Kristuksen todellinen läsnäolo pyhässä ehtoollisessa

Alustus ehtoolliskeskusteluun:

Teesejä teologista keskustelua, keskinäistä ymmärtämystä ja kirkollisen yhteyden rakentamista silmällä pitäen. Käytän vain yhtä termiä, vaikka Alttarin Kaikkein pyhin sakramentti, Kristuksen Pyhän ruumiin ja Pyhän veren sakramentti ym. voisivat olla parempiakin.

Perustavat lähtökohdat

Ainoa ilmoituslähteemme Pyhä Raamattu avaa ehtoollisen salaisuuden niin paljon kuin on tarpeellista kristillisen uskon ravitsemista ja vahvistamista varten, so. että uusi ihminen meissä eli uusi luomus, joka on luotu Kristuksen kuvan mukaan saisi enemmän hallintavaltaa ja vastaavasti vanha ihmisen riuhtomista rajattaisiin ja kahlehdittaisiin. Raamattu on tässä kuitenkin runsas ja antoisa eikä suinkaan niukka.
Samoin kuin Kristus on Raamatun keskus, vastaavasti Ehtoollinen on Kristuksen säätämän Uuden Testamentin axis. Kysymyksessä ei ole liittosopimus pactus, vaan jälkisäädös, jonka osapuolet ovat Testamentin asettaja ja sen vastaanottajat lunastetussa ja vanhurskautetussa ihmiskunnassa ne, joille Kristuksen vanhurskaus ja satisfactio on hyväksiluettu ja uskossa vastaanotettu. Herran pöytä on opetuslasten/kristittyjen. Tämä ei tarkoita täydellisyyttä, kuten edellä todettiin eikä käytännössä edes uskon kohtien täydellistä hallintaa, mutta kuitenkin halua ja uskon vakaumusta pysyä kaikessa, mikä on kirjoitettu ja oikean kristillisen uskon/oppitunnustuksen tunnustamista ja siihen liittymistä.

Yksityiskohtaista ja ehkä ajankohtaista

Testamentti on todella uusi, koska Kristuksen uhri koko maailman syntien sovittaminen ja täysi maksu ja lain täyttämys hänen kuuliaisessa elämässään, sijaissovituksessa ja ylösnousemuksessa, jotka ovat kaikki uniikkeja ihmiskunnan historiassa. Hän sovitti ihmiset Jumalalle/Jumalan kanssa ja hänen vanhurskaan vihansa lepyttämisen, suurimman mahdollisen majesteettirikoksen ”hoitaminen” ihmiskunnan puolesta ja koko ihmiskunnan saattaminen uuteen tilaan Pyhän Kolmiykseyden yhden persoonan, inkarnaation, uhrin ja kuoleman kukistamisen kanssa. Tästä seuraa, että Ehtoollista on vietettävä seurakunnassa ”siihen asti kuin hän tulee” teon merkitystä ja arvoa vastaavalla tavalla.

Ehtoollinen edellyttää aina kokoon tullutta ehtoollisseurakuntaa. Rippi on mm. ja erisyisesti sitä varten, että Ehtoollista voitaisiin viettää sovitetulla tunnolla ja keskinäisessä rakkaudessa.
Reaalipresenssi Ehtoollisessa tapahtuu sakramentin nauttimista varten. On luonnollista, että tämä tulee olla sekä konsekroivan papin että ehtoollisseurakunnan intentio.
Intentio ei kuitenkaan konstituoi Ehtoollista, mutta mahdollistaa sen oikean toimittamisen ja vastaanottamisen. Tiedämme Raamatun jumalallisten sanojen pohjalta mitä teemme.
Ehtoollisen konstituoivat tekijät ovat testamentin asettajan lupaus- ja käskysanat. Periaatteessa Jeesus on ensimmäisellä Ehtoollisella ”asettanut” kaikki Ehtoolliset. Näin järkähtämättömästi me luotamme ko. sanoihin verba Testament.
Raamattu ei expressis verbis ilmoita realipresenssin momentaanista alkamista eikä päättymistä, mutta ehtoollistekstin kokonaisuudesta voidaan päätellä, että Asetussanat riittävät ylipäätään realipresenssiin ja sanoilla pyhitettyjen ehtoollisaineiden nauttiminen lopettaa sen.
Näin torjutaan ainakin kaksi harhaa a. Epikleesi siinä merkityksessä, että vielä erikseen huudetaan avuksi Pyhää Henkeä ehtoollisaineisiin, sillä missä on Jeesus ja hänen sanansa, siellä Pyhä Henki jo toimii. B. Ehtoollisaineita palvotaan, kuljetetaan ja siunattuina säilytetään. Alkukirkossa ehtoollispöydästä vietiin suoraan Ehtoollinen sairaille. Loppuun käyttämisestä pidettiin tällöinkin kiinni.

Koska Raamattu ei ilmoita momentaanisesti realipresenssin hetkeä (alku ja loppu), meidän on tyydyttävä pitämään rajoina konkreettinen viettämisen rajoja (pyhittäminen, nauttiminen). Ikivanhat liturgiset formulaatiot antavat tosin ymmärtää, että Jeesus tulee lihansa ja verensä nauttimista varten asetussanoissa (Sanctus: ”Kiitetty olkoon hän, joka tulee Herran nimeen”). Myös Jeesuksen itsensä opettama rukous luetaan heti konsekraation jälkeen (”läsnä olevalle”). Vieläpä meidän liturgiassamme pappi lausuu. ”Tulkaa, kaikki on valmiina.” Mutta valmista itse Ehtoollisesta tulee, kun se nautitaan. Kun kaikki on nautittu. Kaikki on tullut valmiiksi. Vaikka me emme leuoillamme konsekroi ehtoollista, kaikki, mitä sitä ennen on tapahtunut, on tapahtunut siksi, että Kristuksen ruumis ja veri olisivat suussamme ja uskon kautta sydämessämme. Ruumiillinen läsnäolo ja hengellinen läsnäolo meissä kuuluvat Ehtoollisen nautittuamme yhteen. Hengellinen kaiketi jatkuu ja vaikuttaa uskonkilvoituksessa pidempään.
Koska Jumala ei ole nähnyt hyväksi ilmoittaa sanassaan realipresenssin alkamisen aikamomenttia ja rajoja, silloin sitä koskevat tarkastelut ovat opiniones theologiae, joista sopii puhua, mutta Raamatun dogman ja claritas scipturan rajamerkkien ulkopuolelle. Teologiassa emme käytä Ei-tiedettävyyden argumenttia (argumentum ex ingnorantiae) ratkaisuissamme. Vastaanottamisella emme tee/luo Ehtoollista, mutta syömällä ja juomalla me saamme sen ja se reaalinen aktualisoituu. Näin me julistamme Herran kuolemaa siihen asti, kun hän tulee.


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos