Paatuminen on uskonnollinen käsite, jota nykyisin kuulee enää harvoin. Korkeintaan vaarallisten rikollisten voidaan sanoa paatuneen. Raamatussa tällä termillä on kuitenkin varsin keskeinen asema ihmisen hengellisen tilan kuvaamisessa.
Vanhassa testamentissa kuvataan paatumista sanoilla hazak tai kaša, jotka molemmat tarkoittavat ”olla kova tai luja”. Näiden kreikankieliset vastineet Uudessa testamentissa merkitsevät ”tehdä paksuksi”, ”lihottaa”, ”turruttaa”, ”kivettää” tai ”kovettaa”. Kaikkiin näihin sanoihin sisältyy ajatus siitä, että ihminen on niin täynnä itseään, ettei häneen pääse tunkeutumaan se, mitä Jumala haluaisi hänelle antaa. Kivessä ei ole elämää.
Paatumus on Raamatun mukaan hengellinen tila, jossa Jumalan tahto ja pelastus eivät pääse vaikuttamaan ihmisen elämässä. Faarao oli paatunut, koska ei ottanut vastaan Jumalan palvelijan, Mooseksen, sanaa. Israelin kansan johtajat paatuivat, koska torjuivat Jeesuksen sanoman Jumalan valtakunnasta. Jokainen ihminen paatuu, jos tukkii korvansa evankeliumin sanalta ja kääntää selkänsä Jumalalle.
Paatuminen aiheuttaa tilan, jossa ihminen on hengellisesti kuollut. Paatumus myös estää ihmistä enää kääntymästä Jumalan puoleen ja huutamasta Häntä avuksi. Jäljelle jää vain tuomion odotus.
Paljon on keskusteltu siitä, kuka paatumisen aiheuttaa. Varsinkin Paavalin opetus, että ”Jumala … paaduttaa kenet tahtoo” (Room. 9:18), on herättänyt paljon ihmetystä. Aiheuttaako Jumala ihmisen paatumisen? Haluaako Jumala joidenkin ihmisten paatuvan? Käyttääkö Hän ihmisen paatumista omien suunnitelmiensa toteuttamiseen esimerkiksi faaraon tai Juudaksen kohdalla?
Raamatussa todella puhutaan siitä, että Jumala paaduttaa ihmisen (2. Moos. 4:21, 7:3, 5. Moos. 2:30, Jes. 63:17, Joh. 12:40). Toisaalta kuitenkin kerrotaan miten ihminen paaduttaa itse itsensä tai sydämensä (Snl. 28:14, Ap. t. 19:9). Suoraan myös varoitetaan: ”Älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3:8, 15, 4:7). Ihmisellä on siis mahdollisuus aiheuttaa itse sydämensä paatuminen.
Paatumista tulee siksi tarkastella Raamatun koko pelastuskäsityksen valossa. Paatumisen syyksi ilmoitetaan petollisuus, lankeaminen synnin viettelyksiin (Hepr. 3:13). Aina kun ihminen antaa vietellä itsensä vastustamaan Jumalaa ja Hänen tahtoaan, hänen sydämensä kovettuu lisää ja tulee välinpitämättömämmäksi Jumalan kutsulle ja puheelle.
Koska Jumalan sana ei palaa tyhjänä (Jes. 55:10, 11), se saa ihmisessä aikaan joko katumisen tai paatumisen. Jumalan lain tarkoitus on herättää synnintunto ja siten palauttaa syntinen takaisin elämän tielle. Jos se Sana ei pääse toteuttamaan tätä päätarkoitustaan, se aiheuttaa syntisen ihmisen kovettumisen eli paatumisen. Hän tulee entistä torjuvammaksi Jumalan varoituksille ja vaatimuksille. Näin Jumala aiheuttaa Sanallaan ihmisessä paatumista, vaikka Hän tähtääkin aina siihen, että hän tekisi parannuksen.
Paaduttaminen voi joskus olla Jumalan puhuttelua yksilölle ja kansalle. Jesajaa Jumala käski: ”Paaduta tämän kansan sydän, sulje sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se silmillään näkisi, ei korvillaan kuulisi eikä sydämellään ymmärtäisi – ettei se kääntyisi ja tulisi terveeksi” (Jes. 6:10). Tämä oli Jumalan rangaistus kansalle, joka oli hylännyt Jumalansa. Tämä paaduttaminen tähtäsi kuitenkin lopulta kansan pelastumiseen. Jesaja näet kysyy: ”Kuinka pitkäksi aikaa, Herra?” Siihen Jumala vastaa: ”Siksi kunnes kaupungit ovat autioina, asukkaita vailla ja talot tyhjillään … kaadetaan niin kuin puu, kuin tammi. Muuta puustakin jää kanto, ja siitä kannosta kasvaa pyhien suku” (Jes. 6:11-13). Pyhä jäännös pelastuisi paatumisen kautta.
Samoin lopun aikoina Jumala seuloo ihmisiä lähettämällä väkevän eksytyksen. Monet uskovat valheeseen, valitsevat laittomuuden eivätkä rakasta Jumalan totuutta. Tämä paatumus aiheuttaa heille kadotuksen, kun sen sijaan evankeliumin totuutta rakastavat Jumala vie taivaaseen (2. Tess. 2:9-12).
Jumala tahtoo, että kaikki ihmisen pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden (1. Tim. 2:4). Hän ei paaduta ketään eikä valitse ketään kadotukseen. Ihmisen oma epäusko ja evankeliumin torjuminen paaduttaa ihmisen Jumalan sanan kautta. Juutalaisista kerrotaan, että he ”paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet (Paavalin julistusta) vaan puhuivat pahaa Herran tiestä” (Ap. t. 19:8, 9). Voi sanoa, että Jumala paaduttaa sen, joka on jo paaduttanut sydämensä.
Luterilaiset tunnustuskirjat puhuvat oikeastaan kahdenlaisesta paatumisesta; jumalattomien ja kääntyneiden. Jumalattomista kirjoitetaan: ”’Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut’. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Jumala ei tahtoisi pelastaa kaikkia. Valittujen harvalukuisuus johtuu siitä, että monet eivät ollenkaan kuuntele Jumalan sanaa vaan ehdoin tahdoin väheksyvät sitä, tukkivat korvansa ja paaduttavat sydämensä. Näin he sulkevat Pyhän Hengen säännöllisen tien, niin ettei hän voi tehdä heissä työtään. Vaikka he kuulisivatkin sanan, he piittaamattomina viskaavat sen tuulen vietäväksi. Syypää tähän ei ole Jumala eikä Hänen suorittamansa valinta vaan heidän oma ilkeytensä” (Yksimielisyyden ohje, tiivistelmä 11.11). Jumalattomat paaduttaa siis Jumalan sanan hylkääminen.
Vielä tarkemmin Tunnustuskirjat kuvaa tätä torjuntaa näin: ”Onhan Jumala päättänyt ja säätänyt, että Pyhä Henki on sanalla kutsuva, valaiseva ja käännyttävä ne, jotka on valittu; Hän on myös vanhurskauttava ja pelastava kaikki ne, jotka oikealla uskolla ottavat Kristuksen vastaan. Samoin Jumala on päättänyt paaduttaa, hylätä ja tuomita kadotukseen ne, jotka Sanalla kutsuttuina työntävät sanan luotaan ja pysyvästi vastustavat Pyhää Henkeä, kun Hän tahtoo Sanalla väkevästi vaikuttaa heissä. Tätä merkitsee se, että monet ovat kutsuttu mutta vain harvat valittu” (Yksimielisyyden ohje 11.40).
Paatumisen aiheuttaa siis vasta Jumalan sanan määrätietoinen ja sitkeä torjuminen ja Pyhän Hengen pysyvä vastustaminen. Jokaisen ihmisen sydämestä löytyy kyllä epäuskoa ja Jumalan vastustamista, mutta paatumuksessa on kysymyksessä pysyvä tila ja elämänasenne.
Tunnustuskirjat pitää mahdollisena myös sitä, että jotkut kutsutuista ja kääntyneistäkin voivat paatua: ”Epäilemättä Jumala on siis jo ennen aikojen alkua tarkoin ja lopullisesti nähnyt, ketkä kutsuttavista uskovat, ketkä eivät; hän tietää sen vielä nytkin. Hän tietää myös, ketkä kääntyneistä kestävät uskossaan, ketkä eivät. Hän tietää senkin, ketkä langettuaan palaavat, ketkä paatuvat. Aivan epäilemättä Jumala tietää ja tuntee, kuinka moni kutsutuista tulee kuulumaan kumpaankin joukkoon. Mutta Hän on jättänyt sen oman viisautensa salaisuudeksi; meille Hän ei ole Sanassaan antanut siitä mitään ilmoitusta, saati sitten käskenyt meidän sitä omin päin tutkia. Koska Jumala päinvastoin on sellaisesta tutkimisesta vakavasti varoittanut ((Room. 11), ei meidän pidä tehdä omien ajatustemme mukaisia johtopäätöksiä eikä jäädä asiaa pohdiskelemaan, vaan meidän on pysyttävä Jumalan ilmoituksessa, Sanassa, johon Hän meidät ohjaa” (Yksimielisyyden ohje 11.55).
Meidän on siis mahdoton selvittää juurta jaksain paatumisen syitä. On nöyrästi tyydyttävä siihen, minkä Jumala Sanassaan meille ilmoittaa.
Meidän on kuitenkin otettava tosissamme myös se mahdollisuus, että kääntyneenäkin voimme jäädä syntiimme, kieltäytyä tunnustamasta sitä ja näin paaduttaa sydämemme. Siksi meidän on oltava herkkiä kuuntelemaan Jumalan sanan varoituksia ja tehtävä heti parannus kaikista synneistämme.
Tunnustuskirjojen mukaan ”Jumala kuitenkin rankaisee syntiä synnillä: kääntynyttä ihmistä Hän rankaisee suruttomuudesta, katumattomuudesta ja ehdoin tahdoin tehdyistä synneistä paatumuksella ja sokeudella” (Yksimielisyyden ohje 11.83).
Tästä Herra meitä armahtakoon!
