Pyhien muistopäivät: Benedictus Nursialainen

”Ora et labora”, siis ”Rukoile ja tee työtä”, on yksi muistetuimmista varhaiskirkon aikaisista lausahduksista. Siihen tiivistyy Benedictus Nursialaisen, läntisen luostariliikkeen isän, elämäntyö.

Benedictus syntyi Nursiassa, Umbrian alueella, 400-luvun loppupuolella jKr. Nuorukaisena hänellä oli mahdollisuus lähteä Roomaan syventämään opintojaan, koska hän oli syntynyt hyvään sukuun. Roomassa Benedictus kauhistui paikallisen opiskelijaelämän syntisyyttä. Hän päätti vetäytyä maailmasta. Niinpä hän jätti kaupungin hälinän ja houkutukset ja asettui asumaan luolaan Subiacon lähistölle. Siellä Benedictus eli erakkona kolmen vuoden ajan.

Alueen asukkaat saivat kuitenkin ennen pitkää tietää lähistöllä majailevasta pyhästä miehestä. Benedictusta pyydettiin läheisen luostarin johtajaksi. Kaikki luostarin munkit eivät kuitenkaan hyväksyneet uutta tulokasta ja Benedictus joutui jättämään yhteisön. Tästä huolimatta Benedictuksen maine houkutteli hänen luokseen yhä uusia seuraajia. Heidän kanssaan Benedictus perusti jopa 12 pientä luostariyhteisöä Subiacon seudulle. Myöhemmin tämä perustajajäsen joutui kuitenkin muuttamaan pois. Hän lähti Monte Cassino -vuorelle, jonka huipulle hän perusti aiempaa suuremman yhteisön noin vuonna 530 jKr. Tätä luostaria Benedictus johti kymmenien vuosien ajan, elämänsä loppuun asti.

Benedictukselta on meille säilynyt yksi, mutta kristillisen kirkon historian kannalta sitäkin merkittävämpi teos. Hän kirjoitti Monte Cassinon munkkeja varten Luostarisäännön. Teos kokoaa yhteen luostarielämässä koeteltua viisautta. Säännöt ovat käytännönläheisiä, mikä käy ilmi jo niiden otsikoista: ”Kuinka munkit nukkuvat”, ”Luostarin työkalut ja tavarat”, ”Veljien vaatetus ja jalkineet”. Toisaalta sääntöjä sävyttää vahva raamatullisuus. Benedictus perustelee luostarielämän käytäntöjä ja ihanteita tuon tuosta Raamatun jakeisiin viittaamalla.

Luostarisäännön ensimmäiset luvut käsittelevät yhteisöllisen elämän periaatteita ja hyveitä. Niihin kuuluvat kuuliaisuus, nöyryys ja hiljaisuus. Benedictuksen mukaan näiden hyveiden harjoittaminen edesauttaa taivaaseen pääsemisessä. Kun munkki kilvoittelee niiden harjoittamisessa, hän voi edetä kohti taivasta säännössä kuvattuja nöyryyden askelmia pitkin. Yhteensä askelmia on kaksitoista. Kun munkki on noussut niiden huipulle, hän saavuttaa Jumalan rakkauden. Sen avulla, Benedictus kirjoittaa, ”hän toteuttaa ilman ponnistusta, kuin luonnostaan ja tottumuksesta, sitä, mitä hän aiemmin harjoitti helvettiä peläten”.

Benedictuksen opetus Jumalan rakkauden saavuttamisesta ei ole luterilaisen pelastuskäsityksen mukainen. On raamatullista ja oikein pyrkiä elämään nöyrästi, mutta kristitty saa Jumalan rakkauden omakseen jo kasteen hetkellä. Tämän meille mahdollisti Kristus, joka ”nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti” (Fil. 2:8).

Luostarisäännön seuraavissa luvuissa Benedictus antaa ohjeita rukoushetkien viettämiseen. Ohjeet ovat yksityiskohtaisia, mutta joustavia. Benedictuksen mukaan hetkipalvelusten kaavaa ja ajankohtia saa muokata yhteisön tarpeisiin sopivasti. Säännöissä ohjeistettu liturgia vaihteleekin viikonpäivien ja kirkkovuoden mukaan. Sen sijaan messun viettämisestä ei ole kirjoitettu tarkkoja ohjeita. Myös seuraavat, rangaistuksia koskevat säännöt, ottavat huomioon harkinnanvaraisuuden ja joustavuuden mahdollisuuden. Kirjan loppuosa käsittelee puolestaan luostariyhteisön jäsenyyteen sekä siihen liittymiseen liittyviä ohjeistuksia.

Säännössä numero 48 Benedictus kirjoittaa: ”Joutilaisuus on sielun vihollinen, ja sen tähden veljien tulee tiettyinä ajankohtina tehdä ruumiillista työtä ja toisaalta omistautua tiettyinä aikoina mietiskelevälle lukemiselle.” Sekä ruumiillinen työ että hengellisen elämän vaaliminen olivat siis Benedictuksen luostarissa tärkeitä. Ruumiillista työtä arvostettiin toimeentulon hankkimisen lisäksi hengellisen elämän ylläpitäjänä ja ilmentäjänä. Se piti mielen virkeänä eikä jättänyt tilaa syntisille mielihaluille. Työn ohella hetkipalvelukset ja Raamatun lukeminen rytmittivät luostarin jokapäiväistä elämää aamuvarhaisesta iltamyöhään.

Kuuluisa ”Ora et labora” -iskulause ei sellaisenaan esiinny Luostarisäännön sivuilla. Tästä huolimatta se paketoi niin teoksen, benediktiiniläisluostarien kuin koko läntisen luostariliikkeen (ks. Munkkilaisuus) keskeisimmät ihanteet kolmeen sanaan. Benedictus Nursialaisen luomat ihanteet elävätkin yhä niin korulauseena kirkkojen seinämaalauksissa kuin ohjenuorana monen ihmisen elämässä. Myös monien nykyään toimivien luostarien toiminta rakentuu niiden varaan.

Kirjallisuutta:

Pyhän Benedictuksen luostarisääntö. Toim. Tuija Ainonen ja Maiju Lehmijoki-Gardner. Helsinki. 2010.

Kaikki pyhien muistopäivät täällä.