Katekismusselityksen 6.luku, alttarin sakramentti

Katekismusselitys – Kuudes luku – Alttarin sakramentti – Edward W. A. Koehler

Tohtori Martti Lutherin Vähän katekismuksen selitys

KUUDES LUKU.

Alttarin sakramentti.

Mitä Herran ehtoollinen on?
Herran ehtoollisen hyödystä
Herran ehtoollisen voimasta
Herran ehtoollisen hyödyllisestä käytöstä

Liite: Kristillisiä kysymyksiä Herran ehtoolliselle valmistautumiseksi

320. Millä muilla nimillä tätä sakramenttia kutsutaan?

Sitä kutsutaan myös {2}Herran pöydäksi, {3}leivän murtamiseksi, {4}Herran ateriaksi eli Herran ehtoolliseksi, {5}pyhäksi ehtoolliseksi, {6}eukaristiaksi [kiitosateriaksi] ja {7}pyhäksi yhteydeksi [tai pyhäksi yhteysateriaksi (holy communion)].

524) 1.Kor. 10:21. Ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä.

525) Ap.t. 2:42. He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.

526a) 1.Kor. 11:20. Kun te näin kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran aterian nauttimista.

526b) 1.Kor. 11:23,24. Herra Jeesus otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi: “Tämä on minun ruumiini”.

527) 1.Kor. 10:17. Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis; sillä me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset.

1. Sitä kutsutaan alttarin sakramentiksi, koska se jaetaan ja nautitaan juhlallisesti kirkon alttarilla.

2. Herra itse valmistaa meille tämän pöydän ja on hankkinut meille siellä tarjotut lahjat. (524: “Riivaajien pöytä”: sellaiset synnilliset juhlamenot ja orgiat, joihin pakanat lankesivat palvoessaan epäjumalia; tämän maailman synnilliset huvitukset).

3. Suurina levyinä paistettu leipä murrettiin jakamista varten (525).

4. Juutalaisen pääsiäisaterian päätteeksi Herra asetti uuden liiton ehtoollisen, jota siitä edespäin oli juhlallisesti vietettävä Vanhan testamentin pääsiäisen sijasta (526a).

5. Se on erotettava tavallisesta kotona syötävästä ehtoollisesta eli illallisesta.

6. Sitä kutsutaan tällä nimellä “kiittämisen”, nimittäin ehtoollisaineiden siunaamisen eli konsekraation tähden (526b).

7. Tulemalla samasta leivästä osallisiksi sakramenttia nauttimalla kaikki ehtoollisvieraat muodostavat ikään kuin yhden leivän [näin Koehlerin käyttämä englanninkielinen raamatunkäännös] ja yhden ruumiin; pyhä ehtoollinen yhdistää heidät toisiinsa sillä tavoin, että, vaikkakin monet yksilöt ottavat siihen osaa, he muodostavat yhden yhteisön, kuten esimerkiksi joukko miehiä, joita tietyt asiat yhdistävät, muodostavat yhden joukon tai yksikön. Koska tämä sakramentti yhdistää ihmiset palvelemaan pyhää tarkoitusta, sitä kutsutaan pyhäksi yhteydeksi.

ENSIKSI: MITÄ HERRAN EHTOOLLINEN ON?

321. Mitä alttarin sakramentti on?

Alttarin sakramentti on {4}meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen totinen ruumis ja veri {3}leivässä ja viinissä, ja sen on {1}Kristus itse asettanut {2}meidän kristittyjen {5}syödä ja juoda.

322. Missä se on kirjoitettuna?

Evankelistat Matteus, Markus, Luukas ja apostoli Paavali kirjoittavat näin:

{1}Meidän Herramme Jeesus Kristus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti {3}leivän, siunasi, mursi ja antoi {2}opetuslapsillensa ja sanoi: Ottakaa ja {5}syökää, tämä on {4}minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Se tehkää minun muistokseni.

Samoin hän otti myös {3}maljan, kiitti ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: Ottakaa ja {5}juokaa tästä kaikki: tämä malja on uusi liitto {4}minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.

Matt. 26:26–28. Mark. 14:22–24. Luuk. 22:19,20. 1.Kor. 11:23–25.

323. Miksi nämä ehtoollisen asetussanat ovat Kirjoituksissa peräti neljässä paikassa?

Jotta ne olisivat meille mahdollisimmat selvät, varmat ja tärkeät.

Nämä sanat on talletettu neljä kertaa meidän vuoksemme. Vaikka näiden neljän selonteon sananvalinnoissa on pieniä eroavaisuuksia, nämä olennaiset sanat “Tämä (leipä) on minun ruumiini, tämä (malja) on minun vereni” ovat niissä kaikissa samat.

324. Kuka on säätänyt ja asettanut tämän sakramentin?

Meidän Herramme Jeesus Kristus, jumal-ihminen, joka on totuudellinen, kaikkiviisas ja kaikkivaltias.

528) Ps. 33:4. Herran sana on totinen, ja mitä hän lupaa, sen hän vahvana pitää.[käännös Biblian mukaan]

529) Ef. 3:20,21. Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa.

Koska inhimillinen järkeily nousee helposti väittämään sitä vastaan, mitä me opimme tästä sakramentista, on hyvä muistaa aivan alusta pitäen, kuka sen on asettanut. Kristus on totuudellinen: Hän tarkoittaa juuri sitä, mitä sanookin, myös asetussanoissa (528). Kaikkiviisaana Hän kyllä tietää, miten pystyy toteuttamaan sen, että me saamme Hänen ruumiinsa ja verensä leivässä ja viinissä, vaikka me emme ymmärräkään, miten tämä on mahdollista. Hän myös kykenee toteuttamaan sen, mitä sanoo, Hänhän voi tehdä sellaistakin, mitä me emme pysty edes ymmärtämään (529).

325. Mitkä ovat tämän sakramentin näkyvät, ulkoiset merkit ja välineet?

Leipä, joka on valmistettu (vehnä)jauhoista, ja viini, joka on saatu viinipuun hedelmästä.

Mitä tulee tässä sakramentissa käytettäviin näkyviin aineisiin, meidän on otettava ohjeeksemme se, mitä Kristus käytti asettaessaan ehtoollisen. Pääsiäisateria syötiin happamattoman leivän päivänä (Luuk. 22:7). Kristus otti tämän leivän ja antoi sen opetuslapsilleen, ja siitä syystä mekin käytämme pyhällä ehtoollisella leipää, ja meidän seurakunnissamme on tapana käyttää happamatonta leipää, öylättejä eli ehtoollisleipiä, jotka soveltuvat hyvin jaettaviksi. Mitä maljan sisältöön tulee, opimme [Raamatusta], että se oli “viinipuun antia” eli hedelmää (Luuk. 22:18). Historiasta opimme, että pääsiäisaterialla juutalaiset käyttivät viiniä, mikä varmastikin on “viinipuun antia”. Siitä syystä mekin käytämme viiniä.

326. Mitä Kristus antaa meille näillä ulkoisilla merkeillä ja välineillä pyhässä ehtoollisessa?

Leivässä, leivän myötä ja leipään sisältyvänä Hän antaa meille oman tosi ruumiinsa; viinissä, viinin myötä ja viiniin sisältyvänä Hän antaa meille oman tosi verensä.

327. Miksi ei käy päinsä tulkita sanoja “Tämä on minun ruumiini” ja “Tämä on minun vereni” epävarsinaisessa eli kuvaannollisessa merkityksessä?

1. Siitä syystä, että Kristus nimenomaan sanoo, että Hän jakaa meille sen ruumiin, joka on meidän puolestamme annettu, ja sen veren, joka on meidän puolestamme vuodatettu.

2. Siitä syystä, että apostoli Paavali sitä paitsi nimenomaan sanoo:

530) “Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?” 1.Kor. 10:16; ja:

531) “Joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.” 1.Kor. 11:27.

3. Siitä syystä, että nämä sanat ovat jumalallisen säätämyksen asetussanat ja jumalallisen testamentin sanat.

Näistä syistä meidän on otettava nämä sanat juuri sellaisina kuin ne on kirjoitettu.

532) Mark. 14:24. Tämä on minun vereni, sen Uuden Testamentin.[käännös Biblian mukaan]

533) Gal. 3:15. Eihän kukaan voi kumota ihmisenkään vahvistettua testamenttia eikä siihen mitään lisätä.

Reformoidut kirkot ottavat nämä sanat kuvaannollisessa merkityksessä, niille leipä ja viini ainoastaan merkitsevät tai edustavat Kristuksen ruumista ja verta. Jos sellaista merkitystä olisi tarkoitettu, Kirjoitukset olisivat edes kertaalleen osoittaneet sen, mutta päinvastoin saamme havaita, että kaikkiaan neljästi nämä sanat on talletettu aivan samalla tapaa. Näin ollen syynä siihen, että ihmiset ottavat nämä sanat epävarsinaisessa merkityksessä, ei ole se, että Raamattu edellyttäisi tai vaatisi tällaista kuvaannollista tulkintaa, vaan se, että ihmisjärki ei pysty tajuamaan, miten on mahdollista saada Kristuksen todellinen ruumis ja veri syötäväksi ja juotavaksi leivässä ja viinissä.

1. “Tämä on minun ruumiini.” Yhtäkään näistä sanoista ei saa ottaa kuvaannollisessa merkityksessä.

“Tämä” viittaa siihen leipään, jonka Kristus antoi opetuslapsilleen.

“Ruumis” on selvästi määritelty Kristuksen todelliseksi ruumiiksi näillä sanoilla: “joka teidän edestänne annetaan”; eihän mitään kuvaannollista ruumista, vaan Kristuksen todellinen, luonnollinen ruumis annettiin meidän edestämme ristillä. Totta on, että myös [oikeaa] kirkkoa sanotaan Kristuksen ruumiiksi (Ef. 1:22,23), ja näin tehtäessä tämä sana todellakin otetaan kuvaannollisessa merkityksessä, sillä kirkko ei ole se Kristuksen ruumis, joka annettiin meidän puolestamme kuolemaan.

Myöskään “on”-sanaa ei voi ottaa kuvaannollisessa merkityksessä. “On” merkitsee aina “on”, eikä se koskaan missään inhimillisessä kielessä merkitse merkitsemistä tai edustamista. Toden totta, Kristushan sanoo itsestään senkin, että Hän on viinipuu (Joh. 15:5), mutta tämä ei merkitse sitä, että Hän edustaa tai merkitsee viinipuuta, vaan Hän todella on omille kristityilleen sitä, mitä viinipuu on oksille: Hänestä he saavat voiman ja hengellisen ravinnon. Edes silloin, kun sanotaan esim.: “Tämä” — osoittaen valokuvaa tai maalausta — “on minun isäni”, “on”-sana ei tarkoita merkitsemistä tai edustamista, vaan silloin tarkoitettu merkitys on se, että se henkilö, jota tämä kuva esittää, todella on puhujan isä.

— Näin ollen kaikki sanat näissä lauseissa: “Tämä on minun ruumiini. Tämä on minun vereni”, on otettava luonnollisessa merkityksessään.

2. Raamattuviitteen 530 mukaan leipä on “osallisuus Kristuksen ruumiiseen”. Osallisuuteen tarvitaan vähintään kaksi tekijää, joten sekä leivän että ruumiin on oltava todella läsnä. Reformoidut kirkot sanovat, että Kristuksen ruumis on taivaassa eikä se siksi voi olla läsnä sakramentissa ja että uskovaisten on ajatuksissaan ja uskossa noustava taivaaseen ja syötävä siellä Kristuksen ruumis hengellisellä tavalla, samaan aikaan kun he suullaan syövät pelkkää leipää. Me opimme kuitenkin raamattuviitteestä 531, että kelvoton ehtoollisvieras, jolla ei ole mitään uskoa, jonka avulla hän pystyisi nousemaan taivaaseen ja syömään Kristuksen ruumiin hengellisesti, todella syökin leipää, mutta tulee samalla vikapääksi Kristuksen ruumiiseen. Jos nyt paikalla olisi pelkkää leipää, hän voisi olla vikapää vain siihen leipään, jota hän söi, mutta koska hän on vikapää Kristuksen ruumiiseen [eli rikkonut sitä vastaan], hänen on tavalla tai toisella täytynyt päästä sen kanssa tekemisiin, ja koska hänellä ei ole mitään uskoa, jolla olisi voinut sen vastaanottaa, hänen on täytynyt ottaa se vastaan suullaan; tästä seuraa, että ruumiin täytyy todella olla läsnä ja että kaikki, jotka syövät ehtoollisen leipää, saavat myös Kristuksen ruumiin.

3. Testamenttia (532) eli viimeistä tahtoaan sanellessaan tai kirjoittaessaan itse kukin käyttää selvää ja konkreettista eikä vertauskuvallista kieltä, niin että sanotun merkityksestä ei syntyisi väärinkäsityksiä. Samoin testamentin sanat otetaan kirjaimellisesti, eikä mitään muutosta sallita niiden alkuperäiseen merkitykseen (533). Tämä koskee myös Herran ehtoollista.

Näin ollen reformoidun kirkon oppi, että vain leipä ja viini ovat paikalla, mutta ei Kristuksen ruumis eikä veri, on väärä, sillä myös Kristuksen ruumis ja veri ovat todellisesti läsnä. Vaikka emme voikaan ymmärtää sitä, miten tämä voi olla mahdollista, niin siltikin me uskomme sen, sillä Raamattu selvästi opettaa niin.

328. Säilyvätkö leipä ja viini Herran ehtoollisessa vai muuttuvatko ne Kristuksen ruumiiksi ja vereksi?

Ne eivät muutu vaan säilyvät; sillä apostoli Paavali nimenomaisesti opettaa, että juuri silloinkin, kun Herran ehtoollista ollaan parhaillaan syömässä ja juomassa, leipä on yhä leipää ja viini on yhä viiniä.

534) 1.Kor. 11:26,28. Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee. … Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta.

1.Kor. 10:16. Katso kysymys 327, 2. selitys.

Kreikkalaisortodoksinen ja roomalaiskatolinen kirkko opettavat, että kun pappi konsekroi leivän ja viinin, niin samalla hetkellä nämä aineet muuttuvat toisiksi: niiden olemus vaihtuu Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, niin että sen jälkeen siinä ei enää ole leipää eikä viiniä, vaikka näiden luonnolliset ominaispiirteet ja fyysiset ominaisuudet yhä ovatkin selvästi havaittavissa, vaan pelkästään Kristuksen ruumis ja veri. Tätä [sekä oppia että sen edellyttämää tapahtumaa] sanotaan transsubstantiaatioksi. Raamattuviite 530 sen sijaan opettaa, että leivän ja Kristuksen ruumiin välillä on osallisuus, ja siitä syystä ei ainoastaan Kristuksen ruumiin vaan leivänkin on oltava läsnä. Raamattuviitteistä 531 ja 534 opimme, että me “syömme tätä leipää”, ja tämä syöminenhän tapahtuu konsekraation jälkeen, mistä seuraa, että leivän täytyy yhä olla läsnä voidaksemme sitä syödä. Tämä sama pätee myös viiniin ja Kristuksen vereen nähden. Siitä syystä paavinkirkon oppi, että vain ruumis ja veri, mutta ei leipää eikä viiniä, on paikalla, on väärä, sillä Kirjoitukset opettavat selvästi, että myös leipä ja viini ovat todella läsnä.

Raamatun mukaan asia on siis niin, että tässä sakramentissa on kaikkiaan neljä asiaa todella ja todellisesti läsnä: leipä ja viini sekä Kristuksen ruumis ja veri; ja juuri näin luterilainen kirkko opettaakin. Me uskomme vakaasti Kristuksen ruumiin ja veren todellisen läsnäolon tosiasian leivässä ja viinissä, leivän ja viinin myötä ja leipään ja viiniin sisältyvänä, mutta emme pysty selittämään tämän tämän läsnäolon luonnetta. Tätä leivän ja Kristuksen ruumiin, viinin ja Kristuksen veren yhteyttä kutsutaan nimellä sakramentillinen yhtymys (unio sacramentalis).

329. Mitä meidän on tehtävä sille Kristuksen ruumiille ja verelle, joka meille annetaan leivässä ja viinissä?

{1}Meidän on syötävä ja juotava; ei pelkästään syötävä, ikään kuin Kristuksen ruumiin jakamisessa ja syömisessä Hänen verensäkin tulisi samalla jaetuksi ja vastaanotetuksi; {2}ei palvottava ja jumaloitava konsekroitua öylättiä; {3}eikä tarjottava tätä sakramenttia verettömänä uhrina elävien ja kuolleiden syntien edestä.

535) Matt. 26:27. Juokaa tästä kaikki.

536) Mark. 14:23. Ja he kaikki joivat siitä.

537) Hebr. 10:14,18. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. … Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.

1. Roomalaiskatolinen kirkko epää maljan ehtoollisvierailta sanoen, että he saavat veren yhdessä ruumiin kanssa, sillä liha sisältää myös jonkin verran verta. Mutta katsopa, mitä Kristus sanoo raamattuviitteessä 535 ja mitä opetuslapset tekivät raamattuviitteessä 536.

2. Koska roomalaiskatolilaiset ja kreikkalaisortodoksit uskovat leivän muuttuneen Kristuksen ruumiiksi, konsekroitua öylättiä pidetään esillä palvottavana. Erityisesti Kristuksen ruumiin juhlan päivänä (Corpus Christi Day), ensimmäisenä kolminaisuudenpäivän jälkeisenä torstaina, harjoitetaan leipäpalaa jumaloivaa epäjumalanpalvelusta. Kristus ei kuitenkaan ole käskenyt mitään sensuuntaistakaan: Hän käski meidän syödä ja juoda, mutta ei palvoa (Sopivaa on ehtoollista vietettäessä osoittaa esim. kumartumalla tai polvistumalla harrasta kunniotusta Kristuksen ruumiin ja veren todelliselle läsnäololle siunautuisa aineissa. Suom. huom..).

3. Erityisen herjaava roomalaiskatolisen ja kreikkalaisortodoksisen kirkon käytäntö on se, että messua vietetään sovitusuhrina läsnäolevien tai poissaolevien, elävien tai kuolleiden syntien edestä. Tämä sakramentin väärinkäyttö on ihmisten keksintöä, Kristus ei ole sitä käskenyt; sillä tavoin Kristuksen ristillä antamaa uhria vähätellään ja herjataan riittämättömäksi, mutta katsopa raamattuviitettä 537. Ei ole olemassakaan mitään sellaista kuin veretön uhri synnin edestä (Hebr. 9:22). Herran ehtoollinen ei hyödytä niitä, jotka eivät ota eivätkä voi ottaa sitä vastaan, kuten esimerkiksi kuolleita ( 538 ja 428). Sakramentti ei itsessään ole uhri, vaan Kristuksen ristinuhrin muisto: “Tehkää se minun muistokseni.” [Luuk. 22:19]

330. Millaista syömistä ja juomista tapahtuu pyhällä ehtoollisella?

Se on sakramentillista syömistä ja juomista; tämä tarkoittaa sitä, että maalliset elementit, nimittäin leipä ja viini, ja taivaalliset lahjat, Kristuksen ruumis ja veri, nautitaan yhtä aikaa ehtoollisvieraan suulla, mutta ensinmainitut luonnollisella, viimemainitut yliluonnollisella tavalla.

Tätä kutsutaan “sakramentilliseksi” syömiseksi ja juomiseksi, koska sellaista tapahtuu vain sakramenttia nautittaessa eikä missään muualla. Sitä sanotaan myös “ruumiilliseksi” syömiseksi ja juomiseksi, koska se tehdään suulla ruumiillisesti. Jokainen ehtoollisvieras, olipa hän kelvollinen tai kelvoton, nauttii suullaan sakramentin, nimittäin Kristuksen tosi ruumiin ja tosi veren leivässä ja viinissä; leivän ja viinin hän nauttii luonnollisella tavalla, aivan samoin kuin hän nauttii kaikkea muutakin ruokaa; mutta Kristuksen ruumiin ja veren, jonka hän myös ottaa suuhunsa, hän syö ja juo yliluonnollisella tavalla, nimittäin sellaisella tavalla, jota me emme voi selittää emmekä ymmärtää.

Tällaisesta sakramentillisesta syömisestä ja juomisesta meidän on erotettava hengellinen syöminen ja juominen, jota ei tehdä suulla vaan uskolla, ja jonka sisältönä on se, että uskon kautta me sovitamme itseemme Kristuksen ansiot. Tällaisesta hengellisestä syömisestä ja juomisesta on kysymys aina, kun me uskovin sydämin luemme, kuulemme tai muistelemme Jumalan armon lupausta. Myös Herran ehtoolliseen kuuluu, sakramentillisen syömisen ja juomisen ohella, tällainen hengellinen syöminen ja juominen, nimittäin silloin, kun kelvollinen ehtoollisvieras uskovin sydämin vastaanottaa sen anteeksiantamuksen lupauksen, joka hänelle vakuutetaan tässä sakramentissa.

331. Mitä Kristus, meidän Herramme, määrää sanoessaan: “Tehkää tämä minun muistokseni”?

Sen, että tätä sakramenttia on alati hoidettava Hänen kirkossaan ja että siunatussa (konsekroidussa) leivässä ja viinissä on syötävä Hänen ruumiinsa ja juotava Hänen verensä.

538) 1.Kor. 11:26. Niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.

1. “Tämä” viittaa siihen, mitä opetuslapset olivat tehneet: he olivat syöneet ja juoneet leivässä ja viinissä, leivän ja viinin myötä ja leipään ja viiniin sisältyvänä Kristuksen ruumiin ja veren. Näin meidänkin on tehtävä (538). Leivän murtaminen [konkreettisessa fyysisessä merkityksessä] ei ole olennaista, sillä niin tehtiin vain sen jakamiseksi. Mutta meidän pastorimme myös konsekroivat eli siunaavat leivän ja maljan, kuten myös Kristus ja apostolit tekivät (530: “siunauksen malja, jonka me siunaamme”), siten erottaen tämän leivän ja viinin muusta pyhää käyttöä varten. Tällainen konsekraatio toimitetaan lausumalla ääneen rukous (Herran rukous) ja [ehtoollisen] asetussanat (1.Tim. 4:5). Tämä konsekraatio ei toimi taikasanojen tavoin, eikä se pastori, joka lausuu nämä sanat, saa aikaan sakramentillista yhtymystä, vaan Kristus itse pitää huolen siitä, että leivässä ja viinissä me saamme Hänen ruumiinsa ja verensä (katso kysymys 324).

2. “Tehkää”: Kristus ei sanonut tätä yleisesti kaikille ihmisille, vaan omille opetuslapsilleen, ja siitä syystä tämä sakramentti on asetettu “meidän kristittyjen syödä ja juoda”, ja Hän varmasti tahtoo meidän “tekevän” tämän (katso Lutherin esipuhe Vähään katekismukseen, sen viimeiset kappaleet). Kristittyjen on määrä nauttia tätä sakramenttia “siihen asti kuin Hän tulee” (538), siis päivien loppuun asti.

3. “Minun muistokseni”: Meidän tulee uskoen muistaa, että Kristus antoi oman ruumiinsa ja vuodatti oman verensä meidän syntiemme anteeksiantamiseksi. Me hyödymme hengellisesti tällaisesta muistamisesta. Osallistumalla pyhän ehtoollisen viettoon me myös “julistamme Herran kuolemaa”: tunnustamme uskomme Kristukseen ja muistutamme muita siitä, että Kristus kuoli heidänkin puolestaan (538).

332. Milloin ainoastaan viettämämme ehtoollinen on todella Herran ehtoollinen?

Silloin, kun se toimitetaan Kristuksen asetuksen mukaan.

Ei riitä se, että syödään ja juodaan leipää ja viiniä ja siteerataan näissä tilaisuuksissa asetussanoja: jokuhan voisi tehdä kaiken tämän täysin pilkkamielessäkin; vaan tarvitaan vilpitön tarkoitus viettää Herran ehtoollista. Tämän lisäksi on myös julkisesti julistettava ja yleisesti ymmärrettävä, että me otamme nämä asetussanat siinä mielessä ja merkityksessä, jossa Kristus ne puhui ja tahtoi meidän ne ymmärtävän. Milloin ikinä jokin kirkkokunta julkisissa tunnustuksissaan antaa näille sanoille erilaisen tulkinnan, kuin mitä ne itse sallivat ja edellyttävät, ja viettää tätä sakramenttia oman tulkintansa mukaan, niin kuin roomalaiskatolinen ja reformoidut kirkkokunnat tekevät, silloin näillä kirkoilla on itse keksimänsä ehtoollinen, mutta niillä ei ole sitä ehtoollista, jonka Kristus on asettanut; heillä ei siis ole sakramenttia ensinkään, sillä Kristus ei koskaan asettanut sellaista ehtoollista, jossa leipä ja viini pelkästään esittävät Hänen ruumistaan ja Hänen vertaan, eikä sellaistakaan, jossa leipä ja viini muuttuvat Hänen ruumiikseen ja Hänen verekseen, vaan Hän asetti sellaisen ehtoollisen, jossa me saamme nauttia Hänen tosi ruumiinsa ja verensä leivässä ja viinissä. Vain sillä kirkolla, joka viettää pyhää ehtoollista tässä merkityksessä, on todella Herran ehtoollinen.

333. Onko meidän saatava Herran ehtoollinen vain yhden kerran, kuten pyhä kastekin?

Ei: meidän on saatava se usein; ja ahkeraan ehtoollisenviettoon meitä pitäisi yllyttää sekä Kristuksen käskyn että lupauksen, samoin kuin kaikkien vaikeuksien, jotka meitä ankarasti ahdistavat.

1.Kor. 11:26. Katso kysymys 331.

Ap.t. 2:42. Katso kysymys 320.

539) Matt. 11:28. Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.

Ei ole mitään raamatunkohtaa, jossa meitä käskettäisiin toimittamaan kaste toistuvasti, vaan kaikki kastetta käsittelevät kohdat osoittavat päinvastoin, että ihminen on kastettava vain yhden kerran. Mutta mitä taas Herran ehtoolliseen tulee, niin sanat “niin usein kuin” osoittavat, että kristittyjen on osallistuttava siihen usein, kuten varhaiskirkossakin tehtiin (525 ja 538). Me emme saa tehdä lakia siitä, montako kertaa tai kuinka usein meidän on käytävä ehtoollisella, mutta on hyvä pitää mielessä se, mitä Luther sanoo Vähän katekismuksen esipuheen loppuosassa.

Yllä annettu vastaus antaa meille kolmekin syytä, miksi meidän on käytävä Herran pöydässä ahkerasti.

TOISEKSI: HERRAN EHTOOLLISEN HYÖDYSTÄ.

334. Mitä tällainen syöminen ja juominen hyödyttää?

Sen osoittavat meille nämä sanat:

“Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”.

Nimittäin että meille annetaan näillä sanoilla tässä sakramentissa synnit anteeksi, elämä ja autuus. Sillä missä syntien anteeksiantamus on, siinä on myös elämä ja autuus.

Meidän on pidettävä varamme, ettemme käyttäisi Herran ehtoollista johonkin turhanpäiväiseen, kevytmieliseen, taikauskoiseen tai herjaavaan tarkoitukseen. Sen tarkoituksena on vakuuttaa meille meidän syntiemme anteeksiantamus. Tämä vakuutus annetaan meille lupauksen sanan kautta, joka omistetaan uskolla (hengellinen syöminen ja juominen). Kristuksen ruumis ja veri toimivat sinettinä tehdäkseen tämän lupauksen meille ehdottoman varmaksi.

335. Mitkä sanat osoittavat meille, että tällainen syöminen ja juominen on meille hyödyksi?

Sen osoittavat meille nämä sanat:

“Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”.

336. Mitä nämä sanat kertovat meille?

Sen, että itse kullekin, joka syö ja juo [Herran pöydässä], Kristus tässä antaa, sinettinä hänen syntiensä anteeksiantamuksesta, sen saman ruumiin ja veren, joilla Hän ristillä ansaitsi ja hankki syntien anteeksiantamuksen.

Syntien anteeksiantamusta ei hankita tai saada aikaan tämän sakramentin avulla, sillä Kristuksen kuolemalla saavutettiin ja valmistettiin kaikkien syntien anteeksiantamus kaikille ihmisille. Mutta ne, jotka menevät sakramenttia nauttimaan, saavat tästä anteeksiantamuksesta mitä painokkaimman ja vakuuttavimman henkilökohtaisen vahvistuksen. Siitä syystä Herran ehtoollinen on todella armonväline. Reformoidulle ehtoollisella käynti on pelkkä kuuliaisuuden teko ja tunnustustoimi, Rooman kirkon mukaan se taas on ansiollinen työ.

337. Mutta miten nämä sanat puhuvat elämästä ja autuudesta?

“Sillä missä syntien anteeksiantamus on, siinä on myös elämä ja autuus.”

338. Missä tarkoituksessa sitten käymme Herran pöydässä?

{1}Pääasiallisesti vahvistaaksemme uskoamme syntiemme anteeksiantamukseen meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta; {2}edistyäksemme elämän pyhityksessä; {3}ja myös uskonyhteyden todistuksena.

1.Kor. 10:17. Katso kysymys 320.

1. Syntien anteeksiantamusta ei anneta meille tässä sakramentissa siinä mielessä, etteikö meillä ollut sitä jo ennestäänkin, sillä tämä sakramentti on asetettu uskovia kristittyjä varten, ja heillä on anteeksiantamus heti siitä hetkestä alkaen, kun he alkavat uskoa, ja niin kauan kuin he uskovat; emme myöskään saa uutta anteeksiantamusannosta joka kerta, kun käymme Herran pöytään, sillä syntien anteeksiantamusta ei tarjota meille osissa ja erissä, vaan meillä joko on anteeksiantamus kaikista synneistä tai ei sitten yhtään mistään. Pyhässä ehtoollisessa meidän syntiemme anteeksiantamus vakuutetaan ja varmistetaan meille painokkaasti, ja siten meidän uskomme tähän anteeksiantamukseen saa vahvistusta. Jo yksi anteeksiantamuksen lupaus tarjoaa anteeksiantamuksen koko rikkauden, eikä tämä samainen lupaus, kun se toistetaan meille ja vahvistetaan ja sinetöidään meidän Herramme ruumiilla ja verellä, tarjoa enää mitään vieläkin suurempaa ja parempaa anteeksiantamusta; mutta se vahvistaa meidän horjuvaa uskoamme.

2. Vakuuttuneena Jumalan armosta sydämemme täyttyy kiitollisuudella Jumalaa kohtaan, mikä edelleen saa meissä aikaan halun elää sellaista elämää, joka on Hänelle mieluista. Samassa suhteessa kuin meidän uskomme vahvistuu ja lisääntyy, elämän pyhyyskin kasvaa.

3. Raamattuviite 525:n mukaisesti meidän on murrettava leipää vain niiden kanssa, jotka yhdessä meidän kanssamme pysyvät apostolien opissa, eikä siis niiden kanssa, jotka pitäytyvät harhaoppeihin; sillä kenen alttarilla me palvomme, sen uskontoa me tunnustamme. Alttariyhteys edellyttää uskon yhteyttä. Ainoastaan niiden, jotka uskovat ja tunnustavat luterilaiset uskonkappaleet, kuuluu käydä ehtoollisella luterilaisilla alttareilla, ja heidän taas kuuluu käydä ehtoollisella ainoastaan luterilaisilla alttareilla.

KOLMANNEKSI: HERRAN EHTOOLLISEN VOIMASTA.

339. Miten ruumiillinen syöminen ja juominen voi vaikuttaa niin suuria asioita?

Syöminen ja juominen eivät tosin sitä vaikuta, vaan ne sanat, jotka tässä ovat:

“Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”.

Nämä sanat ovat ruumiillisen syömisen ja juomisen ohella pääasia tässä sakramentissa; ja joka uskoo nämä sanat, hän saa, mitä ne lupaavat ja lausuvat, nimittäin syntiensä anteeksiantamuksen.

340. Onko ruumiillisella syömisellä ja juomisella itsessään voima vaikuttaa näin suuria asioita?

Ei ole; syöminen ja juominen eivät tosiaan sitä vaikuta.

341. Miten sitten on mahdollista, että ruumiillisen syömisen ja juomisen myötä saadaan syntien anteeksiantamus, elämä ja autuus?

Näiden sanojen nojalla:

“Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”,

nämä suuret asiat sisältyvät pyhään ehtoolliseen ja tarjotaan siinä. Nämä sanat ovat siksi ruumiillisen syömisen ja juomisen ohella pääasia tässä sakramentissa.

Sanojen “tämä on minun ruumiini; tämä on minun vereni” tähden me saamme Kristuksen tosi ruumiin ja veren leivässä ja viinissä. Sanoista “teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi” me tiedämme, että myös hengellisiä lahjoja tarjotaan tässä sakramentissa. Ilman tätä lupaustakin meidän olisi syötävä ja juotava Hänen ruumiinsa ja verensä leivässä ja viinissä, mutta se olisi meille siinä tapauksessa pelkkä tottelevaisuusharjoitus. Lupauksen sanat tekevät kuitenkin tästä sakramentista todellisen armonvälineen vakuuttaen ja sinetöiden syntien anteeksiantamuksen meidän omaksemme. Näin ollen nämä sanat ovat ratkaisevan tärkeät, koskapa juuri niillä on voima jakaa hengellisiä lahjoja.

342. Pääseekö jokainen ehtoollisvieras osalliseksi tästä hyödystä?

Ei pääse; vaikkakin jokainen, jolle tämä sakramentti Kristuksen asetuksen mukaan annetaan, saa Kristuksen ruumiin ja veren leivässä ja viinissä, silti vain se saa hyödyn, joka uskoo tämän lupauksen sanan: “teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”.

Kun Kristus sanoo, että Hän antoi oman ruumiinsa ja vuodatti oman verensä meidän syntiemme anteeksiantamiseksi, Hän tahtoo meidän uskovan sen, ja uskoessamme nämä sanat me saamme ja omistamme sen, mitä ne lupaavat ja lausuvat, nimittäin syntiemme anteeksiantamuksen. Kuka hyvänsä taas osallistuu tämän sakramentin viettoon uskomatta näitä sanoja, hän saa todellakin Kristuksen ruumiin ja veren leivässä ja viinissä, mutta ei saa sitä anteeksiantamusta, jonka nämä sanat lupaavat.

NELJÄNNEKSI: HERRAN EHTOOLLISEN HYÖDYLLISESTÄ KÄYTÖSTÄ.

343. Kuka sitten nauttii tämän sakramentin kelvollisesti?

Paastoaminen ja ruumiillinen valmistus on kyllä hyvä ulkonainen tapa, mutta todella mahdollinen ja kelvollinen on se, joka uskoo nämä sanat:

“Teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”.

Mutta joka ei usko näitä sanoja tai epäilee niitä, hän on mahdoton ja kelvoton. Sillä tämä sana: “Teidän edestänne”, vaatii aivan uskovaista sydäntä.

Meidän on huomattava, että tämän sakramentin pätevyys ja sen hyöty ovat kaksi eri asiaa. Pätevyys riippuu siitä, että sakramentti on toimitettu Kristuksen asetuksen mukaisesti (katso kysymys 332), eikä ehtoollisvieraan henkilökohtainen usko tai epäusko vaikuta siihen lainkaan. Hyöty taas totta tosiaan riippuu siitä, että ehtoollisvieras on kelvollinen.

344. Miksi on paikallaan, että meidän on erityisesti kiinnitettävä huomiota ehtoollisvieraan todelliseen kelvollisuuteen?

Siitä syystä, että apostoli Paavali nimenomaan kehottaa ja varoittaa meitä: “Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo [kelvottomasti,] erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.” 1.Kor. 11:28,29. [hakasulkeissa oleva sana Biblian mukaan]

Se, joka ottaa tämän sakramentin vastaan kelvottomasti, tulee sillä tavoin vikapääksi Kristuksen ruumiiseen ja vereen, hän on siis rikkonut niitä vastaan: hän on syyllistynyt Kristuksen kaikkein pyhimmän ruumiin ja veren halventamiseen ja loukannut niiden pyhyyttä (531), ja siunauksen asemesta hän vetää päälleen tuomion ja rangaistuksen (1.Kor. 11:30,31). Siksi meidän on tutkittava itseämme ja “erotettava Herran ruumis muusta”: emme saa suhtautua tähän ehtoolliseen kuin tavalliseen ateriaan, vaan meidän on pidettävä mielessä, että tässä me nautimme Kristuksen ruumiin ja veren leivässä ja viinissä. Jos joku on aiemmin ottanut osaa tähän sakramenttiin kelvottomasti, hänen on tehtävä parannus ja vastedes käytettävä sitä arvollisesti, ja niin hän saa olla vakuuttunut siitä, että myös hänen aikaisemman kelvottoman ehtoolliselle osallistumisensa synti on annettu anteeksi (267).

345. Voiko kukaan päästä kelvollisuuteen oman valmistautumisensa, ajatustensa ja tekojensa perusteella?

Ei voi; se, että saapuu Herran pöytään nöyränä ja syvää kunnioitusta tuntien, on tosiaankin asianmukaista säädyllisyyttä ja kiitettävä tapa, mutta siltikin pelkkä ulkoinen asia, jonka epäuskoinenkin voi tehdä.

Ulkonainen valmistautuminen on kylläkin suositeltavaa, mutta se ei varmista meille ehtoollisen hyötyä. Paastoaminen on tässä kohtuuden noudattamista syömisessä ja juomisessa. Meitä ei ole käsketty pidättymään syömisestä ja juomisesta kokonaan — eihän itse Kristuskaan eivätkä Hänen opetuslapsensa tässä merkityksessä paastonneet, kun tämä sakramentti alun perin asetettiin. Ruumiillinen valmistus on säädyllistä ja siistiä pukeutumista, ja syvää kunnioitusta ilmaisevaa käyttäytymistä.

346. Entä kuka on mahdoton ja kelvoton?

Se, joka ei usko näitä sanoja: “teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”, tai epäilee niitä. Sillä tämä sana: “teidän edestänne”, vaatii aivan uskovaista sydäntä.

347. Mitä todellinen kelvollisuus sisältää?

Vain ja ainoastaan uskon näihin sanoihin: “teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”.

348. Miten sen, joka tahtoo syödä tämän leivän ja juoda tästä maljasta, on tutkittava itseään?

Hänen on tutkittava, {2}katuuko hän todella syntejään; {3}uskooko hän Jeesukseen Kristukseen; ja {4}onko hänellä hyvä ja vakava aikomus Jumalan, Pyhän Hengen, avulla vastedes parantaa syntistä elämäänsä.

Katso “Kristillisiä kysymyksiä Herran ehtoolliselle valmistautumiseksi” Lutherin Vähän katekismuksen lopusta. [Nämä kysymykset vastauksineen ovat Lutherin laatimat ehtoollisvieraiden käytettäviksi itsensä tutkimisessa; niitä ei yleensä ole suomenkielisissä katekismuksissa (eikä Tunnustuskirjoissakaan), mutta niiden suomennos on liitteenä tämän luvun lopussa. — Suom. huom.]

Itse kunkin ehtoollisvieraan on tutkittava itseään,

1. ymmärtääkö ja uskooko hän [ehtoollisen] asetussanat, sillä hänenhän on “erotettava muusta” Herran ruumis leivässä ja Hänen verensä viinissä, siis tunnistettava ne ja tehtävä ero niiden ja muun välillä. Tämä on hänelle mahdollista vain siinä tapauksessa, että hän on Kirjoituksista oppinut, mikä tämä sakramentti on. Kukaan, joka ei tiedä tai usko tätä, ei ole kelvollinen, olipa hän kuka hyvänsä;

2. tietääkö hän olevansa syntinen Jumalan edessä, ja onko hän vilpittömästi pahoillaan synneistään. Se, joka ei tiedä tehneensä syntiä, ei voi katua eikä näe anteeksiantamuksen tarvetta; se taas, joka tuntee syntinsä, mutta ei tahdo tehdä parannusta, ei voi uskoa, sillä yhdenkin synnin tahallinen katumattomuus tappaa uskon kaikkien syntien anteeksiantamukseen;

3. tietääkö hän, mitä Kristus on tehnyt hänen puolestaan, kaipaako hän todella syntiensä anteeksiantamusta ja sovittaako hän tämän lupauksen itseensä uskoen, että hänenkin syntinsä on annettu anteeksi. Sanat “teidän edestänne” vaativat, että hän uskoo, että Kristus antoi oman ruumiinsa ja vuodatti oman verensä hänenkin puolestaan; —

4. onko hän halukas korjaamaan syntistä elämäänsä ja kantamaan parannuksen soveliaita hedelmiä (Matt. 3:8). Tähän me tarvitsemme apua Jumalalta, joka tämän sakramentin kautta vahvistaa meidän uskoamme niin, että elämästämme voi tulla yhä jumalisempaa. Sellainen, joka kieltäytyy korjaamasta elämänvaellustaan, osoittaa sillä olevansa katumaton ja kelvoton osallistumaan pyhään ehtoolliseen.

[Vaikka itsensä koetteleminen ja tutkiminen ennen ehtoollisella käymistä onkin tärkeää, asialla on myös toinen puoli, josta Pieper meitä muistuttaa seuraavin sanoin (Kristillinen dogmatiikka, 1.p., s. 542): “Juuri vakavimmissa kristityissä, jotka tuntevat suuren vajavaisuutensa, ilmenee taipumusta lykätä ehtoollisella käymistä tuonnemmaksi, kunnes tulisivat palavammiksi hengessään ja uskossa vahvemmiksi sekä tuntisivat ottaneensa pyhityksen tiellä sellaisia edistysaskeleita, jotka heitä itseään tyydyttävät. Tällaiset ovat kuitenkin nurinkurisia ajatuksia, jotka johtuvat siitä, että unohdetaan ehtoollisen olevan luonteeltaan armonväline. Sekä muissa armonvälineissä että varsinkin ehtoollisessa Kristus tahtoo ilmaista ottavansa vastaan syntisiä. Luther sanoo: “Sakramentti on asetettu yksinomaan sitä varten, että me sen kautta saisimme lohdutusta ja vahvistusta. Siksi et saa antaa minkään estää itseäsi siitä.” — Katso myös (seuraava) kysymys 349 ja sen selitys. — Suom. huom.]

349. Saavatko uskossa heikot käydä Herran pöytään?

Kyllä vain; erityisesti juuri heidän on tultava Herran ehtoolliselle, jotta heidän heikko uskonsa voimistuisi.

540) Mark. 9:24. [Herra,] minä uskon; auta minun epäuskoani.[hakasulkeissa oleva sana Biblian mukaan]

541) Ps. 22:27. Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi.

542) Jes. 42:3. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.

543) Joh. 6:37. Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.

Ihmisellä joko on kristillinen usko, tai sitten hänellä ei sitä ole. Mutta on aikoja, jolloin emme ole kovinkaan varmoja siitä, uskommeko vai emmekö usko. Näin oli sen isän laita, joka oli tuonut poikansa Jeesuksen luokse. Hän toivoi ja uskoi, että Jeesus auttaisi hänen poikaansa. Mutta kun tuli kysymys hänen uskostaan, hän ei ollut varma siitä, oliko se, mitä hän sydämessään tunsi, todella sitä uskoa, jota Herra edellytti, ja siitä syystä hän vastasi raamattuviitteestä 540 ilmenevällä tavalla. Kyllähän hänellä usko oli, mutta hän ei ollut varma siitä, että se todella oli uskoa, se oli heikko usko, vilpitön avun kaipaus, mutta ei vielä varma vakaumus ja luottamus, että hän myös saisi avun.

Uskossa heikkoja ovat ne, joilla todellakin on anteeksiantamus, mutta jotka eivät tunne sydämessään iloista varmuutta ja vakuutusta tästä anteeksiantamuksesta, vaan kokevat ainoastaan kaipausta siihen. Tällainen kaipaus, niin heikkoa kuin se voikin olla, on oikeaa uskoa (540). Uskossa heikoilla on aivan yhtä paljon anteeksiantamusta kuin uskossa vahvoillakin, sillä jokaisella, jolla on laisinkaan anteeksiantamusta, on täydellinen anteeksiantamus. Meillä on joko kaikkien syntien anteeksiantamus tai ei minkään syntien. Ero on siinä, että se, jolla on vahva usko, pitää kiinni anteeksiantamuksesta lujemmalla otteella, kun taas uskossa heikoilla ei ole niin lujaa otetta siitä, joten he voivat helpommin menettää sen. (Havainnollistus: timantti lapsen heikon käden pitelemänä tai miehen kouran lujassa otteessa.)

Siitä syystä meidän on tehtävä kaikki voitavamme uskomme vahvistamiseksi (1.Kor. 10:12) ja siitä syystä osallistuttava usein pyhälle ehtoolliselle (raamattuviitteet 541, 542 ja 543). Niiden ongelmana, jotka ovat uskossa heikkoja, on se, että he joko ovat niin synnintuntonsa ahdistamia ja painamia, että he tuskin uskaltavat toivoa anteeksiantamusta, vaikka halajavatkin sitä suunnattomasti, tai että tunteidensa heiteltävinä he eivät tunne sydämessään sitä uskoa, joka tarttuu anteeksiantamuksen lupaukseen. Mutta tässä meidän on kiinnitettävä huomiomme yksinkertaisesti Kristuksen sanoihin: “teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi”, ja uskottava ne, miltä meistä sitten muutoin tuntuneekin. Meillä on syntien anteeksiantamus — ei ainoastaan silloin, kun me tunnemme varmuuden anteeksiantamuksesta sydämessämme, vaan Jumalan lapsina me olemme armon tilassa ja meillä on anteeksiantamus kaiken aikaa — silloinkin, kun emme ole siitä tietoisia.

350. Keille Herran ehtoollista ei saa jakaa?

1. Sellaisille, jotka tiedetään jumalattomiksi ja katumattomiksi, sillä he söisivät ja joisivat itselleen tuomion;

2. vierasuskoisille (heterodokseille), sillä pyhä ehtoollinen on uskon ykseyden merkki ja todistus;

3. sellaisille, jotka ovat aiheuttaneet [julkista] pahennusta, jota eivät ole vielä poistaneet;

4. sellaisille, jotka eivät kykene tutkimaan itseään, kuten esimerkiksi vastasyntyneille lapsille ja tajuttomina makaaville.

544) Matt. 7:6. Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen.

545) Ap.t. 2:42. He pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.

546) Matt. 5:23,24. Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi.

1.Kor. 11:28,29. Katso kysymys 344.

Herran ehtoollinen on asetettu “meidän kristittyjen syödä ja juoda”. Kristus ei antanut leipää eikä maljaa umpimähkään kaikelle kansalle, vaan omille opetuslapsilleen. Jotkut kirkot harjoittavat “avointa ehtoollispöytää” antaen kenen hyvänsä osallistua ehtoolliselle. “Suljettu ehtoollispöytä”, jota meidän kirkoissamme harjoitetaan, merkitsee sitä, että me laskemme Herran pöytään vain ne, joiden suhteen tunnemme olevamme melkoisen varmoja siitä, että he ovat sekä kykeneviä että halukkaita tutkimaan itseään. Tottelevaisuudesta Jumalan sanaa kohtaan ja rakkaudesta asianosaisia kohtaan tämä sakramentti on kiellettävä kaikilta, jotka eivät pysty tai eivät tahdo tutkia itseään (kysymys 344). Aikuiset kristityt, jotka voivat muutoin olla hyvinkin kykeneviä ja myös halukkaita tutkimaan itseään, eivät saa osallistua pyhään ehtoolliseen, ellei heitä ole kastettu, sillä helluntaipäivänä uusia käännynnäisiä ei käsketty osallistumaan ehtoolliselle vaan tulemaan kastetuiksi [Ap.t. 2:38,39]; siitä syystä kasteen on aina käytävä ajallisesti ehtoollisen edellä. Myös vanhan liiton aikana (Vanhassa testamentissa; nimittäin miespuolisista) vain ympärileikatut osallistuivat pääsiäisaterialle.

351. Mitä tapaa tästä syystä noudatetaan meidän keskuudessamme?

Sitä tapaa, että tätä sakramenttia nauttimaan päästetään vain ne, joita on etukäteen tutkittu. Samasta syystä johtuu sekin, että ne, joiden on aikomus ensimmäistä kertaa osallistua ehtoolliselle, tekevät etukäteen ja seurakunnan läsnäollessa selkoa uskostaan ja tunnustavat uskollisuutta ja kuuliaisuutta oikeaoppiselle (ortodoksiselle) kirkolle. (Konfirmaatio.)

547) Ilm. 2:10. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.

548) Ilm. 3:11. Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.

Auttaaksemme kristittyjä tutkimaan itseään ja pitääksemme kelvottomat poissa ehtoolliselta me:
1. opetamme niitä, jotka valmistautuvat osallistumaan ehtoolliselle ensimmäistä kertaa,
2. pidämme valmistavan konfirmaatiojumalanpalveluksen ja
3. pyydämme väkeämme ilmoittautumaan pyhälle ehtoolliselle.

LIITE

12.

Synnintunnustuksen ja kymmentä käskyä, uskontunnustusta, Herran rukousta ja kasteen ja pyhän ehtoollisen sakramentteja koskevan opetuksen jälkeen rippi-isä voi kysyä, tai ehtoolliselle aikova voi kysyä itseltään:

1. Uskotko olevasi syntinen?

Vastaus:Uskon; niin asia on: minä olen syntinen.

2. Mistä tiedät sen?

Vastaus: Kymmenestä käskystä; niitä minä en ole pitänyt.

3. Oletko myös pahoillasi syntiesi tähden?

Vastaus: Olen; minä olen pahoillani siitä, että olen tehnyt syntiä Jumalaa vastaan.

4. Mitä olet synneilläsi ansainnut Jumalalta?

Vastaus: Hänen vihansa ja suuttumuksensa, ajallisen kuoleman ja iankaikkisen kadotuksen. Room. 6:21,23.

5. Toivotko myös pelastuvasi [tästä kohtalosta]?

Vastaus: Toivon; juuri sitä minä toivon.

6. Keneen sitten luotat?

Vastaus: Rakkaaseen Herraani Jeesukseen Kristukseen.

7. Mikä Kristus on olemukseltaan?

Vastaus: Hän on Jumalan Poika, tosi Jumala ja ihminen.

8. Montako Jumalaa on olemassa?

Vastaus: Yksi ainoa; mutta on kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki.

9. Mitä Kristus on sitten tehnyt sinun puolestasi luottaaksesi Häneen?

Vastaus: Hän on kuollut minun puolestani ja vuodattanut verensä minun hyväkseni ristillä syntien anteeksiantamiseksi.

10. Kuoliko myös Isä sinun puolestasi?

Vastaus: Ei Hän; sillä Isä on pelkästään Jumala, kuten myös Pyhä Henki; mutta Poika on sekä tosi Jumala että tosi ihminen; Hän kuoli minun puolestani ja vuodatti verensä minun hyväkseni.

11. Mistä tiedät sen?

Vastaus: Pyhästä evankeliumista ja sakramentin asetussanoista ja Hänen ruumiinsa ja verensä kautta, jotka annetaan minulle sakramentissa sen merkiksi, pantiksi ja vakuudeksi.

12. Miten ne asetussanat kuuluvat?

Vastaus: Meidän Herramme Jeesus Kristus sinä yönä, jona Hänet kavallettiin, otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: “Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Se tehkää minun muistokseni.”

Samoin Hän otti myös maljan, aterian jälkeen, kiitti ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: “Ottakaa ja juokaa tästä kaikki: tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. Niin usein kuin te siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.”

13. Uskot siis, että Kristuksen tosi ruumis ja veri ovat sakramentissa?

Vastaus: Uskon; minä uskon sen.

14. Mikä saa sinut uskomaan sen?

Vastaus: Tämä Kristuksen sana: “Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini; Juokaa tästä kaikki, tämä on minun vereni.”

15. Mitä meidän tulisi tehdä, kun syömme Hänen ruumiinsa ja juomme Hänen verensä ja saamme sillä tavoin tämän merkin, pantin ja vakuuden?

Vastaus: Meidän tulisi julistaa ja muistaa Hänen kuolemaansa ja Hänen verensä vuodatusta, kuten Hän meitä opetti: “Niin usein kuin te sen teette, tehkää se minun muistokseni.”

16. Miksi meidän tulisi muistaa ja julistaa Hänen kuolemaansa?

Vastaus: Oppiaksemme uskomaan, ettei ainoakaan luotu voisi sovittaa meidän syntejämme, vaan yksin Kristus, tosi Jumala ja ihminen; ja oppiaksemme katsomaan syntejämme kauhun vallassa ja pitämään niitä sangen suurina; ja löytääksemme ilon ja lohdutuksen yksin Hänessä ja sillä tavoin pelastuaksemme tämän uskon kautta.

17. Mikä sai Hänet kuolemaan ja sovittamaan sinun syntisi?

Vastaus: Hänen suuri rakkautensa omaa Isäänsä kohtaan ja myös minua ja muita syntisiä kohtaan, niin kuin on kirjoitettu Johanneksen evankeliumin neljännessätoista luvussa, Roomalaiskirjeen viidennessä luvussa, Galatalaiskirjeen toisessa luvussa ja Efesolaiskirjeen viidennessä luvussa.

18. Lopuksi: miksi tahdot käydä nauttimaan sakramenttia?

Vastaus: Oppiakseni uskomaan, että Kristus kuoli minun syntini edestä suuren rakkautensa tähden, kuten jo on sanottu; ja oppiakseni Häneltä myös rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistäni.

19. Minkä on määrä ajaa ja innostaa kristittyä nauttimaan sakramenttia usein ja yhä uudestaan?

Vastaus: Mitä Jumalaan tulee, niin sekä Herran Kristuksen käskyn että Hänen lupauksensa on määrä vetää häntä; ja mitä häneen itseensä tulee, niin kaiken häntä raskaasti painavan vaivan ja vastuksen, jota silmälläpitäen tämä käsky, rohkaisu ja lupaus on annettu.

20. Mutta mitä on ihmisen silloin tehtävä, jos hän ei tunne tällaista vaivaa eikä vastusta eikä koe mitään nälkää eikä janoa sakramentin puoleen?

Vastaus: Sellaiselle ihmiselle ei voi antaa mitään parempaa neuvoa kuin että hän aivan ensiksi panee kätensä povelleen ja tunnustelee, onko hänellä yhä lihaa ja verta, ja että hän kaikin mokomin uskoisi, mitä Kirjoitukset siitä sanovat Galatalaiskirjeen viidennessä ja Roomalaiskirjeen seitsemännessä luvussa.

Toiseksi hänen kannattaa katsella ympärilleen nähdäkseen, onko hän yhä maailmassa, ja pitää mielessään, ettei maailmassa ole mitään pulaa synnistä, vaivasta eikä vastuksista, kuten Kirjoitukset sanovat Johanneksen evankeliumin viidennessätoista ja kuudennessatoista luvussa sekä Ensimmäisen Johanneksen kirjeen toisessa ja viidennessä luvussa.

Kolmanneksi hänellä on aivan varmasti lähettyvillään vielä perkelekin, joka valehdellen ja murhaten yötä päivää ei anna hänelle mitään sen enempää sisäistä kuin ulkoistakaan rauhaa, kuten Kirjoitukset tämän kuvaavat Johanneksen evankeliumin kahdeksannessa ja kuudennessatoista luvussa, Ensimmäisen Pietarin kirjeen viidennessä luvussa, Efesolaiskirjeen kuudennessa luvussa ja Toisen Timoteuskirjeen toisessa luvussa.

HUOMAUTUS

Nämä kysymykset ja vastaukset eivät ole mitään lasten leikkiä, vaan kunnianarvoisa ja hurskas tohtori Luther on ne laatinut täydellä vakavuudella niin nuoria kuin vanhojakin silmälläpitäen. Ottakoon itse kukin tästä vaarin ja pitäköön samaten sitä vakavana asiana; sillä apostoli Paavali sanoo Galatalaiskirjeen kuudennessa luvussa: “Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata.” [Gal. 6:7]

SOLI DEO GLORIA.


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos