Siunaus

28.11.2017 • Ydinkohdat / S

Siunaus on Raamatussa hyvin laaja-alainen käsite. Siihen sisältyvät Jumalan hyvyys, tuon hyvyyden välittäminen ihmisille ja Jumalan hyvyyden aikaansaannokset ihmisten elämässä. Siunaus ei siis suinkaan tarkoita vain toisten ihmisten siunaamista esim. Herran siunauksella. Pohjimmiltaan siunaukseen sisältyy kaikki se aineellinen ja henkinen hyvä, jota Jumala antaa ja tekee ihmisten hyväksi. Jumalan toiminnan kautta ”meille virtaa runsaasti kaikkea hyvää häneltä, joka on kaiken hyvyyden lähde” (Calvin).

Vanha testamentti

Vanhassa testamentissa yleisin siunausta tarkoittava heprean kielen sana on beraakaa. Se tarkoittaa sekä siunausta, menestyksen toivotusta että ylistystä ja kiitosta. Sanan taustalla on verbi baarak, joka merkitsee siunaamista ja ylistämistä.

Vanhassa testamentissa siunauksella on hyvin keskeinen asema. Israelin kansa koki, että sen menestys ja jopa olemassaolo oli riippuvainen siitä, antaako Jumala sille siunauksensa. Jumala tiedettiin siunauksen lähteeksi niissäkin tilanteissa, joissa ihmiset siunasivat toisiaan.

Raamatussa kerrotaan Jumalan siunauksesta jo luomisen yhteydessä: ”Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet’” (1. Moos. 1:28). Jumalan siunaukseen kuuluivat siis lasten saaminen ja tuloksellinen työ. Siunauksen tarkoituksena oli turvata elämän jatkuminen, mutta myös johdattaa ihmiset kiitollisuuteen ja kuuliaisuuteen Jumalaa kohtaan.

Israelin kansan elämässä Jumalan siunaus näkyi siten, että kansasta tuli runsaslukuinen, se pääsi Luvattuun maahan, sai elää rauhassa vihollisiltaan, sai riittävän sadon suotuisien säiden ansiosta ja sen karjanhoito menestyi (5. Moos. 28:1-14). Jumalan siunaukseen sisältyi siis koko elämän kirjo.

Jumalan siunauksen tavoitteena oli shaaloom, joka yleensä käännetään sanalla rauha. Se sisältää kuitenkin hyvin paljon laajemmin kaikki elämän tarpeen; menestyksen, rauhan, hyvinvoinnin, tasapainon, eheyden jne. Se oli ihanne, jossa kaikki asiat sujuvat hyvin ja Jumalan mielen mukaisesti. Siunauksen päämäärä on shaaloom.

Vanhassa testamentissa keskeisin siunauksen saanut henkilö oli Aabraham. Hän sai Jumalan siunauksena lupauksen lapsesta ja suuresta jälkeläisten määrästä, rauhallisesta kuolemasta, pitkästä iästä ja tulevien polvien paluusta Luvattuun maahan (1. Moos. 15:13-16). Abrahamin siunaus koitui kaikkien hänen jälkeläistensä, Israelin kansan hyväksi. Kristuksen sovitustyön jälkeen siirtyi Abrahamin siunaus edelleen uudelle Jumalan kansalle, Kristuksen kirkolle. Silläkin on Jumalan lupaus huolenpidosta ja siunauksesta.

Mooseksen kirjoissa asetettiin papit välittämään kansalle Jumalan siunausta. Herra määräsi Mooseksen kautta: ”Puhu Aaronille ja hänen pojillensa ja sano: ’Siunatessanne israelilaisia sanokaa heille: Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua; Herra valistakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen; Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. Näin he laskekoot minun nimeni israelilaisten ylitse, ja minä siunaan heitä” (4. Moos. 6:23-27). Kun Jumalan nimi laskettiin kansan ylle, Jumalan läsnäolo ja sen myötä Hänen hyvyytensä tuli kansan osaksi. Juuri tämä on siunaamisen ydin.

Tämä aaronilainen siunaus tuli osaksi Jerusalemin temppelin jumalanpalvelusta. Päivittäisen aamujumalanpalveluksen yhteydessä viisi palvelusta toimittavaa pappia astui esiin ja lausui tämän siunauksen kansalle kädet kohotettuina. Siunaus saatettiin lausua myös synagogassa. Papin poissa ollessa se lausuttiin yhteen ääneen.

Kristityt kutsuvat aaronilaista siunausta Herran siunaukseksi. Sen ensimmäinen osa (siunatkoon … varjelkoon) koskee Jumalan isällistä huolenpito ihmisen ruumiista ja siunausta. Toinen kohta (valistakoon … olkoon armollinen) puhuu Jumalan armosta ja suosiosta. Kolmas kohta (kääntäköön … antakoon rauhan) on kahden ensimmäisen kohdan seuraus; Jumalan armollisen hyvyyden ansiosta meillä on rauha Jumalan kanssa.

Vanhassa testamentissa ihmiset välittävät Jumalan siunausta toisilleen monin tavoin. Iisak siunasi Jaakobin, ja siirsi hänelle perintönsä (1. Moos. 27:1-29). Jaakob siunasi Joosefin ja tämän kaksi poikaa sukunsa johtajiksi (1. Moos. 48:15-22, 49:22-26). Mooses siunasi Israelin kaksitoista heimoa (5. Moos. 33:1-29). Joosef siunasi Kaalebin (Joos. 14:13) sekä Ruubenin ja Gaadin heimot ja puolet Manassesta (Joos. 22:6-7). Daavid siunasi kansan (2. Sam. 6:18), samoin Salomo (1. Kun. 8:14, 55).

Uusi testamentti

Kreikan kielen siunausta tarkoittava sana eulogiaa tarkoittaa sanatarkasti hyvän puhumista. Se ilmaisee sekä Jumalan mielisuosion siunauksen lähteenä että Hänen siunauksen tuottavan sanansa. Uudessa testamentissa korostuu nimenomaan siunauksen mukanaan tuomat hengelliset lahjat, joiden perustana on Jeesuksen Kristuksen sovituskuolema ristillä. Tämä siunaus ei koske enää vain juutalaisia vaan laajentuu käsittämään kaikki kansakunnat. Siunaus ei myöskään ole perinnöllistä vaan sen edellytyksenä on kääntymys ja usko Kristukseen (Ap. t. 3:25-26).

Jumalan siunaus on uudessa liitossa sidoksissa Kristuksen persoonaan ja työhön. Hän on se ”siunattu, joka tulee Herran nimeen” (Matt. 21:9). Hän sekä omistaa että lahjoittaa siunauksen. Jumalan siunaamat saavat Jeesuksessa Kristuksessa kaiken sen, mitä Jeesus autuaaksijulistamisissaan lupaa: taivasten valtakunnan, lohdutuksen, perivät maan, ravinnon, armahduksen, näkevät Jumalan, Jumalan lapsen nimen ja palkan taivaassa (Matt. 5:3-12).

Uudessa testamentissa kerrotaan Jeesuksen siunanneen lapsia (Mark. 16:16) ja opetuslapsiaan (Luuk. 24:50-51). Molemmissa tapauksissa Hän välitti ihmisille Jumalan lahjoja. Siksi kristillinen kirkko perusteli jo varhain lasten kastamista sillä, että Jeesus itse oli siunannut lapsia.

Ihmiset vastasivat Jumalan siunaukseen siunaamalla Jumalaa. Paavali ilmaisee tämän selvästi kirjoittaessaan: ”Ylistetty (eulegeetos) olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut (eulegeoo) meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella (eulogiaa) Kristuksessa” (Ef. 1:3). Myös kansa reagoi Jeesuksen Jerusalemiin saapumiseen huutamalla: ”Siunattu olkoon hän” (Matt. 21:9).

Uudessa liitossa Jumala siunauksen välittäjä on Kristus. Aabrahamille luvattu siunaus tulee pakanoiden osaksi Jeesuksessa Kristuksessa (Gal. 3:14). Tähän siunaukseen kuuluu pelastuksen lahja, joka merkitsee vapautumista synnistä ja sen rangaistuksesta, kirouksesta, kuolemasta ja kadotuksesta. Siunaus tarkoittaakin kaikkea sitä, mitä Jumala antaa ihmiselle Kristuksessa: ”… kuinka hän (Jumala) ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin” (Room. 8:32). Apostoli Pietari kuvaa koko Jeesuksen työtä siunaamiseksi (Ap. t. 3:26).

Ehtoollisviiniä kutsutaan siunauksen maljaksi (1. Kor. 10:16) siitä syystä, että sen kautta me pääsemme osallisiksi siitä siunauksesta, jonka Kristus ansaitsi Golgatan ristillä. Ehtoollinen välittää meille Jumalan siunauksen, jonka sisältönä on Kristus.

Uudessa testamentissa on aaronilaisen siunauksen vastineena nk. apostolinen siunaus: ”Herran Jeesuksen Kristuksen armo, (Isän) Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon (kaikkien) teidän kanssanne” (2. Kor. 13:13). Tämän siunauksen perustana on usko Kolmiyhteiseen Jumalaan, joka jakaa siunausta kansalleen. Sen voi nähdä myös Herran siunauksen uusitestamentillisena täyttymyksenä. Jumalan armollisuus paikantuu nimenomaan Kristukseen ja Hänen työhönsä. Pyhä Henki välittää ihmiselle Kristuksen työn ja tekee Hänet osalliseksi uudesta, pyhästä elämästä. Näin ihminen saa todellisen rauhan, ja saa nähdä Jumalan todelliset kasvot.

Uskovia kutsutaan siunaamaan toisia ihmisiä, ei kiroamaan (Luuk. 6:27-28, Room. 12:14, 1. Kor. 4:12). Näin he ovat välittämässä Jumalan siunausta eteenpäin.

Siunaaminen kuuluu olennaisena osana kristilliseen jumalanpalvelukseen. Jumalan papeille antaman siunaamistehtävän katsottiin velvoittavan myös uuden liiton paimenia. Sen sisältö on kuitenkin syvempi kuin vanhassa liitossa, sillä Herran siunauksen sisällöksi on nyt tullut Kristus.


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos