BEGIN:VCALENDAR
VERSION:2.0
PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN
CALSCALE:GREGORIAN
METHOD:PUBLISH
X-WR-CALNAME:Luterilainen.net
X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net
X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net
REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H
X-Robots-Tag:noindex
X-PUBLISHED-TTL:PT1H
BEGIN:VTIMEZONE
TZID:Europe/Helsinki
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20250330T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20251026T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20260329T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20261025T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20270328T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20271031T010000
END:STANDARD
END:VTIMEZONE
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260404
DTEND;VALUE=DATE:20260405
DTSTAMP:20260604T061006
CREATED:20191112T140523Z
LAST-MODIFIED:20260326T214733Z
UID:7791-1775260800-1775347199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pääsiäisyö
DESCRIPTION:Pääsiäisyön messussa luetaan pelastushistorian tapahtumia luomisesta (1. Moos. 1:1–5\, 26– 2:1) vedenpaisumukseen (1. Moos. 8:1–22) ja vanhan liiton pääsiäiseen (2. Moos. 14:8\, 10–16\, 21–22). Tekstit muistuttavat Jumalan hyvyydestä niin luomisessa kuin lankeemuksessakin. Jumala loi maailman hyväksi ja siunasi ihmistä runsailla luomakuntansa lahjoilla\, mutta Jumala ei hylännyt maailmaa edes ihmisen langettua kapinaan Jumalan sanaa vastaan. Hän valmisti pelastuksen vedessä ja veressä\, hukuttavan tulvan päällä kelluneessa arkissa ja kuoleman enkelin ovelta pois käännyttäneessä pääsiäislampaan veressä. \nSamalla tavalla pääsiäisyön messun epistolatekstit (Room. 6:3–11 tai Kol. 3:1–4) saarnaavat pelastusta vedessä ja veressä. Herramme ylösnousemuksen suurista suurin evankeliumi tulee meille konkreettisesti\, käsin kosketeltavasti. Ikuinen elämä ja lupaus ruumiin ylösnousemuksesta annetaan meille edelleen vedessä ja veressä\, niin kuin Jumalan sana lupaa. \nRoomalaiskirjeen epistolassa puhutaan Kristuksen kuolemasta synnille ja elämästä Jumalalle\, johon meidät on pyhän kasteen sakramentissa haudattu ja ylös nostettu. Paavali puhuu myös Kristuksen kanssa yhteen kasvamisesta eli oksastamisesta ja ristiinnaulitsemisesta. Tätä kaikkea kaste on: Kristuksen ristinkuolemaan lujasti kiinnittymistä ja hänen ylösnousemukseensa yhdistymistä. Läpi tämän elämän meissä kiinni riippuvan synninkin keskellä tämä kastetun kuolema ja uusi elämä Kristuksessa kutsuu meitä ajattelemaan oikein itsestämme (Room. 6:11): meitä määrittää ennen kaikkea tämä kasteen evankeliumin todellisuus eikä synti; me olemme Kristukseen kastettuina synnille kuolleita ja Jumalalle eläviä! Me saamme palvella Jumalaa ja hänen vanhurskauttaan Kristuksen evankeliumin rauhassa. Meidän ei tule enää myöskään ruumiin teoillamme palvella syntiä ja edistää persoonallisen pahan valtakunnan asiaa. Meidät on ostettu Jumalan orjiksi\, palvelijoiksi\, ja adoptoitu hänen lapsikseen Kristuksessa. \nKolossalaiskirjeen epistolassa Paavali keskittyy ylösnousemuksen todellisuuteen. Hetkeä aiemmin hän on opettanut kasteesta (Kol. 2:11–15). Jälleen sillä on väliä\, mitä ja miten me kastetut ajattelemme. Kristuksen kanssa kasteen haudasta nostettuina meidän tulee etsiä ja ajatella taivaallisia eikä maallisia\, vaikka elämmekin yhä tässä maailmassa Jumalaa ja lähimmäistä palvellen. Kastettuina olemme yhtäältä jo nousseet Kristuksen kanssa kasteessa uuteen elämään\, mutta toisaalta odotamme yhä ruumiimme ylösnousemusta ja uuden\, synnistä puhdistetun maailman luomista. Siihen asti meidän elämämme on ”kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa”. Yhtäältä ”kätkettynä” tarkoittaa\, ettei se vielä näy. Itse me näemmekin usein vain oman syntimme\, emme niinkään vanhurskauttamme. Toisaalta ”kätkettynä” tarkoittaa\, että meidän ikuinen elämämme on Jumalalla tallessa kuin aarre\, jonka hän on kätkenyt maahan\, kunnes Kristus\, ”meidän elämämme”\, sen ylösnousemuksen päivänä esiin nostaa. \nPääsiäisyön evankeliumissa (Mark. 16:1–8) Maria Magdaleena\, Maria\, Jaakobin äiti\, ja Salome menevät sapatinjälkeisenä aamuna Jeesuksen haudalle tuodakseen sinne hyvänhajuisia yrttejä ja mennäkseen voitelemaan hänen ruumistaan. Yömessussa palavien kynttilöiden\, tuohusten ja mahdollisesti suitsukkeen tuoksu muistuttaa meitä tästä. Naiset näkevät kuitenkin haudan kiven vieritettynä\, astuvat sisään ja kohtaavat nuorukaisen\, enkelin\, joka ilmoittaa heille pääsiäisen ilosanoman. Mielenkiintoisena yksityiskohtana taivaallinen mies mainitsee erikseen Pietarin\, jolle evankeliumin viesti tulee viedä. Pietari\, joka oli Herransa kieltänyt\, mutta katui eikä luopunut uskosta\, sai nyt kuulla evankeliumin lohdutuksen! Markuksen evankeliumin lukukappale päättyy kuitenkin pelon tunteeseen. Kristuksen seuraajat eivät enkelinkään ilmestyksestä huolimatta vielä täysin ymmärtäneet. Vasta Ylösnousseen kohtaaminen avasi heidän silmänsä näkemään ja sydämensä uskomaan. Vasta Pyhän Hengen lahja helluntaina sai apostolit julistamaan evankeliumia maailmalle. Pääsiäisyön messussa Pyhä Henki muistuttaa meitä Jumalan sanan ja sakramenttien kautta\, että meilläkin on pelastus ja elämä Kristuksessa. Tätä julistavat kaikki pääsiäisyön lukukappaleet. Kasteen armoliittoon palaamme konkreettisesti uudistamalla kastelupaukset\, ja alttarin sakramentissa saamme syödä Pääsiäislampaan elämäksemme. \n\nKynttilöitä:  6 Liturginen väri:  valkoinen.2. vuosikerta\nPsalmi Antifoni: Ilm. 1:18 Psalmi: Ps. 30:2–6 Hallelujasäe: 2. Moos. 15:2 Vanhan testamentin lukukappaleet: 1. Moos. 1:1–5 26–28 (29–30) 31 – 2:1 1. Moos. 8:1–12 (18–22) 2. Moos. 14:8 10–16 21–22 Jes. 55:1–7 Hes. 36:24–28 Uuden testamentin lukukappale: Room. 6:3–11 tai Kol. 3:1–4 Evankeliumi:  Mark. 16:1–8 \n\nVanhan testamentin lukukappaleet\n1. Moos. 1:1–5\, 26–28 (29–30) 31 – 2:1\nAlussa loi Jumala taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä\, ja pimeys oli syvyyden päällä\, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: ”Tulkoon valkeus”. Ja valkeus tuli. Ja Jumala näki\, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä. Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi\, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo\, ja tuli aamu\, ensimmäinen päivä. Ja Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme\, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat\, jotka maassa matelevat”. Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa\, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät\, ja Jumala sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet”. (Ja Jumala sanoi: ”Katso\, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot\, joita kasvaa kaikkialla maan päällä\, ja kaikki puut\, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi. Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille\, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki\, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi”. Ja tapahtui niin.) Ja Jumala katsoi kaikkea\, mitä hän tehnyt oli\, ja katso\, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo\, ja tuli aamu\, kuudes päivä. Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. \n  \n1. Moos. 8:1–12 (18–22)\nSilloin Jumala muisti Nooaa ja kaikkia metsäeläimiä ja kaikkia karjaeläimiä\, jotka olivat hänen kanssansa arkissa. Ja Jumala nosti tuulen puhaltamaan yli maan\, niin että vesi laskeutui. Ja syvyyden lähteet ja taivaan akkunat sulkeutuivat\, ja sade taivaasta taukosi. Ja vesi väistyi väistymistään maan päältä; sadan viidenkymmenen päivän kuluttua alkoi vesi vähentyä. Niin arkki pysähtyi seitsemäntenä kuukautena\, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä\, Araratin vuorille. Ja vesi väheni vähenemistään aina kymmenenteen kuukauteen asti. Kymmenentenä kuukautena\, kuukauden ensimmäisenä päivänä\, tulivat vuorten huiput näkyviin. Neljänkymmenen päivän kuluttua Nooa avasi arkin ikkunan\, jonka hän oli tehnyt\, ja laski kaarneen lentoon\, ja se lenteli edestakaisin\, kunnes vesi maan päältä kuivui. Sitten hän laski luotansa kyyhkysen nähdäksensä\, oliko vesi vähentynyt maan pinnalta. Mutta kyyhkynen ei löytänyt paikkaa\, missä lepuuttaa jalkaansa\, vaan palasi hänen luoksensa arkkiin\, sillä koko maa oli vielä veden peitossa; niin hän ojensi kätensä ja otti sen luoksensa arkkiin. Ja hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski taas kyyhkysen arkista. Ja kyyhkynen tuli hänen luoksensa ehtoopuolella\, ja katso\, sen suussa oli tuore öljypuun lehti. Niin Nooa ymmärsi\, että vesi oli vähentynyt maan päältä. Mutta hän odotti vielä toiset seitsemän päivää ja laski kyyhkysen lentoon\, eikä se enää palannut hänen luoksensa.\n(Ja Nooa ja hänen poikansa\, vaimonsa ja miniänsä hänen kanssaan lähtivät ulos\, niin myös kaikki metsäeläimet\, kaikki matelijat ja kaikki linnut\, kaikki\, mikä liikkuu maan päällä\, lähtivät arkista suvuittain. Ja Nooa rakensi alttarin Herralle ja otti kaikkia puhtaita karjaeläimiä ja kaikkia puhtaita lintuja ja uhrasi polttouhreja alttarilla. Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: ”En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea\, mikä elää\, niinkuin nyt olen tehnyt. Niin kauan kuin maa pysyy\, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen\, ei vilu eikä helle\, ei kesä eikä talvi\, ei päivä eikä yö.”) \n  \n2. Moos. 14:8\, 10–16\, 21–22\nSillä Herra paadutti faraon\, Egyptin kuninkaan\, sydämen\, niin että hän lähti ajamaan takaa israelilaisia\, vaikka israelilaiset olivat lähteneet matkaan voimallisen käden suojassa.\nJa kun farao oli lähellä\, nostivat israelilaiset silmänsä ja näkivät\, että egyptiläiset olivat tulossa heidän jäljessänsä. Silloin israelilaiset peljästyivät kovin ja huusivat Herraa. Ja he sanoivat Moosekselle: ”Eikö Egyptissä ollut hautoja\, kun toit meidät tänne erämaahan kuolemaan? Mitä teit meille\, kun johdatit meidät pois Egyptistä! Emmekö sanoneet tätä sinulle Egyptissä? Sanoimmehan: Anna meidän olla rauhassa\, että palvelisimme egyptiläisiä. Sillä parempi olisi ollut palvella egyptiläisiä kuin kuolla erämaahan.” Mooses vastasi kansalle: ”Älkää peljätkö; pysykää paikoillanne\, niin te näette\, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista\, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä\, ette koskaan enää tule näkemään. Herra sotii teidän puolestanne\, ja te olkaa hiljaa.” Ja Herra sanoi Moosekselle: ”Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille\, että he lähtevät liikkeelle. Mutta sinä nosta sauvasi ja ojenna kätesi meren yli ja halkaise se\, niin että israelilaiset voivat käydä meren poikki kuivaa myöten. Ja Mooses ojensi kätensä meren yli. Niin Herra saattoi vahvalla itätuulella\, joka puhalsi koko yön\, meren väistymään ja muutti meren kuivaksi maaksi; ja vesi jakautui kahtia. Ja israelilaiset kulkivat meren poikki kuivaa myöten\, ja vesi oli heillä muurina sekä oikealla että vasemmalla puolella. \n  \nJes. 55:1–7\nKuulkaa\, kaikki janoavaiset\, tulkaa veden ääreen. Tekin\, joilla ei ole rahaa\, tulkaa\, ostakaa ja syökää; tulkaa\, ostakaa ilman rahatta\, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. Miksi annatte rahan siitä\, mikä ei ole leipää\, ja työnne ansion siitä\, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua\, niin saatte syödä hyvää\, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä. Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa\, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton\, annan lujat Daavidin armot. Katso\, hänet minä asetin kansoille todistajaksi\, kansojen ruhtinaaksi ja käskijäksi. Katso\, sinä olet kutsuva pakanoita\, joita sinä et tunne\, ja pakanat\, jotka eivät sinua tunne\, rientävät sinun tykösi Herran\, sinun Jumalasi\, tähden\, Israelin Pyhän tähden\, sillä hän kirkastaa sinut. Etsikää Herraa silloin\, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi\, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö\, niin hän armahtaa häntä\, ja meidän Jumalamme tykö\, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta. \n  \nHes. 36:24–28\nMinä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä\, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen\, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen\, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan\, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne. Niin te saatte asua maassa\, jonka minä annoin teidän isillenne; ja te olette minun kansani\, ja minä olen teidän Jumalanne. \n  \nUuden testamentin lukukappaleet\nRoom. 6:3–11\nVai ettekö tiedä\, että me kaikki\, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen\, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan\, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta\, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa\, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa\, kun tiedämme sen\, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu\, että synnin ruumis kukistettaisiin\, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut\, se on vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa\, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan\, tietäen\, että Kristus\, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin\, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse. Sillä minkä hän kuoli\, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää\, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina\, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. \n  \nTai:\nKol. 3:1–4\nJos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa\, niin etsikää sitä\, mikä on ylhäällä\, jossa Kristus on\, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen\, mikä ylhäällä on\, älköön siihen\, mikä on maan päällä. Sillä te olette kuolleet\, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus\, meidän elämämme\, ilmestyy\, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa. \n  \nEvankeliumi\nMark. 16:1–8\nJa kun sapatti oli ohi\, ostivat Maria Magdaleena ja Maria\, Jaakobin äiti\, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain\, auringon noustessa. Ja he sanoivat toisilleen: ”Kuka meille vierittää kiven hautakammion ovelta?” Ja katsahtaessaan ylös he näkivät kiven poisvieritetyksi; se oli näet hyvin suuri. Ja mentyään hautakammion sisään he näkivät nuorukaisen istuvan oikealla puolella\, puettuna pitkään\, valkeaan vaatteeseen; ja he peljästyivät suuresti. Mutta hän sanoi heille: ”Älkää peljästykö; te etsitte Jeesusta\, Nasaretilaista\, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut ylös; ei hän ole täällä. Katso\, tässä on paikka\, johon he hänet panivat. Mutta menkää ja sanokaa hänen opetuslapsillensa ja Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä\, niinkuin hän teille sanoi’.” Niin he tulivat ulos ja pakenivat haudalta\, sillä heidät oli vallannut vavistus ja hämmästys\, eivätkä sanoneet kenellekään mitään\, sillä he pelkäsivät. \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, Kaikkivaltias\, joka loit ihmisen sangen ihmeellisesti ja lunastit hänet vielä ihmeellisemmin! Anna meille voima ja tahto seistä vastustamassa kaikkea syntiä\, niin että kerran pääsisimme iankaikkiseen iloon. Sinun rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta\, joka elää ja hallitsee yhdessä sinun ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa aina ja ikuisesti. \n2. Kaikkivaltias Jumala ja Isä! Sinä valaiset tämän yön ylösnousseen Vapahtajan kirkkaudella. Täytä meidät valollasi ja ylösnousemuksen voimalla Kristuksessa\, jonka hengelliseen ruumiiseen olet meidät pyhässä kasteessa liittänyt. Uudista elämämme\, ruumiimme ja sielumme\, että koko sydämestämme ja uskon kuuliaisuudessa palvelisimme sinua. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa aina ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nIlm. 1:18\nJa minä olin |kuollut\, *\nja katso\, minä elän aina ja ian|kaikkisesti. \n  \nPsalmi:\nPs. 30:2–6\nMinä ylistän sinua\, Herra\, sillä sinä pelastit |minut *\netkä sallinut viholliseni |iloita minusta. \nHerra\, minun Jumalani\, sinua minä |huusin\, *\nja sinä |paransit minut. \nHerra\, sinä nostit minun sieluni tuone|lasta\, *\nsinä herätit minut henkiin hautaan vaipu|vien joukosta. \nVeisatkaa kiitosta Herralle\, te hänen |hurskaansa\, *\nylistäkää hänen pyhää |nimeänsä. \nSillä silmänräpäyksen kestää hänen |vihansa\, *\neliniän |hänen armonsa; \nehtoolla on itku |vieraana\, *\nmutta |aamulla ilo. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/paasiaisyo-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Toinen-Paasiaispaiva.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20260404
DTEND;VALUE=DATE:20260405
DTSTAMP:20260604T061006
CREATED:20191112T140523Z
LAST-MODIFIED:20260326T214950Z
UID:7790-1775260800-1775347199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Hiljainen lauantai
DESCRIPTION:Hiljainen lauantai on kirkkovuoden toinen musta päivä. Usein puhutaan pitkäperjantain\, mutta vähemmän hiljaisen lauantain mustasta väristä. Vaikka nykyihminen kaipaa hiljaisuutta\, tunnemme myös pahaa enteilevän hiljaisuuden. \nPitkäperjantaina laskeutui kuolemanhiljaisuus. Vellova Jerusalem hiljeni sapatinviettoon. Opetuslapset kävivät läpi kaiken päättymistä ja kaiken menettämistä. Kivi Jeesuksen haudalla oli kylmä ja mykkä. \nHiljainen lauantai on saranakohta kärsimystä ilmentävän pitkäperjantain ja Kristuksen riemullista ylösnousemusta juhlistavan pääsiäisen välissä. Se punnitsee toivomme. Aina ihminen ei tiedä\, mitä hän toivoo ja kaipaa. Elämässä voi ajaa eteenpäin kaipuu\, josta ei saa otetta. Yksi pitää vauhtia ja asettaa tavoitteita. Toinen janoaa elämää ja kokemuksia. \nHiljaisen lauantain teksteihin on poimittu helmi Jobin kirjasta. Kaiken menettänyt\, kuolemanhiljaisuuden laidalle saapunut mies tunnustaa toivonsa perustan: ”Mutta minä tiedän Lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalani. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.”(Job.19:25–27) \nViimeinen lause ilmaistaan uudemmassa raamatunkäännöksessa (KR92): ”Tämä minun sydämeni kaipaa.”\nMykkä ja kylmä hautakivi ei vartioikaan utuista epäselvyyttä. Arvailuja sielunvaelluksesta. Oletuksia tämän elämän mustavalkoversiosta. Uskomuksia enkeleistä. \nHiljaisen lauantain mykkä ja kylmä hautakivi vartioi ”aarretta pimeän peitosta” (Jes.45:3). Sillä Kristus ei jäänyt tuonelaan. Hän voitti. Ylösnousemuksellaan hän sinetöi hautamme leposijaksi\, jota vartioi kristillinen toivo. Ruumis kyllä maatuu\, mutta uskon kautta Kristukseen realisoituu se\, mikä pyhässä kasteessa lahjoitetaan: ”Teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” (Kol.3:3) \nJobin sisuskalut ”hiukentelivat” taivaallisen kirkkauden odotuksessa. Tämän elämän kärsimykset olivat tehneet tehtävänsä. Katse kääntyi tulevaan. –Lunastajani veisi minut Jumalan tykö! Saisin nähdä hänet\, joka omin käsin pyyhkii silmistäni kyyneleet. Ja tämä elämä\, kärsimyksineen ja kipeine kysymyksineen\, oli taakse jäänyttä. \nSellaista on kristillinen toivo. \n\nKynttilöitä:  0 Liturginen väri:  musta.2. vuosikerta \n1. lukukappale:  Job 19:25–27 2. lukukappale:  1. Piet. 3:18–22 Evankeliumi:  Matt. 27:62–66 \n\n1. lukukappale\nJob. 19:25–27\nMutta minä tiedän lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalan. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 3:18–22\nSillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden\, vanhurskas vääräin puolesta\, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän\, joka tosin kuoletettiin lihassa\, mutta tehtiin eläväksi hengessä\, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille\, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset\, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä\, silloin kun valmistettiin arkkia\, jossa vain muutamat\, se on kahdeksan sielua\, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa\, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista\, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta\, hänen\, joka on mennyt taivaaseen ja on Jumalan oikealla puolella; ja hänen allensa ovat enkelit ja vallat ja voimat alistetut. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 27:62–66\nSeuraavana päivänä\, joka oli valmistuspäivän jälkeinen\, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo ja sanoivat: ”Herra\, me muistamme sen villitsijän vielä eläessään sanoneen: ’Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös’. Käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään asti\, etteivät hänen opetuslapsensa tulisi ja varastaisi häntä ja sanoisi kansalle: ’Hän nousi kuolleista’\, ja niin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen.” Niin Pilatus sanoi heille: ”Tuossa on vartijaväkeä\, menkää\, vartioikaa niin hyvin kuin taidatte”. Niin he menivät ja turvasivat haudan lukitsemalla kiven sinetillä ja asettamalla vartijat. \n  \nRukous\nMutta minä tiedän lunastajani elävän\, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti\, saan minä nähdä Jumalan. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/hiljainen-lauantai-vsk2/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 2,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2025/04/Kirkkovuosi_Hiljainen-viikko_la.jpg
END:VEVENT
END:VCALENDAR