21. sunnuntai helluntaista

Päivän vanhan testamentin lukukappaleessa profeetta Aamos sai vihat niskaansa julistamansa sanoman vuoksi. Hän julisti Herran sanan, että Israelin kansan kohtalona oli joutua pakkosiirtolaisuuteen synnin ja epäjumalanpalveluksen tähden. Tätä sanomaa ei arvatenkaan tervehditty ilolla.

Israelin kansan historiassa muulloinkin Jumalan lain saarnaa julistavat profeetat saivat kuulla herjaa ja kohtasivat vihaa sanomansa vuoksi. Sen sijaan paljon suuremmassa suosiossa olivat ne väärät profeetat, jotka julistivat kuninkaalle mieluisaa sanomaan menestyksestä, turvasta ja rauhasta. Oleellista ei silloin ollut se, että väärän profeetan sana oli vale, vaan siitä haluttiin pitää kiinni, koska se tuntui hyvältä.

Myös Kristus varoittaa seuraajiaan siitä, että maailma tervehtii kirkon sanomaa vihalla. Tänä päivänäkään ei mieluusti kuulla sanomaa siitä, että jokainen ihminen on syntiinlangennut ja että pelastus on ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa. Vielä vähemmän kirkoissakaan tahdotaan kuulla sitä, ettei Jumala lupaa omilleen aina menestystä, vaan myös ristinkantamista Kristuksen tähden. Suurimmat kuulijakunnat kerää sellainen puhuja, joka julistaa Jumalan tarjoamaa varmaa menestystä ja iloa elämään. Kuitenkin tällöin voi hämärtyä se Jumalan sanan totuus, että Jumalan kunnia on tässä ajassa vielä kätkettynä, mutta kasteessa meidät on nostettu kadotuksen alta iankaikkisen ilon perilliseksi. Vaikka arjessa murheet meitä seuraavat ja lain saarna satuttaa, julistaa Raamattu meille kuitenkin, että kuolema ja synnin kirous on jo voitettu

Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.3. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 67:8 Psalmi: Ps. 145:8–13 Hallelujasäe: Ps. 67:3
1. lukukappale: Aam. 7:10–15 2. lukukappale: Gal. 4:12–20 Evankeliumi: Joh. 13:16–20

1. lukukappale

Aam. 7:10–15

Silloin Amasja, Beetelin pappi, lähetti Jerobeamille, Israelin kuninkaalle, tämän sanan: “Aamos on tehnyt salaliiton sinua vastaan Israelin heimon keskuudessa. Ei maa kestä kaikkea, mitä hän puhuu. Sillä näin on Aamos sanonut: ‘Jerobeam kuolee miekkaan, ja Israel viedään pakkosiirtolaisuuteen, pois omasta maastansa’.”

Ja Amasja sanoi Aamokselle: “Sinä näkijä, mene matkaasi ja pakene Juudan maahan, syö leipäsi siellä ja ennusta siellä. Mutta Beetelissä älä ennusta enää, sillä se on kuninkaan pyhäkkö ja valtakunnan temppeli.”

Niin Aamos vastasi ja sanoi Amasjalle: “En minä ole profeetta enkä profeetanoppilas, vaan minä olen paimen ja metsäviikunapuiden viljelijä. Ja Herra otti minut laumojeni äärestä, ja Herra sanoi minulle: ‘Mene ja ennusta minun kansaani Israelia vastaan’.

2. lukukappale

Gal. 4:12–20

Tulkaa minun kaltaisikseni, koska minäkin olen tullut teidän kaltaiseksenne, veljet, minä pyydän sitä teiltä. Ette ole minua mitenkään loukanneet. Tiedättehän, että ruumiillinen heikkous oli syynä siihen, että minä ensi kerralla julistin teille evankeliumia, ja tiedätte, mikä kiusaus teillä oli minun ruumiillisesta tilastani; ette minua halveksineet ettekä vieroneet, vaan otitte minut vastaan niinkuin Jumalan enkelin, jopa niinkuin Kristuksen Jeesuksen. Missä on nyt teiltä kerskaaminen onnestanne? Sillä minä annan teistä sen todistuksen, että te, jos se olisi ollut mahdollista, olisitte kaivaneet silmät päästänne ja antaneet minulle. Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne sentähden, että minä puhun teille totuuden? Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä. On hyvä, jos osoitetaan intoa hyvässä asiassa aina, eikä ainoastaan silloin, kun minä olen teidän tykönänne. Lapsukaiseni, jotka minun jälleen täytyy kivulla synnyttää, kunnes Kristus saa muodon teissä, tahtoisinpa nyt olla teidän tykönänne ja äänenikin muuttaa! Sillä minä olen aivan ymmällä teistä.

Evankeliumi

Joh. 13:16–20

Jeesus puhui opetuslapsilleen:

Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.

En minä puhu teistä kaikista: minä tiedän, ketkä olen valinnut; mutta tämän kirjoituksen piti käymän toteen: ‘Joka minun leipääni syö, on nostanut kantapäänsä minua vastaan’. Jo nyt minä sanon sen teille, ennenkuin se tapahtuu, että te, kun se tapahtuu, uskoisitte, että minä olen se. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, se ottaa vastaan minut; mutta joka ottaa vastaan minut, se ottaa vastaan hänet, joka on minut lähettänyt.

Rukoukset
1. Herra Jumala! Anna uskovillesi armo ja rauha, että he puhdistuisivat kaikesta saastutuksesta ja palvelisivat sinua turvallisesti koko sydämestään. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

2. Herra Jumala, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua suuresta laupeudestasi ja hyvyydestäsi, että olet sanallasi kutsunut meidät taivaallisiin häihin ja antanut syntimme anteeksi. Mutta koska jatkuvasti kiusaus, pahennus ja vaara ovat suuria ja me heikkoja ja taipuvaisia syntiin, niin me rukoilemme sinua: varjele meitä Pyhällä Hengelläsi, jottemme lankeaisi. Jos kuitenkin sattuisimme lankeamaan ja saastuttamaan häävaatteemme, joihin Poikasi Jeesus Kristus on meidät pukenut, niin auta meitä armollisesti nousemaan taas ylös ja vaikuta meissä oikea katumus, parannus ja luottamus laupeuteesi, niin ettemme jäisi loppuun asti lankeemuksen tilaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. (1. vsk.)

Päivän psalmi

Antifoni:
Ps. 67:8
Siunatkoon |meitä Jumala, *
ja peljätkööt häntä kaik|ki maan ääret.

Psalmi:
Ps. 145:8–13
Herra on armahta|vainen ja laupias, *
pitkämielinen ja |suuri armossa.

Herra on |hyvä kaikille *
ja armahtaa kaikkia |tekojansa.

Kaikki sinun tekosi ylistävät |sinua, Herra, *
ja sinun hurskaasi kiit|tävät sinua.

He puhuvat sinun valtakuntasi |kunniasta *
ja kertovat sinun |voimastasi.

Niin he ilmoittavat ihmislapsille hänen voimal|liset työnsä *
ja hänen valtakuntansa kirkkau|den ja kunnian.

Sinun valtakuntasi on iankaikkinen |valtakunta, *
ja sinun herrautesi pysyy pol|vesta polveen.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja Py|hälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.