Kirkkovuosi ja pyhien muistopäivät

Luterilainen.netin kirkkovuosi -osio on palvellut nyt jo usean vuoden ajan. Vuoden 2020 alusta on tarkoitus liittää mukaan myös pyhien muistopäiviä. Mistä oikein on kyse?

Uskonpuhdistajat ovat toimineet raamatullisesti, kun he ovat aikanaan torjuneet pyhien palvonnan. Meidät on kutsuttu seuraamaan Kristusta ja huutamaan häntä hädässämme avuksi. Kuitenkaan kirkko ei ole missään vaiheessa pyhiään unohtanut. Heidän kauttaan kristityt ovat saaneet hyvän esimerkin siitä, miltä Kristuksen seuraaminen ja häneen turvaaminen näyttää.

Vaikka väärinkäytökset on torjuttava, ei saisi unohtua se tapa, jolla esimerkiksi varhaiset luterilaiset kirkkoisiä ja -äitejä syvästi kunnioittivat. Helposti osaamme sanoa mitä Maria ja pyhät eivät ole, mutta meidän tulisi oppia näkemään ennen kaikkea se valtava esimerkki Kristuksen seuraamisesta, joka meille heidän kauttaan annetaan. 

Esimerkiksi Lutherilla Maria, Kirkon äiti, nousee jokaisen kristityn esikuvaksi. Neitsyt Maria on kirkas kuva Lutherin ristinteologiasta. Maria on Lutherille kaikkien kristittyjen esikuva. Esikuvaksi hän nousee Jumalan armovalinnan perusteella. Nöyryys merkitsee sitä, että ihminen tunnistaa ja tunnustaa elämänsä tosiasiat: oman heikkoutensa ja syntisyytensä ja juuri siksi järjelle käsittämättömällä tavalla tajuaa Jumalan armon ja tarrautuu siihen. Marian esimerkki osoittaa, että meidän tulee ennen kaikkea pitäytyä Jumalan sanaan eikä päästää sitä koskaan katoamaan sydämestämme ahdistustenkaan keskellä.

Kirkon pyhät ja luterilainen tunnustus

Augsburgin tunnustuksen puolustuksessa kirjoitetaan: ”Vaikka Maria onkin kaikkien suurimpien kunnianosoitusten arvoinen, ei hän sentään halua itseään pidettävän Kristuksen veroisena, vaan pikemmin hän tahtoo meidän katselevan antamaansa esikuvaa ja noudattavan sitä.” (XXI, 27) 

Tämä sama ajatus kulkee läpi Tunnustuskirjojen myös ylipäänsä pyhistä kirjoitettaessa. Sanotaan esimerkiksi: ”Pyhien palvonnasta seurakuntamme opettavat, että me voimme julkisesti muistaa pyhiä, jotta oppisimme kukin kutsumuksemme mukaisesti seuraamaan heidän uskoaan ja hyviä tekojaan.” (Augsburgin tunnustus XXI, 1) Onkin hyvä muistaa, että pyhien kunnioittaminen ei Augsburgin tunnustuksessa kuulu poistettaviin väärinkäytöksiin (artiklat XXII-XXVIII), vaan osana kirkon uskoa, jota luterilaiset halusivat vaalia.

Kirkon historia on täynnä pyhiä, jotka ovat jo käyneet taistelunsa ja siksi he voivat väkevästi saarnata nyt meille jotka vielä olemme taisteluidemme keskellä. Jumalan seurakunnassa me pääsemme osallisiksi tästä pyhien todellisuudesta. On suuri horisontti hahmottaa, että vaikka arkisessa seurakuntaelämässä välillä kaikki näyttää arkiselta ja rupiselta, niin olemme yhteydessä tähän kaikkien pyhien seurakuntaan. Me seuraamme heidän esimerkkiään Kristuksen seuraamisessa. 

Me iloitsemme menneistä pyhistä, Kristuksen omista. Iloitsemme Paavalista ja Pietarista, jotka Jumalan armo löysi ja sellaisina kuin he ovat kaikkineen vikoineenkin ja puutteineen ja teki heistä voimakkaita aseita ja kirkon pylväitä. Iloitsemme jo ennen heitä eläneistä Vanhan liiton pyhistä, (Aabrahamit, Jesajat ja Nehemiat), jotka pitkänä uskon miesten ja naisten saattueena heprealaiskirjeen luvussa 11 kulkevat silmiemme ohi ja jotka suurena todistajien pilvenä ympärillämme rohkaisevat meitä kilvoituksessamme. Iloitsemme ja kiitämme Ignatiuksesta, joka Kristustodistuksen tähden heitettiin lopulta leijonille. Iloitsemme Augustinuksesta, vanhan kirkon jättiläisestä, joka tunnustuksissaan tuo esiin kaikki erheensä, mutta turvaa Jumalan armoon. 

Iloitsemme ja kiitämme Fransiscus Assisilaisesta, jonka säteilevä elämä loistaa meille kilvoittelijan iloa vuosisatojenkin takaa. Kiitämme Lutherista, joka johdattaa meidät yhä uudestaan Jumalan laupeuden ääreen. Laupeuden, jonka varassa on rikasta elää ja turvallista kerran kuolla. Kiitämme Mikael Agricolasta, kansallisen elämämme aamuhämärässä seisovasta nöyrästä rukoilijasta.

Tässä vain muutama nimi kirkon historian saatosta. Nämä pyhät ovat kokoontuneet samaan jumalanpalvelukseen kanssamme Jumalan sanan ja sakramenttien ääreen. Heidän uskonsa elää meille jumalanpalveluksessa monin tavoin esimerkiksi virsissä (Huomaa ensi kerralla messussa vaikkapa virren 126 vuosiluku).

Miten muistaa kirkon historian pyhiä?

Me kunnioitamme pyhiä kolmella tavalla: ensinnäkin me kiitämme! Meidän kiitämme Jumalaa siitä, että hän on armossaan osoittanut tahtovansa pelastaa ihmisiä ja antanut kirkolleen näitä suuria opettajia ja muita lahjojaan. 

Toinen kunnioittamisen muoto tähtää uskomme vahvistumiseen: kun näemme, että esimerkiksi Pietarille annetaan anteeksi Kristuksen kieltäminen, mekin rohkaistumme vahvemmin uskomaan armon suuruuteen. 

Kolmas kunnioittamisen muoto on, että me jäljittelemme ja seuraamme pyhiä, seuraten ensin heidän uskoaan Kristukseen, sitten myös muita hyviä tekojaan, joita jokainen kristitty oman kutsumuksensa puitteissa on kutsuttu ja lähetetty seuraamaan.

Siksi me luterilaisina, emme halua heittää menemään pyhien todellisuutta ja heidän esimerkkiään kaikkien aikojen kristityille. Ajattelen, että tämä positiivisen puolen löytäminen on aina vain olennaisempi haaste. Harva meistä huutaa pyhää Antoniusta avuksi kotiavaimiensa löytämiseksi, tai Marttaa kun on kokkaamassa (Antoniusta on pidetty kadonneiden esineiden etsijöiden suojeluspyhimyksenä ja Marttaa kokkien). Mutta Jumalan seuraamisessa pyhät voivat meitä monesti rohkaista.

Tulevana vuonna alamme säännöllisesti julkaista kirkkovuosipalstalla lyhyitä esittelyjä kirkon historian pyhistä. Tulevana vuonna julkaistaan osa ja lista täydentyy vuosittain. Kirkkoisien äärellä on monia teemoja joihin tarttua. Selvää tietenkin on, että lyhyissä esittelyissä joudutaan huomio laittamaan vain muutamiin olennaisiin nostoihin. Siten ei haluta keskittyä esimerkiksi kyseenalaisiin teologisiin lausumiin ja ongelmakohtiin, vaan siihen mikä heidän merkityksensä on kristikunnalle ja miksi he ovat tärkeitä.

Antoisia lukuhetkiä!

T: Päätoimittaja Joel Kerosuo

 

PS. Myös kirkkoisien suhteen saamme iloita taiteilija Antti-Jussi Koposen kuvista. Jutun kirkkovuosipalstan kuvien tekijästä löydät linkistä sivulta 4-5: http://www.lhpk.fi/wp-content/uploads/2019/02/lamppu_2019_1_nettiin.pdf.

Ks. aiheesta myös esim. artikkeli kirkkoisät


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos