29.3.2024 • Yleinen

Ladataan Tapahtumat

« Kaikki Tapahtumat

Pyhien muistopäivät: Johann Sebastian Bach

28.7

Johann Sebastian Bach syntyi Eisenachissa muusikkoperheeseen vuonna 1685, ja hänet kastettiin Jumalan lapseksi ja ikuisen elämän perilliseksi Georgenkirchessä 23. maaliskuuta. Hän kävi myös samaa pyhän Yrjön latinakoulua kuin Luther aikoinaan. Johann Sebastian joutui lapsuudessaan kohtaamaan ajallisen elämän rajallisuuden ja kokemaan kovia menetyksiä, sillä hänen molemmat vanhempansa kuolivat, kun hän oli yhdeksänvuotias. Myöhemmin hän saattoi haudan lepoon myös ensimmäisen vaimonsa ja omia lapsiaan. Bach sai tukea läheisiltään, monilta kirkonmiehiltä ja kanttoriesikuviltaan ja eli ennen kaikkea Jumalan armosta ja rakkaudesta. Johann Gerhardin ja Johann Arndtin hartauskirjat kuluivat Bachin käsissä. Bachin kutsumuksena oli olla oppinut muusikko, säveltäjä ja kanttori, kristitty aviomies ja perheenisä. Hänen elämäntyönsä todistaa omalla tavallaan taivaan lahjojen käyttämisestä Jumalan kunniaksi ja lähimmäisten parhaaksi. Tämän luterilaisen säveltäjän työtä voi kuvata luterilaisen puhdasoppisuuden ja kirkkomusiikin kulminaatioksi. Sen voisi kiteyttää pyhän kolminaisuuden mukaisesti kolmeen ydinkohtaan: Isän Jumalan kunnia, Jeesuksen Kristuksen risti ja Pyhän Hengen lahja.

Pitkäaikaisimmat elämäntyönsä Bach teki Weimarin hoviurkurina (1708–1717) ja Leipzigissa Tuomaskirkon kanttorina (1723–1750). Kun Bach valittiin Tuomaskanttorin virkaan, hän lausui valan, joka edellytettiin vuoden 1580 jälkeen kaikilta kirkon työntekijöiltä. Myös kirkkomuusikot sitoutuivat siten julkisesti ja ilman kompromisseja Jumalan soivan sanan julistuksen ja kiitoslaulun palvelijoina Raamatun oppiin ja luterilaisiin tunnustuskirjoihin, erityisesti Yksimielisyyden ohjeeseen (Formula concordiae). Leipzigin liturginen elämä oli rikas ja hedelmällinen. Siellä Bachin vastuulla oli paitsi musiikin, retoriikan ja latinan opetus Tuomaskoulussa myös jumalanpalveluselämän musiikki Tuomaskirkossa. Useana vuonna hän sävelsi päivän tekstin pohjalta lähes joka sunnuntai kirkkokantaatin kuoron, orkesterin, urkurin ja solistien soitettavaksi ja laulettavaksi sekä pääjumalanpalveluksessa että iltavesperissä. Esimerkiksi uskonpuhdistusjuhlaan sävelletyssä kantaatissa nro 79 ylistetään, julistetaan ja tunnustetaan väkevästi Jumalan armon ja totuuden sanaa.

Bachin sävellykset todistavat, että hän oli harras herrasmies, joka antoi sydämensä ja koko olemuksensa Herran käyttöön, Jumalan kunniaksi. Bachin omat nuottikirjoitukset ja hänen tekemänsä käsikirjoituskopiot myös muiden säveltäjien teoksista alkavat usein kirjaimilla J.J. (Iesu, iuva, ”Jeesus, auta”) tai I.N.J. (in nomine Iesu, ”Jeesuksen nimessä”) ja päättyvät kirjaimiin S.D.G. (soli Deo gloria, ”Yksin Jumalalle kunnia”). Bachin vakava suhtautuminen musiikin lahjaan näkyy myös hänen kenraalibasson oppikirjansa alussa, jossa hän kirjoittaa: ”Kaiken musiikin tavoite ja perimmäinen tarkoitus on soida Jumalan kunniaa ja tuoda uudistusta sielulle. Missä tätä ei oteta huomioon, siellä ei ole mitään todellista musiikkia vaan vain saatanallista hoilotusta (Geplärr) ja posetiivin pyöritystä.”

Luterilainen ristin teologia eli kyynelin kylvämisen, Jumalan ihmiseksitulemisen ja Kristuksen kärsimisen ihmeellinen siunaus kuuluvat myös Bachin musiikissa. Esimerkiksi Johannes-passion syvällinen aaria ”Es ist vollbracht” ja h-mollimessun ”Crucifixus” ja Matteus-passion rakastettu koraali ”O Haupt voll Blut und Wunden” julistavat maailmalle suurta hulluutta, ristiinnaulitun Kristuksen evankeliumin voimaa. Myös soitinmusiikki merkitsi Bachille saarnaamista ja soivaa katekeesia musiikillis-retorisin kuvioin, virsimelodioin ja affektein eli mielenliikutuksin. Clavierübung III:n urkukoraalit pohjautuvat Lutherin katekismuksen kuuteen kohtaan, ja kaksoiskaanonissa BWV 1087/11 liehuu ristin voitonlippu ja kolmoiskaanonissa BWV 1076 kaikuu taivaan lakkaamaton doksologia eli ylistyslaulu.

Johann Sebastian oli myös kristitty perheenisä ja aviomies. Bachin kirjahyllyn painavat ja harvinaislaatuiset niteet todistavat kodin jumaluusopillisesta harrastuneisuudesta ja hurskaudesta. Kotoa löytyivät muun muassa Lutherin kootut kirjoitukset (Jenan & Altenburgin editiot) ja Chemnitzin Examen Concilii Tridentini. Altenburgin edition Bach osti huutokaupasta kymmenellä taalerilla syyskuussa 1742. Kuitti on säilynyt meidän päiviimme asti. Bachin sävelteokset ja koko musiikillinen ja hengellinenkin perintö välittyivät eteenpäin hänen poikiensa ja oppilaidensa kautta, ja myös Felix Mendelssohn Bartholdy teki 1800-luvulla tärkeää työtä Bachin musiikin käytön puolesta puhumiseksi ja uudelleen löytämiseksi.

Bachin vuonna 1733 signeerattu Abraham Caloviuksen kommentaariraamattu löydettiin Amerikasta 1900-luvulla ja on ollut suuren tutkimuksen kohteena. Bach on tehnyt jopa joitain korjauksia Caloviuksen kommentaariraamattuun ja täydentänyt sitä puuttuvilla Lutherin sitaateilla. Esimerkiksi perisyntiä ja uskolla omistettavaa lahjavanhurskautta käsittelevät raamatunkohdat (1. Moos. 3 & Room. 1:17) ovat saaneet reunamerkinnän Bachin kynästä. Bach on ollut tekemisissä perustavanlaatuisten uskonopin kohtien kanssa ja kirkkomme aarteiden, vanhurskauttamisopin, Jumalan pyhän lain ja kirkkaan evankeliumin äärellä. Paul Speratuksen vanhurskauttamisvirteen sävelletyn kantaatin nro 9 duetossa nämä aarteet konkretisoituvat. Robin A. Leaver on todennut osuvasti, että kyseinen kaanon, joka kreikaksi tarkoittaakin lakia, on nuottipaperilla kuin täyttä lakia mutta soivana kuulon valtakunnassa kuin puhdasta evankeliumia.

22. heinäkuuta Herran vuonna 1750 Leipzigin pastori Christoph Wolle kävi jakamassa Bachin sairasvuoteen äärellä vielä Herran pyhän ehtoollisen. Pian Jumalan uskollinen ja armosta autuas palvelija jätti tämän elämän rauhallisesti uskossa Vapahtajansa ansioon ja sai kutsun riemuitsevaan seurakuntaan. Elämänsä viimeisen viikon aikana Bach saneli vielä ikuista armoa ja rauhaa sykkivän koraalin ”Vor deinen Thron tret ich hiemit” BWV 668. Bachin lahjaksi saaman uskon esikuva tiivistyy hyvin kahdessa raamatunkohdassa, Kol. 3:16 & Hepr. 2:15: ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana” ja ”Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä”. Kuten John W. Kleinig on opettanut raamatullisesti, ylipappimme Jeesus on itse seurakuntansa johtava ylistyslaulaja, jonka kautta me saamme vastaanottaa pääsyn taivaan kuoroon ja jakaa Pyhän Hengen lahjoja jo maan päällä. Soli Deo Gloria! 

 

Kirjallisuutta:

Clement, A. 2007. Johann Sebastian Bach and the Praise of God: Some Thoughts on the Canon Triplex (BWV 1076). Teoksessa D. Zager (toim.) Music and Theology. Essays in Honor of Robin A. Leaver. Lanham: The Rowman & Littlefield. 147–168.

Gardiner, J. E. 2013. Johann Sebastian Bach – muotokuva. Musiikkia taivaan holveissa. Helsinki: Fuga.

Leaver, R. A. 1983. Bachs Theologische Bibliothek. Stuttgart: Hänssler-Verlag.

Leaver, R. A. 1985. J. S. Bach and The Scripture. St. Louis: Concordia Publishing House.

Leaver, R. A. 2017. Luther’s Liturgical Music. Minneapolis: Fortress Press.

Kleinig, J. W. 2000. Bach, Chronicles, and Church Music. Logia 9(3). 7–10.

Stiller, G. 1984. Johann Sebastian Bach and Liturgical Life in Leipzig. St. Louis: Concordia Publishing House.

 

 

Täältä näet kaikki luterilainen.net -sivustolla julkaistut Pyhien muistopäivät.

Tiedot

Päivämäärä:
28.7
Tapahtumaluokka:


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos