Kysymyksessä on kaksi jaetta Johanneksen ilmestyksessä. Vain näissä mainitaan kyseessä olevat ”nikolaiitat”. Maininnat ovat seurakunnille lähetetyistä kirjeistä. Ensimmäinen on kirjeestä Efeson seurakunnalle:
”Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä vihaan.” (Ilm. 2:6)
Ja toinen Pergamon seurakunnalle:
”Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista.” (2:15)
Efeson seurakunta saa Herralta Jeesukselta kiitosta siitä, että ”vihaa nikolaiittojen tekoja”. Pergamon seurakunta taas saa moitetta siitä, että seurakunnassa on niitä jotka ”pitävät kiinni nikolaiittojen opista”. Niin, keitä olivat nämä joiden sekä oppia että tekoja tuli vihata ja karttaa Kristuksen kirkossa? Kysymys on vaikea, sillä Johanneksen ilmestyksen tekstistä ei juuri löydy vastausta siihen. Ja itse asiassa on ei juuri Raamatun ulkopuoleltakaan.
Ensiksi: Kirje Efeson seurakunnalle ei anna mitään vastausta nikolaiittojen suhteen. Tässä kohden mielenkiinto vasta herää. Ainoastaan voimme todeta, että nikolaiittojen oppi ei ole kristillistä uskoa. Heidän oppiaan on suorastaan vihattava. (HUOM! Vihattavaa on nimen omaan oppi, eivät ihmiset.)
Toiseksi: Kirjeestä Pergamon seurakunnalle voimme lukea, että nikolaiittojen oppi aiheutti käytännön ongelmia. Koska Johannes, Kristuksen käskystä, mainitsee toisenkin kerran nikolaiitat, on meidän vahvalla syyllä oletettava, että nikolaiitat ja heidän harhaoppinsa sekä sen mukainen väärä elämä aiheutti luopumusta kirkossa. Tätä luopumista Kristuksen seuraamisesta tapahtui enemmän kuin yhden paikkakunnan seurakunnassa.
Kolmanneksi: Pergamon seurakunnalle lähetetyssä kirjeessä vaikuttaa rinnastuvan ”Bileamin oppi” ja ”nikolaiittojen teot”: ”Mutta minulla on vähän sinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista, hänen, joka opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat. Niin on myös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinni nikolaiittain opista.” (Ilm. 2:14–15). Harhaopin mukainen elämä ei kuitenkaan näytä olleen kovin laajaa Pergamon kirkossa, koska Jeesus sanoo Johanneksen kynän kautta, että Hänellä ”vähän” seurakunnan paimenta ja seurakuntaa vastaan. Kuitenkin tässä nikolaiittojen lahkossa oli vakavia ongelmia. Ilmeisesti siinä oltiin tekemisissä epäjumalien uhrien kanssa, josta Paavali puhuu mm. 1. Kor. 8. Myös kuudennen käskyn räikeä rikkominen vaikuttaa liittyneen ”nikolaiittojen tekoihin”.
Varhaisimmassa kirkkohistoriassa, jonka kirjoitti Eusebios Kesarealainen, mainitaan nikolaiitat seuraavasti: ”Näiden aikana muodostui Nikolaiittain lahkokunta aivan lyhyeksi ajaksi. Se mainitaan Johanneksen Ilmestyskirjassa. Nikolaiitat kerskailivat, että Nikolaus oli yksi niistä diakoneista, jotka apostolit olivat valinneet Stefanuksen kanssa palvelemaan köyhiä.” (Eusebiuksen kirkkohistoria. s. 165).
Edellisen lainauksen ”näiden aikana” viittaa nähdäkseni apostoli Johannekseen ja hänen jälkeensä vallinneeseen aikaan. Miksi nikolaiitat olivat ottaneet nimensä oletetusta Nikolauksesta, emme tiedä. Kuitenkin mm. kirkkoisät Ireneus ja Kleemens pitivät kiinni tästä käsityksestä. Meillä ei ole syytä epäillä heidän tietoaan; varsinkaan kun parempaa ei ole saatavilla toistaiseksi.
Nikolaiitat olivat kirkkoon tunkeutunut lahko, jonka oppi ja elämä vaaransi kristittyjen uskon ja elämän. Oletettavasti he yrittivät tuoda ajan pakanallisia tapoja kirkkoon. Keitä lahkoon kuului, mitä he tarkalleen ottaen opettivat ja tekivät, on hämärän peitossa. Kaikenlaisia hyviä ja vähemmän hyviä teorioita ja arvauksia heistä on historian saatossa kuitenkin esitetty (näistä mm. Prigent, Pierre. Commentary on the Apocalypse of St. John. s. 152–154, 160, 175–176.)
Ks. myös opetussarja Ilmestyskirjasta
Lähteet ja kirjallisuus:
Nestle-Aland Novum Testamentum Graece, 28th Revised Edition, ed. B. and K. Aland et al. Stuttgart: Deutche Bibelgesellschaft, 2012.
Raamattu 1933/1938.
Eusebiuksen kirkkohistoria. Suom ja selit. Ivar A. Heikel. 2. p. Keuruu: Otava, 1997. Prigent, Pierre. Commentary on the Apocalypse of St. John. Transl. W. Pradels. Tübingen: Mohr Siebeck, 2005.
The Lutheran Study Bible. English Standard Version. Ed. E.A. Engelbrecht. St. Louis: Concordia Publishing House, 2009.
Thurén, Jukka. Johanneksen ilmestys. Jyväskylä: Kustannus Oy Arkki, 2009.
