Risti

6.4.2023 • Ydinkohdat / R

Kristillistä uskoa ei ole olemassa ilman puhetta rististä. Uudessa Testamentissa risti ja nimenomaan Kristuksen risti on keskeisessä asemassa. Samalla risti ja esimerkiksi ristiinnaulitun Jeesuksen kuva on niin tuttu, että sen merkitys on jopa unohdettu tai vääristynyt.

Pelkistetysti sanottuna risti merkitsee teloitus- ja kidutuspuuta. Antiikin Rooman aikana ristejä oli monenlaisia; ei vain sellaisia, joita olemme tottuneet näkemään kirkkojen katoilla tai kaupoissa roikkumassa. Ristille kiinnitettiin (yleensä naulaten) rikollinen joka oli tuomittu raskaista rikoksista. Ristille naulaaminen oli usein myös karanneiden orjien rangaistusmuoto. Rooman legioonat naulitsivat ristille myös kiinniottamiaan vihollisia; pelotteeksi ja häpäisyn vuoksi. Vapaita Rooman kansalaisia ei yleensä koskaan ristiinnaulittu. Risti oli tuttu antiikin ajan Välimeren maissa herättäen kauhua ja pelkoa. Kuolema ristiinnaulittuna oli häpeällinen, hidas ja äärimmäisen tuskallinen. Jotkut ristiinnaulitut elivät useita päiviä puuhun naulittuna, ihmisten pilkattavina, lintujen, eläinten ja hyönteisten syötävinä.

Jeesuksen risti

Raamatun ja kristillisen uskon näkökulmasta Kristuksen Jeesuksen risti on huomionarvoinen ja keskeinen. Jeesus naulattiin ristille hyvin tavanomaisesti. Sinänsä Jeesuksen ristissä ja ristiinnaulitsemisessa ei ollut muuta erikoista kuin sen saama julkisuus. Jeesuksen pilkkaaminen ja kiduttaminen ennen Hänen ristiinnaulitsemistaan kuului usein teloitustapahtumaan. Silti Jeesuksen risti on kaikkea muuta kuin tavallinen.

Evankeliumit kertovat Jeesuksen rististä ja ristiinnaulitsemisesta melko tarkasti. Tarkoituksena on kuvata Jeesus uuden liiton uhrikaritsana, joka kuolee koko maailman synnin tähden. Erityisesti Johanneksen evankeliumissa Jeesus on ristille ylennetty Jumalan karitsa, joka kuolee koko maailman puolesta (mm. Joh. 1:29, 36; 3:14; 8:28; 12:32; 19:30). Jeesuksen ristinkuoleman yhteydessä Jumala ilmaisi kirkkautensa (kunniansa).

Apostoli Paavalin kirjeistä löydämme hyvin selvän ”ristin teologian”. Risti on nöyryytyksen alin aste, johon Jeesus on mennyt täyttääkseen kuuliaisuutensa taivaallista Isää kohtaan (mm. Fil. 2:8). Samalla, ristillä ja ristinsä kautta Jeesus on täyttänyt lunastustyön (mm. Room. 3:24; Ef. 1:7) eli ostanut ihmiset vapaaksi synnin, kuoleman ja saatanan vallasta. Myös Heprealaiskirje puhuu vahvasti Jeesuksen rististä uhrikuoleman ja lunastuksen näkökulmasta (Hepr. 9), vaikkei sanaa ”risti” tässä yhteydessä mainitakaan.

Jeesuksen risti ja ristiinnaulittu Kristus Jeesus on ihmisille ”hullutus”. Omalla viisaudellaan ihminen ei kykene ymmärtämään Jeesuksen ristin merkitystä (1. Kor. 1:17–31). Vain uskon kautta voidaan Jeesuksen ristinkuoleman merkitys käsittää niin, että Hänen ristinsä on Jumalan suurinta viisautta. Pelastushistorian näkökulmasta Jeesuksen risti on välttämätön, jota ilman ei ole syntien anteeksiantamusta. Voidaan sanoa, että ristiinnaulittu Kristus on koko evankeliumin keskus, sillä Hän on syntisen ihmisen ainoa toivo.

Jeesuksen risti on syntien sovituksen paikka ja merkki (esim. Ef. 2:16; Kol. 1:20). Ristillä on jopa kosmisia ulottuvuuksia (Kol. 1:20). Jeesuksen ristillä vuotanut veri on sovintoveri, josta Vanhan Testamentin uhrit olivat esikuvia. Jeesuksen ristinkuoleman tähden Jumala on pyyhkinyt pois syytekirjelmän joka oli koko maailmaa vastaan (Kol. 2:14).

Risti ja sen kantaminen

Jeesus käskee opetuslapsiaan: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua” (Mark. 8:34. Myös Matt. 16:24 ja Luuk. 9:23 sekä Matt. 10:38 ja Luuk. 14:27). Paavali kirjoittaa Rooman seurakunnalle puolestaan, että kristityt on kasteessa liitetty Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Kristityn ”vanha ihminen” on naulittu ristille yhdessä Jeesuksen kanssa. Kristitty ei näin ollen palvele enää syntiä, vaan Jumalaa (Room. 6). Ristin kantaminen liittyy Jeesukseen seuraamiseen. Kristityn on oltava valmis seuraamaan Jeesusta jopa samankaltaiseen loppuun kuin hänen Herransa kohtasi maan päällä. Risti merkitsee tässä yhteydessä pilkkaa, häpeää jopa vainoa, joka tulee Jeesuksen seuraajien osaksi tässä maailmassa; tavalla tai toisella. (Risti ei siis merkitse mitä tahansa vaikeutta, jota Jeesukseen uskova kohtaa elämässään.) Tällainen Jeesuksen ristin kantaminen on osaltaan merkki Jeesukseen tunnustautumisesta ja ikään kuin sinetti Hänelle kuulumisesta. Risti merkitsee myös itsensä kieltämistä ja nöyryyttä, joka kristityn Herralla on.

Ks. myös ristin teologia


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos