Jaan kysymyksen kunnioittamisesta kolmeen lyhyeen osaan:1. Jumalan kunnioittaminen (esim. Ps. 22:23), 2. Vanhempien, esivallan ja esimiehien kunnioittaminen (esim. 2. Moos. 20:12) ja 3. kaikkien kunnioittaminen (esim. 1. Piet. 2:17).
Kunnioittaminen ei ole Raamatun kielenkäytön yleisimpiä ilmauksia Jumalan kohdalla. Yleisempiä ovat Jumalan kiittäminen, ylistäminen, pelkääminen ja rakastaminen. Kunnioittaminen sen sijaan on yleistä kuninkaiden ja vanhempien edessä, esimerkiksi: ”Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi”. (3. Moos. 19:32) Kuitenkin myös Jumalan kunnioittamisesta puhutaan paljon. Sisällöllisesti kunnioittaminen liittyy samankaltaisiin asioihin kuin vanhempien ja kuninkaankin kohdalla. Jumalaa tulee kunnioittaa tunnustamalla hänen korkeutensa suhteessa itseen. Jumala on kaiken luoja ja siis sinunkin luojasi, hänellä on määräysvalta sinun elämässäsi. Sitä tulee kunnioittaa. Samalla Jumalan oikea kunnioittaminen on hänen sanansa arvossa pitämistä ja hänen sanastaan kiittämistä ja hänen nimensä arvossa pitämistä. Se on hänen teoistaan kiittämistä ja hänen avuksi huutamistaan. Psalmissa lauletaan: ”Minä kunnioitan sinua, Jumalani, sinä kuningas, ja kiitän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti.” (Ps. 145:1)
Jumalan kunnioittamiseen liittyykin myös oikean jumalanpelko, oikea kiittäminen ja oikea rakastaminen. Pelkkä suun kiitos ei ole Jumalan kunnioittamista, sillä Jumala näkee sydämeen. Profeetta Jesajan kautta hän moittiikin Israelia, ”Koska tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja koska heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä” (Jes. 29.13). Näin siis Jumalan kunnioittaminen on hänen Jumaluutensa tunnustamista, hänen nimensä ylistämistä ja hänen käskyjensä pitämistä.
Syntiinlangennut ihminen ei siis osaa kunnioittaa Jumalaa oikein, sillä ihminen rikkoo lait, on ulkokultainen ja sydämessään rakastaa omaa nimeään ylitse Jumalan. Kuitenkin Kristuksen työn tähden Jumalan kunnioittaminen on myös hänen armoonsa katsomista. Hän antoi poikansa, jonka työhön turvaamalla ja jonka sanaa kuulemalla meillä on syntien anteeksiantamus. Kristus sanoo: ”että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he kunnioittavat Isää. Joka ei kunnioita Poikaa, se ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” (Joh.5:23-24)
Vanhempien, kuninkaan ja esivallan kunnioittaminen liittyy lopulta Jumalan lakiin ja luomisjärjestykseen. Jumala on luonut jokaiselle ihmiselle vanhemmat, jotka hän on asettanut kasvattamaan ja kaitsemaan lapsiaan. Samoin jokaiselle esivallan edustajalle Jumala on antanut vallan. Vanhempien kunnioitus onkin yksi kymmenestä käskystä ja Lutherin mukaan vanhemmat ovat ihmiselle Jumalasta seuraava auktoriteetti. Näin tähänkin kunnioitukseen kuuluu rakkauden lisäksi myös kuuliaisuus ja nöyryys heidän asemaansa kohtaan.
Esivallan kunnioittamista Pyhä Paavali perustelee Roomalaiskirjeessään: ”Jokaisen on suostuttava esivaltansa alaisuuteen. Eihän ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin, häneltä ovat vallankäyttäjät saaneet valtuutensa.” (Room. 13:1) Tämä ei tarkoita sitä, että Jumalan lakia rikkoviin käskyihin tai lakeihin tulisi yhteiskunnassa alistua, sillä Raamattu muistuttaa, että ”Ennemmin tulee totella Jumalaa, kuin ihmisiä” (Ap.t. 5:29b). Kristityn tulee kuitenkin olla kuuliainen esivallalle Jumalan lain sallimissa rajoissa, sillä valtansa esivalta on saanut Jumalalta. Kuitenkin kirkkojen ja kristittyjen tulee pitää esillä Jumalan lakia ja pyrkiä auttamaan esivaltaa oikeaan suuntaan. Tämä on haaste, joka korostuu nyky-yhteiskunnassa, jonka lainsäädäntö lipuu yhä kauemmas kristillisestä arvomaailmasta.
Maallisten auktoriteettien, kuten vanhempien, kunnioittaminen Raamatussa perustuu siis ennen kaikkea Jumalan asetukseen. Vanhempia Jumala kutsuu kasvattamaan lapsia Jumalan sanan mukaan oikein ja rakkaudella, samoin esivaltaa kutsutaan johtamaan Jumalan laki mielessä. Tällaisesta oikeasta Jumalan sanan mukaisesta toiminnasta hyvänä esimerkkinä on Efesolaiskirjeen luvun 5 ohjeet aviomiehelle: Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä” (Ef.5:25). Väärin toimivaa vanhempaakin Jumala kutsuu kunnioittamaan, vaikka vääryyteen ei tulekaan suostua. Tässä niin auktoriteettiasemassa olevien kuin auktoriteetteja kunnioittamaan kutsutun tulisi rukoilla Jumalan apua ja johdatusta.
Kunnioittaminen Raamatussa yhdistyy useimmiten juuri auktoriteettiasemaan. Jumalaa, vanhempia ja esimiehiä tulee kunnioittaa. Kuitenkin Apostoli Pietari puhuu kaikkien ihmisten kunnioittamisesta ja apostoli Paavali kutsuu kilpailemaan toinen toisen kunnioittamisessa seurakunnassa (Room. 12:10). Näissä yhteyksissä kunnioittaminen on ennen kaikkea toisen ihmisen rakastamista ja rakkaudella kohtaamista, avun tarjoamista ja niin edelleen.
Seurakunnassa kunnioittaminen voi vielä tuntua mahdolliselta, mutta tässä ajassa jatkuvasti kohtaa mitä erilaisimmilla tavoilla ajattelevia ja uskovia ihmisiä. Kun yhteistä arvopohjaa ei löydy, voi kunnioittaminen tuntua vaikealta. Kuitenkin Kristus esimerkiksi vuorisaarnassa kutsuu kristittyjä rakastamaan jopa vihaajiaan (Matt. 5:44). Tämä ei tietenkään tarkoita tässäkään tapauksessa vääryyden hyväksymistä, vaan ihmisen rakastamista. Näin ollen kunnioittamisen lähtökohdaksi ei tarvitse ottaa toisen tekojen tai arvojen hyväksymistä, vaan lähimmäisen rakastaminen. ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (Matt. 22:39) on aina hyvä lähtökohta toisen ihmisen kunnioittavalle kohtaamiselle. Vaikka et voisi hyväksyä eri ”kuplasta” tulevan arvoja tai tekoja, voit muistaa, että hän on Jumalan luoma kallisarvoinen ihme, jonka puolesta Kristus alentui aina ristinkuolemaan asti. Tämä teille on yhteistä.
