Sielu

14.12.2017 • Ydinkohdat / S

Ihminen ei ole pelkkää lihaa ja verta. Ihmiseen kuuluu salattu, sisäinen ja tuhoutumaton osa. Tämä on sielu. Sielu ei ole pelkkä ajatusten ja tunteiden paikka, vaan koko eläminen. Raamatussa ihmisen näkymätön sielu ja näkyvä ruumis muodostavat yhteyden. Tässä yhteydessä molemmat osat ovat arvokkaita ihmisen olemuksen osina. Jeesuksen sovitustyön tähden sekä ruumis että sielu ovat osallisia iankaikkisuudesta.

Kuoleman hetkellä ruumis ja sielu irtaantuvat toisistaan. Kuolemassa ihmisen maallinen maja puretaan (2. Kor. 5:1; 2. Piet. 1:13, 14) ja Jumala vaatii hänen sielunsa takaisin (Luuk. 12:20). Tämän ajan päättyessä Jeesus nostaa ruumiimme haudasta ja sielu ja ruumis liittyvät yhteen käydäkseen viimeiselle tuomiolle.

Ihmisen sielu tekee tästä erityisen Jumalan edessä. Sielu ei tarkoita pelkkää ruumiissa olevaa elämää tai elinvoimaa. Jumala on luonut myös eläimet ja jokainen eläinten omistaja tietää, että niillä on myös oma persoonansa ja sisäinen maailmansa. Kuitenkaan eläimillä ei ole iankaikkista sielua. Ihminen ja eläimet on luotu eri tavalla. Ihminen sai sielun luomisen yhteydessä, kun Jumala muovasi tämän omaksi kuvakseen. Luomiskertomuksen yhteydessä kerrotaan: Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. (1. Moos. 2:7) Sielu liittää ihmisen Luojaansa peruuttamattomasti. Ihminen ei siksi ole myöskään vastuussa ainoastaan ruumiinsa teoista.

Sielu ja henki

Raamatun lukijaa voi hämmentää puhe sielusta ja hengestä. Usein ei olekaan selvää mitä kummallakin termillä tarkoitetaan. Näin on erityisesti Vanhassa Testamentissa. Sanoja (nefes ja ruah) käytetään ajoittain kuvaamaan samoja asioita.

Uudessa testamentissa ihmisen sielu (psykhe) ja henki (pneuma) erotellaan selvemmin. Käyttötavat kuitenkin vaihtelevat. Joskus puhutaan ainoastaan ruumiista ja sielusta ikään kuin henkeä ei olisikaan. Esim: Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin. (Matt. 10:28). Joskus taas ruumiiseen liittyy selkeästi sekä sielu että henki: Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija, (Hepr. 4:12) tai: Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. (1. Tess. 5:23)

Sielu ja henki vastakohtina

Sielu ja henki saatetaan asettaa myös vastakkain: Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole. (Juud. 1:19) Paavali käyttää sielua ja henkeä kuvaamaan selkeästi eri, ja jopa vastakohtaisia, asioita. Korinttolaisille hän puhuu sielullisesta ja hengellisestä ruumiista. (1. Kor. 15:44). Sielullinen rinnastuu tässä kuten myös edellä mainitussa Juudan kirjeen kohdassa maalliseen tai jopa Jumalan mielen vastaiseen. Paavali kuvaa miten jo alussa oli sielullinen ihminen mutta Kristus on se (viimeinen Aadam), joka voi hengellään tehdä tuon sielun eläväksi.

Sielu Jeesuksen puhdistamana

Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että jokaisella ihmisellä on sielu, koska jokainen ihminen on erityisellä tavalla Jumalan kuvaksi luotu. Kuitenkin syntiinlankeemuksen vuoksi Jumala vaatii kerran tuon ihmisen sieluineen ja ruumiineen tilille. Synnin tähden sekä ruumis että sielu voidaan heittää iankaikkiseen kadotukseen. Jaakobin kirjeessä kehotetaankin: Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa. (Jaak. 1:21) Armonvälineiden kautta Jeesus antaa henkensä meidän ruumiimme ja sielumme pelastukseksi ja tekee niistä Jumalan edessä kelpaavia.

Kristitty elää hengessä. Esim: Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. (Gal. 5:25) tai sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. (1. Kor. 12:13) Tuo henki merkitsee Jeesuksen sovittamaa ja Jumalalle kelpaavaa ihmistä. Henki ei ole ruumiin vastakohta. Paavalin kielenkäytössä vastakkain asetetaan toistuvasti liha ja henki. Tällöin liha tarkoittaa suunnilleen samaa kuin langennut sielu ja ruumis yhdessä – syntiä. Tämä on tärkeä huomata. Muuten ihminen kuvittelee saavuttavansa hengellistä puhtautta halveksimalla omaa ruumistaan. Hengellinen puhtaus tulee Jeesuksen työstä. Hän on ristillä antanut henkensä ihmisen syntien sovittamiseksi. Hän kerran vie kristittyjen ruumiin ja sielun luokseen iankaikkiseen juhlaan.

Artikkelisuositukset: Oliko Jeesuksella sielu?Ruumis, Iankaikkinen elämä


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos