Ladataan Tapahtumat

« All Tapahtumat

  • Tämä tapahtuma on mennyt.

12. sunnuntai helluntaista

27.8

Ketkä meistä pääsevät taivasten valtakuntaan? Näin saattaa moni toisinaan kysyä, samaan aikaan kun katse käy sekalaisen seurakunnan ylitse. Mutta vastausta silmä ei anna – ei ainakaan luotettavaa vastausta.

Moni voi pitää Jumalan käskyjä hyvinä ja lain saarnan jälkeen lausahtaa aamenen. Tämä on oikein, näin haluan tehdä. Toisia sen sijaan käskyt ja vaatimukset pelottavat. Ei siksi, että vaatimukset olisivat huonoja, vaan koska niiden pitäminen tuntuu mahdottomalta.

Viimeisellä tuomiolla teot tutkitaan, eikä silloin auta pelkkä periaatteellinen Jumalan tahdon tunnustaminen. Silloin joutuu moni pettymään. Mutta kuin ihmeen kautta Jumalan valtakuntaan käy sisään moni, jonka elämänvaelluksesta löytyy enemmän kuin vain muutama ryppy. Silloin Jumala kohtaa heidät ja toteaa, että heillä on kaikki se, mikä iankaikkiseen lepoon pääseminen vaatii. Uskon kautta he omistavat Kristuksen, ja Kristuksessa kaiken sen vanhurskauden, elämän ja teot, jotka ovat Jumalalle mieleisiä.


Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 51:19 Psalmi: Ps. 51:6–14 Hallelujasäe: Ps. 51:17
1. lukukappale: Job 42:1–6 tai 1. Sam. 17:37–45 48–50 2. lukukappale: Room. 7:14–25 Evankeliumi: Matt. 21:28–32


1. lukukappale

Job 42:1–6
Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi: “Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa. ‘Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?’ Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää. Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua. Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.”

Tai:

1. Sam. 17:37–45, 48–50
Ja Daavid sanoi: “Herra, joka on pelastanut minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tämän filistealaisen käsistä”. Silloin Saul sanoi Daavidille: “Mene; Herra olkoon sinun kanssasi”.
Ja Saul puki takkinsa Daavidin ylle ja pani vaskikypärin hänen päähänsä sekä panssarin hänen yllensä. Ja Daavid sitoi hänen miekkansa vyölleen takin päälle ja yritti käydä, sillä hän ei ollut koskaan sellaisia koettanut. Niin Daavid sanoi Saulille: “En minä voi näissä käydä, sillä en ole koskaan tällaisia koettanut”. Ja Daavid riisui ne päältänsä.
Ja hän otti sauvansa käteensä, valitsi purosta viisi sileätä kiveä, pani ne paimenlaukkuun, joka hänellä oli linkokivisäiliönä, otti lingon käteensä ja meni filistealaista vastaan. Ja filistealainen tuli yhä lähemmäksi Daavidia, ja kilvenkantaja kulki hänen edellänsä. Kun filistealainen katsahti ja näki Daavidin, halveksi hän häntä; sillä hän oli vielä nuorukainen, verevä ja kaunis näöltään. Niin filistealainen sanoi Daavidille: “Olenko minä koira, kun tulet sauva kädessä minua vastaan?” Ja filistealainen kiroili Daavidia vannoen jumaliensa kautta. Sitten filistealainen sanoi Daavidille: “Tule tänne minun luokseni, niin minä annan sinun lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille”. Mutta Daavid sanoi filistealaiselle: “Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään voimalla, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen, Israelin sotajoukon Jumalan, jota sinä olet häväissyt.
Kun filistealainen lähti tulemaan ja lähestyi Daavidia, niin Daavid juoksi nopeasti sotarintaan filistealaista vastaan. Ja Daavid pisti kätensä reppuunsa ja otti sieltä kiven, linkosi ja satutti filistealaista otsaan, niin että kivi upposi hänen otsaansa, ja hän kaatui maahan kasvoillensa. Niin sai Daavid voiton filistealaisesta lingolla ja kivellä ja löi filistealaisen kuoliaaksi, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään.

2. lukukappale

Room. 7:14–25
Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

Evankeliumi

Matt. 21:28–32
Jeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille:
Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: ‘Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani’. Tämä vastasi ja sanoi: ‘En tahdo’; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni.
Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: ‘Minä menen, herra’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?”
He sanoivat: “Ensimmäinen”.
Jeesus sanoi heille: “Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet.

Rukoukset

1. Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, jonka laupeus on paljon suurempi niiden ansiota ja toivomuksia, jotka sinua rukoilevat. Vuodata laupeutesi meidänkin päällemme, ja anna anteeksi, mitä olemme rikkoneet, ja anna vielä lisää yli senkin, mitä rukoilemme taikka ymmärrämme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Amen.
2. Taivaallinen Isä, joka olet ylpeitä vastaan, mutta annat nöyrille armon! Me rukoilemme sinua: nöyryytä meidät niin, että yhä hartaammin oppisimme sinulta sitä hiljaisuutta, joka on Jumalan lapsen kaunistuksena. Varjele meitä ulkokultaisuudesta ja itsevanhurskaudesta. Auta meitä kestävinä juoksemaan siinä kilvoituksessa, joka eteemme on pantu, ja aina katsomaan uskon alkuunpanijaan ja täydelliseksitekijään, Jeesukseen Kristukseen, joka kärsi ristin ja nyt istuu sinun oikealla puolellasi. Johdata meitä niin, että meidät kerran korotettaisiin iankaikkiseen kunniaan. Amen.

Päivän psalmi

Antifoni:
Ps. 51:19
Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; *
särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.
Psalmi:
Ps. 51:6–14
Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, *
tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.
Katso, minä olen synnissä syntynyt, *
ja äitini on minut synnissä siittänyt.
Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, *
ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.
Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, *
pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.
Anna minun kuulla iloa ja riemua, *
että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet.
Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, *
pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän *
ja anna minulle uusi, vahva henki.
Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, *
äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.
Anna minulle jälleen autuutesi ilo, *
ja tue minua alttiuden hengellä.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Tarkemmat tiedot

Päivämäärä:
27.8
Tapahtumaluokka:


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos