Youcat – Katolisen kirkon katekismus nuorille. Katolinen tiedotuskeskus, 2017.
Roomalaiskatolinen kirkko on julkaissut katekismuksestaan lyhennetyn ja helposti ymmärrettävillä selityksillä täydennetyn version nuoria varten. Kirjaa on käännetty jo lukuisille kielille ja muun muassa alkuperäisessä julkaisumaassaan Saksassa siitä on otettu jo 11 lisäpainosta sitten ensimmäisen painoksen vuodelta 2011. Tätä nuorisokatekismusta onkin tituleerattu suosituimmaksi kristilliseksi kirjaksi Raamatun jälkeen. Se onkin poikinut jo kokonaisen kirjasarjan, johon kuuluu myös lasten katekismus ja erilaisia rukouskirjoja saman Youcat-nimikkeen alla. Vaikka kirjan nimi toikin allekirjoittaneelle ensin mieleen kissavideot, eikä sanoja ”Youth Catechism of the Catholic Church”, tartuin siis kirjaan mielenkiinnolla kevyt kesälukeminen mielessäni.
Katekismus on kirjoitettu pedagogiseen klassikkomuotoon, eli kysymyksiksi ja vastauksiksi. Kirja on jaoteltu neljään osaan: ensimmäisessä käsitellään ihmisen luonnollista uskoa ja kolmea uskonkappaletta nikea-konstantinopolin uskontunnustuksen kautta. Toisessa osassa käsitellään pyhiä salaisuuksia; siis sakramentteja ja jumalanpalvelusta. Kolmannessa osassa käsitellään elämää kristittynä ja etiikkaa. Viimeinen osa puolestaan käsittelee rukousta. Jokaiseen kysymykseen on vastattu Roomalaiskatolisen kirkon katekismuksen katkelmalla ja sitä avaavalla selityksellä. Lisäksi aukeamilla on kuvia ja aiheeseen liittyviä sitaatteja hyvin erilaisista lähteistä, aina raamatunkatkelmista ja syvällisistä filosofien oivalluksista nykypäivän self-help-pupulta kuulostaviin ajatuksiin. Vai miltä kuulostaa esimerkiksi John Henry Newmanin ”Älä pelkää sitä, että elämäsi jonakin päivänä päättyy! Huolehdi ennemminkin siitä, että ehdit todella aloittaa sen”? Piirustusten kanssa nämä sitaatit tekivät kirjasta visuaalisesti miellyttävän, mutta välillä silmät harhailivat ihmetellessä, mitä seuraavaksi pitäisi oikein lukea. Myös ulkoasussa oli siis tiettyä kissavideomaisuutta.
Katekismuksen kaksi ensimmäistä osaa avaavat mainion ja helposti lähestyttävän ikkunan roomalaiskatolisiin käsityksiin uskosta ja uskontotuuksista. Jokaisessa kirjan osassa on hyviä puolia, joiden takia kirjaa voisi suositella monenlaisille kristityille. Toisaalta jokaisessa osassa on vastauksia, jotka edustavat roomalaiskatolisen opin ongelmia ja ne esitellään rinnan hyväksyttävien kohdan kanssa ilman, että niitä perustellaan juurikaan. Tästä syystä kirjan suositteleminen tuntuu hankalalta.
Ensimmäisessä osassa käsitellään kirkon yhteyden perinteen totuuksia esimerkiksi Jumalan kolminaisuudesta ja Kristuksen kahdesta luonteesta. Tässä osassa linjataan hyvin kirkkaasti ja selkeästi kristillinen jumalakuva, ihmisen luonnollinen kyvyttömyys tulla tuntemaan Jumalaa ilman ilmoitusta ja otetaan myös kantaa nykyajan hengellisyyden ilmiöihin kristillisyyden näkökulmasta. Näin kyytiä saa esimerkiksi nykyaikana suositummaksi nouseva enkeliusko. Samalla kuitenkin uskontunnustuksen kohtaa neitsyt Mariasta käsitellään pitkään ja linjataan myös esimerkiksi epäluterilainen ja epäraamatullinen oppi Marian tahrattomasta sikiämisestä. Samoin kirkkoa käsitellään roomalaisesta näkökulmasta, jossa Kristuksen kirkko usein samastuu juuri roomalaiskatoliseen kirkkoon.
Toinen osa käsittelee siis sakramentteja ja jumalanpalveluselämää. Luterilaisen on helppo löytää sieltä paljon tuttua ja hyvää esimerkiksi kasteen ja ehtoollisen kohdalla, ja toisaalta ihmetyksen aihetta esimerkiksi vahvistuksen sakramentin kastetta täydentävästä luonteesta. Samoin allekirjoittaneen oli helppo nyökytellä tyytyväisenä liturgisen jumalanpalveluksen ja jumalanpalvelusmusiikin käsittelyn kohdalla, vaikka pian taas siirryttiin roomalaiskatolisiin erityispainotuksiin messu-uhreineen.
Jo näissä kahdessa ensimmäisessä osassa tuleekin esiin kirjan keskeinen ongelma luterilaiselle lukijalle. Koska kirja koostuu lyhyistä vastauksista lyhyisiin kysymyksiin, ei mitään asiaa perustella kovinkaan hyvin. Kristuksen kaksi luontoa ja paavius kuitataan yhtä nopeasti itsestään selvinä Raamatusta ja traditiosta nousevina totuuksina, samoin Kristuksen ylösnousemus ja Marian tahraton sikiäminen. Tästä syystä lukijalta edellytetään tarkkuutta ja tuntemusta, jotta voi erottaa roomalaiskatolisen painotuksen raamatullisesta aineksesta.
Ilahduttavaa kirjassa on kuitenkin kaiken kaikkiaan se, ettei se kärsi nykypäivän kristillisyydelle tyypillisestä vesittymisestä. Esimerkiksi kirjan kolmas, etiikkaa käsittelevä osa, käsittelee monia ajankohtaisia kysymyksiä kirkkaasti ja raamatullisesti. Tässä nuorille suunnattu kirja antaa hyvää tukea nuorille, jotka ihmettelevät muuttuvaa etiikkaa epäkristillisessä ajassamme. Yhtä kirkkaita lausumia esimerkiksi elämän pyhyydestä aborttiin liittyen, avioliiton luonteesta ja seksuaalisuudesta toivoisi enemmänkin kuuluvan Suomessa. Tämäkin ilmentää sitä, että Raamattu otetaan Youcatissa todesta, vaikka sitä monessa kohtaa sotkee epäraamatullinen traditio. Samalla on kuitenkin todettava, että etiikan osiota – ja koko kirjaa – vaivaa pelastusopillinen ongelma, kun kuolemansynnin tehnyt ei voi olla varma pelastuksesta ennen ripittäytymistä ja hyvät teot kuuluvat pelastuksen, eivätkä selkeästi pyhityksen alueelle.
Viimeinen osa käsittelee rukousta. Siinä lukijalle tarjotaan aivan oikein rukouksen malliksi Raamatun monet rukoukset kuten psalmit ja ennen kaikkea Herran rukous. Samoin ansiokkaasti haetaan esikuvia Raamatun pyhistä, kuten Moosekselta. Neitsyt Marialtakin on löydetty hyvä rukouksen malli: ”tapahtukoon minulle niin kuin sanoit” (Luuk. 1:38). Valitettavasti tätä seuraa Terve Maria -rukous, jonka raamatullista ainesta tietenkin täydentää vasta Trenton kirkolliskokouksessa virallistettu loppu, jossa Mariaa rukoillaan Kristuksen sijasta.
Lopulta luterilaiselle kirja on kiinnostava ja kevyt lukukokemus roomalaiskatolisuudesta. Kuitenkin jälkimaku siitä on hyvin ristiriitainen, kuten monia muitakin roomalaiskatolisia julkaisuja lukiessa. Toisaalta on helppo iloita yhteisestä aineksesta luterilaisuuden kanssa sekä halusta ottaa Raamattu todesta historialliskriittisen hajallerepimisen sijasta. Kuitenkin allekirjoittaneen on vaikea päästä yli siitä, kuinka sujuvasti jo uskonpuhdistuksessa selvästi torjutut ja alkukirkolle vieraat opit soljuvat koko kristikunnalle yhteisen aineksen tai sakramenttien seassa. Toisaalta kirja herättää myös hieman kateutta, sillä vastaavanlainen nuorisokatekismus oikealla ja raamatullisella opetuksella ajankohtaisten kysymysten lisäksi uskon kokonaisuudesta olisi hienoa saada luterilaisena.
Kirjaa voi kuitenkin hyvillä mielin suositella sellaiselle kristitylle, joka tuntee Raamatun ja luterilaisuuden riittävän hyvin, jotta osaa erottaa kirjan runsaan roomalaiskatolisen hapatteen oikeasta ja raamatullisesta opista ja etiikasta, jota kirja pitää ansiokkaasti monin paikoin esillä. Itse voisin kuvitella käyttäväni kirjaa, jos haluaisin nopeasti ja selkeästi kuvailla eroja roomalaiskatolisessa ja luterilaisessa teologiassa, ilman että koen tarpeelliseksi tutkia roomalaiskatolisen kirkon varsinaista, laajempaa katekismusta. Kuitenkin raamatullisen kristinopin tiivistelmää kaipaavalle suosittelen ennemmin Lähetyshiippakunnan julkaisemaa katekismusta.
