Vanhurskauttaminen

14.10.2016 • Ydinkohdat / V

Otsikon termi on erottamattomassa yhteydessä määritelmään ”vanhurskas”, joka tarkoittaa Jumalalle kelpaavaa. ”Vanhurskauttaminen” on Raamatussa oikeudellinen termi. Ihmisen kannalta hänen vanhurskauttamisensa merkitsee, että Jumala julistaa tai lukee ihmisen vanhurskaaksi. Tämä merkitsee syntien anteeksiantamista, vapautusta synnin syyllisyydestä ja ikuisesta kuolemasta. Aihe on laaja ja tärkeä; niin tärkeä että luterilaiset uskonpuhdistajat sanoivat vanhurskauttamisopista: ”oppi, jonka mukana kirkko seisoo tai kaatuu.” Nyt vanhurskauttamista käsitellään erityisesti Paavalin kirjeiden ja Luterilaisten tunnustuskirjojen valossa.

Paavalin kirjeet ja vanhurskauttaminen

Apostoli Paavali puhuu paljon vanhurskauttamisesta ja vanhurskaudesta; varsinkin kirjeissään roomalaisille ja galatalaisille. Roomalaiskirjeen koko teeman on sanottu olevan vanhurskauttaminen uskon kautta Kristukseen. Myös Galatalaiskirjeestä löydämme saman pohjavireen. Sana vanhurskauttaminen on UT:n kreikassa dikaioosis. Tämä sana ei kuitenkaan esiinny kuin kaksi kertaa koko UT:ssa, nimenomaan Roomalaiskirjeessä (4:25; 5:17). Asiayhteydessä käytetäänkin usein sanontaa ”julistaa/ lukea/ katsoa vanhurskaaksi” (mm. Room. 4:3, 5–6, 22; Gal. 3:6. Kreik. lukea joksikin/ pitää jonakin = logizomai, vanhurskas = dikaios) tai ”vanhurskauttaa” (mm. Room. 3:26, 28, 30; 4:2, 5:9, 16; 6:7; 8:30; Gal. 2:17; 3:8. Kreik. dikaioo). Kautta Paavalin kirjeiden hallitsee seuraava ajatuskulku: Jumala vanhurskauttaa syntisen, jumalattoman ihmisen armostaan, Kristuksen tähden, uskon kautta.

Ehkä keskeisin kohta tässä yhteydessä on Room. 3:21–26, jossa sanotaan mm., että ”[…] Jumalan vanhurskaus […] on ilmoitettu ilman lakia” ja että syntiset ihmiset ”saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä” (Kirkkoraamattu 1938). Vanhurskauttamisen peruste ei näin ole mikään ihmisessä oleva ominaisuus tai asia, ei myöskään ihmisen tekemät teot tai tekemättä jätetyt synnit. Vanhurskauttamisen peruste on Kristuksen ristinkuolema, jonka kaiken hyödyn Jumala lukee syntisen hyväksi, kun hän uskoo Kristukseen.

Luterilainen tunnustus vanhurskauttamisesta

Luterilaisten tunnustuskirjojen opetus vanhurskauttamisesta on hyvin perusteellista ja laajaa. Vanhurskauttamisen merkitsee ihmiselle synninpäästöä. Tämä tarkoittaa, että Jumala julistaa syntisen vapaaksi kaikista hänen synneistään ja hänen ansaitsemastaan ikuisesta kadotustuomiosta eli helvetistä. Vanhurskauttaminen tarkoittaa samalla myös Jumalan lapseksi ja iankaikkisen elämän perilliseksi ottamista eli taivaaseen pääsemistä. Tämän perusteena on vain ja ainoastaan Kristuksen ansio, kuuliaisuus, kärsimys, ristinkuolema ja ylösnousemus. Kaikki se, mitä Kristus Jeesus on ja mitä Hän on tehnyt, luetaan Kristukseen uskovalle uskon kautta.

Miten tämä sitten on mahdollista? Kuinka syntinen, taivaaseenkelpaamaton ihminen voi kuitenkin päästä taivaaseen? Jumala tekee sen itse. Pyhä Henki saarnauttaa evankeliumia Kristuksesta syntisille. Tässä evankeliumissa ihmiselle luvataan ja ojennetaan Kristus ja kaikki Hänen lahjansa. Uskolla ihminen tarttuu näihin lupauksiin ja lahjoihin; otamme ne vastaan ja omistamme ne omalle kohdallemme. Näin saamme Kristuksen vanhurskauden ikään kuin se olisi meidän omamme. Sama Pyhä Henki, saman evankeliumin kautta synnyttää uskon; se on Jumalan lahja (mm. Ef. 2:8–10), jonka avulla me opimme tuntemaan Kristuksen, uskomaan ja luottamaan Häneen. Usko ei ole mikään hyvä teko Jumala edessä, vaan usko tarttuu Jumalan lupaukseen ja sillä tavalla ottaa vastaan Kristuksen vanhurskauden; sen että Jeesus Kristus on juuri minun puolestani kärsinyt, kuollut ja noussut kuolleista. Kristus on minun puolestani ikään kuin Jumalan tuomioistuimen edessä kaikkea sitä, mitä minä en ole. Hän on hyvä, pyhä, kuuliainen, uskovainen, jumalaapelkäävä, vanhurskas, synnitön jne. Kun uskon Häneen, Jumala katsoo minua niin kuin minä olisin sitä, mitä Kristus on.

Evankeliumissa, Jumalan sanan saarnassa, kasteessa ja ehtoollisessa meille julistetaan Kristusta ja Hänen vanhurskauttaan. Sanan ja sakramenttien eli Jumalan armonvälineiden kautta meille luvataan ja lahoitetaan Kristus kaikkine armonaarteineen. Armonvälineiden kautta Pyhä Henki myös synnyttää uskon, jonka Jumala lukee Kristuksen tähden vanhurskaudeksi. Näin uskova eli kristitty on sovinnossa Jumalan kanssa; hän on saanut syntinsä anteeksi ja hänelle kuuluu Jumalan armo, lapseus ja ikuinen elämä.

Lopuksi ja kertauksena vielä suora lainaus Luterilaisista Tunnustuskirjoista: ””Vanhurskauttaminen” merkitsee siis tässä yhteydessä vanhurskaaksi ja synnittömäksi julistamista ja synnin iankaikkisesta rangaistuksesta vapauttamista. Vanhurskautus tapahtuu Kristuksen vanhurskauden perusteella; tämän Jumala lukee uskovan hyväksi.” (Katso: Yksimielisyyden ohje. Täydellinen selitys. 3. Jumalalle kelpaava uskonvanhurskaus.)

Kts. myös: Vanhurskauttamisen ja pyhityksen välinen ero
Vanhurskaaksi julistettu vai tehty?
Vanhurskaaksi Kristuksen tähden uskon kautta
Vanhurskauttamisen ja pyhityksen erottaminen ja yhdessä pitäminen


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos