Piispalla tarkoitetaan seurakuntien ja pappien esipaimenta. Papit hoitavat yhtä seurakuntaa, mutta piispa toimii useasta seurakunnasta koostuvan hiippakunnan kaitsijana.
Sana piispa tulee kreikan kielen sanasta episkopos, joka merkitsee valvojaa, tarkkailijaa ja esimiestä. Uudessa testamentissa termiä käytetään viisi kertaa. Sillä tarkoitetaan paikallisseurakunnan kaitsijaa. Virka on Pyhän Hengen antama lahja seurakunnalle. Piispa paimentaa seurakuntalaumaa. ”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa.”´(Ap.t.20:28 Fil.1:1, 1.Tim.3:2, Tiit.1:7). Jeesusta kutsutaan myös piispaksi: ”Te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö”(1.Piet.2:25). UT ei tee jaottelua piispojen ja presbyteerien välillä.
Kirkon historian saatossa piispanviran merkitys kasvoi ja eriytyi. Piispa oli pappisvirkaa astetta korkeampi virka. Piispa toimi pappien eli presbyteerien ja diakonien eli seurakuntapalvelijoiden esimiehenä. Aluksi piispat toimivat kaupunkiseurakuntien esimiehinä, mutta myöhemmin laajojen alueiden muodostamien hiippakuntien hengellisinä johtajina. Nimitys hiippakunta tuleekin piispan käyttämästä liturgisesta päähineestä eli hiipasta. Piispan virkamerkki on ollut myös sauva, joka kuvastaa paimenuutta. Myöhemmin piispuuden kehitys johti siihen, että sen hengellinen palvelutehtävä hämärtyi ja piispoista tuli myös maallisia valtiaita, mitä kehitystä uskonpuhdistajat vastustivat.
Piispan viranhoitoon ovat kuuluneet kaikkia pappeja koskevat saarnaamisen ja sakramenttien toimittamisen tehtävät. Tämän lisäksi piispalla on ollut eritystehtäviä, jotka historian kuluessa ovat jakaantuneet kolmeen osaan. Ensinnäkin piispoille kuuluu vihkimysvalta. Piispa vastaa hiippakuntansa vihkimyksistä, eritysesti pappisvihkimyksistä. Hän palvelee pastorien pastorina. Toiseksi piispa toimii opin valvojana. Hänen tehtävänään on torjua väärät opetukset ja käytännöt sekä itse julistaa ja opettaa apostolista uskoa. Piispat ovat historiallisesti johtaneet myös lähetystyön etenemistä. Kolmanneksi piispalle kuuluu hallintavalta, joka merkitsee oikeutta ja velvollisuutta käyttää kurinpidollisia toimenpiteitä ja johtaa hiippakunnan toimielinten työtä. Piispan työvälineenä ovat henkilökohtaisen yhteydenpidon ja opetuskirjoitusten lisäksi piispanvierailut eli visitaatiot seurakunnissa.
Piispanviran tähtäyspiste on vaalia kirkon ykseyttä niin apostoliseen kirkkoon maailmanlaajuisesti kuin oman kirkon ja hiippakunnan keskellä.
Luterilaiset tunnustuskirjojen mukaan on vain yksi jumalallisesti asetettu sanan ja sakramenttien virka. Toisin kuin Rooman kirkossa tai ortodoksisessa kirkossa, joissa piispuus ymmärretään pappeuden täyteytenä ja korkeimpana virkana, luterilaiset ymmärtävät piispuuden erillisenä virkana, mutta ei pappeuden täyteytenä. Piispuus kuuluu inhimilliseen järjestykseen, joka kyllä olisi hyvä säilyttää kirkossa, mutta ei ole sen elämälle välttämätön. Siksi eri luterilaisissa kirkoissa voi olla sekä piispallinen järjestys tai jokin muu. Mutta aina jokin yliseurakunnallinen virka (esimies, presidentti, superintendentti) on käytössä. Uskonpuhdistuksessa Ruotsissa säilyivät hiippakuntarakenne ja piispanvirka, jotka ovat jatkuneet myös Suomen luterilaisessa perinteessä.
Piispan valta on Raamatun sanan antamaa valtaa, mutta ei koskaan yli ja ohi sen. Augsburgin tunnustus XXVII opettaa:
Tämä tuomio- ja hallitusvalta kuuluu piispoille piispoina, ts. henkilöinä, joille on uskottu sanan ja sakramenttien virka. Se sisältää oikeuden antaa anteeksi syntejä, hylätä evankeliumin kanssa ristiriidassa olevat opit sekä erottaa seurakunnan yhteydestä sellaiset, joiden jumalattomuus on yleisesti tunnettua, pelkällä sanalla ilman inhimillisiä pakkokeinoja. Seurakuntien tulee välttämättä jumalallisen oikeuden perusteella osoittaa siinä heille kuuliaisuutta tämän sanan mukaisesti: ”Joka kuulee teitä, hän kuulee minua” (Luuk10:16). Mutta kun piispat opettavat ja määräävät sellaista, mikä sotii evankeliumia vastaan, niin seurakunnalla on tukenaan Jumalan käsky, joka kieltää tottelemasta heitä: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja” (Matt.7:15).
Piispanvirka on Pyhän Hengen lahja kirkolle.
Lue lisää:
Martti Vaahtoranta: Voiko piispanvirka olla kirkolle siunaus?
Juhana Pohjola: Piispan virka Suomen luterilaisessa perinteessä
Anssi Simojoki: Potestas in ecclesia, potestas episcoporum: Confessio Augustana XXVIII and the Life of the Church
