Perisynti

14.10.2016 • Ydinkohdat / P

Tuleeko ihmisestä syntinen siten, että hän tekee syntiä, vai tekeekö hän syntiä sen tähden, että hän on syntinen? Luterilainen oppi perisynnistä (lat. peccatum originale) sanoo, että jälkimmäinen vaihtoehto on totta ja edellinen ei. Ihminen on Raamatun opetuksen mukaan syntyjään syntinen ja tästä seuraavat erilaiset tekosynnit ihmisen elämässä. ”Perisynti on emakko ja tekosynnit ovat sen porsaita.” (Luther)

Perisyntiopin raamatullisia perusteita ovat mm. seuraavat kohdat: ”Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt” (Ps. 51:5). ”Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki” (Joh. 3:6). ”Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!” (Job 15:14).

Ihminen luotiin alun perin Jumalan kuvaksi. Mutta syntiinlankeemus turmeli kaiken. On kuvaavaa, että 1. Moos. 5:3 sanoo Aadamin pojasta, Seetistä: ”Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet.” Aadamista oli tullut syntinen ja sellaisena myös hänen poikansa syntyi, isänsä kuvana.

Luterilaisen kirkon Augsburgin tunnustuksessa opetetaan perisynnistä: ”Edelleen seurakuntamme opettavat, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla, syntyvät synnissä, so. ilman jumalanpelkoa, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.”

Edellä lainatun Augsburgin tunnustuksen mukaan perisyntiin kuuluu toisaalta syyllisyys Jumalan edessä sekä toisaalta ihmisen olemuksen syvä turmeltuneisuus. Aadamilta saamamme perintö on siis perin karu. Apostoli Paavali lausuu perisynnin tuomitsevuudesta: ”Sen tähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet” (Room. 5:12). Jumalan edessä tilanteemme on siis Raamatun valossa sama kuin me olisimme olleet ensimmäisten ihmisten paikalla ja rikkoneet Jumalan käskyn. Aadamin lankeemus luetaan meille.

Luterilainen tunnustus korostaa, että perisynti on uskottava asia. ”Perisynti on niin syvää ja pahanlaatuista luonnon turmeltumista, ettei sitä järki käsitä, vaan se on uskottava Raamatun ilmoituksen perusteella (Ps. 51:7 Room. 5:12 ss., 2. Moos. 33:20, 1. Moos. 3ss.).” (Schmalkaldenin opinkohdat) On tärkeää huomata, että perisynti on turmellut myös ihmisen järjen ja tahdon. Ihminen ei voi auttaa itseään tästä tilanteestaan, vaan hän tarvitsee Lunastajan, Jeesuksen Kristuksen.

Luterilaisesta perisyntiopista seuraa, että pelagiolaiset ja muut vastaavasti opettavat tuomitaan: ”Seurakuntamme tuomitsevat pelagiolaiset ja muut, jotka väittävät ettei perisynti ole synti ja kaventaakseen Kristuksen ansiota ja hänen hyville teoilleen kuuluvaa arvoa katsovat ihmisen voivan tulla omilla järjen voimillaan vanhurskaaksi Jumalan edessä.” (CA 2)

Ihminen pelastuu perisynnin kadottavasta vallasta pyhän kasteen ja uskon kautta. ”Synti annetaan anteeksi kasteessa, ei niin, että se lakkaisi olemasta, vaan niin, että sitä ei syyksi lueta.” (Augsburgin tunnustuksen puolustus) Perisynti saadaan kasteessa anteeksi, mutta se jää riippumaan olemukseemme kiinni aina kuolemaan saakka. ”Ylösnousemuksen osalta Raamattu todistaa, että juuri tämän lihamme perusolemus nousee, mutta vailla syntiä, ja että meillä tulee ikuisessa elämässä pysyvästi olemaan tämä sama sielu, mutta vailla syntiä.” (Yksimielisyyden ohje)


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos