Ladataan Tapahtumat

« Kaikki Tapahtumat

  • Tämä tapahtuma on mennyt.

Pitkäperjantai

30.3.2018

Pitkäperjantain sanoma on Raamatun kertomus ristiinnaulitusta ja kuolleesta Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta. Kristuksen kuolema on kristinuskon ytimessä. Jumalan Poika luopui taivaan ihanuudesta, tuli tähän maailmaan veljeksemme, kärsi ja kuoli puolestamme. Tämä on myös merkki Jumalan rakkaudesta. Jumala antoi ainoan Poikansa kuolla puolestamme, jotta meillä olisi syntien anteeksiantamus ja rauha. Pitkäperjantai on surun päivä; tänä päivänä kristitty suree ennen kaikkea omaa syntisyyttään ja sitä, että Kristus on joutunut käymään niin kovan kärsimyksen ja kuoleman läpi sovittaakseen syntimme. Tässä Kristuksen kuolemassa on meillä myös toivo. Kristus on kuollut ansaitakseen meille iankaikkisen elämän. Me saamme ottaa vastaan pelastuksen ja syntien anteeksiantamuksen uskoen. Uskolla tartumme kiinni Jumalan lupauksiin Jeesuksessa Kristuksessa. Pitkäperjantaina alttari on puettu mustaan, urut vaikenevat.


Kynttilöitä: 0 Liturginen väri: musta.3. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Matt. 27:46 Psalmi: Ps. 22:7–20 Psalmilause: Ilm. 5:12
1. lukukappale: Jes. 53 2. lukukappale: Hepr. 5:7–10 tai Hepr. 10:12–20 Evankeliumi: Matt. 27:33–54


1. lukukappale
Jes. 53
Kuka uskoo meidän saarnamme, kenelle Herran käsivarsi ilmoitetaan?
Hän kasvoi Herran edessä niinkuin vesa, niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.
Mutta Herra näki hyväksi runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa. Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. Sentähden minä jaan hänelle osan suurten joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.

2. lukukappale
Hepr. 5:7–10
Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset, hän, jota Jumala nimittää ”ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan”.

Tai:
Hepr. 10:12–20
Mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan: ”Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan”, sanoo Herra: ”Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä”; ja: ”heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista”.
Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita. Meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta.

Evankeliumi
Matt. 27:33–54
Ja tultuaan paikalle, jota sanotaan Golgataksi – se on: pääkallon paikaksi – he tarjosivat hänelle juotavaksi katkeralla nesteellä sekoitettua viiniä; mutta maistettuaan hän ei tahtonut sitä juoda.
Ja kun he olivat hänet ristiinnaulinneet, jakoivat he keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa. Sitten he istuutuivat ja vartioivat häntä siellä. Ja he olivat panneet hänen päänsä yläpuolelle hänen syynsä julki, näin kirjoitettuna: ”Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas”. Silloin ristiinnaulittiin hänen kanssansa kaksi ryöväriä, toinen oikealle ja toinen vasemmalle puolelle.
Ja ne, jotka kulkivat ohitse, herjasivat häntä, nyökyttivät päätänsä ja sanoivat: ”Sinä, joka hajotat maahan temppelin ja kolmessa päivässä sen rakennat, auta itseäsi, jos olet Jumalan Poika, ja astu alas ristiltä”. Samoin ylipapit ja kirjanoppineet ja vanhimmat pilkkasivat häntä ja sanoivat: ”Muita hän on auttanut, itseään ei voi auttaa. Onhan hän Israelin kuningas; astukoon nyt alas ristiltä, niin me uskomme häneen. Hän on luottanut Jumalaan; vapahtakoon nyt Jumala hänet, jos on häneen mielistynyt; sillä hän on sanonut: ’Minä olen Jumalan Poika’.” Ja samalla tavalla herjasivat häntä ryöväritkin, jotka olivat ristiinnaulitut hänen kanssansa.
Mutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen. Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: ”Eeli, Eeli, lama sabaktani?” Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit? Sen kuullessaan sanoivat muutamat niistä, jotka siinä seisoivat: ”Hän huutaa Eliasta”. Ja kohta muuan heistä juoksi ja otti sienen, täytti sen hapanviinillä, pani sen ruovon päähän ja antoi hänelle juoda. Mutta muut sanoivat: ”Annas, katsokaamme, tuleeko Elias häntä pelastamaan”. Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä.
Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat, ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle.
Mutta kun sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: ”Totisesti tämä oli Jumalan Poika”.

Rukoukset
Herra Jumala, taivaallinen Isä, joka olet niin rakastanut maailmaa, ettet säästänyt ainokaista Poikaasi, vaan sulasta armostasi annoit hänet ristinkuolemaan meidän tähtemme! Me rukoilemme sinua: anna Pyhä Henkesi sydämiimme, että me tällä armolla lohduttaisimme itseämme, karttaisimme tästedes syntiä, kantaisimme kärsivällisesti ristiämme ja saisimme iankaikkisen elämän. Poikais Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Amen.

Päivän psalmi
Antifoni:
Matt. 27:46
Jumalani, Jumalani, *
miksi minut hylkäsit?
Psalmi:
Ps. 22:7–20
Mutta minä olen mato enkä ihminen, *
ihmisten pilkka ja kansan hylky.
Kaikki, jotka minut näkevät, pilkkaavat minua, *
levittelevät suutansa, nyökyttävät ilkkuen päätään:
”Jätä asiasi Herran haltuun. *
Hän vapahtakoon hänet, hän pelastakoon hänet, koska on häneen mielistynyt.”
Sinähän vedit minut äitini kohdusta, *
sinä annoit minun olla turvassa äitini rinnoilla;
sinun huomaasi minä olen jätetty syntymästäni saakka *, sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta.
Älä ole minusta kaukana, sillä ahdistus on läsnä, *
eikä auttajaa ole.
Minua saartavat väkevät sonnit, *
Baasanin härät piirittävät minut,
avaavat kitansa minua vastaan, *
niinkuin raatelevat, kiljuvat leijonat.
Niinkuin vesi minä olen maahan vuodatettu; *
kaikki minun luuni ovat irti toisistansa; minun sydämeni on niinkuin vaha, se on sulanut minun rinnassani.
Minun voimani on kuivettunut kuin saviastian siru, *
ja kieleni tarttuu suuni lakeen, ja sinä lasket minut alas kuoleman tomuun.
Sillä koirat minua piirittävät, pahain parvi saartaa minut, *
minun käteni ja jalkani, niinkuin jalopeurat.
Minä voin lukea kaikki luuni; *
he katselevat minua ilkkuen;
he jakavat keskenänsä minun vaatteeni *
ja heittävät minun puvustani arpaa.
Mutta sinä, Herra, älä ole kaukana, sinä, *
minun väkevyyteni, riennä avukseni.
Antifoni toistetaan.

Psalmilause
Ilm. 5:12
Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman *
ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen.

Tiedot

Päivämäärä:
30.3.2018
Tapahtumaluokka:


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos