BEGIN:VCALENDAR
VERSION:2.0
PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN
CALSCALE:GREGORIAN
METHOD:PUBLISH
X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net
X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net
REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H
X-Robots-Tag:noindex
X-PUBLISHED-TTL:PT1H
BEGIN:VTIMEZONE
TZID:Europe/Helsinki
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20240331T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20241027T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20250330T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20251026T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20260329T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20261025T010000
END:STANDARD
END:VTIMEZONE
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20251026
DTEND;VALUE=DATE:20251027
DTSTAMP:20260604T122413
CREATED:20161202T122003Z
LAST-MODIFIED:20251021T121558Z
UID:4237-1761436800-1761523199@www.luterilainen.net
SUMMARY:20. sunnuntai helluntaista
DESCRIPTION:Kenestä voisin ottaa mallia? Erityisesti lapsille on tärkeää löytää elämään hyviä roolimalleja. Myös meille aikuisille on usein helpottavaa löytää sellaisia ihmisiä\, joita voimme pitää esikuvina. Tuollaisten ihmisten kautta voimme innostua rukoilemaan Jumalalta rohkeasti Hänen hyvän tahtonsa toteutumista täällä maan päällä ja meidänkin kauttamme. Samaan aikaan on aina totta\, että kaikki ihmiset ovat syntisiä. Myös Raamattu on täynnä epätäydellisiä ihmiskohtaloita. Paavali kirjoittaa (Room. 3:12) ” kaikki ovat poikenneet pois\, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään\, joka tekee sitä\, mikä hyvä on\, ei yhden yhtäkään.” \nTästä ihmisen raadollisuudesta huolimatta Paavali asettaa päivän Uuden testamentin lukukappaleessa Abrahamin uskon esikuvaksi. Abrahamin usko ei ollut esikuvallista silloin\, kun hän valehteli Saaran olevan hänen siskonsa ja kun hän yritti auttaa Jumalan lupauksen toteuttamisessa hankkimalla lapsen Hagarin kanssa. Näistä hairahduksista huolimatta Abraham ei luopunut uskostaan\, vaan luotti uudestaan Jumalalta saamaansa lupaukseen. Hänen luottamuksensa perustui tietoon Jumalan luonteesta: Jumala on aina luotettava. Näyttivät olosuhteet miltä tahansa. \nMeidän on usein vaikeaa nähdä\, miksi elämässämme tapahtuu tiettyjä asioita. Paavali opettaa meille tärkeän toimintatavan näissä tilanteissa: luetaan Raamatusta\, mitä Jumala on meille luvannut ja luotetaan siihen. Jumala on luvannut antaa syntimme anteeksi ja pelastaa meidät kadotustuomiosta. Hän on luvannut pitää meistä huolta jokaisena elämämme päivänä ja viedä luokseen Taivasten valtakuntaan. \nEvankeliumitekstin tilanne kuvaa halvaantuneen ja Jeesuksen kohtaamista todella kauniisti. Halvaantunut ei voi auttaa itseään\, eikä edes hakeutua omin avuin Jeesuksen luo. Silti Jeesus antaa hänelle kysymättä suurimman lahjan\, eli synnit anteeksi. Jeesus näki sydämen uskon ja se riitti. Tämän lisäksi Jeesus myös paransi hänet. Mikään elämämme murhe ei ole siis Jeesukselle merkityksetön. Hän kuulee kyllä kaikki rukouksemme. Tärkeintä kuitenkin on\, että uskomme Jeesukseen Jumalan Poikana\, joka on kuollut puolestamme ja noussut ylös kuolleista. Tämä usko varjelee meidät vaikeuksien ja ahdistustenkin keskellä. \nTuosta halvaantuneesta emme tiedä paljoakaan\, mutta sen mitä tiedämme\, osoittautuu tästä kohtaamisesta hyvin esimerkilliseksi. Ottakaamme mallia halvaantuneesta\, joka kävelee uskoessaan Kristukseen pelastajanaan. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.1. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 102:13 Psalmi: Ps. 78:1–8 Hallelujasäe: Ps. 118:16\n1. lukukappale:  1. Moos. 15:1–6 2. lukukappale:  Room. 4:16–25 Evankeliumi:  Mark. 2:1–12 \n\n1. lukukappale\n1. Moos. 15:1–6\nNäiden tapausten jälkeen tuli Abramille näyssä tämä Herran sana: “Älä pelkää\, Abram! Minä olen sinun kilpesi; sinun palkkasi on oleva sangen suuri.” Mutta Abram sanoi: “Oi Herra\, Herra\, mitä sinä minulle annat? Minä lähden täältä lapsetonna\, ja omaisuuteni haltijaksi tulee damaskolainen mies\, Elieser.” Ja Abram sanoi vielä: “Sinä et ole antanut minulle jälkeläistä; katso\, talossani syntynyt palvelija on minut perivä”. Mutta katso\, hänelle tuli tämä Herran sana: “Hän ei ole sinua perivä\, vaan joka lähtee sinun omasta ruumiistasi\, hän on sinut perivä”. Ja hän vei hänet ulos ja sanoi: “Katso taivaalle ja lue tähdet\, jos ne taidat lukea”. Ja hän sanoi hänelle: “Niin paljon on sinulla oleva jälkeläisiä”. Ja Abram uskoi Herraan\, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi. \n  \n2. lukukappale\nRoom. 4:16–25\nSentähden se on uskosta\, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle\, ei ainoastaan sille\, joka pitäytyy lakiin\, vaan myös sille\, jolla on Aabrahamin usko\, hänen\, joka on meidän kaikkien isä – niinkuin kirjoitettu on: “Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut” – sen Jumalan edessä\, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat\, ikäänkuin ne olisivat. Ja Aabraham toivoi\, vaikka ei toivoa ollut\, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi\, tämän sanan mukaan: “Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva”\, eikä hän heikontunut uskossansa\, vaikka näki\, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut – sillä hän oli jo noin satavuotias – ja että Saaran kohtu oli kuolettunut; mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt\, vaan vahvistui uskossa\, antaen kunnian Jumalalle\, ja oli täysin varma siitä\, että minkä Jumala on luvannut\, sen hän voi myös täyttää. Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.\nMutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu\, että se hänelle luettiin\, vaan myös meidän tähtemme\, joille se on luettava\, kun uskomme häneen\, joka kuolleista herätti Jeesuksen\, meidän Herramme\, joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden. \n  \nEvankeliumi\nMark. 2:1–12\nJa muutamien päivien perästä hän taas meni Kapernaumiin; ja kun kuultiin hänen olevan kotona\, kokoontui paljon väkeä\, niin etteivät he enää mahtuneet oven edustallekaan. Ja hän puhui heille sanaa. Ja he tulivat tuoden hänen tykönsä halvattua\, jota kantamassa oli neljä miestä. Ja kun he väentungokselta eivät päässeet häntä tuomaan hänen tykönsä\, purkivat he katon siltä kohdalta\, missä hän oli\, ja kaivettuaan aukon laskivat alas vuoteen\, jossa halvattu makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa\, sanoi hän halvatulle: “Poikani\, sinun syntisi annetaan anteeksi”.\nMutta siellä istui muutamia kirjanoppineita\, ja he ajattelivat sydämessään: “Kuinka tämä näin puhuu? Hän pilkkaa Jumalaa. Kuka voi antaa syntejä anteeksi paitsi Jumala yksin?” Ja heti Jeesus tunsi hengessänsä\, että he mielessään niin ajattelivat\, ja sanoi heille: “Miksi ajattelette sellaista sydämessänne? Kumpi on helpompaa\, sanoako halvatulle: ‘Sinun syntisi annetaan anteeksi’\, vai sanoa: ‘Nouse\, ota vuoteesi ja käy’? Mutta tietääksenne\, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi\, niin” – hän sanoi halvatulle – “minä sanon sinulle: nouse\, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin hän nousi\, otti kohta vuoteensa ja meni ulos kaikkien nähden\, niin että kaikki hämmästyivät ja ylistivät Jumalaa sanoen: “Tämänkaltaista emme ole ikinä nähneet”. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Kuule laupiaasti rukouksemme. Anna myös armollisesti meille\, joille sinä annat mielen ja halun rukoilla\, kaikki\, mitä me sinulta pyydämme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala! Me kiitämme sinua siitä\, että tahdot auttaa kurjia ja kuulla heidän rukouksensa. Katso armollisesti meidänkin puoleemme ja auta meitä hädässämme ja kurjuudessamme. Anna meille armosi\, niin että kiittäisimme sinua nöyrästi siitä\, mitä meille annat ja mitä meiltä otat\, ja ylistäisimme aina sinun pyhää nimeäsi. Opeta meitä käyttämään lahjasi oikein\, sinun kunniaksesi\, ja vaeltamaan aina vakaasti sinua peläten. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 102:13\nSinä\, Herra\, hallitset ian|kaikkisesti\, *\nsinun muistosi pysyy pol|vesta polveen. \nPsalmi:\nPs. 78:1–8\nKuuntele\, kansani\, minun |opetustani\, *\nkallistakaa korvanne minun |suuni sanoille. \nMinä avaan |suuni mietelmiin\, *\ntuon ilmi muinaisaikojen |arvoituksia. \nMitä olemme kuulleet\, minkä olemme |saaneet tietää *\nja mitä isämme ovat |meille kertoneet\, \nsitä me emme heidän lapsil|tansa salaa\, *\nvaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista\, hänen voimastansa ja ihmeistänsä\, jotka |hän on tehnyt. \nHän asetti todis|tuksen Jaakobiin\,*\nhän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne |lapsillensa\, \nettä jälkipolvi saisi ne tietää\, saisivat tietää vastedes |syntyvät lapset\, *\nja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä |lapsillensa. \nNiin nämä panisivat uskal|luksensa Jumalaan *\neivätkä unhottaisi Jumalan tekoja\, vaan ottaisivat hänen käskyis|tänsä vaarin. \nJa niin ei heistä tulisi\, niinkuin heidän isistänsä\, kapinoitseva ja niskoit|televa polvi\, *\nsukupolvi\, jonka sydän ei pysynyt lujana ja jonka henki ei pysynyt uskollisena |Jumalalle. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/20-sunnuntai-helluntaista-vsk1/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 1,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/10/Kirkkovuosi_1-vuosikerta_20_su-Helluntaista.jpg
END:VEVENT
END:VCALENDAR