Riittävätkö luterilaiset tunnustuskirjat kirkollisen yhteyden perustaksi?

Kysymys siitä, riittävätkö luterilaiset Tunnustuskirjat kirkollisen yhteyden perustaksi, on polttava Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ja koko luterikunnassa. Se on Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kenties polttavampi kysymys kuin koskaan aikaisemmin sitten Upsalan valtiopäivien, missä laaja luterilainen tunnustus tuon kokouksen päätöksellä vastaanotettiin v. 1593 Ruotsin valtakuntaan ja siten myös Suomen kirkkoon.2 Kokonainen luterilainen tunnustus on Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa muodollisesti edelleenkin kirkon korkeimman arvovallan, Jumalan Pyhän Hengen luoman ja synnyttämän Pyhän Raamatun profeetallisten ja apostolisten kirjoitusten oikea ja sitova selitys.


Yksimielisyyden ohje

Lutherin ja myöhemmin Melanchthonin kuoltua, monet kiistakysymykset luterilaisuuden sisällä nousivat esiin. Katolisuus oli taas voimistumassa määriteltyään uskonkäsityksensä Trenton konsiilissa vuonna 1545–1563. Monet luterilaiset toivoivat, että uskonpuhdistuksen kirkko voisi voisi esiintyä […]


Schmalkaldenin opinkohdat

Kun paavi kutsui vuonna 1537 yleisen kirkolliskokouksen Mantovaan, myös uskonpuhdistajat saivat sinne kutsun. Heidän kannalta oli kuitenkin uhkaavaa, että paavi vaati heiltä alistumista odotettavissa olevaan enemmistöpäätökseen, jossa uskonpuhdistus torjuttaisiin. Augsburgin […]


Augsburgin tunnustus

Vanhan kirkon tunnustusten synnyn jälkeen tunnustusmuodostus oli lähes vuosituhannen pysähdyksissä. Uskonpuhdistuksen aikakaudella laadittiin uusia laajempia tunnustuksia. Niissä tunnustettiin oikea oppi vanhoja tunnustuksia laajemmin, positiivista uskonsisältöä esitellen, mutta samalla täsmällisesti poikkeavia […]



Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos