Ladataan Tapahtumat

« Kaikki Tapahtumat

12. sunnuntai helluntaista

23.8

Ketkä meistä pääsevät taivasten valtakuntaan? Näin saattaa moni toisinaan kysyä, samaan aikaan kun katse käy sekalaisen seurakunnan ylitse. Mutta vastausta silmä ei anna – ei ainakaan luotettavaa vastausta.

Moni voi pitää Jumalan käskyjä hyvinä ja lain saarnan jälkeen lausahtaa aamenen. Tämä on oikein, näin haluan tehdä. Toisia sen sijaan käskyt ja vaatimukset pelottavat. Ei siksi, että vaatimukset olisivat huonoja, vaan koska niiden pitäminen tuntuu mahdottomalta.

Viimeisellä tuomiolla teot tutkitaan, eikä silloin auta pelkkä periaatteellinen Jumalan tahdon tunnustaminen. Silloin joutuu moni pettymään. Mutta kuin ihmeen kautta Jumalan valtakuntaan käy sisään moni, jonka elämänvaelluksesta löytyy enemmän kuin vain muutama ryppy. Silloin Jumala kohtaa heidät ja toteaa, että heillä on kaikki se, mikä iankaikkiseen lepoon pääseminen vaatii. Uskon kautta he omistavat Kristuksen, ja Kristuksessa kaiken sen vanhurskauden, elämän ja teot, jotka ovat Jumalalle mieleisiä.


Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 51:19 Psalmi: Ps. 51:6–14 Hallelujasäe: Ps. 51:17
1. lukukappale: Job 42:1–6 tai 1. Sam. 17:37–45 48–50 2. lukukappale: Room. 7:14–25 Evankeliumi: Matt. 21:28–32


1. lukukappale
Job 42:1–6
Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi: “Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa. ‘Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?’ Siis on niin: minä puhuin ymmärtämättömästi, asioista, jotka ovat ylen ihmeelliset minun käsittää. Kuule siis, niin minä puhun; minä kysyn, opeta sinä minua. Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt. Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.”

Tai:
1. Sam. 17:37–45, 48–50
Ja Daavid sanoi: “Herra, joka on pelastanut minut leijonan ja karhun kynsistä, pelastaa minut myös tämän filistealaisen käsistä”. Silloin Saul sanoi Daavidille: “Mene; Herra olkoon sinun kanssasi”.
Ja Saul puki takkinsa Daavidin ylle ja pani vaskikypärin hänen päähänsä sekä panssarin hänen yllensä. Ja Daavid sitoi hänen miekkansa vyölleen takin päälle ja yritti käydä, sillä hän ei ollut koskaan sellaisia koettanut. Niin Daavid sanoi Saulille: “En minä voi näissä käydä, sillä en ole koskaan tällaisia koettanut”. Ja Daavid riisui ne päältänsä.
Ja hän otti sauvansa käteensä, valitsi purosta viisi sileätä kiveä, pani ne paimenlaukkuun, joka hänellä oli linkokivisäiliönä, otti lingon käteensä ja meni filistealaista vastaan. Ja filistealainen tuli yhä lähemmäksi Daavidia, ja kilvenkantaja kulki hänen edellänsä. Kun filistealainen katsahti ja näki Daavidin, halveksi hän häntä; sillä hän oli vielä nuorukainen, verevä ja kaunis näöltään. Niin filistealainen sanoi Daavidille: “Olenko minä koira, kun tulet sauva kädessä minua vastaan?” Ja filistealainen kiroili Daavidia vannoen jumaliensa kautta. Sitten filistealainen sanoi Daavidille: “Tule tänne minun luokseni, niin minä annan sinun lihasi taivaan linnuille ja metsän eläimille”. Mutta Daavid sanoi filistealaiselle: “Sinä tulet minua vastaan miekan, peitsen ja keihään voimalla, mutta minä tulen sinua vastaan Herran Sebaotin nimeen, Israelin sotajoukon Jumalan, jota sinä olet häväissyt.
Kun filistealainen lähti tulemaan ja lähestyi Daavidia, niin Daavid juoksi nopeasti sotarintaan filistealaista vastaan. Ja Daavid pisti kätensä reppuunsa ja otti sieltä kiven, linkosi ja satutti filistealaista otsaan, niin että kivi upposi hänen otsaansa, ja hän kaatui maahan kasvoillensa. Niin sai Daavid voiton filistealaisesta lingolla ja kivellä ja löi filistealaisen kuoliaaksi, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään.

 

2. lukukappale
Room. 7:14–25
Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.

 

Evankeliumi
Matt. 21:28–32
Jeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille:
Mutta miten teistä on? Miehellä oli kaksi poikaa; ja hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: ‘Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani’. Tämä vastasi ja sanoi: ‘En tahdo’; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni.
Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: ‘Minä menen, herra’, mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?”
He sanoivat: “Ensimmäinen”.
Jeesus sanoi heille: “Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. Sillä Johannes tuli teidän tykönne vanhurskauden tietä, ja te ette uskoneet häntä, mutta publikaanit ja portot uskoivat häntä; ja vaikka te sen näitte, ette jäljestäpäinkään katuneet, niin että olisitte häntä uskoneet.

 

Rukoukset
1. Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala! Sinun jumaluutesi rikkaus ylittää moninkertaisesti meidän aikaansaannoksemme ja toiveemme. Vuodata laupeutesi ylitsemme ja anna anteeksi kaikki, mistä omatuntomme meitä syyttää. Sinä annat meille enemmän kuin osaamme edes pyytää. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

2. Taivaallinen Isä, joka olet ylpeitä vastaan, mutta annat nöyrille armon! Me rukoilemme sinua: Tee meidät nöyriksi, jotta yhä hartaammin oppisimme sinulta sitä hiljaisuutta, joka kaunistaa Jumalan lasta. Varjele meitä tekopyhyydestä ja omavanhurskaudesta. Auta meitä juoksemaan kestävinä edessämme olevassa kilpailussa ja katsomaan aina uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen Kristukseen. Hän on kestänyt puolestamme ristin häpeän ja istuu nyt sinun oikealla puolellasi. Kuule rukouksemme hänen nimessään.

 

Päivän psalmi
Antifoni:
Ps. 51:19
Jumalalle kelpaava uhri on |särjetty henki; *
särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Ju|mala, hylkää.

Psalmi:
Ps. 51:6–14
Sinua ainoata vastaan minä olen |syntiä tehnyt, *
tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas |tuomitessasi.

Katso, minä olen |synnissä syntynyt, *
ja äitini on minut syn|nissä siittänyt.

Katso, totuutta sinä tahdot sala|tuimpaan saakka, *
ja sisimmässäni sinä ilmoitat mi|nulle viisauden.

Puhdista minut isopilla, että minä |puhdistuisin, *
pese minut, että minä lunta valkeam|maksi tulisin.

Anna minun kuulla ilo|a ja riemua, *
että ihastuisivat ne luut, jotka sär|kenyt olet.

Peitä kasvosi näkemästä minun |syntejäni, *
pyyhi pois kaikki minun |pahat tekoni.

Jumala, luo minuun |puhdas sydän *
ja anna minulle uusi, |vahva henki.

Älä heitä minua pois kasvo|jesi edestä, *
äläkä ota minulta pois Pyhää |Henkeäsi.

Anna minulle jälleen autuu|tesi ilo, *
ja tue minua alt|tiuden hengellä.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja Py|hälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.

Tiedot

Päivämäärä:
23.8
Tapahtumaluokka:


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos