupaus on tarkoitettu myös lapsille (Ap.t. 2:38,39), joten heidätkin pitää kastaa.
5. Tässä on vastaus erääseen lapsikastetta kohtaan toisinaan esitettyyn vastaväitteeseen. On todellakin totta, että omasta järjestään ja voimastaan lapset eivät voi uskoa, eivätkä täysikasvuisetkaan (katso kysymys 175); mutta Pyhä Henki voi synnyttää ja todella synnyttääkin uskon lapsissa yhtä hyvin kuin aikuisissakin. Että lapset todellakin uskovat, sen me näemme raamattuviitteestä 486. Kastetta sanotaan “uudestisyntymisen pesoksi” [eli pesuksi] (Tiit. 3:5); kasteessa ja kasteen välityksellä Pyhä Henki saa aikaan uudestisyntymisen ja uskon myös lapsissa. Se väite, että lapset eivät ole tietoisia uskostaan, ei todista sitä, että heillä ei ole uskoa: eihän lapsi ole tietoinen fyysisestä elämästäänkään, mutta elää silti; eivät varttuneetkaan kristityt unessa ollessaan ole uskostaan tietoisia, ja silti heillä on usko nukkuessaankin.
281. Mihin tarkoitukseen kummeja tarvitaan?
Heidän on todistettava, että lapset on kastettu oikein, ja myös autettava pitämään huolta heidän kristillisestä kasvatuksestaan ja rukoiltava heidän puolestaan.
487) Matt. 18:16. Että jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan sanalla.
1. Kuka tahansa tervejärkinen käy todistajaksi, mutta meidän tulee antaa etusija kristityille uskonveljillemme. Todistajien on määrä kertoa lapselle tämän kasvettua riittävästi, että hänet on kastettu oikein, niin että lapsi voi olla vakuuttunut omasta kasteestaan (487). Ihminen ei hyödy mitään epävarmasta kasteesta: jos joku on tietämätön siitä, onko hänet kastettu, hänet pitää kastaa, jotta hän pääsisi varmuuteen.
2. Kummit saavat enemmänkin vastuuta, he näet lupaavat pitää huolta kummilapsensa kristillisestä kasvatuksesta siinä tapauksessa, että tämän vanhemmat kuolevat, kun lapsi on vielä nuori ja kokematon. Ainoastaan yhteistä uskoa tunnustavia pitäisi pyytää kummeiksi.
3. Lapsen kaste on äärimmäisen tärkeä ja pyhä asia, ja kaikkien läsnäolijoiden pitäisi rukoilla kastettavan lapsen puolesta, sillä “vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras” (Jaak. 5:16).
282. Mitä kaste antaa tai hyödyttää?
Kaste vaikuttaa syntien anteeksisaamisen, vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä ja antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset.
283. Mitkä ovat ne Jumalan sanat ja lupaukset?
Nämä, jotka meidän Herramme Jeesus Kristus sanoo Markuksen viimeisessä luvussa:
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. [Mark. 16:16.]
Kysymyksessä siitä, mitä kaste hyödyttää, kaikki muut kirkkokunnat poikkeavat luterilaisen kirkon opista. Sekä roomalaiskatolinen että kreikkalaisortodoksinen kirkko opettavat, että kaste poistaa perisynnin ja ne tekosynnit, jotka oli tehty ennen kastetta, mutta että se on tehoton niiden syntien suhteen, jotka joku tekee kastetuksi tulonsa jälkeen. Reformoidut kirkot puolestaan opettavat, ettei kaste välitä mitään armoa tai lahjaa, vaan että se on pelkkä merkki tai tunnustustoimi kastettavan henkilön puolelta siitä, että hän uskon kautta on saavuttanut anteeksiantamuksen; kastetuksi tuleminen on heille pelkkä kuuliaisuuden teko Kristuksen käskyä kohtaan.
Luterilainen kirkko opettaa, että kaste “vaikuttaa”, siis tarjoaa ja jakaa hengellisiä lahjoja, että se on todella armonväline, jonka kautta syntien anteeksisaaminen, vapahdus kuolemasta ja perkeleestä ja iankaikkinen autuus todenperäisesti eli aidosti tarjotaan kaikille, jotka ovat kastetut, ja jaetaan ja henkilökohtaisesti lahjoitetaan kaikille, jotka uskovat kasteen lupauksen. Raamatunkohdassa Mark. 16:16 Kristus lupaa pelastuksen sille, “joka uskoo ja kastetaan”. Uskon tehtävänä on vastaanottaa tämä lupaus, joten kasteen täytyy olla se väline, johon tämä lupaus on liitetty. [Jotta pelastuslupauksesta olisi ihmisyksilölle hyötyä, hänen täytyy päästä omistamaan se itselleen. Sitä varten hän tarvitsee sekä välineen, joka tuo lupauksen hänen ulottuvilleen, että välineen, jolla hän voi tarttua lupaukseen ja päästä omistamaan sen. Juuri kaste on se väline, joka tuo Jumalan pelastuslupauksen kastetun ihmisen ulottuville, ja juuri uskolla tämä voi tarttua siihen ja omistaa sen; kasteella ei voi tarttua lupaukseen eikä uskolla voi tuoda lupausta ulottuvilleen — usko ei saa aikaan lupausta eikä kastetta, vaan lupaus ja kaste saavat aikaan uskon. Katso tarkempi selvitys seuraavien kysymysten, 284 ja 285, selityksistä. — Suom. huom.]
284. Mitkä kolme suurta asiaa kaste siis antaa tai saa aikaan?
{1}Se vaikuttaa syntien anteeksisaamisen; {2}se vapahtaa kuolemasta ja perkeleestä; ja {3}se antaa iankaikkisen autuuden.
488) Gal. 3:26,27. Te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
489) Ap.t. 2:38. Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi.
490) 1.Kor. 15:55–57. Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi? Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!
491) Kol. 1:12–14. [Kiittäkää] Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Hänessä meillä on lunastus [hänen verensä kautta], syntien anteeksisaaminen. [hakasulkeissa olevat osat Biblian mukaisesti]
492) 1.Piet. 3:20,21. Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana. Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. [liitto Jumalan tykönä]- Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus. [hakasulkeissa oleva osa Biblian mukaisesti]
Näitä “kolmea suurta asiaa” ei voi erottaa toisistaan; jolla on yksi niistä, sillä on ne kaikki. Mark. 16:16 osoittaa, että me pelastumme kasteen kautta, siispä kasteen kautta myös meidän syntimme ovat anteeksiannetut ja meidät on vapahdettu kuolemasta ja perkeleestä.
— Kasteessa me “pukeudumme Kristukseen” (488), toisin sanoen Kristuksen ansioihin, ei vain osaan niistä vaan niihin kaikkiin. Mutta me emme pystyisi pukeutumaan Kristuksen ansioihin kasteessa, ellei niitä tarjottaisi meille kasteessa. Pukeutuaksemme Kristukseen kasteessa meidät täytyy todellakin kastaa, mutta saadaksemme osaksemme sen, mitä Kristus tahtoo tämän kasteen välityksellä yllemme pukea, meidän on uskottava ja tällä uskolla vastaanotettava Vapahtajamme lahjat, ja näin meistä tulee Jumalan lapsia. Näin kaste tarjoaa ja usko vastaanottaa Kristuksen ansiot.
— Raamattuviite 489 osoittaa selvästi, että meidät kastetaan sitä varten, että saisimme sillä tavalla syntimme anteeksi.
— Kristuksen kautta meillä on voitto kuolemasta (490) ja kasteessa puemme yllemme Kristuksen täydellisen ansion (488), joten on selvää, että kasteen kautta saamme osaksemme myös tämän voiton.
— Raamattuviite 491 osoittaa, että Kristuksen kautta meillä on syntien anteeksiantamus, vapautus pimeyden vallasta, pääsy armon valtakuntaan ja taivaan valtakunnan toivo. Kaikki tämä sisältyy Kristuksen ansioihin, joihin me pukeudumme kasteessa (488).
— Kaste pelastaa meidät (492) pesemällä pois synnin saastan ja antamalla siten meille puhtaan, hyvän omantunnon suhteessa Jumalaan.
285. Mutta eikö Kristus kärsimisellään ja kuolemallaan lunastanut meidät kaikista synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta ja ansainnut meille iankaikkisen pelastuksen?
Aivan varmasti; mutta pyhä kaste on se väline, jota käyttäen Pyhä Henki tekee kaikki nämä suuret asiat meidän omiksemme.
493) 1.Kor. 6:11. Mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä.
1. Sijaissovituksensa kautta Kristus ansaitsi meille kaikki nämä lahjat (491).
2. Kaste on väline, jonka kautta ja välityksellä ne tarjotaan ja tuodaan meille (493). —
3. Usko on se väline, jolla me otamme ne vastaan ja suostumme niihin. (Hebr. 4:2.)
286. Keille kaste antaa kaiken tämän?
Kaikille, jotka uskovat sen, kuten Jumalan sanat ja lupaukset kuuluvat:
“Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” [Mark. 16:16.]
Nämä hengelliset lahjat tarjotaan kasteessa jokaiselle, joka kastetaan, mutta vain se, joka uskoo, pääsee ne todella omistamaan. Joka kasteensa hetkellä ei usko, se ei saa omakseen kasteen hengellistä lahjaa, ja joka kasteen jälkeen lankeaa pois uskosta, se todellakin menettää kasteen hyödyn, mutta ei kuitenkaan kastetta itseään; hänen kasteensa on oikea ja voimassaoleva, eikä häntä tarvitse kastaa uudelleen. Jos hän kääntyy takaisin Jumalan puoleen, hän saa taas tarttua kasteessa itselleen annettuihin lupauksiin, sillä Jumalan puolelta kasteen lupaus kestää (Room.3:3). Kerran oikein toimitettua kastetta ei tarvitse toistaa, mutta meillä on kasteen hyöty ainoastaan niin kauan kuin me uskomme sen lupauksen, sillä “joka ei usko”, olkoon vaikka kastettukin, “se tuomitaan kadotukseen”.
287. Mutta miksi ei Kristus, meidän Herramme, sano: “Joka ei usko eikä ole kastettu, se tuomitaan kadotukseen”
Siitä syystä, että yksin epäusko kadottaa; ja vaikkakaan pelastava usko ei voi olla läsnä kasteen halveksimisen rinnalla, se voi olla läsnä kasteen puuttumisesta huolimatta.
494) Luuk. 7:30. Fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta.
Kaste ei ole ehdottoman välttämätön pelastukseen siitä syystä, että se ei ole ainoa väline, jonka kautta Kristuksen lunastustyön pelastavat ansiot tarjotaan meille; myös evankeliumin sana toimii tällaisena välineenä. Mutta koska usko on ainoa väylä niin sakramentteihin kuin evankeliumin sanaankin sisältyvän armon lupauksen käsittämiseen ja omistamiseen, niin usko on ehdottoman välttämätön. On mahdollista pelastua kastamattomanakin (ristin ryöväri 395), muttei ilman uskoa Kristukseen. Mutta joka halveksii kastetta, se halveksii myös Häntä, joka sen on asettanut, ja niitä lahjojakin, joita se tarjoaa; siispä hänellä ei voi olla oikeaa uskoa, mistä syystä hän on kadotuksen tilassa. Jumala tahtoi pelastaa myös fariseukset, mutta hylkäämällä kasteen he hylkäsivät Jumalan tarjoaman pelastuksenkin (494).
288. Miten vesi voi vaikuttaa näin suuria asioita?
Vesi ei tosin vaikuta sitä, vaan {1}Jumalan sana, joka on vedessä ja veden kanssa, {2}ja usko, joka uskoo veteen yhdistettyyn Jumalan sanaan. Sillä vesi on ilman Jumalan sanaa pelkkää vettä eikä kaste. Mutta Jumalan sanaan yhdistettynä se on kaste, se on {3}armorikas elämän vesi ja uuden syntymisen peso {4}Pyhässä Hengessä, niin kuin apostoli Paavali sanoo kirjeessään Tiitukselle kolmannessa luvussa:
Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me {5}vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma. [Tiit. 3:5–8.]
“Näin suuria asioita”: katso kysymys 282.
1. Veteen yhdistetty Jumalan lupaus sisällyttää nämä luvatut asiat veteen ja antaa näin vedelle voiman tarjota ne meille (495). Havainnollistus: veteen sekoitettu lääke.
2. Usko tarttuu tähän Jumalan sanaan ja ottaa siten nämä asiat kasteesta omikseen.
3. Jumalan sana tekee “pelkän veden” “armorikkaaksi vedeksi”, vedeksi, jonka kautta ylenpalttinen armo tarjotaan, ja “elämän vedeksi”, joka vaikuttaa hengellisen elämän eli uskon meissä, ja vielä “uuden syntymisen pesoksi”, sillä sen välityksellä ihminen uudestisynnytetään ja käännetään Jumalan puoleen.
4. Mutta kaste ei vaikuta tätä mekaanisesti, vaan Pyhä Henki, joka on vuodatettu meidän päällemme kasteessa (Ap.t. 2:38), on se, joka vaikuttaa uudestisyntymisen, hengellisen elämän ja uskon meissä kasteen lupauksen kautta. Raamatunkohdasta Tiit. 3:5 luemme: “Hän”, Jumala, “pelasti meidät uudestisyntymisen pesun… kautta”. “Pelasti”-sana viittaa johonkin, mitä Jumala teki meille menneisyydessä: Hän pelasti meidät kääntäessään meidät puoleensa; näin ollen tämä raamatunkohta opettaa selvästi, että meidät käännettiin Jumalan puoleen uudestisyntymisen pesun välityksellä. Katso myös raamattuviite 485, joka kertoo meille, että me “synnymme uudesti” vedestä ja Hengestä. Siitä syystä juuri Pyhä Henki on se, joka pelasti eli uudestisynnytti meidät kasteen kautta vaikuttamalla meissä uskon, ja sillä tavoin meistä “tehtiin Kristuksen opetuslapsia” (478).
5. Tällä uskolla me otimme vastaan syntien anteeksiantamuksen, joka tarjotaan kasteessa (489), siten meidät vanhurskautettiin Jumalan edessä (493 ja 495) ja meidät tehtiin iankaikkisen elämän perillisiksi.
— Siitä syystä kasteen voima on se, että se ei pelkästään lupaa “näitä suuria asioita”, vaan että tämän lupauksen kautta Pyhä Henki myös vaikuttaa sydämessämme näiden asioiden vastaanottamisen, vaikuttaa uskon eli uudestisynnyttää meidät. Järkemme voi erityisesti pikkulasten osalta kysyä, kuinka tämä voi tapahtua (Joh. 3:9), mutta me emme saa epäillä Kirjoituksia emmekä Jumalan voimaa (175 ja 171[; Mark. 12:24]).
289. Onko vedellä itsessään voima saada aikaan näin suuria asioita?
Ei ole; pelkkä vesi ei tosiaankaan saa niitä aikaan.
290. Miten sitten kasteveden kautta syntien anteeksiantamus, vapautus kuolemasta ja perkeleestä ja iankaikkinen pelastus päästään omistamaan?
Jumalan sana, joka on vedessä ja veden kanssa, tuo nämä suuret asiat kasteeseen; sillä vesi ilman Jumalan sanaa on pelkkää vettä eikä kaste. Mutta usko, joka luottaa tähän vedessä olevaan Jumalan sanaan, ottaa nämä suuret asiat kasteesta ja omii ne itselleen.
495) Ef. 5:25,26. Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta.
291. Miksi Kirjoitukset kutsuvat kastetta uudestisyntymisen pesuksi ja Pyhän Hengen uudistukseksi?
Siitä syystä, että Pyhä Henki vaikuttaa kasteessa uskon ja sen myötä uuden hengellisen elämän.
292. Mitä merkitsee sitten tällainen vedellä kastaminen?
Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja että sen on kuoltava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja että sen sijaan on joka päivä tultava esiin ja noustava ylös uuden ihmisen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.
293. Missä se on kirjoitettuna?
Apostoli Paavali sanoo Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa:
Me olemme Kristuksen kanssa haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. [Room. 6:4.]
294. Mikä se vanha ihminen on?
Se on meidän koko synnillinen turmeltuneisuutemme, joka on tullut osaksemme Aadamin lankeemuksen kautta ja on meille synnynnäistä.
496) Ef. 4:22. Teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten.
Vanha ihminen on yhtä kuin perisynti (kysymys 95), joka ilmenee turmeltuneissa ja petollisissa himoissa (496 ja 160). Kasteessa itse perisyntiä ei poisteta tai hävitetä sydämestä (159), mutta sen syyllisyys annetaan anteeksi. Kristityillä on yhä perisynti eli vanha ihminen, joka ei heissä ole hitustakaan parempi kuin epäuskoisten vanha ihminen. Erona on vain se, että epäuskoiset ovat elämässään täysin tämän vanhan ihmisen vallassa, kun taas kristityt pyrkivät tukahduttamaan sen.
295. Miten tämä vanha Aadam on hukutettava meissä?
Jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa, jolla me vastustamme pahoja haluja ja tukahdutamme ne.
497) Gal. 5:24. Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
Katumus on tunnonvaivojen tai vilpittömän surun kokemista sydämessä Pietarin tavoin (Luuk. 22:62); me vältämme niitä asioita, joista olemme todella pahoillamme, joten katumus auttaa meitä pitämään vanhan ihmisen kurissa.
— Parannus-sana tarkoittaa laajassa merkityksessä katumusta ja uskoa, suppeassa merkityksessä se taas voi tarkoittaa kumpaa hyvänsä niistä; tässä se tarkoittaa uskoa, koskapa katumus oli jo erikseen mainittuna. Jos me todella uskomme Jumalaan ja pidämme oikeassa arvossa sitä, mitä Kristus on tehnyt hyväksemme, emme varmasti tieten tahtoen ja varta vasten käy tekemään sellaista, mikä olisi Jumalalle vastenmielistä (28). Tällä tavoin me ristiinnaulitsemme oman lihamme ja tukahdutamme vanhan ihmisen vastustamalla sen himoja (497).
— Tämän on oltava elämässämme “jokapäiväistä”, ei vain satunnaista, sillä nämä himot heräävät päivittäin, ja päivittäin meidän täytyy ne tukahduttaa. Niin kuin pesemme kasvomme päivittäin, samoin meidän on päivittäin pestävä sydämemmekin katumuksessa ja parannuksessa, tarvitsemme siis päivittäistä synnintunnustusta. Taistelun syntiä vastaan täytyy alkaa omasta sydämestämme, sillä juuri sieltä kaikki synnitkin saavat alkunsa (83).
296. Mikä se uusi ihminen on?
Se on se uusi hengellinen olemus ja elämä, jonka uudestisyntymisen pesu on meihin luonut.
498) 2.Kor. 5:17. Jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus.
Uusi luomus on ainoastaan kristityissä; se syntyi heihin, kun heidät uudestisynnytettiin; se on usko Kristukseen — ei kuitenkaan katsoen siihen, että tämä usko pitää kiinni armon lupauksesta ja vanhurskauttaa meidät Jumalan edessä, vaan katsoen siihen, että se on moraalinen voima, joka uudistaa sydämen ja on meille vaikuttimena hyvien tekojen tekemiseen (katso kysymys 179). Uskon kautta ihmisen siveellinen asennoituminen muuttuu niin perustavalla tavalla, että häntä kutsutaan “uudeksi luomukseksi” (498). [Asian ydin ei ole siinä, että kristittyjen teot olisivat ulkonaisesti aina paremmat kuin muiden ihmisten, vaan siinä, että he ovat ainoat ihmiset maan päällä, joiden tekojen vaikuttimena voi olla rakkaus Häneen, joka on heidän puolestaan kuollut ja ylösnoussut (2.Kor. 5:14,15). Suom. huom.]
297. Miten tämän uuden ihmisen on tultava esiin ja noustava ylös?
Niin, että me päivästä päivään vaellamme ja kasvamme Jumalan kasvojen edessä tosi uskossa ja hyvissä teoissa.
499) Ef. 4:24. Teidän tulee pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.
Uusi ihminen ilmenee pyhissä haluissa (Room. 7:22) ja hyvissä töissä (499: “totuuden vanhurskaus ja pyhyys” tai “totinen vanhurskaus ja pyhyys” [Biblia]). Jokaisessa kristityssä sekä vanha ihminen (eli vanha Aadam) että uusi ihminen ovat täydessä toimessa ja taukoamattomassa sodassa toisiaan vastaan (Gal. 5:17) kummankin pyrkiessä saavuttamaan herruuden hänessä (Room. 7:23). Meidän on aina asetuttava vanhaa ihmistä vastaan ja tukahdutettava se (496 ja 497), mutta autettava ja rohkaistava uutta ihmistä (499). [Tämä tapahtuu ennen muuta armonvälineitä käyttämällä, sillä halu Jumalan tahtoon voi syntyä ja kasvaa ainoastaan siten, että saamme “maistaa ja katsoa, kuinka Herra on hyvä” (Ps. 34:9) ja että pääsemme “näkemään Hänen lakinsa ihmeitä” (Ps. 119:18). Suom. huom.]
298. Miten kaste merkitsee jokapäiväistä vanhan ihmisen hukkumista ja uuden ihmisen esiin tulemista?
Kasteen välityksellä meidät on tehty osallisiksi Kristuksesta. Niin kuin Hän on haudannut meidän syntimme, samoin mekin saamme ja meidän tulee paivittäin haudata ne ja karttaa niitä; ja niin kuin Hän on noussut kuolleista ja elää, samoin mekin saamme ja meidän tulee päivittäin vaeltaa uudessa elämässä.
Kasteessa me pukeudumme Kristukseen ja tulemme näin läheiseen yhteyteen Hänen kanssaan, niin että Hänen elämänsä, kuolemansa, hautaamisensa ja ylösnousemuksensa ovat meidän elämämme, kuolemamme, hautaamisemme ja ylösnousemuksemme. Kasteen välityksellä meidät tehtiin Kristuksen kuolemasta osallisiksi (Room. 6:3), siinä me Kristuksessa ja Kristuksen kanssa kuolimme synnille, ja siitä syystä me olemme kuolleita synnille eikä meillä enää pitäisi olla sen kanssa mitään tekemistä (Room. 6:6–8,11). Meidät myös haudattiin kasteen välityksellä Kristuksen kanssa Hänen kuolemaansa (Room. 6:4); niin kuin ne, jotka ovat kuolleet ja jotka on haudattu, eivät enää ole tämän elämän synnillisten intohimojen vallassa, samoin ei meidänkään pitäisi antaa synnin hallita itseämme (Room. 6:12–14), vaan milloin ikinä vääriä pyrkimyksiä ilmenee, meidän tulisi heti paikalla haudata ne päivittäisen katumuksen ja parannuksen kautta.
Kasteen välityksellä meidät on tehty osallisiksi myös Kristuksen ylösnousemuksesta (Room. 6:4,5). Kristuksen maanpäällistä elämää hallitsivat meidän syntimme siinä mielessä, että Hänen täytyi kantaa syyllisyytemme taakka ja kärsiä sen rangaistus; kuolemallaan Hän maksoi tämän rangaistuksen, ja siitä syystä Hän noustessaan kuolleista oli vapautunut meidän synnistämme. Kasteen välityksellä meistä on tehty osallisia tähän ylösnousseen Vapahtajamme uuteen elämään, ja meidänkin elämämme pitäisi tästedes olla vapaa kaikesta synnin hallintavallasta — meidänkin pitäisi nyt elää uutta ja pyhää elämää, “antaen itsemme, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenemme vanhurskauden aseiksi Jumalalle” (Room. 6:13). Juuri tätä kaste merkitsee meille sikäli kuin kysymys on nykyisestä elämästämme, ja kasteemme uskollinen muistaminen antaa meille yhä uudelleen ja uudelleen voimaa elää tällaista elämää.
299. Minkä muun pitäisi erityisesti saada meidät elämään ja vaeltamaan tosi pyhyydessä?
Oman kastelupauksemme, sillä kasteessa me olemme luopuneet perkeleestä ja kaikista hänen teoistaan ja kaikesta hänen petoksestaan ja luvanneet palvella Kolmiyhteistä Jumalaa, ja yksin Häntä. [Nämä asiat sisältävät lupaukset kuuluvat Lutherin kastekaavaan, ja pikkulapsia kastettaessa kummit lausuvat ne kastettavan lapsen puolesta. Pätevästi voidaan kastaa muutakin kaavaa käyttäen, mutta kaavasta riippumatta nämä lupaukset muistuttavat meitä ja kaikkia Kristukseen kastettuja siitä, että kaste on aina myös pyhä liitto Kolmiyhteisen Jumalan ja kastetun ihmisen välillä, ja tähän liittoon kuuluu ihmisen puolelta velvollisuus suostua oppimaan pitämään kaikki, mitä Jeesus on käskenyt opetuslastensa pitää (Matt. 28:19,20); tähän sisältyvät myös Lutherin kastekaavassa luvatut asiat. Suom. huom.]
