Kysymys: Voinko luterilaisena osallistua mielestänne tuttavieni lapsen nimiäsiin ja siunaamistilaisuuteen helluntaiseurakunnassa? Eli he korvaavat lapsen kastamisen tällä siunaamisella mikä ei mielestäni ole oikein. Onko väärin osallistua tilaisuuteen mikä on asetettu kasteen tilalle?
Tämä vastaus jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa kirjoitan nimenomaan kasteisiin tai siihen rinnastettavissa oleviin toimituksiin osallistumisesta. Toisessa osassa keskityn enemmän yleisesti ottaen kirkollisiin tai niihin rinnastettavissa oleviin toimituksiin.
Asian teologinen puoli on hyvin selkeä. Jeesus sanoo: kavahtakaa vääriä profeettoja ja Paavali: harhaoppista karttakaa. Nämä varoitukset tarkoittavat ennen kaikkea sitä, että meidän ei tule viettää yhdessä sanan ja sakramenttien jumalanpalvelusta/messua tämmöisten ihmisten kanssa ja näin altistaa itseämme väärälle opille ja käytännölle. Tämä opetus löytyy myös selkeästi Augsburgin tunnustuksen artiklasta VII (kirkollinen yhteys).
Näin osallistuminen mainittuihin nimiäistilaisuuksiin muiden tunnustuskuntien edustajien kanssa pitäisi olla jotain mihin luterilaisina emme suostu. Myös on aivan oikein todeta: koska tämä tilaisuus on asetettu korvaamaan kaste, se on vakava harha. Tämän harhan edistämiseen eivät ainoastaan kuulu ihmiset, jotka sitä julistavat, vaan myös ne, jotka sitä aktiivisesti kuuntelevat ja näin myötävaikuttavat sen leviämiseen.
Lähetyshiippakunnassa siten kehotamme ihmisiä karttamaan väärää opetusta ja käytäntöä.
Se mikä varmasti aiheuttaa useimmilla ihmisillä tässäkin vaikeuden, ovat läheiset ystävyyssuhteet. Näin läsnä on aina pelko, mitä tapahtuu jos sanon ei? Onko sitten välit poikki? Ensinnäkin pitää todeta, että vaikka emme missään nimessä tahdo erottaa ihmisiä toisistaan ja rikkoa ystävyyssuhteita, Raamatun mukaan sellaista saattaa toisinaan sattua ja se on jopa odotettavaa (Matt. 10:34-37).
Toiseksi asiaa voi helpottaa tekemällä eron asian ja ihmisen välillä. Se seikka, että emme pidä tietystä asiasta, ei tarkoita ettemmekö voisi syvästi rakastaa henkilöä joka näitä näkökantoja edustaa. Tässäkin meillä on Jeesuksen esimerkki, joka vihaa syntiä ja kuitenkin syvästi rakastaa syntistä. Yleispätevä neuvo tässä on, että mikäli mahdollista, niin kyseisten henkilöiden kanssa kannattaa keskustella rauhassa asioista ja selvittää ne rauhallisella tavalla.
Täytyy myös muistaa, että monissa tapauksissa oma kieltäytyminen ei ole vain negatiivinen asia, vaan oikein ja rauhallisesti selitettynä se voi olla vahva todiste Jumalan sanan totuudesta.
Lähetyshiippakunnassa usein toistettu lause on: ”oikeat saarnatuolit ja alttarit”. Tässä meillä on ikään kuin maamerkki jonka mukaan voimme suunnistaa kun menemme sunnuntaisin messuun. Tämä on varma ohje puhuessamme messusta, mutta entä kaikki muut tilaisuudet? Miten häät, hautajaiset ja muut juhlat?
Raamattu käskee meitä karttamaan vääriä profeettoja ja tämä käsky on ehdoton. Kuitenkin samaan aikaan voimme ajatella, että tietyt toimitukset eivät varsinaisesti ole jumalanpalvelusta, vaan enemmänkin inhimillisiä tapoja jakaa elämää (Näin esim. hautajaiset, häät tai juhlat). Näissä tapahtumissa voi sitten olla kristillinen tai pakanallinen meno. Näin emme varsinaisesti mene kyseiseen tapahtumaan kuulemaan Jumalan sanaa vaan kunnioittamaan ihmistä joka haudataan, menee naimisiin, tai viettää vaikka syntymäpäiviään. Ohjenuora on silloin, että mikäli tämä tapahtuma ei loukkaa omaa uskoa, on osallistuminen siihen mahdollista. Epävarmojen asioiden suhteen kannattaa kuitenkin aina keskustella pastorin kanssa.
Ks. myös ehtoollisyhteys ja lapsikaste
