Ladataan Tapahtumat

« Kaikki Tapahtumat

  • Tämä tapahtuma on mennyt.

Pyhien muistopäivät: Irenaeus

28.6

Irenaeus Lyonilainen (noin. 140–200 jKr.) oli lähtöisin Vähä-Aasiasta. Presbyteeriksi Irenaeus päätyi kauas kotiseudultaan nykyiseen Lyoniin, jota silloin kutsuttiin Lugdunumiksi. Hän teki lähetystyötä barbaareiksi kutsuttujen keskuudessa ja opetteli myös heidän kielensä. Piispaksi hänet valittiin hänen edeltäjänsä Pothinuksen kuoltua marttyyrina Marcus Aureliuksen vainoissa. Irenaeus tunsi Smyrnan marttyyri piispa Polykarpoksen, jonka hän kertoo elävästi muistavansa. Irenaeus oli siten varsin lähellä apostolista aikaa ja Jeesuksen opetuslapsia, sillä Polykarpos itse oli ollut Johanneksen oppilas.

Irenaeuksen nimi (kirjoitetaan joskus myös ”Eirenaios”) tulee kreikan sanasta rauha. Kirkkohistoriassa hänellä on nimensä mukainen maine rauhan rakentajana. Esimerkiksi pääsiäiskiistassa hän neuvoi Rooman piispaa Victoria olemaan erottamatta kirkon yhteydestä niitä, jotka viettivät pääsiäistä toisella tavalla. Irenaeus kertoo, kuinka Polykarpoksen vieraillessa Roomassa veljet olivat säilyttäneet rauhan ja ehtoollisyhteyden, vaikka olivat havainneet tapansa viettää pääsiäistä erilaisiksi.

Sovinnollisuudestaan huolimatta Ireaneus ei epäröinyt tarttua sotaisasti kynäänsä, kun hän havaitsi, että apostolinen usko Kristukseen ja sielujen pelastus olivat vaarassa. Hänen tunnetuista teksteistään pisin on nimeltään ”Harhaoppeja vastaan”, jossa hän hyökkää gnostilaisia harhoja vastaan.

Gnostilaisuus on nimitys isolle joukolle suuntauksia, jotka eivät rajoittuneet yksin kristinuskon piiriin. Yhteistä gnostikoille oli dualistisen maailmankuvan lisäksi ihmisen henkisyyden ja tiedon asettaminen keskiöön. Maailma ja ihminen rakentuivat hengestä ja materiasta. Ihmisen jumalinen alkuperä oli nimenomaan hänen materiattomassa sielussaan. Gnostilaisille materian maailma ja siis myös ruumis edustivat pahaa, josta sielun tuli päästä vapaaksi. Tämä käsitys luomisesta ja ihmisestä antoi joillekin gnostikoille luvan hekumaan, kun taas toiset elivät askeettisesti.

Pelastuksen väline gnostilaisille oli heidän nimensä mukaisesti tieto (gnosis), jonka avulla sielu saattoi valaista. Heidän mielestään Jeesus oli ollut tämän tiedon opettaja, mutta apostolit tai heidän seuraajansa olivat turmelleet Jeesuksen opetuksen.
Irenaeus vetoaa apostolien kirjoituksiin ja heiltä perittyyn uskoon, joka hänen mukaansa on tyystin erilainen kuin gnostikoiden uudet kuvitelmat. Teoksensa alkupuolella hän toteaa, että pelkkä näiden mielikuvituksellisten rakennelmien esitteleminen riittäisi niiden kumoamiseen, sillä niiden mielettömyys olisi siten kaikille selvää.

Irenaeus julistaa Raamatun mukaisesti luomakunnan hyväksi. Vanhan testamentin Luoja ja Jeesuksen Isä eivät ole kaksi kilpailevaa jumaluutta. Irenaeuksen teologian johtava ajatus on Kristuksessa tapahtuva ihmiskunnan ja koko luomakunnan uudelleen kokoaminen Kristus-pään yhteyteen ja alaisuuteen. Tätä ennen muuta Paavalin kirjeissä esiintyvää ajatusta nimitetään rekapituliaatioksi (kr. anakefaleosis), joka kirjaimellisesti tarkoittaa uudelleenpäistämistä. Kristuksen piti koota kaikki itseensä ja tehdä heidät osalliseksi elämästä, koska vanhan Aadam-pään kautta kaikki olivat kuolemasta osalliset.

Irenaeus kirjoittaa: ”Ja niin hän kunniakkaasti saavutti lunastuksemme ja täytti isille annetut lupaukset tehden tyhjäksi tottelemattomuuden. Jumalan poika tuli Daavidin pojaksi ja Abrahamin pojaksi täydellistäen ja kooten nämä itseensä, jotta hän antaisi itsessään meille elämän. Jumalan sana tuli lihaksi neitsyestä tuhoamaan kuoleman ja tekemään ihmisen eläväksi, sillä me olimme synnin vankeina syntyneinä synnillisyyteen ja eläen kuoleman vallan alla.”

Gnostikkoja vastaan Irenaeus opettaa, ettei tämä kokoaminen koske yksin sielua tai henkeä, vaan myös ruumista. Siksi Herran ehtoollisessakin nautitaan Kristus ruumiillisesti, että ruumis tulisi osaksi katoamattomuudesta ja saisi kerran nousta kuolleista.

Toinen hänen säilyneistä teksteistään on paljon lyhyempi ”Apostolisen julistuksen esitys”, jossa Irenaeus esittelee kristinuskon perusteet. Selitettyään kuka on Jumala Irenaeus selostaa pelastushistorian paratiisista uuteen Aadamiin Kristukseen, jonka profeetat olivat ennustaneet ja joka jälleen avaisi tien ihmisille katoamattomuuteen ja turmeltumattomuuteen – Jumalan yhteyteen.

Irenaeus on tärkeä kirkkoisä ja arvostettu sekä idässä että lännessä. Teologisen panoksen lisäksi Irenaeuksessa yhdistyvät pyrkimys rauhaan ja tinkimätön liittolaisuus totuuden ja apostolisen uskon kanssa. Hän on rohkaiseva esimerkki siitä, ettei näiden kahden välillä tarvitse vallita ristiriitaa. Sopua ei voi ostaa totuudella, mutta kristitty on velvoitettu rakentamaan rauhaa, ymmärtämään heikompaa veljeä ja tulkitsemaan kaiken lähimmäisen parhaaksi.

 

Täältä näet kaikki luterilainen.net -sivustolla julkaistut Pyhien muistopäivät.

Tiedot

Päivämäärä:
28.6
Tapahtumaluokka:


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos