Ladataan Tapahtumat

« All Tapahtumat

  • Tämä tapahtuma on mennyt.

9. sunnuntai helluntaista

6.8.2017

Elämän luonteeseen kuuluu mahdollisuus tehdä valintoja. Aikanaan hyviltä ja oikeilta tuntuneet valinnat voivat seuraavassa hetkessä osoittautua vääriksi ja jopa tuhoisiksi. Kysymys totuudesta ei koskaan vanhene. Mutta tunnistaako ihminen automaattisesti totuuden, kun se on hänen edessään? Roomalainen maaherra, Pontius Pilatus, koki tarpeelliseksi kysyä edessään seisovalta Jumalan Pojalta: ”Mikä on totuus?” (Joh 18:38).

Totuuden ja oikeuden perään kysyminen on itsesään hyvin tärkeää. Vapaassa yhteiskunnassa on vapaus ääneen kysyä ja vaatiakin. Samaan aikaan tuntuu olevan yhä vaikeampaa löytää yhteisiä vastauksia todellisiin elämän ja kuoleman kysymyksiin. Niitä ei välttämättä löydetä, vaikka enemmistön mielipide löydettäisiinkin. Raamattu opettaa, että langennut ihminen voi löytää järkensä avulla totuuden monista maallisen elämän kysymyksistä, mutta totuutta Jumalasta hän ei kykene löytämään. Synti sulkee tien Jumalan yhteyteen. Jumalan on ilmoitettava totuus.

Kun Jumala saa valaista Raamatun sanalla totuuden, elämä muuttuu yksinkertaisemmaksi. Totuudesta ei tarvitse, eikä pidä äänestää. Samalla elämä muuttuu uudella tavalla vaikeammaksi. Totuus ja harha eivät ole tyhjiä sanoja. Teoillamme ja valinnoillamme on aina todellisia seurauksia. Harhan vallassa oleva ihminen rakentaa elämäänsä kestämättömälle perustalle. Kuinka kohtalokasta onkaan, jos ihminen on harhassa Jumalan suhteen?

Jumala kehottaa meitä perustamaan elämämme hänen sanansa eli pyhän Raamatun varaan. Jumalan sana antaa viisautta kaikkeen. Samalla se tekee nöyräksi. Totuuden tuntoon tultuaan ihminen oppii, ettei hän siltikään aina kykene totuudelliseen elämään. Jumalan sana sisältää ilosanoman kaikille harhaan astuneille. Jeesus Kristus on Tie, Totuus ja Elämä (Joh. 14:26).


Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 51:8 Psalmi: Ps. 92:5–10 13–16 Hallelujasäe: Ps. 71:16
1. lukukappale: 1. Kun. 18:21–26 36–39 2. lukukappale: Hepr. 4:1–2 9–13 Evankeliumi: Matt. 7:13–14


1. lukukappale

1. Kun. 18:21–26, 36–39
Ja Elia astui kaiken kansan eteen ja sanoi: “Kuinka kauan te onnutte molemmille puolille? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä; mutta jos Baal on Jumala, seuratkaa häntä.” Eikä kansa vastannut hänelle mitään. Niin Elia sanoi kansalle: “Minä olen ainoa jäljelle jäänyt Herran profeetta, mutta Baalin profeettoja on neljäsataa viisikymmentä. Antakaa meille kaksi mullikkaa, ja valitkoot he itselleen toisen mullikan, paloitelkoot sen ja pankoot kappaleet puiden päälle, mutta älkööt panko tulta; ja minä valmistan toisen mullikan ja asetan sen puiden päälle, mutta en pane tulta. Sitten huutakaa te jumalanne nimeä, ja minä huudan Herran nimeä. Se jumala, joka vastaa tulella, on Jumala.” Kaikki kansa vastasi ja sanoi: “Niin on hyvä”.
Ja Elia sanoi Baalin profeetoille: “Valitkaa itsellenne toinen mullikka ja valmistakaa se ensin, sillä teitä on enemmän. Huutakaa sitten jumalanne nimeä, mutta älkää panko tulta”. Niin he ottivat sen mullikan, jonka hän antoi heille, ja valmistivat sen. Sitten he huusivat Baalin nimeä aamusta puolipäivään asti, sanoen: “Baal, vastaa meille!” Mutta ei ääntä, ei vastausta! Ja he hyppelivät alttarin ääressä, joka oli tehty.
Ja kun oli tullut hetki, jolloin ruokauhri uhrataan, astui profeetta Elia esille ja sanoi: “Herra, Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, tulkoon tänä päivänä tiettäväksi, että sinä olet Jumala Israelissa ja että minä olen sinun palvelijasi ja että minä olen sinun käskystäsi tehnyt kaiken tämän. Vastaa minulle, Herra, vastaa minulle, että tämä kansa tulisi näkemään, että sinä, Herra, olet Jumala ja että sinä käännät heidän sydämensä takaisin.”
Silloin Herran tuli iski alas ja kulutti polttouhrin, puut, kivet ja mullan sekä nuoli veden, joka oli ojassa. Kun kaikki kansa näki tämän, lankesivat he kasvoillensa ja sanoivat: “Herra on Jumala! Herra on Jumala!”

2. lukukappale
Hepr. 4:1–2, 9–13
Varokaamme siis, koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana, ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle. Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.
Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niinkuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.
Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

Evankeliumi

Matt. 7:13–14
Jeesus sanoo: Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.

Rukoukset

1. Anna meille aina, Herra Jumala, Henkesi, että ajattelisimme ja tekisimme, mikä on oikein; niin että me, jotka emme voi olla ilman sinua, eläisimme pyhän mielesi mukaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Amen.
2. Me kiitämme sinua, taivaallinen Isä, että olet pyhässä sanassasi ilmoittanut meille pelastuksen tien. Me rukoilemme sinua: auta meitä Pyhän Henkesi kautta, ettemme olisi ainoastaan sanasi kuulijoita, vaan myös sen tekijöitä. Vahvista meitä, ettemme kiusausten puuskissa ja ahdinkojen virroissa luopuisi sinusta ja hukkuisi, vaan ottaisimme uskollisesti vaarin sanastasi. Muistuta meille, ettei muuta autuuden perustusta ole kuin Herra Jeesus Kristus. Tee tyhjäksi perkeleen, maailman ja oman lihamme tahto, että sinun armollinen tahtosi tapahtuisi keskuudessamme. Sinun rakkaan Poikasi, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen, kautta. Amen.

Päivän psalmi

Antifoni:
Ps. 51:8
Anna minun kuulla iloa ja riemua, *
että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet.
Psalmi:
Ps. 92:5–10, 13–16
Kuinka suuret ovat sinun tekosi, Herra! *
Sinun ajatuksesi ovat ylen syvät.
Järjetön mies ei tätä ymmärrä, *
eikä sitä älyä tomppeli.
Kun jumalattomat rehottavat niinkuin ruoho ja väärintekijät kaikki kukoistavat, *
on se heidän ikuiseksi häviöksensä.
Mutta sinä, Herra, olet korkea iankaikkisesti. *
Sillä katso, sinun vihollisesi, Herra, katso, sinun vihollisesi hukkuvat, kaikki väärintekijät joutuvat hajallensa.
Mutta minun sarveni sinä kohotat kuin villihärän sarvet; *
minut voidellaan tuoreella öljyllä.
Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, *
hän kasvaa kuin Libanonin setri.
He ovat istutetut Herran huoneeseen, *
he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa.
Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, *
ovat mehevät ja vihannat
ja julistavat, että Herra on vanhurskas, *
hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Tarkemmat tiedot

Päivämäärä:
6.8.2017
Tapahtumaluokka:


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos