Kysymys: Kun kuuntelee papin tai ”profeetan” saarnaa niin mistä erottaa, milloin puhe on Raamatun ja Jeesuksen sanan mukaista tai lähtöisin ihmisestä ja hänen tavoitteistaan?
Varsinkin Jeremian kirjassa käydään rajanvetoa oikeiden ja väärien profeettojen välillä. Väärät profeetat toimivat omaksi hyväkseen, eivät kansan hyväksi. He tavoittelivat toisinaan myös taloudellista hyötyä. He puhuivat sitä, mitä kansa haluaa kuulla, ei sitä, mitä Jumala käski heidän sanoa: ”valhenäkyjä, tyhjiä ennustuksia ja petollisia kuvitelmiaan he teille julistavat” (Jer. 14:14). He saattavat saarnata ihmisille totena myös omia uniaan (Jer. 23:25).
Erityisen vaarallista on se, että väärät profeetat sanovat ”teitä ei kohtaa mikään onnettomuus”, vaikka ihmiset paaduttavat sydämensä (Jer. 23:17). He eivät siis julista syntisille Jumalan lakia vaan tarjoavat heille väärää rauhaa. Ennustusten kohdalla väärät profeetat on helppo tunnistaa jälkikäteen: ”Jos se, mitä profeetta puhuu Herran nimessä, ei toteudu, se ei ole Herran sanaa vaan väärän profeetan röyhkeää puhetta. Älkää kuulko häntä” (5. Moos. 18:22).
Uudessa testamentissa on pari tärkeää kohtaa väärien julistajien tunnistamisesta. Paavali varoittaa: ”Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa” (Ap.t. 20:30). Uhka ei tule aina ulkoa vaan myös Kristuksen kirkon sisältä. Olennaista valheen tunnistamisessa on siis tuntea totuus? Mikä se on?
Viime kädessä totuus on Kristus itse. Hän sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämän” (Joh. 14:6). Jos joku ei julista Kristusta, ja julista Häntä puhtaasti, silloin hän julistaa valhetta. Lutherin mukaan on saarnattava sitä, mikä ”ajaa Kristusta”, ts. tuo Kristuksen Sanan kautta kuulijoiden elämään, uskossa vastaanotettavaksi. Useimmiten väärän julistuksen tunnistaa jo siitä, että siinä ei puhuta Kristuksesta sovituskuolemasta, Hänen rististään ja verestään.
Jeesus sanoo myös: ”Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus” (Joh. 17:17). Valheellisen opetuksen tunnistamiseksi meidän on pysyttävä Jumalan sanassa, luettava sitä, painettava sitä mieleemme, tutkittava sitä ja kuunneltava, kun luotettavat opettajat sitä julistavat ja opettavat. On tärkeä pysyä erossa vaikkapa radio- tai tv-saarnaajista, joiden luotettavuudesta ei ole takeita.
On myös tärkeä pyytää, että Pyhä Henki, Totuuden Henki, paljastaa meille, onko julistus Jumalan sanan mukaista, vai ei. Totuuden Henki paljastaa, ”että maailma on väärässä, Hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio” (Joh. 16:8). Kaikkea tätä tulisi oikean julistuksenkin sisältää, jos se on Pyhän Hengen innoittamaa julistusta eikä ihmisen oman mielen tuotosta. Totuuden Henki ”johtaa … tuntemaan koko totuuden”. Tämän Hän tekee niin, että Hän kirkastaa ihmiselle Kristuksen (Joh. 16:13-14). Jälleen kerran: Kristus on oikean julistuksen mittari.
Oikean ja väärän julistuksen erottamisessa on tärkeä tarkata myös sitä, miten siinä tulevat esiin laki ja evankeliumi. Miten puhutaan Jumalan ehdottomista käskyistä ja Kristuksen ehdottomasta armosta? Molempien tulisi olla täysimääräisesti saarnan sisältönä. Ihmiselle ei saa antaa mahdollisuutta pelastaa itseään omilla teoillaan, mutta ei myöskään saa sulkea armoa yhdeltäkään, joka tuntee syntinsä. Lakia ja evankeliumia ei saa sekoittaa. Lakiin ei saa liittää mitään lupauksia eikä evankeliumiin saa liittää mitään vaatimuksia.
Saarnaajan väärät motiivit eivät välttämättä tee saarnasta väärää: ”Jotkut julistavat Kristusta vain kateudesta tai riidanhalusta … juonittelunhalusta, epäpuhtain mielin … Mutta ei sillä väliä! Minä iloitsen siitäkin, kunhan Kristusta vain kaikin tavoin julistetaan, oli tarkoitus vilpitön tai ei” (Fil. 1:15, 17-18). Tärkeintä on, että saarnataan Kristusta. Saarnan sisältö on siis tärkeämpi kuin saarnaajan mieli.
Viimeisenä kriteerinä julistukseen arviointiin ovat sen hedelmät. Jeesus sanoo: ”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidän tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä” (Matt. 7:15-18). ”Profeettojen hedelmät ovat epäilemättä niitä oppeja, joita he opettavat” (R. C. H. Lenski). Jos julistus ei johda ihmisiä tuntemaan Kristusta, silloin he jäävät niiden joukkoon, joille Vapahtaja joutuu kerran sanomaan: ”En tunne teitä. Menkää pois minun luotani laittomuuden tekijät” (Matt. 7:23). Kristuksen tunteminen syntien sovittajana on oikean julistuksen merkki.
Saarnaaja voi olla ”lammas”, joka elää siistiä, kristillisen moraalin mukaista elämää. Silti hänen suussaan voivat olla suden hampaat, jotka raatelevat kuulijoita.
”Koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä on hyvää” (1. Tess. 5:21).
Ks. myös: Simo Kiviranta – Kokonainen Jumalan sanan saarna
