Hiljaisen viikon keskiviikko

Jo Matt. 27:1–2 kertovat Jeesuksen viedyn maaherra Pilatuksen eteen. Tekstissä tämän tilanteen on kuitenkin keskeyttänyt evankelistan kuvaus Juudaksen kohtalosta. Pilatus oli tunnettu julmana ja ilmeisesti myös huonona hallintomiehenä. Myöhemmin hänet siirrettiinkin tehtävistään syrjään.

Koko Jeesuksen kuulustelu Pilatuksen edessä on hieman kummallinen. Miksi Pilatusta ylipäätään kiinnosti, oliko Jeesus syyllinen vai ei? Vähintääkin mielenkiintoinen on maininta siitä, että maaherralla oli tapana päästää juhlan aikana (ilmeisesti pääsiäisen aikoihin) joku vanki vapaaksi. Tästä ei ole olemassa mitään Raamatun ulkopuolisia lähteitä. Ilmeisesti kyseessä oli jokin Pilatuksen henkilökohtainen tapa. Evankelistoista ainoana Matteus mainitsee Pilatuksen vaimon ahdistavan unen ja viestiin Pilatukselle ettei Jeesukseen tule kajota.

Ylipapit ja kansan johtajat tiesivät Pilatuksen olevan niin sanotusti puun ja kuoren välissä. Jos Jeesus oli joku messias-kandidaateista (joista oli aika ajoin paljon harmia roomalaisille), hänet pitäisi todennäköisesti teloittaa. Syitä ei kuitenkaan näytä löytyvän. Sen sijaan Barabbas (nimi merkitsee ”isän poika”) oli varmastikin jonkinlainen kansanvillitsijä. Kansa yllytetään huutamaan häntä vapaaksi ja Jeesusta ristille. Selkärangattomuuttaan Pilatus antaa Jeesuksen ristiinnaulittavaksi ja yrittää pelastaa kasvonsa pesemällä kätensä.

Kansan huuto: ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle”, toteutui Jerusalemin tuhossa v. 70 jKr., kun Tituksen johtamat legioonat hävittivät kaupungin ja temppelin. Sitä edelsi ankara piiritys, jonka aikana roomalaiset mm. naulitsivat juutalaisia risteille kaupungin asukkaiden nähtäväksi.

Roomalaisten sotilaiden tekemä pilkka ja kidutus ruoskimisen jälkeen oli heille tuttua. Tällä tavalla saatettiin useinkin kohdella ristiinnaulittavia. Heistä tehtiin naurunalaisia monella eri tavalla. Nyt kyseessä oli kuitenkin Jumalan Poika, Hän joka ei synnistä tiennyt.

Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.3. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 69:30 Psalmi: Ps. 69:17–23 (30–34)
1. lukukappale: Jes. 49:1–6 2. lukukappale: Room. 5:6–11 Evankeliumi: Matt. 27:11–32

1. lukukappale
Jes. 49:1–6
Kuulkaa minua, te merensaaret, ja tarkatkaa, kaukaiset kansat. Herra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka, hamasta äitini helmasta minun nimeni maininnut. Hän teki minun suuni terävän miekan kaltaiseksi, kätki minut kätensä varjoon; hän teki minut hiotuksi nuoleksi, talletti minut viineensä. Ja hän sanoi minulle: ”Sinä olet minun palvelijani, sinä Israel, jossa minä osoitan kirkkauteni”. Mutta minä sanoin: ”Hukkaan minä olen itseäni vaivannut, kuluttanut voimani turhaan ja tyhjään; kuitenkin on minun oikeuteni Herran huomassa, minun palkkani on Jumalan tykönä”. Ja nyt sanoo Herra, joka on minut palvelijakseen valmistanut hamasta äitini kohdusta, palauttamaan Jaakobin hänen tykönsä, niin että Israel koottaisiin hänen omaksensa – ja minä olen kallis Herran silmissä, minun Jumalani on tullut minun voimakseni – hän sanoo: Liian vähäistä on sinulle, joka olet minun palvelijani, kohottaa ennalleen Jaakobin sukukunnat ja tuoda takaisin Israelin säilyneet: minä panen sinut pakanain valkeudeksi, että minulta tulisi pelastus maan ääriin asti.

2. lukukappale
Room. 5:6–11
Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme. Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet.

Evankeliumi
Matt. 27:11–32
Mutta Jeesus seisoi maaherran edessä. Ja maaherra kysyi häneltä sanoen: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Niin Jeesus sanoi: ”Sinäpä sen sanot”. Ja kun ylipapit ja vanhimmat häntä syyttivät, ei hän mitään vastannut. Silloin Pilatus sanoi hänelle: ”Etkö kuule, kuinka paljon he todistavat sinua vastaan?” Mutta hän ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä, niin että maaherra suuresti ihmetteli. Oli tapana, että maaherra juhlan aikana päästi kansalle yhden vangin irti, kenenkä he tahtoivat. Ja heillä oli silloin kuuluisa vanki, jota sanottiin Barabbaaksi. Kun he nyt olivat koolla, sanoi Pilatus heille: ”Kummanko tahdotte, että minä teille päästän, Barabbaanko vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?” Sillä hän tiesi, että he kateudesta olivat antaneet hänet hänen käsiinsä. Mutta kun hän istui tuomarinistuimella, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: ”Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä”. Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta surmauttamaan Jeesuksen. Ja maaherra puhui heille ja sanoi: ”Kummanko näistä kahdesta tahdotte, että minä teille päästän?” Niin he sanoivat: ”Barabbaan”. Pilatus sanoi heille: ”Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?” He sanoivat kaikki: ”Ristiinnaulittakoon!” Niin maaherra sanoi: ”Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?” Mutta he huusivat vielä kovemmin sanoen: ”Ristiinnaulittakoon!” Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: ”Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne.” Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle”. Silloin hän päästi heille Barabbaan, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi. Silloin maaherran sotamiehet veivät Jeesuksen mukanaan palatsiin ja keräsivät hänen ympärilleen koko sotilasjoukon. Ja he riisuivat hänet ja panivat hänen päällensä tulipunaisen vaipan ja väänsivät orjantappuroista kruunun, panivat sen hänen päähänsä ja ruovon hänen oikeaan käteensä, polvistuivat hänen eteensä ja pilkkasivat häntä ja sanoivat: ”Terve, juutalaisten kuningas!” Ja he sylkivät häntä, ottivat ruovon ja löivät häntä päähän. Ja kun he olivat häntä pilkanneet, riisuivat he häneltä vaipan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät hänet pois ristiinnaulittavaksi. Ja matkalla he tapasivat kyreneläisen miehen, jonka nimi oli Simon. Hänet he pakottivat kantamaan hänen ristiänsä.

Rukoukset
1. Kaikkivaltias Jumala! Suo meidän, jotka kärsimme lakkaamatta syntisyytemme tähden, päästä vapaiksi sinun ainoan Poikasi kärsimisen voimasta. Sinun Poikasi, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.

2. Pyhä Jumala, rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua Herramme Jeesuksen Kristuksen raskaasta kärsimystiestä, jonka hän kulki ristiään kantaen. Kiitos, että olet kutsunut meidät seuraamaan häntä. Anna meille voimaa kantaa oma ristimme ja tunnustaa rohkeasti Jeesuksen nimeä. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta.

Päivän psalmi

Antifoni:
Ps. 69:30
Minä olen |kurja ja vaivattu, *
suojatkoon minua sinun a|pusi, Jumala.

Psalmi:
Ps. 69:17–23 (30–34)
Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armo|si on hyvä, *
käänny minun puoleeni suuressa laupe|udessasi.

Älä peitä kasvojasi palvelijaltasi, sillä minä olen |ahdistuksessa; *
joudu, |vastaa minulle.

Lähesty minun sieluani ja |lunasta se, *
vapahda minut vihollis|teni tähden.

Sinä tiedät minun häväistykseni, minun häpe|äni ja pilkkani, *
sinun edessäsi ovat julki kaikki minun |ahdistajani.

Häväistys on särkenyt minun sydämeni, minä olen |käynyt heikoksi; *
minä odotin sääliä, mutta en saanut, ja lohduttajia, mut|ta en löytänyt.

Koiruohoa he antoivat minun |syödäkseni *
ja juottivat minulle janooni |hapanviiniä.

Tulkoon heidän pöytänsä |heille paulaksi, *
ansaksi noille su|ruttomille.

(Mutta minä olen |kurja ja vaivattu, *
suojatkoon minua sinun a|pusi, Jumala,

niin minä veisuulla kiitän |Jumalan nimeä *
ja ylistän häntä |kiitosvirsillä.

Se on Herralle otolli|sempi kuin härkä, *
kuin mulli, sarvipää ja |sorkkajalka.

Nöyrät näkevät sen ja |riemuitsevat; *
elpyköön teidän sydämenne, teidän, jotka et|sitte Jumalaa.

Sillä Herra |kuulee köyhiä *
eikä halveksi |vankejansa.)