Ladataan Tapahtumat

« Kaikki Tapahtumat

  • Tämä tapahtuma on mennyt.

Kirkastussunnuntai

4.8

Oletko yrittänyt joskus lapsena katsoa aurinkoon? Varttuneempi ihminen tietää, ettei niin kannata tehdä. Aurinko, kirkas valo tai välähdys jättää silmiimme tuon merkillisen pisteen, joka hiljalleen hälvenee. Valo joskus sokaisee ja sattuu. Jumalan valtakunnassa Hänen kirkkautensa täyttää kaiken. Ilmestyskirjassa kerrotaan miten Johannes saa katsella tuo valtaistuimella istuvaa. Vanhassa Testamentissa sama Jumalan kirkkaus valtaa kansan kanssa autiomaassa ja täyttää pyhäkön. Siinailla Hän ilmestyy pelottavana tulessa ja salamoinnissa. Meidän Jumalamme pyhyys näyttäytyy kirkkautena. Hän itse sanoo olevansa tuhkaksi polttava tuli.

Jeesus ilmoittaa asettuvansa kerran kirkkautensa valtaistuimelle. Kerran kaikki kansat näkevät Hänen kunniansa. Tuo päivä tuo mukanaan iankaikkisen tuomion ja on kammottava niille, jotka eivät ole kohdanneet Jumalan kirkkautta aikaisemmin.

Jeesus sanoo olevansa maailman valkeus. Jumala ei odota taivaan kirkkaudessa sormet syyhyten, että pääsisi kerran tuomitsemaan ihmisiä. Hän on tuonut kirkkautensa alas. Vanhassa Testamentissa Jumalan kirkkaus näkyy siellä missä Hän tekee pelastustekojaan. Pyhäkössä, pelastuksen paikassa, oli kirkkauden olinpaikka. Päivän evankeliumissa Jeesus paljastaa kirkkautensa vuorella. Vaikka opetuslapset pelästyvät, ei Jeesus paljasta kirkkauttaan tuomitakseen, vaan jotta Jumalan pelastussuunnitelma paljastuisi.

Vanhan Testamentin lukukappaleessa kerrotaan miten Jumala kutsuu Mooseksen palavasta pensaasta. Kuvaavasti tuo pensas ei kulu tulessa. Näin Jumala paljastaa jo tuolloin, ettei Hänen pelastava läsnäolonsa ole tuhoksi vaan elämäksi. Samoin Raamattu kertoo esikuvallisesti, että Jumala kohtaa Mooseksen orjantappurapensaassa. Myöhemmin orjantappurat osoittivat Jumalan omassa päässä, kuka kuluu Jumalan pyhän vihan alla. Jeesus otti päälleen maailman synnit ja siksi myös Jumalan koko vihan. Maailman valkeus antoi henkensä, kun koko luomakunta oli pimentynyt suremaan Hänen kuolemaansa. Hänen haavoihinsa Jumalan polttava, pyhä, viha hävisi.

Niin ei Jumalan läsnäolo ole meille peloksi ja tuhoksi. Hän ei näytä meille kirkkauttaan täällä ajassa, koska emme vielä kestäisi. Hän on kätkeytynyt. Armonvälineissä Hän on. Pyhässä ehtoollisessa saamme jopa koskea Häneen. Hän ei polta muuta, kuin syntiemme syyllisyyden pois. Siksi saamme turvallisesti lähestyä myös sitä kirkkauden päivää, jolloin Jeesus tulee takaisin. Sinä päivänä saamme kuulla saman tuomion, jonka Hän joka sunnuntai antaa: kaikki synnit on annettu anteeksi.


Kynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen maanantaista lauantaihin vihreä.1. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Hab. 3:4 Psalmi: Ps. 97:1–2 5–6 10–11 Hallelujasäe: Ps. 97:12
1. lukukappale: 2. Moos. 3:1–6 2. lukukappale: 2. Piet. 1:16–18 Evankeliumi: Matt. 17:1–8


1. lukukappale

2. Moos. 3:1–6

Ja Mooses kaitsi appensa Jetron, Midianin papin, lampaita. Ja kun hän kerran ajoi lampaita erämaan tuolle puolen, tuli hän Jumalan vuoren, Hoorebin, juurelle. Silloin Herran enkeli ilmestyi hänelle tulen liekissä keskellä orjantappurapensasta; ja hän näki, että pensas paloi ilmitulessa, mutta pensas ei kuitenkaan kulunut. Niin Mooses sanoi: “Minä käyn tuonne ja katson tätä suurta näkyä, miksi ei pensas pala poroksi”.

Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, huusi hän, Jumala, hänelle pensaasta ja sanoi: “Mooses, Mooses!” Hän vastasi: “Tässä olen”. Hän sanoi: “Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa.” Ja hän sanoi vielä: “Minä olen sinun isäsi Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala”. Ja Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa.

2. lukukappale

2. Piet. 1:16–18

Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa. Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt”. Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella.

Evankeliumi

Matt. 17:1–8

Ja kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle, yksinäisyyteen. Ja hänen muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi niinkuin valo.

Ja katso, heille ilmestyivät Mooses ja Elias, jotka puhuivat hänen kanssansa. Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: “Herra, meidän on tässä hyvä olla; jos tahdot, niin minä teen tähän kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden”.

Hänen vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: “Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä”. Kun opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoilleen ja peljästyivät kovin. Niin Jeesus tuli heidän tykönsä, koski heihin ja sanoi: “Nouskaa, älkääkä peljätkö”. Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään.

Rukoukset

1. Herra Jeesus Kristus, joka olet osoittanut meille sen suuren kunnian ja kirkkauden, minkä taivaalliselta Isältäsi sait! Anna meidänkin elävän uskon kautta tulla tämän kirkkauden osallisuuteen. Sinä, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa, iankaikkisesta iankaikkiseen! Amen.

2. Me kiitämme sinua, rakas taivaallinen Isä, että olet korottanut Poikasi, meidän Vapahtajamme, iankaikkiseen kunniaan, ja että jo hänen alennuksensa aikana maan päällä annoit hänelle kirkkauttasi. Anna meille armosi, että me, vakaasti uskoen sinuun ja Poikaasi, saisimme Pyhän Hengen ja hänen voimallaan kuolisimme pois synnistä ja eläisimme vanhurskaudelle, että tulisimme Poikasi kaltaisiksi ja pääsisimme vihdoin, kirkastetuin ruumiin, iankaikkiseen kunniaan. Sinun Poikasi, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Amen.

Päivän psalmi

Antifoni:

Hänen hohteensa on kuin aurinko, hänestä käyvät säteet joka taholle; se on hänen voimansa verho.

Hab. 3:4

Psalmi:

Ps. 97:1–2, 5–6, 10–11

Herra on kuningas! Riemuitkoon maa; *
iloitkoot saaret, niin monta kuin niitä on.

Pilvi ja pimeys on hänen ympärillänsä, *
vanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistuimensa perustus.

Vuoret sulavat niinkuin vaha Herran edessä, *
kaiken maan Herran edessä.

Taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, *
ja kaikki kansat näkevät hänen kunniansa.

Te, jotka Herraa rakastatte, vihatkaa pahaa. *
Hän varjelee hurskasten sielut, jumalattomien kädestä hän heidät pelastaa.

Vanhurskaalle koittaa valkeus *
ja oikeamielisille ilo.

Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Antifoni toistetaan.

Hallelujasäe

Iloitkaa Herrassa, te vanhurskaat; *
kiittäkää hänen pyhää nimeänsä.

Tiedot

Päivämäärä:
4.8
Tapahtumaluokka:


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos