12. sunnuntai helluntaista

Kovin mieluista on ihmisluonnolle korottaa itsensä muiden yläpuolelle, hallita ja vallita omaa elämäänsä ja tietenkin myös läheistensä elämää, saada arvostusta ja hyväksyntää muilta, päästä ensimmäisille sijoille ja huomion keskipisteeksi. Jeesuksen aikana tällainen ihmisten mielisuosion kalastamisen pääapaja oli Mooseksen istuin, johon olivat itsensä istuttaneet kirjanoppineet ja fariseukset. Toisille he kyllä saarnasivat lakia höystettyinä ihmismääräyksillä, mutta eivät itse alistuneet sanan tutkittavaksi. Sana olisi paljastanut heidät syyllisiksi Jumalan kasvojen edessä ja Jeesus olisi saanut julistaa heille armon evankeliumin. He saivat itseriittoisuudessaan Jeesukselta tylyn tuomion, ”joka itsensä ylentää, se alennetaan”.

Kristuksen seuraajien joukossa kaikki ovat tasavertaisia; ne, joille on uskottu johtamisen tai opettamisen tehtävä ovatkin mitä suurimmassa määrin toisten palvelijoita. Jalointa, mitä voi lähimmäisilleen tehdä, on kantaa hänet Kristuksen sanan alle. Siellä elämämme väärät tukirakenteet, omat Libanonin mahtavat setripuumme, Baasanin tammemme tai Tarsiin laivojen meille tuomat rikkautemme, joista Jesaja meille päivän VT:n tekstissä puhuu, ne kaikki muserretaan ja sorretaan alas. Jäljelle jää vain yksin Kristus, joka riittää.

Näin kävi myös kuningas Daavidille, joka päivän psalmissa nöyrtyy profeetta Naatanin julistaman sanan alla ja paljastaa Jumalalle itsensä: ”sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi”. Daavid ei puhu vain yksittäisistä synneistä nimeltä, vaan tunnustaa täydellisen sikiämisestä alkaen vaikuttavan syntisyyden,  jonka vain Jumala Kristuksen tähden voi paljastaa ja parantaa. Myös jokaisen meidän jaloimmatkin rakennelmamme ja pyyteemme ovat itsekkyyden ja ylpeyden turmelemia, emme ole fariseuksia ja kirjanoppineita kummempia. Tarvitsemme Kristuksen sovintoveren syväpuhdistusta, tarvitsemme uuden sydämen, jonka vain Kristus voi meille luoda. Jeesus vakuuttaa: ”Joka itsensä alentaa, se ylennetään”.

Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.3. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 51:19 Psalmi: Ps. 51:6–14 Hallelujasäe: Ps. 51:17
1. lukukappale: Jes. 2:12–18 2. lukukappale: 1. Joh. 1:8–2:2 Evankeliumi: Matt. 23:1–12

1. lukukappale
Jes. 2:12–18
Sillä Herran Sebaotin päivä kohtaa kaikkea ylpeää ja korskeata ja kaikkea ylhäistä, niin että se maahan painuu, kaikkia Libanonin setripuita, noita korkeita ja ylhäisiä, kaikkia Baasanin tammia, kaikkia korkeita vuoria ja kaikkia ylhäisiä kukkuloita, kaikkia korkeita torneja ja kaikkia vahvoja muureja, kaikkia Tarsiin-laivoja ja kaikkea kallista ja ihanaa.
Silloin masentuu ihmisten ylpeys, ja miesten korskeus painuu maahan, ja sinä päivänä Herra yksinänsä on korkea. Mutta epäjumalat katoavat kaikki tyynni.

2. lukukappale
1 Joh. 1:8–2:2
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas. Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.

Evankeliumi
Matt. 23:1–12
Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen:
“Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa, ja tahtovat mielellään, että heitä tervehditään toreilla, ja että ihmiset kutsuvat heitä nimellä ‘rabbi’.
Mutta te älkää antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, ja te olette kaikki veljiä. Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa. Älkääkä antako kutsua itseänne mestareiksi, sillä yksi on teidän mestarinne, Kristus. Vaan joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne. Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.

Rukoukset
1. Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala! Sinun jumaluutesi rikkaus ylittää moninkertaisesti meidän aikaansaannoksemme ja toiveemme. Vuodata laupeutesi ylitsemme ja anna anteeksi kaikki, mistä omatuntomme meitä syyttää. Sinä annat meille enemmän kuin osaamme edes pyytää. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

2. Taivaallinen Isä, joka olet ylpeitä vastaan, mutta annat nöyrille armon! Me rukoilemme sinua: Tee meidät nöyriksi, jotta yhä hartaammin oppisimme sinulta sitä hiljaisuutta, joka kaunistaa Jumalan lasta. Varjele meitä tekopyhyydestä ja omavanhurskaudesta. Auta meitä juoksemaan kestävinä edessämme olevassa kilpailussa ja katsomaan aina uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen Kristukseen. Hän on kestänyt puolestamme ristin häpeän ja istuu nyt sinun oikealla puolellasi. Kuule rukouksemme hänen nimessään.

Päivän psalmi
Antifoni:
Ps. 51:19
Jumalalle kelpaava uhri on |särjetty henki; *
särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Ju|mala, hylkää.

Psalmi:
Ps. 51:6–14
Sinua ainoata vastaan minä olen |syntiä tehnyt, *
tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas |tuomitessasi.

Katso, minä olen |synnissä syntynyt, *
ja äitini on minut syn|nissä siittänyt.

Katso, totuutta sinä tahdot sala|tuimpaan saakka, *
ja sisimmässäni sinä ilmoitat mi|nulle viisauden.

Puhdista minut isopilla, että minä |puhdistuisin, *
pese minut, että minä lunta valkeam|maksi tulisin.

Anna minun kuulla ilo|a ja riemua, *
että ihastuisivat ne luut, jotka sär|kenyt olet.

Peitä kasvosi näkemästä minun |syntejäni, *
pyyhi pois kaikki minun |pahat tekoni.

Jumala, luo minuun |puhdas sydän *
ja anna minulle uusi, |vahva henki.

Älä heitä minua pois kasvo|jesi edestä, *
äläkä ota minulta pois Pyhää |Henkeäsi.

Anna minulle jälleen autuu|tesi ilo, *
ja tue minua alt|tiuden hengellä.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja Py|hälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.