Voiko kristityssä olla paha henki?

Kysymys: ”Jos ihminen on saanut Pyhän Hengen lahjan kasteessa, sekä uskoo Kristuksessa Jeesuksessa saaneensa syntinsä anteeksi, voiko hänellä siitä huolimatta olla piikkinä lihassaan jokin riivaajahenki tms. niin kuin Paavalilla oli saatanan enkeli kurittamassa, jottei hän ylpistyisi”.

Vastaus: Paavalin opetuksen mukaan uskovan ihmisen ruumis on Pyhän Hengen temppeli. Jumala on antanut tämän Hengen asumaan omissaan. Ihminen ei silloin enää omista itseään (1. Kor. 3:16, 6:19). Mahdotonta on silloin myöskään, että Saatana tai pahat henget voisivat omistaa ihmistä tai asua hänen kehossaan. 

Apostoli Pietarin mukaan kun ihminen on kääntynyt ja saanut kasteen, hänen syntinsä on annettu anteeksi ja hän on saanut lahjaksi Pyhän Hengen (Ap. t. 2:38). Kastettu ja synnin syyllisyydestä puhdistettu ihminen on siis Pyhän Hengen temppeli. Jumala Henki ei salli kristityn ruumiiseen rinnalleen pahoja henkiä. Tämä on ehdoton lähtökohta.

Kuningas Saulin kohtalo puhuu myös sen puolesta, ettei ihmisessä voi samanaikaisesti olla sekä Pyhää että pahaa henkeä. Raamattu kertoo, että ”Herran Henki siirtyi pois Saulista, ja Herran lähettämä paha henki alkoi ahdistaa häntä” (1. Sam. 16:14).

Vaikka tämä tapahtui vanhan liiton aikaan, voidaan Saulin tapauksesta vetää yleispäteviä johtopäätöksiä: (1) Ihmisen on mahdollista menettää Pyhä Henki ja hän voi joutua pahan hengen valtaan. (2) Syynä Pyhän Hengen menettämiseen olivat ihmisen tietoiset synnit ja paatuminen. Niihin liittyi Saulin tapauksessa myös kääntyminen noidan eli pahojen voimien puoleen. (3) Jumala salli pahan hengen ahdistaa ihmistä, joka kääntyi pois Jumalasta.

Myös kertomus Ananiaasta ja Safirasta paljastaa Pyhän Hengen menettämisen syyn. Pietari sanoi Ananiaalle: ”Miksi on Saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä…?” (Ap. t. 5:3). Olivatko Ananias ja Safira uskossa, kun he pettivät Pyhän Hengen? Ei, vaan he olivat luopuneet Kristuksesta, kuten uusi raamatunkäännös (1991) osoittaa: ”Ananias, miksi olet antanut sydämesi Saatanan haltuun?” (Ap. t. 5:3). Ensin tapahtui uskosta luopuminen ja sen jälkeen tietoinen kääntyminen Saatanan puoleen. 

Ihminen ei joudu riivatuksi, ellei hän anna myöntymistään pahojen voimien tunkeutumiselle elämäänsä. Kaikki yhteys okkultismiin, noituuteen, ennustajiin, meedioihin, henkiparantajiin ja vastaaviin voi toimia väylänä pahoille hengille. Jos elävä yhteys Kristukseen ja seurakuntaan puuttuu, on ihminen altis pahan voimille.

Paha henki ei voi siis asua ihmisessä, joka elää uskossa Kristukseen ja syntien anteeksiantamuksessa seurakunnan yhteydessä. Pahat henget voivat kuitenkin piirittää ihmistä, kiusata tai ahdistella häntä. Riivaustila (possessio) on siis mahdoton uskovan kohdalla, muttei pahojen henkien ahdistelu (oppressio). Päivittäin pyrkivät pahat voimat houkuttelemaan meitä syntiin ja eroon Kristuksesta.

Juuri tästä oli kysymys Paavalin kohdalla. Hänellä oli ruumiissaan pistävä piikki, jota hän kutsuu Saatanan enkelin kurittamiseksi. Ilmeisesti siinä oli kysymys jostakin fyysisestä vaivasta, jonka on arveltu olleen kihti, hermosärky, epilepsia, hysteria, depressio, silmätauti, reuma, puhevika, iskias, hermosairaus, kuumetauti tai hortonin syndrooma. Tarkka syy ei ole tiedossa.

Paavali kertoo tämän kroonisen vaivan olleen pahan hengen aiheuttama, sillä sitä Saatanan enkeli juuri tarkoittaa. On kuitenkin tärkeä huomata, että demoni toimi täysin Jumalan hallinnassa. Paavalin mukaan Jumala voi sallia pahan hengen kiusaamisen tai estää sen.

Jumalalla oli selvä tarkoitus sille, että hän salli pahan hengen työn Paavalin elämässä. Sen oli määrä pitää Paavali nöyränä niin etteivät hänen saamansa valtavat ilmestykset ylpistäisi häntä. Demonin toiminta opetti Paavalille myös elämän arvojärjestystä: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa” (2. Kor. 12:9). Armo on ihmiselle riittävä asia, vaikkei vapautuisi sairauksista eikä pahojen henkien kiusaamiselta. 

Saatanakin on vain Jumalan kahlekoira (Luther). Se räksyttää, jotta ihminen juoksisi Kristuksen turviin. Se puree vain siinä määrin kuin on tarpeellista ihmisen hengellisen elämän kannalta. On Jumalan vasemman käden työtä, että Hän joskus ohjaa omiaan myös pahojen voimien kautta. Oikealla kädellään Hän sitten armahtaa ja kantaa perille saakka. 

Ks. myös Eksorkismi Raamatussa ja Eksorkismi kirkossa


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos