Taivaaseenastuminen

5.10.2016 • Ydinkohdat / T

Kirkkovuodessa sanotaan olevan kolme suurta juhlapyhää: joulu, pääsiäinen ja helluntai. Pääsiäisen ja helluntain väliin sijoittuva helatorstai eli Kristuksen taivaaseenastumisen päivä jää usein huomiotta, vaikka tämä kirkollinen juhlapyhä on hyvin tärkeä paitsi kirkollisena juhlana, myös pelastushistorian kannalta. Nimitys helatorstai tulee ruotsin kielen sanasta helg eli pyhä.

Mitä sitten on taivaaseenastuminen? Sekä apostolisessa että Nikean-Konstantinopolin uskontunnustuksessa tunnustamme uskomme Kristuksen taivaaseenastumiseen, Hänen Isän oikealla puolella istumiseensa ja paluuseensa. Vaikka Kristuksen paluu maan päälle tietyssä mielessä kuuluu Hänen taivaaseenastumisensa yhteyteen, käsitellään sitä toisaalla erikseen.

Evankelistat Markus ja Luukas kertovat Kristuksen taivaaseenastumisesta; Luukas sekä evankeliumikirjansa lopussa että Apostolien tekojen alussa. Tekstit kertovat selvästi, että Jeesus kohosi ylös taivaaseen apostoliensa nähden. Sitä ennen Hän oli antanut heille tehtävän julistaa evankeliumia, mutta odottaa Jerusalemissa, että Hän lähettää Isän luota heille Pyhän Hengen. Enkelit sanoivat apostoleille, että Jeesus, tosi Jumala ja tosi ihminen on noussut ylös taivaaseen, ja tulee takaisin samalla tavalla kuin he näkivät Hänen lähtevän (Ap.t. 1:9–11).

Taivaaseenastuttuaan Jeesus ei vain istu toimettomana valtaistuimellaan Isän oikealla puolella (esim. Ef. 1:20). Hän suojelee ja varjelee Kirkkoaan pelastavassa uskossa. Elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta Hän varmisti meidän pelastuksemme. Mutta jos Hän ei jatkuvasti hoitaisi ja suojaisi omiaan, ei kukaan voisi pelastua. Miten sitten näemme Hänen suojeluksensa ja hoitamisensa totetuvan? Ensinnäkin Kristus ylläpitää luomakuntaa ja erityisesti ihmiskuntaa. Usein unohdamme, että ilman Jumalan elävää Sanaa mikään ei tässä maailmassa pysyisi. Toiseksi Kristus pitää yllä maanpäällistä ruumistaan eli Kirkkoaan lahjoittamalla meille sanansa ja sakramenttinsa, joiden kautta saamme syntien anteeksiantamisen sekä vakuutuksen iankaikkisesta elämästä.

”Isän oikealla puolella istuminen” ei siis merkitse Jeesuksen toimettomuutta, vaan jumalallista toimintaa! ”Oikea puoli” ei taas merkitse varsinaista paikkaa, jonka voisi piirtää kuvitellulle kartalle. ”Oikea puoli” merkitsee sen sijaan Kristuksen valtaa ja voimaa. Ef. 1:21–22 sanoo tästä seuraavasti: ”korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle”. Jeesus harjoittaa valtaansa ja voimaansa seurakunnassaan maan päällä. Tämä on sillä tavoin salattua hallintavaltaa, että epäuskoinen ei voi sitä havaita. Sanansa ja sakramenttiensa kautta Jeesus käyttää valtaansa seurakunnassa erityisesti antaakseen ihmisille synnit anteeksi ja uskon lahjan.

Roomalaiskirjeessä Paavali sanoo, että Kristus myös rukoilee Kirkkonsa puolesta Isän oikealla puolella (Room. 8:34). Jumalan Pojan rukous Isälle on Pyhän Kolmiyhteisen Jumalan puhetta ja toimintaa. Tästä pelastavasta toiminnasta on Kristuksen Kirkko osallinen ja sen kautta pelastuksen lahjat jaetaan tässä maailmassa.


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos