7. sunnuntai helluntaista

Jeesuksen sanat: ”Rakastaa vihollisianne!” ja posken tarjoamisesta lyöjälle silloin, kun on lyöty jo toiselle, ovat tuttuja. Sanat ovat niin tuttuja, että kristillistä uskoa huonosti tuntevatkin tuntevat ne yleensä hyvin. Joskus saattaa jopa kuulla käsityksiä, että vihollisen rakastaminen ja kaikenlainen vastarinnattomuus ovat kristillisen uskon ydinasioita. Varsinkin niin sanottu kultainen sääntö: ”Tehkää niin kuin tahdotte teille tehtävän”, ymmärretään kaikkein tärkeimmäksi asiaksi, neuvoksi ja käytännöksi. Ja kun näitä noudattaa, niin on kristitty ja seuraa Jeesusta.

Kristillinen usko on kärsinyt viimeistään 1700-luvulta alkaen aikamoisen rappion. Tai ehkä ei pitäisi puhua uskon rappiosta, vaan siitä, mitä on tapahtunut kirkkojen julistuksessa ja käytännöissä. Voi ihan vakavasti kysyä itseltään ja lähimmäisiltään: Tuliko Jeesus maan päälle siksi, että perustaisi hyväntekeväisyysjärjestön? Tai: Saako Uudesta testamentista ihan oikeasti sen käsityksen, että kristillisen uskon pääasia on lähimmäisen rakastaminen tai vaikkapa väkivallaton vastarinta? Vastaus: Kun rehellisesti tarkastelee Raamattua, niin ei saa! Ei ensimmäisten kristittyjen uskon pääasiat olleet näissä, vaikka he näin pyrkivätkin elämään.

Jeesuksen sanat päivän evankeliumissa on osoitettu Hänen seuraajilleen. Heidän tulee, siis jo kristittyjen, olla valmiita kärsimään Jeesuksen nimen ja seuraamisen tähden. Tähän yhteyteen kuuluu Luukkaan evankeliumissa myös ”kultainen sääntö”. Jeesuksen sanoja ei saa irrottaa asiayhteydestään. Muuten saattaa käydä niin, että uskon perustuskin hämärtyy tai jopa katoaa. Kun kuulemme Jeesuksen sanoja sellaisenaan niin huomaamme, että Hän on pääasia ja uskon keskus. Hän, joka armahtaa huonosti lähimmäistään kohtelevaa ja rakkaudetonta ihmistä.

Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.3. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 28:8 Psalmi: Ps. 28:1–2 6–9 Hallelujasäe: Ps. 50:14
1. lukukappale: Joos. 24:21–27 tai 2. Kun. 6:8–23 2. lukukappale: Hepr. 12:25–29 Evankeliumi: Luuk. 6:27–31

1. lukukappale
Joos. 24:21–27
Mutta kansa sanoi Joosualle: “Ei niin, vaan me palvelemme Herraa”. Silloin Joosua sanoi kansalle: “Te olette itse todistajina itseänne vastaan, että olette valinneet itsellenne Herran palvellaksenne häntä”. He vastasivat: “Olemme”. Hän sanoi: “Niin poistakaa nyt vieraat jumalat, joita on teidän keskuudessanne, ja taivuttakaa sydämenne Herran, Israelin Jumalan, puoleen”. Kansa vastasi Joosualle: “Herraa, meidän Jumalaamme, me palvelemme, ja hänen ääntänsä me kuulemme”.
Niin Joosua teki sinä päivänä liiton kansan kanssa ja antoi heille Sikemissä käskyt ja oikeudet. Ja Joosua kirjoitti nämä puheet Jumalan lain kirjaan, ja hän otti suuren kiven ja pystytti sen sinne, tammen alle, joka oli Herran pyhäkössä. Ja Joosua sanoi kaikelle kansalle: “Katso, tämä kivi on oleva todistajana meitä vastaan, sillä se on kuullut kaikki Herran sanat, jotka hän on meille puhunut, ja se on oleva todistajana teitä vastaan, ettette kieltäisi Jumalaanne”.

Tai:

2. Kun. 6:8–23
Kun Aramin kuningas oli sodassa Israelia vastaan, neuvotteli hän palvelijainsa kanssa ja sanoi: “Siihen ja siihen paikkaan minä asetun leiriin”. Mutta Jumalan mies lähetti Israelin kuninkaalle sanan: “Varo, ettet mene siihen paikkaan, sillä aramilaiset ovat asettuneet sinne”. Niin Israelin kuningas lähetti sanan siihen paikkaan, jonka Jumalan mies oli hänelle sanonut. Näin tämä varoitti häntä, ja hän oli siellä varuillaan. Eikä se tapahtunut ainoastaan kerran tai kahdesti.
Aramin kuninkaan sydän tuli tästä levottomaksi, ja hän kutsui palvelijansa ja sanoi heille: “Ettekö voi ilmaista minulle, kuka meikäläisistä pitää Israelin kuninkaan puolta?” Silloin eräs hänen palvelijoistaan sanoi: “Ei niin, herrani, kuningas, vaan profeetta Elisa, joka on Israelissa, ilmaisee Israelin kuninkaalle nekin sanat, jotka sinä puhut makuuhuoneessasi”. Hän sanoi: “Menkää ja katsokaa, missä hän on, niin minä lähetän ottamaan hänet kiinni”. Ja hänelle ilmoitettiin: “Katso, hän on Dootanissa”. Niin hän lähetti sinne hevosia ja sotavaunuja ja suuren sotajoukon. He tulivat sinne yöllä ja ympäröivät kaupungin.
Kun Jumalan miehen palvelija nousi aamulla varhain ja meni ulos, niin katso, sotajoukko, hevoset ja sotavaunut piirittivät kaupunkia. Ja hänen palvelijansa sanoi hänelle: “Voi, herrani, mitä me nyt teemme?” Hän sanoi: “Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa”. Ja Elisa rukoili ja sanoi: “Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi”. Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.
Kun viholliset sitten tulivat häntä vastaan, rukoili Elisa Herraa ja sanoi: “Sokaise tämä väki”. Silloin hän sokaisi heidät Elisan pyynnön mukaan. Ja Elisa sanoi heille: “Ei tämä ole oikea tie, eikä tämä ole oikea kaupunki. Seuratkaa minua, niin minä vien teidät sen miehen luo, jota te etsitte.” Ja hän vei heidät Samariaan. Mutta kun he tulivat Samariaan, sanoi Elisa: “Herra, avaa näiden silmät, että he näkisivät”. Silloin Herra avasi heidän silmänsä, ja he näkivät; ja katso: he olivat keskellä Samariaa.
Ja kun Israelin kuningas näki heidät, sanoi hän Elisalle: “Surmaanko minä heidät, isäni, surmaanko heidät?” Hän sanoi: “Älä surmaa. Surmaatko sinä ne, jotka otat vangiksi miekallasi ja jousellasi? Pane heidän eteensä ruokaa ja juomaa heidän syödä ja juoda; menkööt sitten takaisin herransa luo.” Niin tämä valmisti heille suuren aterian, ja kun he olivat syöneet ja juoneet, päästi hän heidät menemään; ja he menivät herransa luo. Eikä aramilaisia partiojoukkoja sitten enää tullut Israelin maahan.

2. lukukappale
Hepr. 12:25–29
Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen:
“Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin”.
Mutta tuo “vielä kerran” osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät.
Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.

Evankeliumi
Luuk. 6:27–31
Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa hänelle toinenkin, ja jos joku ottaa sinulta vaipan, älä häneltä kiellä ihokastasikaan. Anna jokaiselle, joka sinulta anoo, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinun omaasi ottaa.
Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.

Rukoukset
1. Voiman Jumala, jolta kaikki hyvä tulee! Vuodata rakkautesi sydämiimme, lisää uskoamme ja säilytä meissä se hyvä, minkä olet antanut. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

2. Herra Jumala, taivaallinen Isä! Me tunnustamme olevamme vaivaisia syntisiä, joissa ei ole mitään hyvää, sillä synti on niin turmellut sydämemme, lihamme ja veremme, etteivät pahat himot jätä meitä täällä rauhaan. Siksi me rukoilemme sinua, rakas Isä: anna meille syntimme anteeksi ja puhdista sydämemme Pyhällä Hengelläsi, että meillä olisi halua ja rakkautta sinun sanaasi, että eläisimme sen mukaan ja niin pysyisimme armossasi iankaikkisesti. Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.

Päivän psalmi
Antifoni:
Ps. 28:8
Herra on |kansansa väkevyys, *
hän on voideltunsa pelas|tus ja turva.

Psalmi:
Ps. 28:1–2 6–9
Sinua, Herra, |minä huudan; *
minun kallioni, älä ole minua |kohtaan äänetön,

etten minä, kun sinä |vaiti olet, *
joutuisi niiden kaltaiseksi, jotka ovat |hautaan vaipuneet.

Kuule minun rukousteni ääni, kun minä sinua |avuksi huudan, *
kun minä käteni nostan sinun kaikkeinpyhin|täsi kohti.

Älä tempaa minua pois jumalattomien kanssa, älä väärin|tekijäin kanssa, *
jotka puhuvat lähimmäisilleen rauhan puheita, vaikka heidän sydämes|sään on pahuus.

Herra on minun voima|ni ja kilpeni; *
häneen minun sydämeni turvasi, ja mi|nä sain avun.

Siitä minun sydä|meni riemuitsee, *
ja veisuullani minä |häntä ylistän.

Herra on |kansansa väkevyys, *
hän on voideltunsa pelas|tus ja turva.

Pelasta kansasi ja siunaa |perikuntasi; *
kaitse heitä ja kanna heitä ian|kaikkisesti.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja Py|hälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.