Paasto

13.3.2017 • Ydinkohdat / P

Kirkkovuoden suurten juhlien edellä vietetään paastonaikaa. Pääsiäistä edeltää suuri paasto ja joulua pieni paasto. Paaston tarkoituksena on valmistaa kristityt suuren juhlan viettoon. Mitä paasto tarkoittaa? Mihin paastoa tarvitaan?

Sananmukaisesti paasto tarkoittaa pidättäytymistä ruoasta ja juomasta. Raamattu ei kuitenkaan tarkastele paastoa ensisijaisesti vatsan tai terveyden näkökulmasta, vaikka ruumis toki on Pyhän Hengen temppeli (1. Kor.6:19). Paasto on syvästi hengellinen asia. Muiden kristilliseen elämään kuuluvien asioiden tavoin se osoittaa, että usko on vahvasti ruumiillinen asia. Uskon ja Jumala-suhteen eristäminen puhtaasti henkiseksi asiaksi on kristinuskolle vierasta kreikkalaista perua.

Vanhassa Testamentissa paasto on erityinen merkki katumuksesta, surusta ja nöyrtymisestä Jumalan edessä. Paastoamiseen saattoi liittyä pukeutuminen säkkipukuun ja tuhkan ripotteleminen päällensä (Neh.9:1, Joon.3:5). Erilaiset tappiot, menetykset ja lankeemukset antoivat aiheen katumukseen ja paastoon. Paastolla valmistauduttiin ottamaan vastaan Jumalan ilmoitusta (1. Sam. 7: 6, 2. Sam. 12: 16, Tuom. 20: 26, Dan.10: 3). Mooseksen laissa säädettyyn jumalanpalveluselämään kuului paastoaminen kerran vuodessa suurena sovituspäivänä. (3.Moos. 16:29).

Synnin tähden ihmisen paastoaminen ei ole koskaan puhdasta. Profeetat joutuivatkin nuhtelemaan kansaa jopa väärästä paastosta, josta todellinen katumus ja rukous olivat kaukana (Jes. 58). Ulkonaisesta paastoamisesta huolimatta sorto ja epäoikeudenmukaisuus rehottivat kansan keskuudessa. Sellainen on oikean paaston irvikuva.

Jeesuksen aikaan fariseukset paastosivat usein ja näyttävästi vaatien muilta samaa. Jeesus opetti, että paaston painopiste ei ole sen ulkokohtaisessa viettämisessä. Sitä ei ole annettu ihmiskunnian tai Jumalan mielisuosion tavoittelemista varten. Ihminen ei tule Jumalalle kelpaavaksi paastosipa tai ei. Paasto on vanhurskauden harjoittamista sydämen uskossa. Oikeassa paastossa ihminen asettuu rukoillen Jumalan kasvojen eteen ja kätkee paastoamisensa ihmisiltä. Lähimmäisille paasto näyttäytyy iloisena Jumalan tahdon mukaisena elämänä koituen heidän hyväkseen (Matt.6).

Jeesus itsekin paastosi. Hän oli erämaassa syömättä 40 päivää. Hän voitti myös häntä kiusaamaan tulleen pahan vihollisen. (Luuk.4:1-13) Jeesus ei ollut ruumiillisten tarpeidensa vietävänä. Lopullisen voittonsa Jeesus saavutti Golgatan ristillä. Ristillä hän antoi ruumiinsa surmattavaksi meidän syntisten puolesta. Tämä ei kuitenkaan ole varsinaisesti meille asetettu esikuva, vaan puolestamme saavutettu voitto. Paastolla on kristitylle muu merkitys.

Jeesus kirkasti paaston merkityksen ja asetti sen oikealle paikalle opetuslastensa elämässä. Kristitylle paasto on tärkeimmän sijan antamista tärkeimmille asioille. Tärkeintä on viettää aikaa Jeesuksen seurassa, Jumalan sanan äärellä rukoillen. Messun viettäminen ja ehtoollisella käyminen muodostavat paaston ytimen. Pyhäpäivän ajaksi paasto taukoaa. ”Eivät kai häävieraat voi paastota silloin, kun sulhanen vielä on heidän kanssaan.” (Matt. 2:19). Kun tärkeimmät asiat asetetaan alempien, ruumiin tarpeiden edelle, langennut luonto, eli ”liha” nousee vastarintaan. Kiusaaja ilmestyy haaskalle. Paastoava kurittaa lihaansa. Hän sanoutuu tietoisesti irti Pahasta sekä synnillisistä himoista ja synnin kuolleista töistä eläen vanhurskaudelle.

Paastolla on myös yhteiskunnallinen ulottuvuus. On tilanteita, joissa Kristuksen kirkon tehtävänä on julistaa julki kansalle sen synnit ja niistä seuraava Jumalan tuomio ja kutsua se parannukseen. Silloinkaan krisitityt eivät asetu kenenkään yläpuolelle, vaan ovat toisten rinnalla tekemässä parannusta omista synneistään ja huutamassa avuksi Herraa Kristusta.

Ks. myös: Paaston aika – Mutta miksi?


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos