Köyhyys

11.10.2016 • Ydinkohdat / K

Vanhassa testamentissa köyhyys on kenties laajimmin käsitelty sosiaalinen ongelma. Raamatun kielenkäytössä köyhät eivät ole vain pienituloisia. He ovat ihmisiä, jotka ovat vailla perheen tukea, vailla edes pienen maapalan omistusta, jota voisi viljellä ja vailla ympäröivän yhteisön kunnioitusta. Uuden testamentin yleisimmin köyhistä käyttämä ilmaus (ptookhos) tarkoittaakin usein ihmistä, joka ei kykene edes työllään ansaitsemaan elantoaan, vaan joutuu kerjäämään.

Autuaita olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta (Luuk. 6:20), sanoi Jeesus. Vanhassa testamentissa oli säädetty, että perintömaansa menettäneet, köyhyyteen, häpeään ja jopa orjuuteen syöksyneet saivat suvun maaomaisuuden takaisin joka 50. vuosi (3. Moos. 25:10). Jeesuksen aikaan tultaessa tätä käytäntöä ei ollut aikoihin noudatettu. Jeesus kuitenkin julisti Jumalan kuninkuuden koittamista. Ilosanoma, evankeliumi kertoi, Jumalan hallinnan saapumisesta, ja niin oikeus astuisi jälleen voimaan. Miten tämä sitten tapahtui. Sillä eihän Jeesus antanut kenellekään hänen maaomaisuuttaan takaisin, ei vapauttanut yhtään orjaa, eikä hänen edes kerrota antaneen rahaa kenellekään (mitä hän tosin on siitä huolimatta hyvinkin voinut tehdä, mutta sitä ei mitenkään korosteta)? Jeesuksen toiminta saattoi jopa saada aikaan sen, että häntä seuraamaan lähtenyt henkilö joutui perheensä hylkimäksi ja näin menetti perheen tuen, yhteyden perintömaahan ja perheen kunniallisen maineen. Jeesuksen tuli rakentamaan kirkon, Jumalan perheväen, jonka keskuudessa köyhää ei pidetty häpeällisenä ja ulkopuolisena. Hyljityt kutsuttiin Jumalan kuninkaalliseen pitopöytään. Ei heille luvattu maallista omaisuutta, mutta kylläkin uusi perheväki, joka ei hylkisi ja hylkäisi, ei pitäisi häpeällisenä, vaan Jeesuksen tähden autuaina ja kunnioituksen ansaitsevina.

Apostolien teoissa kerrotaan, kuinka Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen ihmiset kastettiin kristilliseksi seurakunnaksi, joka alkoi kokoontua yhteiseen jumalanpalvelukseen (Ap. t. 2:42). Tässä Jeesuksen perheväessä tapahtui myös niin, että haluttiin pitää köyhistä huolta. Jotkut ilmeisen varakkaat ihmiset myivät jotain ilmeisen huomattavasta omaisuudestaan, jotta seurakunta voisi rakentua ja tukea köyhiä. Tämä oli kuitenkin täysin vapaaehtoista. Niinpä nykyäänkään seurakunnissa ei voida ketään velvoittaa myymään omaisuuttaan seurakunnan hyväksi. Tänäänkin seurakuntia kuitenkin kutsutaan kantamaan vastuunsa erityisesti samaan seurakuntaan kuuluvista köyhistä. Tuki voi olla monenlaista; kunnan ruoka-avun piiriin ohjaamista, oikealle avustusluukulle viemistä, vaatteiden antamista, ja ennen kaikkea rukousta, joka on avuista paras. Tavoitteena on aina saada avuntarvitsija löytämään tiensä Jumalan valtakunnan aarteiden äärelle jumalanpalveluksessa, sekä auttaa häntä seisomaan elämässään omilla jaloillaan kutsumuksessaan työtä tehden.

Luterilaisen uskonpuhdistuksen vaikutus köyhien auttamiseen on ollut merkittävä, ja näemme sen hedelmiä yhä niin sanotussa hyvinvointivaltiossamme. Roomalaiskatolisen kirkon piirissä oli syntynyt köyhyyttä ihannoivia kerjäläisveljestöjä, jotka kiersivät kerjuulla. Uskonpuhdistuksen aikaan myös ilman omaa syytään kerjuulle joutuneiden määrä oli kasvanut. Luther laittoi käyntiin uudistuksen, jossa kerjääminen pyrittiin lopettamaan organisoimalla köyhien avustaminen uudella tavalla. Esimerkiksi Wittenbergin kaupungissa perustettiin tähän tarkoitukseen köyhäinhoitorahasto. Lutherin uudistuspyrkimyksistä voimme nähdä hänen ajatuksensa siitä, että kukin pyrkii auttamaan lähimmäisiään oman kutsumuksensa piirissä. Köyhyyden kyseen ollessa perheen piirissä on velvollisuus huolehtia mahdollisuuksien mukaan läheistensä elannosta. Esivallan kutsumus on kantaa laajemmin vastuu yhteiskunnan köyhistä. Seurakunta puolestaan ensisijaisesti kantaa huolta ihmisten iankaikkisesta kohtalosta, että heillä olisi aarre taivaassa, mutta samalla seurakunta ei käännä katsettaan pois hätää kärsivästä. Paavalin neuvo Jerusalemin seurakunnan köyhille kerättävän yliseurakunnallisen avustuksen kohdalla tiivistäköön oikean asenteen köyhien auttamiseen: Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte. Minä annan vain neuvon tässä asiassa; sillä se on hyödyksi teille, jotka jo viime vuonna olitte ensimmäiset, ette ainoastaan tekemässä, vaan myös tahtomassa. Täyttäkää nyt siis tekonne, niin että, yhtä alttiisti kuin olitte sen päättäneet, sen myös täyttäisitte, varojenne mukaan. (2. Kor. 8:9-11).

 
Kts. lisää: Diakonia


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos