Ladataan Tapahtumat

« All Tapahtumat

  • Tämä tapahtuma on mennyt.

14. sunnuntai helluntaista

10.9

Kun ihminen saa osakseen huonoa kohtelua, hän alkaa helposti kaipaamaan oikeuden tapahtumista. Silmä silmästä, hammas hampaasta. Eikö ole aivan oikein, että väärästä teosta rangaistaan? Eikö niin, että pahan tuleekin saada palkkansa?

Oikeuden ja järjestyksen puolustajaksi Jumala on asettanut maallisen esivallan (Room 13). Tehtäväänsä tämän asetuksen mukaisesti suorittaessaan esivalta todellakin myös palvelee Jumalaa. Mutta yksittäiselle kristitylle Jumala on antanut käskyn, joka on toisenlainen: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat. Pois siis viha ja kostonhimo. Mutta miksi näin?

Vihan ja kostonhimon yllättäessä saattaa helposti unohtua, mihin täydellisen oikeuden vaatiminen johtaisi. Jos Jumala tuomitsisi sinut oikeudenmukaisesti, tekojesi mukaan, miten sinun silloin kävisi viimeisellä tuomiolla?

Rakkaudesta sinua kohtaan Jeesus Kristus kuitenkin otti sinun oikeudenmukaisen tuomion itsensä päälle. Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme (Room 5:8). Me olimme Jumalan vihollisia, mutta Kristuksen ansiosta syntimme on pyyhitty pois. Olimme kuolemaantuomittuja väärintekijötä, mutta rangaistuksen kärsi Kristus, meidän puolestamme.

Kun kerran me olemme saaneet osaksemme tällaisen armon ja rakkauden, se on suuri ilon ja kiitoksen aihe. Jumalan kiitos, ettei Kristus halua antaa meille meidän ansiomme mukaan! Tästä iloiten saamme myös seurata Herraamme. Kristus rakasti ja rakastaa meitä, jotka olimme hänen vihollisia. Osoittakaamme siksi myös me rakkautta vihollisiamme kohtaan.


Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 74:21 Psalmi: Ps. 112:5–9 Hallelujasäe: Matt. 7:12
1. lukukappale: 1. Sam. 24:9–12 17–21 2. lukukappale: 1. Joh. 3:11–18 Evankeliumi: Matt. 5:43–48


1. lukukappale

1. Sam. 24:9–12, 17–21
Senjälkeen Daavid nousi, lähti luolasta ja huusi Saulin jälkeen: “Minun herrani, kuningas!” Kun Saul katsahti taaksensa, kumartui Daavid kasvoilleen maahan ja osoitti kunnioitusta. Ja Daavid sanoi Saulille: “Miksi sinä kuuntelet ihmisten puhetta, jotka sanovat: ‘Daavid hankkii sinulle onnettomuutta’? Katso, näethän nyt omin silmin, kuinka Herra tänä päivänä antoi sinut minun käsiini luolassa, mutta minä säästin sinut, vaikka minua neuvottiin tappamaan sinut; sillä minä ajattelin: ‘Minä en satuta kättäni herraani; sillä hän on Herran voideltu’. Katso itse, isäni, katso tätä viittasi liepeen kappaletta, joka on minun kädessäni. Kun minä leikkasin sen sinun viittasi liepeestä enkä sinua tappanut, niin ymmärrä siitä ja näe, ettei minulla ole tekeillä mitään pahaa tai rikollista ja etten minä ole sinua vastaan rikkonut, vaikka sinä vainoat minua ottaaksesi minulta hengen. Herra tuomitkoon meidän välillämme, minun ja sinun, ja Herra kostakoon sinulle minun puolestani, mutta minun käteni ei sinuun satu.
Ja Saul sanoi Daavidille: “Sinä olet minua vanhurskaampi, sillä sinä olet tehnyt minulle hyvää, vaikka minä olen tehnyt sinulle pahaa. Sinä olet tänä päivänä osoittanut hyvyyttäsi minua kohtaan, kun et tappanut minua, vaikka Herra oli antanut minut sinun käsiisi. Sillä kun joku kohtaa vihollisensa, päästääkö hän hänet menemään rauhassa? Herra palkitkoon sinulle runsaasti sen, mitä olet tänä päivänä tehnyt minulle. Ja katso, nyt minä tiedän, että sinä tulet kuninkaaksi ja että Israelin kuninkuus on pysyvä sinun kädessäsi. Niin vanno nyt minulle Herran kautta, ettet hukuta minun jälkeläisiäni etkä hävitä minun nimeäni isäni suvusta.”

2. lukukappale

1 Joh. 3:11–18
Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljensä. Ja minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat.
Älkää ihmetelkö, veljeni, jos maailma teitä vihaa. Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa. Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä. Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?
Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.

Evankeliumi
Matt. 5:43–48
Jeesus sanoi:
Te olette kuulleet sanotuksi: ‘Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin? Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin? Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.”

Rukoukset

1. Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala! Lisää meille uskoa, toivoa ja rakkautta. Ja että saisimme, mitä lupaat, opeta meitä rakastamaan, mitä käsket. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Amen.
2. Rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua suuresta laupeudestasi, jota osoitat meille vaivaisille syntisille. Varjele meidät kaikesta valheellisuudesta ja ulkokultaisuudesta. Vuodata rakkautesi sydämiimme, että voisimme teossa ja totuudessa rakastaa lähimmäistämme, ja etsisimme ainoastaan sinun kunniaasi emmekä ihmisten kiitosta. Anna meille armo voidaksemme rakastaa vihamiehiämme, että olisimme sinun lapsiasi ja pääsisimme kerran iankaikkiseen kirkkauteesi. Amen.

Päivän psalmi
Antifoni:
Älä salli sorretun kääntyä häväistynä takaisin. *
Kurja ja köyhä saakoot ylistää sinun nimeäsi.
Ps. 74:21
Psalmi:
Ps. 112:5–9
Hyvin käy sen miehen, joka on laupias ja antaa lainaksi, *
joka hoitaa asiansa oikeuden mukaan.
Sillä ei hän ikinä horju; *
vanhurskas säilyy ikuisessa muistossa.
Ei hän pelkää pahaa sanomaa, *
hänen sydämensä on vahva, sillä hän turvaa Herraan.
Hänen sydämensä on luja ja peloton, *
kunnes hän vihdoin ilolla katselee ahdistajiaan.
Hän on runsaskätinen, hän antaa köyhille, *
hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti, hänen sarvensa kohoaa kunniassa.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Tarkemmat tiedot

Päivämäärä:
10.9
Tapahtumaluokka:


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos