Ladataan Tapahtumat

« All Tapahtumat

  • Tämä tapahtuma on mennyt.

Pyhän Kolminaisuuden päivä

11.6.2017

Kirkkovuodessa olemme saaneet juhlia jo aikaisemmin kolminaisuuden eri persoonien erityisiä juhlia. Eräässä mielessä voisi sanoa, että vietimme jouluna Isän juhlaa (Isän pelastussuunnitelman H-hetkiä: ”kunnia Jumalalle korkeuksissa”). Pääsiäisenä vietimme Pojan juhlaa ja helluntaina Pyhän Hengen juhlaa. Pyhän kolminaisuuden päivänä juhlimme kaikkia kolmea jumaluuden persoonaa.
Tekstimme ei ole varsinaisesti kolminaisuusopin perustavin kohta. Kuitenkin siinä Isä on tarhuri ja Poika on viinipuu. Ja vaikka Isälle omistetaan pyhittäminen eli oksien hoitaminen, jotta ne kantaisivat hedelmää, se voidaan sanoa olevan erityisesti Pyhän Hengen työtä.

Yksi evankeliumin vanhatestamentillinen juuri löytyy Jes. 5:sta. Se on Jumalan laulu viinitarhasta. Siinä Israelia kuvataan viinipuuksi, jolta odotetaan hedelmää, mutta joka kasvaa villimarjaa. Hoidettuaan puutarhaa ja odotettuaan siltä hedelmää turhaan puutarhuri päättää tuhota sen. Sen tarha ansaitsee, sillä millainen viinipuu on sellainen, joka tekee villimarjoja! Aivan toista kuin pitäisi. Mutta tuhottavan viinipuun paikan ottaakin Jeesus-puu, joka tuhotaan kelvottomien puolesta.

Siksi Jeesuksen opetus tekstissämme on lohdullinen: ”Minä olen totinen viinipuu”. Ja tähän jaloon ja hyvään puuhun meidät on oksastettu kasteessa (Gal. 3:27). Ja siksi on tekstin äärellä myös kysyttävä, millaisia oksia me olemme olleet?
Jeesus opettaa, että on olemassa hedelmättömiä oksia. Miksi kaikki oksat eivät tuota hedelmää ja pysy elävinä? Siksi, että elinneste ei pääse enää virtaamaan oksiin. Vaikka puun runko ja juuret ovat kunnossa ja niistä virtaa elämänä nestettä, niin on oksia, joihin sen pääsy on estynyt. Ne eivät saa enää ”elämää” puun rungosta ja niin ne heitetään pois ja polteaan. Oksa ei voi kantaa hedelmää itsessään, ellei se pysy kiinni rungossa eli Jeesuksessa.

Sitten on hedelmällisiä oksia, joihin elämän neste virtaa. Ne ovat sanan tähden puhtaita: ”te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut”. Nämä oksat ovat tuoreita oksia, jotka imevät elämää rungosta. Elämän neste virtaa niihin ja ne tuottavat hedelmää. Elävät oksat ovat uskosta vanhurskaita. Sana kasteessa ja evankeliumissa on heidät puhdistanut. Oksat eivät siis puhdista itse itseänsä, vaan ne puhdistetaan sanalla. Heidät on tehty puhtaiksi. Mutta kuitenkin Jeesus sanoo myös, että ”hän puhdistaa”. Oksat on siis puhdistettu, mutta niitä myös puhdistetaan edelleen. Tämä tarkoittaa sitä, että puhtaus on kyllä täydellinen, Kristuksen hyvän puun vanhurskaus, johon meidät on puettu kasteessa ja jonka me uskolla omistamme. Olemme siis täysin puhtaat.

Mutta se, että hän puhdistaa, tarkoittaa elämän vanhurskautta. Se ei ole täydellinen kenelläkään. Paavali saanoo: ”Sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, minä en tahdo, minä teen” (Room. 7:19). Meissä on vielä liha, syntinen luonto. Niinpä koska hedelmää tuottavia oksia edelleen puhdistetaan, se, joka sanoo ettei hänessä ole enää syntiä ja ettei hän enää syntiä tee, on erottanut itsensä puusta. Sellainen ihminen ei enää tarvitse puhdistusta, hän ei tarvitse syntien tunnustamista ja anteeksiuskomista, vaan hän luulee pärjäävänsä omillaan. Hän kieltää epäuskossa Jumalan teot ja jää vanhan luontonsa varaan, joka tuottaa vain synnin hedelmää.

Mutta miten sitten pysyä Jeesuksessa, niin kuin hän käskee? Mitä me voimme tehdä? Meidän jalkamme voivat viedä meidät sinne, missä Jeesus puhdistavaa työtä tekee ja missä armon, anteeksianantamuksen ja ikuisen elämän neste, Kristuksen veri, saa virrata meihin armonvälineissä. Meidän jalkamme voivat viedä meitä sanan kuuloon tilaisuuksiin, seuroihin ja piireihein, jossa sanaa tutkitaan.
Meidän kätemme voivat tarttua Raamattuun, jonka lain sanan kautta Isä puhdistaa ja karsii oksia. Sitä hän tekee nuhteilla, varoituksilla ja uhkauksilla. Mutta evankeliumin sanassa, hän kääntää meidän katseemme omista hedelmistämme Jeesukseen. Siihen, mitä hän on meille ja mitä hän on tehnyt puolestamme.


Kynttilöitä: 6 Liturginen väri: valkoinen.2. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Missale aboense tai Ef. 1:3 Psalmi: Ps. 95:1–2 6–7 Hallelujasäe: Kolmen miehen kiitosvirsi Dan. 3:52 (apokr.)
1. lukukappale: Job 37:21–24 tai Saarn. 8:16–17 2. lukukappale: Ef. 4:1–6 Evankeliumi: Joh. 15:1–10


1. lukukappale

Job. 37:21–24
Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan. Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus. Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje. Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas.

TAI

Saarn. 8: 16–17
Kun minä käänsin sydämeni oppimaan viisautta ja katsomaan työtä, jota tehdään maan päällä saamatta untakaan silmiin päivällä tai yöllä, niin minä tulin näkemään kaikista Jumalan teoista, että ihminen ei voi käsittää sitä, mitä tapahtuu auringon alla; sillä ihminen saa kyllä nähdä vaivaa etsiessään, mutta ei hän käsitä. Ja jos viisas luuleekin tietävänsä, ei hän kuitenkaan voi käsittää.

2. lukukappale

Ef. 4: 1–6
Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.

Evankeliumi

Joh. 15: 1–10
”Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni. Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.

Rukoukset

1. Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala, joka olet meille ilmoittanut oikean uskon, niin että voimme tunnustaa sinun olevan kolmiyhteisen ja kuitenkin yhden ainoan Jumalan. Me rukoilemme sinua: varjele meitä tämän uskon kautta kaikesta, mikä voi olla meille vahingoksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. Amen.

2. Pyhä Kolmiyhteinen Jumala. Sinä olet meidät luonut, lunastanut ja johdattanut oikeaan uskoon meitä alati pyhittäen ja uskossa kasvattaen. Me pyydämme sinua: valaise meitä yhä syvemmin käsittämään sinun kaikkein pyhimmän Kolminaisuutesi salaisuutta ja säilyttämään oikea, kristillinen usko, kunnes saamme kirkkaudessa katsella sinua kasvoista kasvoihin. Tätä pyydämme Herramme Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme ja Vapahtajamme nimessä, Hänen, joka on yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa yksi ja ainoa Jumala, alati ylistetty ja kiitetty. Aamen.

Päivän psalmi
Antifoni
Missale Aboense ( VK783)
Ylistetty olkoon Pyhä Kolminaisuus, yksi ja jakamaton Jumala. *
Hän on meille hyvä ja armollinen.
TAI
Ef. 1:3
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, *
joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa.
Psalmi:
Ps. 95: 1–2, 6–7
Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, *
riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.
Käykäämme kiittäen hänen kasvojensa eteen, *
veisatkaamme hänelle riemuvirsiä.
Tulkaa, kumartukaamme ja polvistukaamme, *
polvillemme langetkaamme Herran, meidän Luojamme, eteen.
Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, *
lauma, jota hänen kätensä kaitsee.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Tarkemmat tiedot

Päivämäärä:
11.6.2017
Tapahtumaluokka:


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos