BEGIN:VCALENDAR
VERSION:2.0
PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN
CALSCALE:GREGORIAN
METHOD:PUBLISH
X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net
X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net
REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H
X-Robots-Tag:noindex
X-PUBLISHED-TTL:PT1H
BEGIN:VTIMEZONE
TZID:Europe/Helsinki
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20220327T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20221030T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20230326T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20231029T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20240331T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20241027T010000
END:STANDARD
END:VTIMEZONE
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20231203
DTEND;VALUE=DATE:20231204
DTSTAMP:20260605T195949
CREATED:20161202T121840Z
LAST-MODIFIED:20220729T121830Z
UID:4092-1701561600-1701647999@www.luterilainen.net
SUMMARY:1. adventtisunnuntai
DESCRIPTION:Ensimmäisen adventtisunnuntain pääsanoma on lyhyesti sanottuna Jeesuksen tuleminen. Joulua edeltävänä adventtiaikana tämä odotus on saanut joulun odotuksen muodon. Tämä on sinänsä ihan oikein\, kun odotamme Herramme ihmiseksisyntymisen juhlaa. Toisaalta joulun odotus voi olla jotain ihan muuta kuin Jeesuksen odottamista. Todennäköistä on\, että moni kristittykään ei varsinaisesti uhraa ajatustaan Jeesuksen tulon odottamiselle kuin ajoittain. \nRaamatusta voimme helposti lukea\, kuinka Herra Jeesus on luvannut tulla toisen eli viimeisen kerran maan päälle. Tuolloin saapuessaan Hän tulee tuomitsemaan kaikki kansat\, sekä elävät että kuolleet. Varsinaisesti kristityt odottavat tätä päivää\, kun puhutaan Herran tulemisesta. Tuo tuomiopäivä\, joka oli viime sunnuntain aiheena\, on kristityille vapautuksen päivä\, ikuisen ilon alkamisen päivä. \nHerra Jeesus tulee kuitenkin luoksemme joka päivä\, joka hetki. Miten niin\, saatat kysyä. Ensinnäkin Hän tulee sanassaan ja sen saarnassa. Aina kun kuulet Raamattua luettavan\, luet itse\, kuuntelet Jumalan sanan mukaista saarnaa\, rukoilet Raamatun sanoja\, laulat tai kuuntelet virsiä ja hengellisiä lauluja jne. Jeesus tulee sanassaan luoksesi. Hän puhuu sinulle. Ja sinä saat puhua Hänelle rukouksessa. \nHerra Jeesus tulee myös synneistäpäästön sanoissa. Jokaisen jumalanpalveluksen ripissä Hän itse puhuu sinulle paimenviran kautta: ”Päästän sinut kaikista sinun synneistäsi!” Saat uskoa\, että se on varmasti totta. Erityisesti tässä yhteydessä on hyvä korostaa yksityisripin lahjaa\, jossa Jumala haluaa vakuuttaa sinua hyvin henkilökohtaisella tavalla syntiesi anteeksiantamuksesta. \nHerra on tullut jo kasteessasi sinulle ja sinun elämääsi. Joka päivä saat elää tästä armosta; minut on kastettu\, minut on pelastettu! Jeesus tuli luokseni\, kun minä en osannut (enkä osaa vieläkään) tulla Hänen luokseen. Jatkuvasti Herra haluaa tulla luoksesi ja muistuttaa sinua tästä lahjasta. \nPyhällä ehtoollisellaan Kristus tulee sinulle ja sinuun. Hän antaa ruumiinsa ja verensä sinulle syötäväksi ja juotavaksi. Pelastus koskee kokoa ihmistä; se ei ole vain sielun pelastusta\, vaan myös ruumiin. Saat syödä ja juoda ruumiillisesti Jeesuksen. Samalla kyse on kaikkein hengellisimmästä Jeesuksen tulemisesta omiensa luokse. (Sama ruumiillisuus liittyy myös kasteeseen; koskettaahan vesi ruumistamme.) \nErityisesti päivän Uuden testamentin teksti puhuu Jeesuksen tulemisesta luoksemme. Hän kolkuttaa oveen. Ovi on seurakunnan ovi; ei sinun sydämesi ovi\, sillä Jeesuksen lähettämä kirje on seurakunnan paimenelle ja seurakunnalle lähetetty. Seurakunnan paimenen kuuluu avata ovi; sanan ja sakramentin kautta Kristus tulee seurakuntansa keskelle. Hän syö ja juo meidän kanssamme. \nJeesus on tullut luoksemme. Hän tulee tänään luoksemme. Ja Hän tulee vielä kerran kaikkien nähtävällä tavalla. Aamen! Tule\, Herra Jeesus! \n\nKynttilöitä:  6 Liturginen väri:  valkoinen maanantaista lauantaihin violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Sak. 9:9 Psalmi: Ps. 24:7–10 Hallelujasäe: Ps. 85:8\n1. lukukappale:  Jes. 49:8–10 2. lukukappale:  Ilm. 3:20–22 Evankeliumi:  Luuk. 19:28–40 \n\n1. lukukappale \nJes. 49:8–10\nNäin sanoo Herra: Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut; minä olen valmistanut sinut ja pannut sinut kansoille liitoksi\, kohottamaan ennalleen maan\, jakamaan hävitetyt perintöosat\, sanomaan vangituille: ”Käykää ulos!” ja pimeässä oleville: ”Tulkaa esiin!” Teiden varsilta he löytävät laitumen\, kaikki kalliokukkulat ovat heillä laidunpaikkoina. Ei heidän tule nälkä eikä jano\, ei hietikon helle eikä aurinko satu heihin\, sillä heidän armahtajansa johdattaa heitä ja vie heidät vesilähteille. \n  \n2. lukukappale \nIlm. 3:20–22\nKatso\, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven\, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan\, ja hän minun kanssani. Joka voittaa\, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani\, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa. Jolla on korva\, se kuulkoon\, mitä Henki seurakunnille sanoo.'” \n  \nEvankeliumi \nLuuk. 19:28–40\nJa tämän sanottuaan hän kulki edellä vaeltaen ylös Jerusalemiin. Ja tapahtui\, kun hän tuli lähelle Beetfagea ja Betaniaa\, sille vuorelle\, jota kutsutaan Öljymäeksi\, että hän lähetti kaksi opetuslastaan sanoen: ”Menkää edessä olevaan kylään\, niin sinne tullessanne te löydätte sidottuna varsan\, jonka selässä ei vielä yksikään ihminen ole istunut; päästäkää se ja tuokaa tänne. Ja jos joku kysyy teiltä: ’Miksi te sen päästätte?’ niin sanokaa näin: ’Herra tarvitsee sitä’.” Ja lähetetyt menivät ja havaitsivat niin olevan\, kuin hän oli heille sanonut. Ja heidän päästäessään varsaa sen omistajat sanoivat heille: ”Miksi te päästätte varsan?” Niin he sanoivat: ”Herra tarvitsee sitä”. Ja he veivät sen Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa varsan selkään ja istuttivat Jeesuksen niiden päälle. Ja hänen kulkiessaan kansa levitti vaatteensa tielle. Ja kun hän jo oli lähellä\, laskeutuen Öljymäen rinnettä\, rupesi koko opetuslasten joukko iloiten kiittämään Jumalaa suurella äänellä kaikista voimallisista teoista\, jotka he olivat nähneet\, sanoen: ”Siunattu olkoon hän\, joka tulee\, Kuningas Herran nimessä; rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!” Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: ”Opettaja\, nuhtele opetuslapsiasi”. Mutta hän vastasi ja sanoi: ”Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti\, niin kivet huutaisivat”. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jeesus! Herätä voimasi ja tule\, että me sinun varjeluksessasi pelastuisimme syntien uhkaavista vaaroista. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen.\n2. Jeesus Kristus\, Herramme ja Vapahtajamme! Niin kuin kerran saavuit aasilla ratsastaen Jerusalemiin\, Kuninkaan kaupunkiin\, niin tule nytkin armossasi meidän keskellemme. Näytä rakkautesi voima ja vapauta meidät pahan vallasta\, sinä\, joka yhdessä Isän ja Pyhän Hengen kanssa olet yksi Jumala ja elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nSak. 9:9\nIloitse suuresti\, tytär Siion\, riemuitse\, tytär Jerusalem\,  sillä sinun kuninkaasi tulee |sinulle!*\nVanhurskas ja auttaja hän on\, on nöyrä ja ratsastaa aasilla\,  aasin|tamman varsalla. \nPsalmi:\nPs. 24:7–10\nNostakaa päänne\, te |portit\,*\nnostakaa päänne\, te ikuiset ovet\, kunnian kuninkaan |käydä sisälle! \nKuka on se kunnian |kuningas?*\nHän on Herra\, väkevä ja voimallinen\, Herra\, voimal|linen sodassa. \nNostakaa päänne\, te |portit\,*\nnostakaa päänne\, te ikuiset ovet\, kunnian kuninkaan |käydä sisälle! \nKuka on se kunnian |kuningas?*\nHän on Herra Sebaot\, hän on |kunnian kuningas. \nKunnia Isälle ja |Pojalle*\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\,*\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-adventtisunnuntai-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_1_Adventti.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20231204
DTEND;VALUE=DATE:20231205
DTSTAMP:20260605T195949
CREATED:20201009T092659Z
LAST-MODIFIED:20220729T121854Z
UID:9833-1701648000-1701734399@www.luterilainen.net
SUMMARY:1. Adventtisunnuntain jälkeinen viikko
DESCRIPTION:Ensimmäistä adventtisunnuntaita seuraa paastonaika. Kirkkotekstiilien väri vaihtuu violettiin (tai siniseen)\, paastonajan väreihin. Kun ensimmäisenä sunnuntaina on laulettu hoosianna (”Herra armahda”\, ”Herra pelasta”) ja muistettu Herramme tulemista kansansa luokse\, niin paastonaikana tämä muistaminen jatkuu. Odotamme Herramme tulemista ja valmistamme itseämme Hänen tuloonsa. Kyse ei ole ensi sijassa joulun odotuksesta\, vaan Kristuksen paluusta toisen kerran maan päälle. Tavallaan adventtipaaston tunnelmat alkavat näin jo tuomiosunnuntaina. Tämän katkaisee riemullinen ensimmäinen adventtisunnuntai. \nEnsimmäisen adventtisunnuntain jälkeisen viikon raamatuntekstit ohjaavat seurakuntaa ja kristittyä Herransa odottamiseen ja parannuksen tekemiseen. Meitä siis kutsutaan katumukseen ja uskoon. Paastoaminen\, on se sitten mistä tahansa paastoamista\, voi olla hyvänä apuna itseänsä tutkittaessa. Mikä on minulle tärkeää? Onko elämässäni sellaista\, mikä estää rukoilemista\, Jumalan sanan tutkimista\, seurakunnan elämään osallistumista? Tällaisia on tietenkin hyvä kysyä ihan säännöllisesti muutenkin\, mutta paastonaika antaa siihen yhteisöllisen eli seurakunnallisen mahdollisuuden. Ensimmäisen adventtinsunnuntain jälkeisellä viikolla laskeudutaankin pienen paaston aikaan (”pieni paasto” siksi\, että pääsiäistä edeltävä pidempi paastonaika on ”suuri paasto”). \nAdventinaika kutsuu meitä tietyssä mielessä Johannes Kastajan oppilaiksi (Luuk. 3:7–14)\, kuuntelemaan parannussaarnaa. Johannes oli Herran edelläkävijä ja Kristus on se Herra\, Kuningas joka kokosi laumansa (Miika 2:12–13). Näin meitä valmistetaan ottamaan vastaan evankeliumi eli synneistäpäästö\, jonka maailman Vapahtajaksi syntynyt Jeesus toi tullessaan. Jeesus kutsuu meitä jo nyt taivaalliseen hääjuhlaansa. Tämä tapahtuu erityisesti seurakunnan messussa\, jossa seurakunnan ”enkeli”\, pastori Jumalan sanansaattajana kuuluttaa iloista uutista\, evankeliumia. Se kutsu kuuluu kaikille maailman ihmisille\, jotta kukaan ei jäisi Jumalan juhlien ulkopuolelle (Ilm. 22:12–17). \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri:  violetti tai sininen 2. vuosikerta\nPsalmi  Psalmi: Ps. 25:1–10\nVT lukukappaleet:  Jes. 63:15-16\, Miika 2:12-13\, Hab. 2:12-13 UT lukukappaleet:  Ilm. 2:1-5\,7\, Ilm. 22:12-17 Evankeliumi:  Luuk. 3:7-14 \n\nVanhan testamentin lukukappaleet\nJes. 63:15–16\nKatsele taivaasta\, katso pyhyytesi ja kirkkautesi asunnosta. Missä on sinun kiivautesi ja voimalliset tekosi? Sinun sydämesi sääli ja sinun armahtavaisuutesi ovat minulta sulkeutuneet. Sinähän olet meidän isämme\, sillä Aabraham ei meistä tiedä eikä Israel meitä tunne: sinä\, Herra\, olet meidän isämme; ”meidän Lunastajamme” on ikiajoista sinun nimesi. \nMiika 2:12–13\nMinä tahdon tarkoin koota sinut\, Jaakob\, kaikkinesi\, visusti kerätä Israelin jääneet\, saattaa heidät yhteen\, niinkuin lampaat tarhaan\, niinkuin lauman laitumellensa: on oleva ihmisten kohina! Tien aukaisija käy heidän edellänsä; he aukaisevat tiensä\, kulkevat portille ja lähtevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa käy heidän edellään\, ja Herra heitä johdattaa. \nHab. 2:12–13\nMinä seison vartiopaikallani\, asetun varustukseen ja tähystän\, nähdäkseni\, mitä hän minulle puhuu\, mitä hän valitukseeni vastaa. Ja Herra vastasi minulle ja sanoi: ”Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin\, niin että sen voi juostessa lukea”. Sillä näky odottaa vielä aikaansa\, mutta se rientää määränsä päähän\, eikä se petä. Jos se viipyy\, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu\, eikä se myöhästy. Katso\, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa. \n  \nUuden testamentin lukukappaleet\nIlm. 2:1–5\, 7\nEfeson seurakunnan enkelille kirjoita: ”Näin sanoo hän\, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään\, hän\, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä: Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi\, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä\, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi\, eivätkä ole\, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi; ja sinulla on kärsivällisyyttä\, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden\, etkä ole uupunut. Mutta se minulla on sinua vastaan\, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis\, mistä olet langennut\, ja tee parannus\, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et\, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan\, ellet tee parannusta. Jolla on korva\, se kuulkoon\, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen\, joka voittaa\, minä annan syödä elämän puusta\, joka on Jumalan paratiisissa.” \nIlm. 22:12–17\nKatso\, minä tulen pian\, ja minun palkkani on minun kanssani\, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O\, ensimmäinen ja viimeinen\, alku ja loppu. Autuaat ne\, jotka pesevät vaatteensa\, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin! Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki\, jotka valhetta rakastavat ja tekevät. Minä\, Jeesus\, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa\, se kirkas kointähti.” Ja Henki ja morsian sanovat: ”Tule!” Ja joka kuulee\, sanokoon: ”Tule!” Ja joka janoaa\, tulkoon\, ja joka tahtoo\, ottakoon elämän vettä lahjaksi. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 3:7–14\nNiin hän sanoi kansalle\, joka vaelsi hänen kastettavakseen: ”Te kyykäärmeitten sikiöt\, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä\, älkääkä ruvetko sanomaan mielessänne: ’Onhan meillä isänä Aabraham’\, sillä minä sanon teille\, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille. Jo on myös kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu\, joka ei tee hyvää hedelmää\, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.” Ja kansa kysyi häneltä sanoen: ”Mitä meidän siis pitää tekemän?” Hän vastasi ja sanoi heille: ”Jolla on kaksi ihokasta\, antakoon toisen sille\, joka on ilman; ja jolla on ruokaa\, tehköön samoin”. Niin tuli myös publikaaneja kastettaviksi\, ja he sanoivat hänelle: ”Opettaja\, mitä meidän pitää tekemän?” Hän sanoi heille: ”Älkää vaatiko enempää\, kuin mikä teille on säädetty”. Myös sotamiehet kysyivät häneltä sanoen: ”Mitäs meidän pitää tekemän?” Ja hän sanoi heille: ”Älkää kiskoko keneltäkään älkääkä kiristäkö\, vaan tyytykää palkkaanne”. \n  \nPsalmi\nPs. 25:1-10 \nSinun tykösi\, Herra\, minä y|lennän sieluni\,*\nJumalani\, si|nuun minä turvaan; \nälä salli minun jou|tua häpeään\,*\nälkööt viholliseni saako |riemuita minusta. \nEi yksikään\, joka sinua odottaa\, |joudu häpeään;*\nhäpeään joutuvat ne\, jotka ovat syyt|tä uskottomat. \nHerra\, neuvo mi|nulle tiesi\,*\nopeta |minulle polkusi. \nJohdata minua totuutesi tiellä ja o|peta minua\,*\nsillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odo|tan kaiken päivää. \nMuista laupeuttasi\, Herra\, ja |armoasi\,*\nsillä ne ovat olleet hamasta i|ankaikkisuudesta. \nÄlä muista minun nuoruuteni syntejä\, älä minun |rikoksiani;*\nmuista minua armosi mukaan\, hyvyyte|si tähden\, Herra. \nHyvä ja va|kaa on Herra;*\nsentähden hän neuvoo |syntiset tielle. \nHän johdattaa nöy|riä oikein\,*\nhän opettaa |nöyrille tiensä. \nKaikki Herran polut ovat armo ja |totuus niille\,*\njotka pitävät hänen liittonsa |ja todistuksensa.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-adventtisunnuntain-ja%cc%88lkeinen-viikko-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20231206
DTEND;VALUE=DATE:20231207
DTSTAMP:20260605T195949
CREATED:20161202T121840Z
LAST-MODIFIED:20220729T121948Z
UID:4093-1701820800-1701907199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Itsenäisyyspäivä
DESCRIPTION:Kristus vapauttaa suurimmasta pakkovallasta \nItsenäisyyspäivän evankeliumissa Joh 8:31-34 Herramme ei puhu varsinaisesti yhteiskunnallisesta vapaudesta tai itsenäisyydestä. Hän puhuu vieläkin suuremmista asioista: vapaudesta synnistä\, Perkeleestä ja kuolemasta (8:24\,51). \nPolittisesti juutalaiset olivat olleet nujerrettuja\, nyt he olivat Rooman vallan alla. He janosivat vapautta. Mutta Jeesus halusi vapauttaa heidät suurimmasta pakkovallasta\, synnin orjuudesta. ”Jos Poika tekee teidät vapaiksi\, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” \nKun isiemme maata ja itsenäistä valtiotamme alettiin rakentamaan oli selvää\, että lainsäädännön tulee nousta kristillisen normiston pohjalta. Rakennettiin oikeus- ja yhteiskuntajärjestystä\, jossa myös kristilliset arvot näkyvät. Tällä on ollut suuri Jumalan siunaus ja tällä tiellä tulisi määrätietoisesti myös jatkaa. \nMutta me elämme ja toimimme hyvin järjestäytyneessä yhteiskunnassakin aina sen keskellä\, että synti\, kuolema ja Perkele toimivat ja pääsevät usein jopa mielettömiin mittasuhteisiin. \nKaritsan lippu liehuu maailman loppuun asti \nItsenäisyyden saavuttamisen jälkeen alkoi oman lipun suunnitteleminen. Toukokuussa 1918 eduskunta hyväksyi siniristilippumme Suomen viralliseksi lipuksi. Lippu saa olla muistuttamassa Kristuksen pelastusteosta ja Jumalan sanan totuudesta. \nOlemme eettisissä valintatilanteissa yhtenään. Emme voi ratkaista yhteiskuntamme kysymyksiä emmekä edes omia henkilökohtaisia asioitamme vain noudattamalla yleistä kehotusta: ”Kuuntele sydämesi ääntä!” Kristittyinä etsimme totuutta Jumalan sanasta. Mikä on Jumalan tahto? Miten hän neuvoo kymmenessä käskyssään meitä toimimaan? Psalmista sanoo Jumalasta: “Totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka.”\nJumalan lupaukset pitävät maailman loppuun asti: “Herra on lähellä …kaikkia niitä\, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.” \nRovasti K. W. Tamminen saarnaa Kristuksen evankeliumia laulussaan:\n”Karitsan lippu johtaa joukkoamme\, me eespäin käymme siihen katsoen. On Jeesus Kristus kuollut puolestamme\, hän meidät päästi alta syntien. Hän raskaat kuormamme on kantanut. Ja orjankahleet katkaissut.” Tämä Karitsan lippu liehuu maailman loppuun asti. Ja se liehuu Suomessammekin. Yhä on meidänkin keskellämme oikeita alttareita ja saarnatuoleja\, joiden äärellä Jeesus Kristus päästää synneistä\, puhdistaa\, ruokkii ja vie perille. \nEi voi olla mitään suurempaa vapautta täällä maailmassa kuin olla sidottuna Kristukseen ja hänen sanaansa. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 96:11–12 tai Ps. 16:6 Psalmi: Ps. 96:1–9 tai Ps. 121 Hallelujasäe: Ps. 135:13 (–14)\n1. lukukappale:  5. Moos. 8:10–17 tai Saarn. 9:13–18 2. lukukappale:  Jaak. 3:13–18 tai Ap. t. 17:24–30 Evankeliumi:  Joh. 8:31–36 tai Matt. 20:25–28 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä 2. Moos. 23:1–9 5. Moos. 4:32–35 1. Aik. 29:10–14 2. Aik. 1:7–12 Jes. 40:12–17 Jes. 43:16–19 21 Ef. 6:10–18 \n\n1. lukukappale \n5. Moos. 8:10–17\nKun sinä syöt ja tulet ravituksi\, niin ylistä Herraa\, sinun Jumalaasi\, siitä hyvästä maasta\, jonka hän on antanut sinulle. Varo\, ettet unhota Herraa\, sinun Jumalaasi\, ja muista noudattaa hänen käskyjänsä\, oikeuksiansa ja säädöksiänsä\, jotka minä tänä päivänä sinulle annan.\nKun sinä syöt ja tulet ravituksi\, kun rakennat kauniita taloja ja asut niissä\, kun karjasi ja lampaasi lisääntyvät ja kun hopeasi ja kultasi lisääntyy ja kaikki\, mitä sinulla on\, lisääntyy\, niin älköön sydämesi ylpistykö\, äläkä unhota Herraa\, sinun Jumalaasi\, joka vei sinut pois Egyptin maasta\, orjuuden pesästä\, kuljetti sinua suuressa ja hirmuisessa\, myrkyllisten käärmeiden ja skorpionien ja kuivien\, vedettömien maiden erämaassa\, vuodatti sinulle vettä kovasta kalliosta ja antoi erämaassa sinulle mannaa syödä\, jota sinun isäsi eivät tunteneet – nöyryyttääksensä ja koetellaksensa sinua ja lopuksi sinulle hyvää tehdäksensä. Älä ajattele sydämessäsi: ‘Oma voimani ja oman käteni väkevyys on hankkinut minulle tämän rikkauden’ \nTAI \nSaarn. 9:13–18\nTämänkin minä tulin näkemään viisaudeksi auringon alla\, ja se oli minusta suuri:\nOli pieni kaupunki ja siinä miehiä vähän. Ja suuri kuningas tuli sitä vastaan\, saarsi sen ja rakensi sitä vastaan suuria piiritystorneja. Mutta siellä oli köyhä\, viisas mies\, ja hän pelasti kaupungin viisaudellaan. Mutta ei kukaan ihminen muistanut sitä köyhää miestä. Niin minä sanoin:\nViisaus on parempi kuin voima\, mutta köyhän viisautta halveksitaan\, eikä hänen sanojansa kuulla. Viisaitten sanat\, hiljaisuudessa kuullut\, ovat paremmat kuin tyhmäin päämiehen huuto. Viisaus on parempi kuin sota-aseet\, mutta yksi ainoa syntinen saattaa hukkaan paljon hyvää. \n  \n2. lukukappale \nJaak. 3:13–18\nKuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne\, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus\, joka ylhäältä tulee\, vaan se on maallista\, sielullista\, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on\, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas\, sitten rauhaisa\, lempeä\, taipuisa\, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä\, se ei epäile\, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. \nTAI \nAp. t. 17:24–30\nPaavali puhui:\nJumala\, joka on tehnyt maailman ja kaikki\, mitä siinä on\, hän\, joka on taivaan ja maan Herra\, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä\, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella\, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi\, hän\, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat\, että he etsisivät Jumalaa\, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet\, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;\nSillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme\, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: ‘Sillä me olemme myös hänen sukuansa’. Koska me siis olemme Jumalan sukua\, emme saa luulla\, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi\, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.\nNoita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt\, mutta nyt hän tekee tiettäväksi\, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 8:31–36\nNiin Jeesus sanoi niille juutalaisille\, jotka uskoivat häneen: “Jos te pysytte minun sanassani\, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden\, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”. He vastasivat hänelle: “Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: ‘Te tulette vapaiksi’?” Jeesus vastasi heille: “Totisesti\, totisesti minä sanon teille: jokainen\, joka tekee syntiä\, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi\, niin te tulette todellisesti vapaiksi. \nTAI \nMatt. 20:25–28\nMutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi: “Te tiedätte\, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat\, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne\, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla\, se olkoon teidän palvelijanne\, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen\, se olkoon teidän orjanne; niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi\, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet armollisesti antanut meidän elää tähän asti hyvässä rauhassa ja varjellut meitä sodista. Me rukoilemme sinua: anna meille vastedeskin armosi\, niin että eläisimme sinun pelossasi ja mielesi mukaan emmekä antaisi synneillämme syytä rauhattomuuteen ja muuhun rangaistukseen. Hallitse ja johdata esivaltaamme\, ettei se estäisi meitä tottelemasta sinua vaan edistäisi sinun pelkoasi\, niin että meillä olisi yhä runsaampi siunaus ja menestys. Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala! Siunaa kaikkea esivaltaa ja anna armosi\, että se sinun palvelijanasi rakastaisi oikeutta ja vanhurskautta ja käyttäisi sinun lakiasi ihmisten keskuudessa. Varjele meitä riidasta ja eripuraisuudesta. Anna armosi\, että rakastaisimme ja noudattaisimme sitä\, mikä on totta ja oikeaa. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi\nAntifoni:\nPs. 96:11–12\nIloitkoot taivaat\, ja riemuitkoon maa; pauhatkoon meri ja kaikki\, mitä |siinä on.*\nIhastukoot kedot ja kaikki\, mitä kedolla on\, riemuitkoot silloin |kaikki metsän puut \nTAI:\nPs. 16: 6\nArpa lankesi minulle ihanasta |maasta\,*\nja kaunis on minun |perintöosani. \nPsalmi:\nPs. 96: 1–9\nVeisatkaa Herralle |uusi virsi\,*\nveisatkaa |Herralle\, kaikki maa. \nVeisatkaa Herralle\, ylistäkää hänen nime|änsä.*\nJulistakaa päivästä päivään hänen pelastus|tekojansa\, \nilmoittakaa pakanain seassa hänen kunni|aansa\,*\nhänen ihmeitänsä kaikkien |kansojen seassa. \nSillä Herra on suuri ja sangen ylis|tettävä\,*\nhän on peljättävä yli |kaikkien jumalain. \nSillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjuma|lia\,*\nmutta Herra on |tehnyt taivaat. \nHerraus ja kunnia on hänen kasvojensa |edessä\,*\nkiitos ja ylistys hänen |pyhäkössänsä. \nAntakaa Herralle\, te kansojen suku|kunnat\,*\nantakaa Herralle kunni|a ja väkevyys. \nAntakaa Herralle hänen nimensä |kunnia\,*\ntuokaa lahjoja\, tulkaa hänen esi|kartanoihinsa. \nKumartakaa Herraa pyhässä kaunis|tuksessa\,*\nvaviskaa hänen kasvojensa |edessä\, kaikki maa. \nKunnia Isälle ja |Pojalle*\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\,*\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen. \n  \nTAI:\nPs. 121\nMinä nostan silmäni vuoria |kohti:*\nmistä tulee |minulle apu? \nApu minulle tulee |Herralta\,*\njoka on tehnyt |taivaan ja maan. \nHän ei salli sinun jalkasi |horjua\,*\nsinun varjeli|jasi ei torku. \nKatso\, hän\, joka Israelia |varjelee\,*\nei torku |eikä nuku. \nHerra on sinun varjeli|jasi\,*\nHerra on suojaava varjosi sinun oikealla |puolellasi. \nEi polta sinua aurinko |päivällä\,*\nei|kä kuu yöllä. \nHerra varjelee sinut kaikesta |pahasta\,*\nhän varjelee |sinun sielusi. \nHerra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemi|sesi\,*\nnyt ja ian|kaikkisesti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle*\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\,*\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/itsenaisyyspaiva-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20231206
DTEND;VALUE=DATE:20231207
DTSTAMP:20260605T195949
CREATED:20201202T204310Z
LAST-MODIFIED:20230921T154856Z
UID:10064-1701820800-1701907199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Pyhä Nikolaus
DESCRIPTION:Kristittyyn perheeseen syntynyt Nikolaus (n. 270–343) oli kotoisin Pataran kylästä\, nykyisen Turkin lounaisrannikolta. Vanhempiensa menehdyttyä kulkutautiin hän jäi nuorena orvoksi. Suuren omaisuuden perinyt Nikolaus varttui setänsä kasvattamana luostarissa. \nNikolaus vaikutti Myran satamakaupungin (nykyinen Demre\, Turkin etelärannikolla) piispana 300-luvun alkupuolella. Hän joutui maanpakoon ja vankeuteen keisari Diocletianuksen vainoissa (303–313)\, joista on sanottu\, että tuolloin ei voitu vangita varkaita ja murhamiehiä\, koska vankilat olivat niin täynnä piispoja ja pappeja. \nNikolauksen omia kirjoituksia ei ole säilynyt meidän aikaamme asti\, mutta monet häneen liittyvät kertomukset ovat levinneet laajalle. Parhaiten hänet tunnetaan hyväsydämisestä anteliaisuudestaan. Oman varallisuutensa vaalimisen tai kirkolle rikkauksien keräämisen sijaan hän auttoi hädässä olevia. \nEräällä miehellä oli kolme tytärtä\, joiden myötäjäisiin tällä ei ollut varaa. Ilman myötäjäisiä tytärten avioituminen näytti mahdottomalta\, heidän kohtalonaan olisi joutua orjuuteen tai prostituoiduksi. Tilanteesta kuullut Nikolaus kävi yön hämärässä heittämässä köyhän miehen avoimesta ikkunasta pussillisen kultakolikoita kutakin tytärtä varten mahdollistaen näin heidän kunniallisen avioitumisensa. Hän ei halunnut tehdä asiasta julkista eikä saattaa avun saanutta kiitollisuuden velkaan. \nNikolaus oli yksi Nikean kirkolliskokoukseen v. 325 osallistuneista piispoista. Hän oli niiden joukossa\, jotka pitivät kiinni raamatullisesta opetuksesta Jumalan kolminaisuudesta\, erityisesti Jeesuksen jumaluuden kieltänyttä Areiosta vastaan. Myöhempi perimätieto kertoo myös\, ettei Nikolaus olisi tyytynyt pelkästään sanallisiin argumentteihin\, vaan että Areioksen puolustaessa harhaoppiansa Nikolaus olisi menettänyt malttinsa\, noussut paikaltaan ja läimäissyt tätä kasvoille. \nNikolaus kuoli 6. joulukuuta 343 Myrassa. Päivä on säilynyt hänen muistopäivänään\, jonka viettämiseen liittyy etenkin lahjojen antaminen lapsille. Hollannissa tämän on perinteisesti hoitanut punaiseen piispan hiippaan ja kasukkaan pukeutunut valkopartainen Sinterklaas (Saint Nicholas). Paremmin tunnetaan kuitenkin punaista hiippalakkia käyttävä Santa Claus\, joka on joulupukkina siirtynyt hoitamaan samaa tehtävää reilut pari viikkoa myöhemmin. Niinpä siis joulupukin esikuva on tässä varhaisten vuosisatojen piispassa. \nMiksi me muistaisimme Nikolausta? Tahdomme varmasti liittyä Nikolauksen ja kaikkien pyhien seuraan tunnustamaan uskoa Pyhään Kolmiyhteisen Jumalaan. Emme hyväksy toisinajattelijoiden kaltoin kohtelua kirkolliskokouksissa tai muuallakaan\, mutta Nikolauksen käytös osoittaa\, että kaikki pyhät ovat tässä ajassa yhä armahduksen tarpeessa olevia syntisiä. Saamme pitää Nikolausta myös esimerkkinä laupeuden harjoittamisesta. Jokainen kristitty on kutsuttu käyttämään voimiaan ja varojaan hätään joutuneen lähimmäisensä hyväksi.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-pyha-nikolaus/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/12/Pyha_Nikolaus.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20231210
DTEND;VALUE=DATE:20231211
DTSTAMP:20260605T195949
CREATED:20161202T121840Z
LAST-MODIFIED:20220729T121912Z
UID:4094-1702166400-1702252799@www.luterilainen.net
SUMMARY:2. adventtisunnuntai
DESCRIPTION:Missä on Jumalan valtakunta? Se on siellä\, missä Jumala vaikuttaa ja käyttää valtaansa. \nRaamatussa puhutaan Jumalan valtakunnasta ja hallintavallasta kolmessa eri merkityksessä. Ensinnäkin Jumala hallitsee kaikkea olemassa olevaa (Ps. 103:19). Tätä nimitetään voiman valtakunnaksi. Toiseksi Jumala hallitsee maanpäällistä kirkkoaan. Siellä\, missä Jumala sanallaan ja sakramenteillaan synnyttää uskon\, siellä on Jumalan armon valtakunta (Joh. 3:5). Kolmanneksi Jumala hallitsee taivaallista seurakuntaa ja kaikkia sen enkeleitä kunnian valtakunnassa (2. Tim. 4:18). \nPäivän evankeliumissa Jeesus puhuu sekä Jumalan armon että kunnian valtakunnasta. Toinen on jo täällä\, toinen on vasta tulossa. Fariseuksille\, jotka kyselivät Jumalan valtakunnan tulemisesta\, Jeesus paljastaa\, että armon valtakunta on jo täällä: ”Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.” Sanat voidaan kääntää myös toisin\, kuten uudempi kirkkoraamattu tekeekin: ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” \nJumalan armon valtakunta todellakin tuli ihmisten keskelle\, kun Jeesus itse syntyi ihmiseksi. Mutta armon valtakunta on myös sisällisesti meissä\, sillä uskon kautta me omistamme itse Jeesuksen ja kaikki hänen aarteensa. \nOpetettuaan fariseuksille armon valtakunnasta Jeesus opettaa opetuslapsiaan Jumalan kunnian valtakunnasta. Vaikka Jeesus istuu jo nyt kaikessa kirkkaudessaan ja kunniassaan Isän oikealla puolella\, maanpäällinen seurakunta saa nähdä Jeesuksen näkyvän kirkkauden ja kunnian vasta silloin\, kun hän saapuu takaisin. Siksi ennen tuota viimeistä päivää kristittyjen ei tule uskoa ja seurata opettajia\, jotka haluavat meidän jo nyt löytävän ja kohtaavan kunniaan ja kirkkauteen korotetun Jeesuksen. Kirkkoa ei ole lähetetty julistamaan sellaista Jeesusta. \nSen sijaan kirkolle on uskottu tehtäväksi julistaa ristiinnaulittua Jeesusta. Jeesusta\, jonka kunnia ja kirkkaus kätkeytyy meidän silmiltämme ja pukeutuu orjan pukuun. Jeesusta\, jonka valtaistuin on risti ja jonka kruunu on orjantappuroista tehty. Jeesusta\, joka tulee meidän luoksemme arkisiin asioihin – puhuttuun ja kirjoitettuun sanaan\, veteen\, leipään ja viiniin – kätkettynä. Kun aika on täysi\, Jeesus saapuu kyllä näkyvällä tavalla takaisin\, ja hänen mukanaan saapuu myös Jumalan kunnian valtakunta. Siihen asti me odotamme\, kuten kirkko on odottanut jo 2000 vuoden ajan\, Ihmisen Pojan ilmestymisen päivää. Emme kuitenkaan joudu odottamaan yksin tai kodittomina\, vaan Herra Jeesus on jo nyt meidän kanssamme ja meidän keskellämme ja hän hallitsee jo nyt armon valtakunnassaan pitäen meistä huolta maailman loppuun asti. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 80:2–3 Psalmi: Ps. 80:15–20 Hallelujasäe: Ps. 122:1 tai Ps. 126:3\n1. lukukappale:  Jes. 44:6–8 2. lukukappale:  Jaak. 5:7–11 Evankeliumi:  Luuk. 17:20–24 \n\n1. lukukappale \nJes. 44:6–8\nNäin sanoo Herra\, Israelin kuningas\, ja sen lunastaja\, Herra Sebaot: Minä olen ensimmäinen\, ja minä olen viimeinen\, ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa. Kuka on minun kaltaiseni? Hän julistakoon ja ilmoittakoon ja osoittakoon sen minulle\, siitä alkaen kuin minä perustin ikiaikojen kansan. He ilmoittakoot tulevaiset\, ja mitä tapahtuva on. Älkää vavisko älkääkä peljätkö. Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla ja sinulle ilmoittanut\, ja te olette minun todistajani: Onko muuta Jumalaa kuin minä? Ei ole muuta pelastuskalliota\, minä en ketään tunne. \n2. lukukappale \nJaak. 5:7–11\nNiin olkaa kärsivällisiä\, veljet\, Herran tulemukseen asti. Katso\, peltomies odottaa maan kallista hedelmää\, kärsivällisesti sitä vartoen\, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä\, vahvistakaa sydämenne\, sillä Herran tulemus on lähellä. Älkää huokailko\, veljet\, toisianne vastaan\, ettei teitä tuomittaisi; katso\, tuomari seisoo ovella. Ottakaa\, veljet\, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat\, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Katso\, me ylistämme autuaiksi niitä\, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet\, ja lopun\, jonka Herra antaa\, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen. \nEvankeliumi \nLuuk. 17:20–24\nJa kun fariseukset kysyivät häneltä\, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva\, vastasi hän heille ja sanoi: ”Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla\, eikä voida sanoa: ’Katso\, täällä se on’\, tahi: ’Tuolla’; sillä katso\, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä”.\nJa hän sanoi opetuslapsillensa:\n”Tulee aika\, jolloin te halajaisitte nähdä edes yhtä Ihmisen Pojan päivää\, mutta ette saa nähdä. Ja teille sanotaan: ’Katso\, tuolla hän on!’ ’Katso\, täällä!’ Älkää menkö sinne älkääkä juosko perässä. Sillä niinkuin salaman leimaus loistaa taivaan äärestä taivaan ääreen\, niin on Ihmisen Poika päivänänsä oleva. \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Herätä sydämemme ja auta meitä valmistamaan tietä ainoalle Pojallesi Jeesukselle Kristukselle. Opeta meitä\, että me hänen tulemistaan odottaessamme palvelisimme puhtaalla mielellä sinua\, joka elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet Poikasi kautta ilmoittanut meille\, että taivas ja maa hukkuvat\, meidän kuolleet ruumiimme nousevat jälleen ylös ja me kaikki joudumme tuomittaviksi! Me rukoilemme sinua: pidä meidät Pyhän Henkesi kautta sanassasi ja oikeassa uskossa. Varjele meitä armollisesti synnistä ja lohduta meitä kaikissa kiusauksissa\, ettemme turruttaisi sydämiämme juopottelulla\, päihtymyksellä ja jokapäiväisen elämän huolilla. Auta meitä olemaan aina raittiita\, valvomaan ja rukoilemaan\, niin että luotamme lujasti armoosi\, odotamme ilolla Poikasi tulemista ja perimme hänen kauttaan iankaikkisen autuuden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni: Ps. 80:2–3\nKuuntele\, Israelin paimen\, ilmesty |kirkkaudessasi.*\nherätä voimasi\, tule mei|dän avuksemme. \nPsalmi: Ps. 80:15–20\nJumala Sebaot\, |käänny takaisin\,*\nkatso alas tai|vaasta ja näe; \nota hoitaaksesi tämä viinipuu ja suojaa se\, minkä sinun oikea kä|tesi istutti\,*\ntämä taimi\, jonka kasvatit suureksi it|seäsi varten. \nSe on tulen polttama\, |se on karsittu.*\nHe hukkuvat sinun kasvoje|si uhkauksesta. \nKätesi suojelkoon sinun oikean kä|tesi miestä\, *\nihmislasta\, jonka kasvatit suureksi it|seäsi varten. \nSilloin me emme si|nusta luovu. *\nSuo meidän elää\, niin me huudamme sinun nimeä|si avuksemme. \nHerra\, Jumala Sebaot\, saata meidät |entisellemme\, *\nvalista kasvosi\, niin me au|tetuiksi tulemme. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-adventtisunnuntai-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_2_Adventti.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20231217
DTEND;VALUE=DATE:20231218
DTSTAMP:20260605T195949
CREATED:20161202T121842Z
LAST-MODIFIED:20220729T122034Z
UID:4095-1702771200-1702857599@www.luterilainen.net
SUMMARY:3. adventtisunnuntai
DESCRIPTION:Kolmas adventtisunnuntai kutsuu meitä Johannes Kastajan äänellä valmistautumaan: Vapahtaja on jo lähellä. Johanneksen aikoihin Jeesuksen julkinen toiminta oli käsillä\, me puolestamme odotamme ja julistamme Jeesuksen saapumista aikojen lopulla. \nKristuksen saapumisen julistajana kirkolla on paljon opittavaa Johannes Kastajasta. Hänessä näemme rohkean ja tinkimättömän saarnaajan. Hän on todellinen ’huutavan ääni erämaassa’\, joka ei lakkaa kutsumasta ihmisiä parannukseen ja valmistautumaan Kristuksen saapumiseen. Tärkeästä tehtävästään ja lujasta luonteestaan huolimatta Johannes ei hetkeäkään kuvittele\, että hän itsessään olisi tärkeä tai tehtävänsä arvoinen. Nöyränä Johannes tunnustaa\, ettei hänen tehtävässään ole kyse hänestä vaan Jeesuksesta. Johannes on vain sanansaattaja ja edelläkävijä\, mutta itse asia ja itse päähenkilö on Jumalan Poika\, jonka kenkiä Johannes ei ole edes arvollinen avaamaan. \nKristuksen toista tulemista kuuluttavaa kirkkoa kutsutaan Johanneksen kaltaiseen kuuliaisuuteen ja nöyryyteen. Se ei itsessään ole mitään muuta kuin sanansaattaja – joukko syntisiä ihmisiä\, jotka Kristus on kutsunut ja lähettänyt. Siellä\, missä kirkko ja kristityt kuvittelevat olevansa itsessään jotakin\, siellä ei kaiu Johanneksen kaltainen profeetallinen ääni eikä siellä valmistauduta Kristuksen saapumiseen kunniassaan. Mutta siellä\, missä syntisiä kutsutaan parannukseen ja heille julistetaan ristiinnaulittua Jeesusta\, siellä kirkko täyttää tehtäväänsä ja valmistaa ihmisiä Vapahtajan saapumiseen päivien lopulla. 3. adventtisunnuntaina – ja kaikkina muinakin päivinä – meitä muistutetaan\, että kristinuskossa ei ole kyse meistä kristityistä vaan Jeesuksesta Kristuksesta. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 40:3 Psalmi: Ps. 85:9–14 Hallelujasäe: Ps. 80:4\n1. lukukappale:  5. Moos. 18:15–19 2. lukukappale:  Room. 16:25–27 Evankeliumi:  Joh. 1:19–27 tai Joh. 3:26–30 \n\n1. lukukappale \n5. Moos. 18:15–19\nSinun keskuudestasi\, veljiesi joukosta\, Herra\, sinun Jumalasi\, herättää sinulle profeetan\, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa. On tapahtuva aivan niin\, kuin sinä Herralta\, sinun Jumalaltasi\, anoit Hoorebilla\, silloin kun seurakunta oli koolla ja sanoit: ’Älköön minun enää suotako kuulla Herran\, minun Jumalani\, ääntä älköönkä nähdä tätä suurta tulta\, etten kuolisi’. Ja Herra sanoi minulle: ’Mitä he ovat puhuneet\, on oikein puhuttu. Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta\, sinun kaltaisesi\, ja minä panen sanani hänen suuhunsa\, ja hän puhuu heille kaikki\, mitä minä käsken hänen puhua. Ja joka ei kuule minun sanojani\, joita hän minun nimessäni puhuu\, hänet minä itse vaadin tilille. \n  \n2. lukukappale \nRoom. 16:25–27\nMutta hänen\, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan\, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan\, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta\, mutta joka nyt on julkisaatettu ja profeetallisten kirjoitusten kautta iankaikkisen Jumalan käskystä tiettäväksi tehty kaikille kansoille uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi\, Jumalan\, ainoan viisaan\, olkoon kunnia Jeesuksen Kristuksen kautta\, aina ja iankaikkisesti. Amen. \n  \nEvankeliumi \nJoh. 1:19–27\nJa tämä on Johanneksen todistus\, kun juutalaiset lähettivät hänen luoksensa Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: ”Kuka sinä olet?” Ja hän tunnusti eikä kieltänyt; ja hän tunnusti: ”Minä en ole Kristus”. Ja he kysyivät häneltä: ”Mikä sitten? Oletko sinä Elias?” Hän sanoi: ”En ole”. ”Se profeettako olet?” Hän vastasi: ”En”. Niin he sanoivat hänelle: ”Kuka olet\, että voisimme antaa vastauksen niille\, jotka meidät lähettivät? Mitä sanot itsestäsi?” Hän sanoi: ”Minä olen huutavan ääni erämaassa: ’Tehkää tie tasaiseksi Herralle’\, niinkuin profeetta Esaias on sanonut.” Ja lähetetyt olivat fariseuksia; ja he kysyivät häneltä ja sanoivat hänelle: ”Miksi sitten kastat\, jos et ole Kristus etkä Elias etkä se profeetta?” Johannes vastasi heille sanoen: ”Minä kastan vedellä; mutta teidän keskellänne seisoo hän\, jota te ette tunne. Hän on se\, joka tulee minun jälkeeni ja jonka kengänpaulaa minä en ole arvollinen päästämään.” \nTai: \nJoh. 3:26–30\nJa he tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: ”Rabbi\, se\, joka oli sinun kanssasi Jordanin tuolla puolella ja josta sinä olet todistanut\, katso\, hän kastaa\, ja kaikki menevät hänen tykönsä”. Johannes vastasi ja sanoi: ”Ei ihminen voi ottaa mitään\, ellei hänelle anneta taivaasta. Te olette itse minun todistajani\, että minä sanoin: en minä ole Kristus\, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty. Jolla on morsian\, se on ylkä; mutta yljän ystävä\, joka seisoo ja kuuntelee häntä\, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. Hänen tulee kasvaa\, mutta minun vähetä. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, kallista korvasi rukouksemme puoleen! Valaise pimeät sydämemme ja etsi meitä armollasi sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Kaikkivaltias Jumala\, joka Johannes Kastajan kautta valmistit meille tietä Poikasi luo! Johdata meidät parannukseen ja uskon luottamukseen\, jotta meistä tulisi sinun totuutesi ja rakkautesi todistajia. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni: Jes. 40:3\nValmistakaa Herralle tie |erämaahan\, *\ntehkää arolle tasaiset polut mei|dän Jumalallemme. \n  \nPsalmi: Ps. 85:9–14\nMinä tahdon kuulla\, mitä Jumala\, |Herra\, puhuu: *\nhän puhuu rauhaa kansallensa\, hurskaillensa; älkööt he käänty|kö jälleen tyhmyyteen. \nTotisesti\, hänen apunsa on lähellä niitä\, jotka |häntä pelkäävät\, *\nja niin meidän maassamme |kunnia asuu. \nArmo ja totuus tapaavat toi|sensa täällä\, *\nvanhurskaus ja rauha antavat suut|a toisillensa\, \nuskollisuus |versoo maasta\, *\nja vanhurs|kaus katsoo taivaasta. \nHerra antaa meille kaik|kea hyvää\, *\nja meidän maam|me antaa satonsa. \nVanhurskaus käy hänen |edellänsä *\nja seuraa hänen as|keltensa jälkiä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/3-adventtisunnuntai-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3_Adventti.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20231224
DTEND;VALUE=DATE:20231225
DTSTAMP:20260605T195949
CREATED:20161202T121843Z
LAST-MODIFIED:20220729T122222Z
UID:4097-1703376000-1703462399@www.luterilainen.net
SUMMARY:Jouluaatto
DESCRIPTION:Joulu\, joulu tullut on… Näin laulamme jo hyvissä ajoin. Mitä tarkoittaa aatto? Se tarkoittaa iltaa ja kun juhlasta puhutaan\, juhlaa edeltävää iltaa. Jouluaatto merkitsee siis joulua edeltävää iltaa. Miksi tämä sitten on merkittävää? Sen tähden\, että voisimme viettää joulua jouluna\, emmekä sitä ennen. \nMeidän Herramme äiti\, neitsyt Maria odotti Poikansa syntymää yhdeksän kuukautta; tietysti. Vaikka autuas Maria ei joulusta mitään tiennyt\, niin joulun Herraa hän odotti. Mekin odotamme joulua\, vai odotammeko? Taitaa olla niin\, että nykyisen maailman kanssa me kristitytkin virittäydymme joulun tunnelmaan jo kauan ennen uskonpuhdistuksen muistopäivää. Marketissa on joulukonvehdit jo hyllyssä. Mikseivät ne siis olisi adventtipaaston aikana myös kristityn mahassa? \nJouluaatto kuuluu oikeastaan vielä joulua edeltävään aikaan. Joulu alkaa jouluyönä. Silloin sitä kuuluisi myös juhlia. Tietenkään ei ole väärin juhlia joulun Herraa joka päivä ja joulua vaikka juhannuksena. Jotain oleellista ja tärkeää jää kuitenkin kirkkovuoden kierrosta ja sen suurista juhlista puuttumaan\, jos niitä ei malteta odottaa. Jos ei malteta juhlia juhlaa juhlan aikana. Odottaa odottamisen aikana. Ja viettää juhlan jälkiviettoa sen aikaan (Ajattele; juhlan jälkeenkin voi juhlia!). \nMillainen on sinun jouluaattosi? Tai sitä edeltävä aika? Kristityn on hyvä oppia odottamaan hyvää ja juhlaa tämän maallisen elämänsä aikana. Odottaahan kristitty joka päivä myös Jeesuksen paluuta ja todellisen\, ikuisen juhlan alkua. \nOnpahan jouluaattomme ja joulumme millainen tahansa\, niin tärkeintä on sanoma Hänestä\, joka syntyi ihmiseksi neitseestä\, että meistä tulisi Jumalan lapsia. Kuulemme tänäkin jouluaattona: ”Teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra” (Luuk. 2). \n\nKynttilöitä: 4 Liturginen väri:  valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 60:2  Psalmi: Ps. 36:6–10 Hallelujasäe Jes. 9:1\n1. lukukappale:  Jes. 11:1–5 tai Miika 5:1–4 tai Jer. 23:5–6 2. lukukappale:  Ap. t. 13:16–26 Evankeliumi:  Luuk. 2:1–14 \n\n1. lukukappale \nJes. 11:1–5\nMutta Iisain kannosta puhkeaa virpi\, ja vesa versoo hänen juuristansa. Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki\, viisauden ja ymmärryksen henki\, neuvon ja voiman henki\, tiedon ja Herran pelon henki. Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta\, vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata\, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä. Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side. \n  \nTai:\nMiika 5:1–4\nMutta sinä\, Beetlehem Efrata\, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa\, sinusta minulle tulee se\, joka on oleva hallitsija Israelissa\, jonka alkuperä on muinaisuudesta\, iankaikkisista ajoista. Sentähden Herra antaa heidät alttiiksi siihen aikaan asti\, jolloin synnyttäjä on synnyttänyt; silloin jäljellejääneet hänen veljistänsä palajavat israelilaisten luokse. Ja hän on astuva esiin ja kaitseva Herran voimassa\, Herran\, Jumalansa\, nimen valtasuuruudessa. Ja he asuvat alallansa\, sillä silloin on hän oleva suuri hamaan maan ääriin saakka. Ja hän on oleva rauha. \n  \nTai:\nJer. 23:5–6\nKatso\, päivät tulevat\, sanoo Herra\, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä\, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on hänen nimensä\, jolla häntä kutsutaan: ’Herra on meidän vanhurskautemme’. \n  \n2. lukukappale \nAp. t. 13:16–26\nNiin Paavali nousi ja viittasi kädellään ja sanoi:\n”Te Israelin miehet ja te\, jotka Jumalaa pelkäätte\, kuulkaa! Tämän Israelin kansan Jumala valitsi meidän isämme ja korotti tämän kansan\, heidän muukalaisina ollessaan Egyptin maassa\, ja vei heidät sieltä ulos kohotetulla käsivarrella\, ja hän kärsi heidän tapojansa noin neljäkymmentä vuotta erämaassa ja hävitti seitsemän kansaa Kanaanin maasta ja jakoi niiden maan heille perinnöksi. Näin kului noin neljäsataa viisikymmentä vuotta. Sen jälkeen hän antoi heille tuomareita profeetta Samueliin saakka. Ja sitten he anoivat kuningasta\, ja Jumala antoi heille Saulin\, Kiisin pojan\, miehen Benjaminin sukukunnasta\, neljäksikymmeneksi vuodeksi. Mutta hän pani hänet viralta ja herätti heille kuninkaaksi Daavidin\, josta hän myös todisti ja sanoi: ’Minä olen löytänyt Daavidin\, Iisain pojan\, sydämeni mukaisen miehen\, joka on tekevä kaikessa minun tahtoni’.\nTämän jälkeläisistä on Jumala lupauksensa mukaan antanut tulla Jeesuksen Israelille Vapahtajaksi\, sittenkuin Johannes ennen hänen tuloansa oli saarnannut parannuksen kastetta kaikelle Israelin kansalle. Mutta kun Johannes oli juoksunsa päättävä\, sanoi hän: ’En minä ole se\, joksi minua luulette; mutta katso\, minun jälkeeni tulee se\, jonka kenkiä minä en ole arvollinen jaloista riisumaan’.\nMiehet\, veljet\, te Aabrahamin suvun lapset\, ja te\, jotka Jumalaa pelkäätte\, meille on tämän pelastuksen sana lähetetty. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:1–14\nJa tapahtui niinä päivinä\, että keisari Augustukselta kävi käsky\, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi\, kukin omaan kaupunkiinsa.\nNiin Joosefkin lähti Galileasta\, Nasaretin kaupungista\, ylös Juudeaan\, Daavidin kaupunkiin\, jonka nimi on Beetlehem\, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua\, verolle pantavaksi Marian\, kihlattunsa\, kanssa\, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan\, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan\, esikoisensa\, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen\, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.\nJa sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli\, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään\, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso\, minä ilmoitan teille suuren ilon\, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra\, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.”\nJa yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä\, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa\, ja maassa rauha ihmisten kesken\, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Kiitos\, että saamme joka vuosi ilolla odottaa lunastuksemme juhlaa. Anna meidän tänään ottaa riemuiten vastaan sinun ainoa Poikasi\, Lunastajamme Jeesus Kristus. Niin me myös silloin\, kun hän kerran tulee tuomarina\, saamme katsella häntä turvallisesti. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta.\n2. Herra\, meidän Jumalamme\, kaiken ilon lähde! Sinä lähetit ainoan Poikasi valoksi pimeään maailmaamme. Valaise hänessä meidätkin ja täytä meidät ilolla ja rauhalla. Lahjoita meille ja koko kirkollesi siunattu joulujuhla. Tätä rukoilemme Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme ja Vapahtajamme nimessä. \n  \nPäivän psalmi  \nAntifoni: Jes. 60:2\nSillä katso\, pimeys peittää maan ja synke|ys kansat\, *\nmutta sinun ylitsesi koittaa Herra\, ja sinun ylläsi näkyy hänen |kunniansa. \n  \nPsalmi: 36:6-10\nHerra\, sinun armosi ulot|tuu taivaisiin\, *\nsinun totuutesi |pilviin asti. \nSinun vanhurskautesi on kuin Juma|lan vuoret\, *\nsinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys\, ihmistä ja eläintä sinä |autat\, Herra. \nKuinka kallis on sinun armo|si\, Jumala! *\nIhmislapset etsivät sinun siipi|esi suojaa. \nHeidät ravitaan sinun huoneesi li|havuudella\, *\nsinä annat heidän juoda suloisuu|tesi virrasta. \nSillä sinun tykönäsi on elä|män lähde; *\nsinun valkeudessasi me nä|emme valkeuden. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on |ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jouluaatto-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20231224
DTEND;VALUE=DATE:20231225
DTSTAMP:20260605T195949
CREATED:20161202T121843Z
LAST-MODIFIED:20220729T122120Z
UID:4098-1703376000-1703462399@www.luterilainen.net
SUMMARY:Jouluyö
DESCRIPTION:Jouluyön evankeliumiteksti päättyy paimenille ilmestyneisiin enkeleihin\, jotka laulavat ilosanomaa syntyneestä Vapahtajasta\, Jeesuksesta. Enkeleiden viesti on maailman tärkein; Jumalalla on hyvä tahto ihmisiä kohtaan. \nMonet viisaat ja järkevät ihmiset ovat päätyneet siihen\, että maailmalla täytyy olla luoja. Kaikki ei voi olla sattumaa ja tyhjästä tullutta. Vaikeampaa on uskoa siihen\, että luojalla on hyvä tahto luotujansa kohtaan ja myös minua kohtaan. \nPaimenten todistama ylistyslaulu julisti\, että Israelin Jumala on luotettava lupaukset pitävä Jumala. Herra lähetti kansalleen ja koko maailmalle vapahtajan sanansa mukaan. Inkarnaation ihme ilmoittaa ennen kaikkea Jumalan hyvän tahdon ihmisiä kohtaan. Rakkaudesta ihmisiä kohtaan Jumala\, Jeesus Kristus\, oli valmis pukemaan päällensä orjan muodon ja syyttömänä kärsimään synnin rangaistuksen. \nJoulun seimi ja pääsiäisen risti kuuluvat yhteen. Kristuksen uhrin vuoksi enkelit saattoivat laulaa paimenille Jumalan hyvästä tahdosta ihmisiä kohtaan. Ilman vapahdusta Jeesuksessa tuo taivaallinen armeija sotisi ja hävittäisi myös ihmiset\, jotka ovat luonnostaan pahan vallassa. Ristin tähden jouluna laulanut sotajoukko lähetettäisiin vain perkelettä ja hänen enkeleitään vastaan. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri:  valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 2:7 tai Jes. 9:1  Psalmi: Ps. 96:1–3 6–10 Hallelujasäe Ps. 118:23\n1. lukukappale:  Jes. 9:1–6 2. lukukappale:  Tit. 2:11–14 Evankeliumi:  Luuk. 2:1–14 \n\n1. lukukappale \nJes. 9:1–6\nKansa\, joka pimeydessä vaeltaa\, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa\, niille loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan\, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi\, niinkuin elonaikana iloitaan\, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen\, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. Sillä lapsi on meille syntynyt\, poika on meille annettu\, jonka hartioilla on herraus\, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja\, Väkevä Jumala\, Iankaikkinen isä\, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä. \n  \n2. lukukappale \nTiit. 2:11–14\nSillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä\, että me\, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot\, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa\, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä\, hänen\, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan\, joka hyviä tekoja ahkeroitsee. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:1–14\nJa tapahtui niinä päivinä\, että keisari Augustukselta kävi käsky\, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi\, kukin omaan kaupunkiinsa.\nNiin Joosefkin lähti Galileasta\, Nasaretin kaupungista\, ylös Juudeaan\, Daavidin kaupunkiin\, jonka nimi on Beetlehem\, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua\, verolle pantavaksi Marian\, kihlattunsa\, kanssa\, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan\, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan\, esikoisensa\, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen\, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.\nJa sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli\, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään\, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso\, minä ilmoitan teille suuren ilon\, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra\, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä\, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa\, ja maassa rauha ihmisten kesken\, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” \n  \nRukoukset\n1. Jumala\, sinä annoit tämän pyhimmän yön loistaa todellisen Valon kirkkautta! Anna meidän\, jotka tunnemme tämän Valon salaisuuden maan päällä\, päästä nauttimaan tästä ilosta myös taivaassa. Sinun Poikasi\, Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta.\n2. Herra\, meidän Jumalamme! Sinä valaiset tämän yön ihmeellisellä valollasi ja ilollasi. Tee meidät osallisiksi ilostasi siinä valossa\, joka loistaa sinun ainoan Poikasi seimestä meille\, kuoleman varjon maan asukkaille. Tätä rukoilemme Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme ja Vapahtajamme nimessä. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni: Ps. 2:7\nHän lausui minulle: ”Sinä olet mi|nun poikani\,\n* tänä päivänä minä |sinut synnytin. \nTAI: Jes. 9:1\nKansa\, joka pimeydes|sä vaeltaa\, *\nnäkee |suuren valkeuden. \n  \nPsalmi: Ps. 96:1–3\, 6–10\nVeisatkaa Herralle uu|si virsi\, *\nveisatkaa Her|ralle\, kaikki maa. \nVeisatkaa Herralle\, ylistäkää hänen ni|meänsä. *\nJulistakaa päivästä päivään hänen pelastus|tekojansa\, \nilmoittakaa pakanain seassa hänen kun|niaansa\, *\nhänen ihmeitänsä kaikkien kan|sojen seassa. \nHerraus ja kunnia on hänen kasvojen|sa edessä\, *\nkiitos ja ylistys hänen |pyhäkössänsä. \nAntakaa Herralle\, te kansojen su|kukunnat\, *\nantakaa Herralle kunni|a ja väkevyys. \nAntakaa Herralle hänen nimen|sä kunnia\, *\ntuokaa lahjoja\, tulkaa hänen esi|kartanoihinsa. \nKumartakaa Herraa pyhässä kau|nistuksessa\, *\nvaviskaa hänen kasvojensa e|dessä\, kaikki maa. \nSanokaa paka|nain seassa: *\n”Her|ra on kuningas” \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on |ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jouluyo-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20231224
DTEND;VALUE=DATE:20231225
DTSTAMP:20260605T195949
CREATED:20161202T121843Z
LAST-MODIFIED:20220729T122050Z
UID:4096-1703376000-1703462399@www.luterilainen.net
SUMMARY:4. adventtisunnuntai
DESCRIPTION:Neljäntenä adventtisunnuntaina kuulemme Herramme Jeesuksen kasvatti-isän\, Joosefin unessa näkemästä enkeli-ilmestyksestä. Jokaisessa vuosikerrassa evankeliumiteksti on sama\, joten sen voisi arvella olevan hyvin tuttu kirkkokansalle. Vaikuttaa kuitenkin siltä\, että tämä ”Matteuksen jouluevankeliumi” jää huomattavasti vähemmälle huomiolle kuin Luukkaan ”se oikea jouluevankeliumi”. Toisaalta tämä on ihan ymmärrettävää\, mutta eikö olisi silti syytä perehtyä yhtä lailla Matteuksen jouluevankeliumiin? \nOn hienoa\, että saamme kuulla ja lukea Raamatusta myös tämän Joosefin näkökulman. Hänhän saa aivan ihmeellisen viestin ja valtavan suuren tehtävän: Hänestä tulee Messiaan kasvatti-isä. Hänen tule antaa pojalle nimi\, joka merkitsee ”Herra pelastaa” (tai: ”Herra on pelastus”). \nJoosef on saanut lisänimen ”Hurskas” juuri tämän evankeliumin kohdan tähden. Matteushan kirjoittaa hänen olleen ”hurskas” eli oikeamielinen. Sana voi tarkoittaa myös ”vanhurskasta” eli syntinsä anteeksisaanutta\, taivaaseen matkalla olevaa ihmistä. Joosefin oikeamielisyys (ja rakkaus kihlattuaan neitsyt Mariaa kohtaan) tulee evankeliumissa kauniilla tavalla esille. Hänhän ei tahdo saattaa Mariaa häpeään. Aviottoman lapsen saaminen oli häpeällistä juutalaiselle naiselle. Tässä tilanteessa lähimmäiset olisivat katsoneet joko Joosefin olleen lapsen isän (kuten myöhemmin luultiin) tai Marian olleen uskoton ja rikkoneen sitovan kihlauksen. Mies ja nainen eivät jakaneet tuossa kulttuurissa vuodetta ennen kuin olivat menneet avioliittoon. Häpeälle ja ihmisten halveksunnalle oli siis olemassa selvä tilaus. \nJoosef toimii kuitenkin enkelin viestin saatuaan vielä hurskaammin. Hän ottaa Marian luokseen eli he menevät naimisiin. Näin Joosef tunnustaa tulevan lapsen omakseen. Meidän ei ole syytä olettaa muuta\, kuin Joosefin uskovan Jumalan sanan lupaukset syntyvästä Messiaasta ja Herran enkelin viesti. Hän toimii uskossa\, joka on syntynyt Jumalan ilmoituksesta. Tähän uskoon kuuluu myös ja erityisesti se\, että Joosef itse uskoi tarvitsevansa syntyvää Kristusta\, Jeesusta\, joka vapahtaisi myös hänet hänen synneistään. \nSaamme kuulla neljäntenä adventtisunnuntaina todellisesta uskon esikuvasta\, joka ei pidä meteliä itsestään\, toimii oikein ja lopulta häipyy kuvasta. Näin Joosef sekä esiintymällä Pyhissä Kirjoituksissa että ikään kuin yhtäkkiä häviämällä tapahtumista\, kertoo Jumalan armosta ja kaikkivaltiudesta. Tähän kuuluu\, että Jumala saa kaikesta kunnian ja ihminen voi vain kiittää sekä ylistää armollista Jumalaa. Kaiken vaikuttimena\, myös Joosefin kohdalla\, oli Jumalan sanasta syntynyt ja kasvanut usko.  \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 42:6 Psalmi: Ps. 130:5–8 Hallelujasäe: 1. Sam. 2:8\n1. lukukappale:  Jes. 29:17–19 2. lukukappale:  Room. 15:8–13 Evankeliumi:  Matt. 1:18–24 \n\n1. lukukappale \nJes. 29:17–19\nVain lyhyt hetki enää\, niin Libanon muuttuu puutarhaksi\, ja puutarha on metsän veroinen. Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat\, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä. Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa\, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä. \n  \n2. lukukappale \nRoom. 15:8–13\nSillä minä sanon\, että Kristus on tullut ympärileikattujen palvelijaksi Jumalan totuuden tähden\, vahvistaaksensa isille annetut lupaukset\, mutta että pakanat laupeuden tähden ovat ylistäneet Jumalaa\, niinkuin kirjoitettu on: ”Sentähden minä ylistän sinua pakanain seassa ja veisaan kiitosta sinun nimellesi”. Ja vielä on sanottu: ”Riemuitkaa\, te pakanat\, hänen kansansa kanssa”. Ja taas: ”Kiittäkää Herraa\, kaikki pakanat\, ja ylistäkööt häntä kaikki kansat”. Ja myös Esaias sanoo: ”On tuleva Iisain juurivesa\, hän\, joka nousee hallitsemaan pakanoita; häneen pakanat panevat toivonsa”. Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa\, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 1:18–24\nKun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille\, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä. Mutta kun Joosef\, hänen miehensä\, oli hurskas\, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään\, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet. Mutta kun hän tätä ajatteli\, niin katso\, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli\, joka sanoi: ”Joosef\, Daavidin poika\, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa\, vaimoasi; sillä se\, mikä hänessä on siinnyt\, on Pyhästä Hengestä. Ja hän on synnyttävä pojan\, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus\, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.” Tämä kaikki on tapahtunut\, että kävisi toteen\, minkä Herra on puhunut profeetan kautta\, joka sanoo: ”Katso\, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan\, ja tälle on annettava nimi Immanuel”\, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme. Herättyään unesta Joosef teki\, niinkuin Herran enkeli oli käskenyt hänen tehdä\, ja otti vaimonsa tykönsä. \n  \nRukoukset\n1. Tule\, Herra\, älä viivy! Anna apu ylhäältä\, että armoosi turvaavat saisivat lohdutuksen siitä\, että Vapahtaja on tullut maailmaan. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta.\n2. Armollinen Jumala\, laupias Isä! Ylistetty olkoon pyhä nimesi\, sillä sinä olet täyttänyt sen\, mitä ikiajoista asti olet puhunut pyhien profeettojesi suulla: sinä olet antanut meille Poikasi ja kutsunut meidät hänen kauttaan lapsiksesi ja perillisiksesi. Me rukoilemme sinua\, Jumala: ole kanssamme ja opeta meitä Henkesi kautta tuntemaan rakkauttasi\, niin että vahvistuisimme uskossamme. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 42:6\nOdota Jumalaa.Sillä vielä minä saan |häntä kiittää *\nhänen kas|vojensa avusta. \nPsalmi:\nPs. 130:5–8\nMinä odotan Herraa\, minun sie|luni odottaa\, *\nja minä panen toivo|ni hänen sanaansa. \nMinun sieluni o|dottaa Herraa *\nhartaammin kuin vartijat aamua\, kuin |vartijat aamua. \nPane toivosi Herraan\, Israel. Sillä Herran tykö|nä on armo\, *\nrunsas lunastus hä|nen tykönänsä. \nJa hän lunastaa |Israelin *\nkai|kista sen synneistä. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/4-adventtisunnuntai-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_4_Adventti.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20231225
DTEND;VALUE=DATE:20231226
DTSTAMP:20260605T195949
CREATED:20161202T121843Z
LAST-MODIFIED:20220729T122239Z
UID:4099-1703462400-1703548799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Jouluaamu
DESCRIPTION:Millaiset tunnelmat vallinnevatkaan maassa\, jossa miehitysvalta suunnittelee yleistä verotusta ja määrää kaikki ihmiset ilmoittautumaan veroluetteloon synnyinkaupungissaan. Roomalaisille riitti\, kunhan yksi henkilö perheestä kävi sen tekemässä. Mikä voi olla syynä siihen\, että viimeisillään raskaana oleva Maria änkesi mukaan noin hankalalle matkalle? Ei mikään muu kuin se\, että molemmat perheet olivat hänelle vihoissaan kihlauksen aikana alkaneesta raskaudesta. Maria ei yksinkertaisesti uskaltanut jäädä yksin Nasaretiin. \nMatkaa Betlehemiin kertyi noin 130 km\, joten matkan varrella oli yövyttävä 3-4 yötä. Kenneth Bailey kuvaa Betlehemin tapahtumat aika kiiltokuvamaisesti: tietenkin sukulaiset ottivat nuoren parin avosylin vastaan. Teksti sanoo kuitenkin yksinkertaisesti: ”heille ei ollut sijaa”. Mitä muuta tämä voi tarkoittaa kuin sitä\, etteivät sukulaisetkaan ottaneet kihlaparia kattonsa alle? Synnytys tapahtui siis karjasuojassa. Kuka lie toiminut kätilönä – Joosefko? Ihan varmasti nuoren synnyttäjän kyynelet vuotivat tuossa tilanteessa. Kummallekaan ei varmasti tullut mieleen\, että Jumala se tässä on nyt toteuttamassa suunnitelmaansa. \nSen sijaan\, että enkelit olisivat ilmestyneet epätoivoiselle synnyttäjälle karjasuojassa\, he ilmestyivätkin kedon paimenille. Paimenia syrjittiin tuohon aikaan\, koska he eivät kyenneet pitämään sapattia. Heitä ei hyväksytty oikeuteen todistajiksi väitetyn epäluotettavuutensa tähden. Ja nyt enkelit ilmestyivätkin juuri heille. Vanhassa testamentissa he olivat ilmestyneet vain suurille Jumalan miehille. \nJumalan kirkkaus ympäröi paimenet. Se sama kirkkaus\, joka oli ilmestynyt ilmestysmajassa ja Salomon temppelissä ja jonka Hesekiel oli nähnyt sieltä poistuvan. Nyt kirkkaus viestitti\, että Jumala on tavattavissa Betlehemissä\, aivan kuten hän oli ollut tavattavissa valtaistuimellaan liiton arkun päällä. Eikä tätä suurta ilouutista ilmoitettu Jerusalemin hurskaille\, vaan syntinsä tunteville paimenille: ”TEILLE on syntynyt Vapahtaja.” VT:ssa sanotaan: ”Herran voideltu”. Enkeli sanoo: ”Voideltu\, Herra”. Merkkikin on sellainen\, jonka paimenet ymmärtävät: eläinten syöttökaukalo. Sen luo he uskaltavat mennä\, vaikka siinä sitten makaisi itse Kristus\, Herra. \nTaivaan enkelikuoro lauloi Jumalan kunniaa Betlehemin kedon yllä. Se sama kuoro laulaa tälläkin hetkellä sitä samaa kunniaa Herran valtaistuimen edessä. Ja sitten: ”Maan päällä rauha ihmisillä\, joita hän rakastaa!” (Tämä käännös perustuu käsittääkseni luotettavampiin teksteihin.) Lapsi seimessä osoittaa selvääkin selvemmin\, miten paljon Jumala tätä maailmaa rakastaa – myös sinua ja läheisiäsi. Sitäkin ihmistä\, jonka puolesta eniten hätäilet tänä jouluna. Hänkin on saanut Jumalalta joululahjan\, uskoipa hän siihen tänä jouluna tai ei. Hänellekin on syntynyt Vapahtaja\, Kristus\, Herra. Jumalan joululahjoilla on kuitenkin hintansa. Jeesus tuli tähän maailmaan sitä maksamaan. Hän aloitti maksamisen seimessä ja päätti sen ristillä. \nIsä Jumala tahtoi näyttää rakkaan Poikansa jollekulle heti ensimmäisenä yönä. Siksi hän kutsui seurakunnan eli paimenet paikalle häntä kumartamaan. Lampaat saivat jäädä kedolle\, kun paimenet ryntäsivät kaupunkiin. Heille ei kerrottu osoitetta eikä vanhempien nimeä\, mutta ehkäpä he löysivät oikean karjasuojan valon tai lapsen itkun perusteella. Ja nyt Mariakin sai kuulla\, että kaiken takana oli ollut Jumalan suunnitelma. Seimi oli merkki. Siinä hänen rakkaan vastasyntyneensä oli määräkin nukkua. \nPaimenet kertoivat näkemästään ja kuulemastaan monille ihmisille. Jeesuksesta ei kuitenkaan tullut kuuluisaa ennen kuin vasta 30 vuoden kuluttua. Useimmat paimenista olivat ehkä jo kuolleet ennen hänen julkisen toimintansa alkamista. Tämä yksi kohtaaminen Vapahtajan kanssa ynnä enkelien ilosanoma muuttivat näiden miesten elämän. Enää he eivät tunteneet itseään toisen luokan kansalaisiksi. Heille oli näytetty Vapahtaja\, Kristus\, Herra. Meille hänet näytetään sanassa ja sakramenteissa. Sana on hänen kapalonsa\, kuten Luther sanoo. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri:  valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Jes. 9:1  Psalmi: Ps. 98:1–4 Hallelujasäe Ps. 118:23\n1. lukukappale:  Jes. 9:1–6 2. lukukappale:  Hepr. 1:1–6 tai Room. 1:2–4 Evankeliumi:  Luuk. 2:1–20 \n\n1. lukukappale\nJes. 9:1–6\nKansa\, joka pimeydessä vaeltaa\, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa\, niille loistaa valkeus. Sinä lisäät kansan\, annat sille suuren ilon; he iloitsevat sinun edessäsi\, niinkuin elonaikana iloitaan\, niinkuin saaliinjaossa riemuitaan. Sillä heidän kuormansa ikeen\, heidän olkainsa vitsan ja heidän käskijänsä sauvan sinä särjet niinkuin Midianin päivänä; ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät ja verellä tahratut vaipat poltetaan ja tulella kulutetaan. Sillä lapsi on meille syntynyt\, poika on meille annettu\, jonka hartioilla on herraus\, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja\, Väkevä Jumala\, Iankaikkinen isä\, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä. \n  \n2. lukukappale\nHepr. 1:1–6\nSittenkuin Jumala muinoin monesti ja monella tapaa oli puhunut isille profeettain kautta\, on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta\, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi\, jonka kautta hän myös on maailman luonut ja joka\, ollen hänen kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla\, on\, toimitettuaan puhdistuksen synneistä\, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa\, tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi\, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän. Sillä kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: ”Sinä olet minun Poikani\, tänä päivänä minä sinut synnytin”; ja taas: ”Minä olen oleva hänen Isänsä\, ja hän on oleva minun Poikani”? Ja siitä\, kun hän jälleen tuo esikoisensa maailmaan\, hän sanoo: ”Ja kumartakoot häntä kaikki Jumalan enkelit”. \n  \nTai:\nRoom. 1:2–4\n…jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa\, hänen Pojastansa – joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa – Jeesuksesta Kristuksesta\, meidän Herrastamme… \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:1–20\nJa tapahtui niinä päivinä\, että keisari Augustukselta kävi käsky\, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi\, kukin omaan kaupunkiinsa.\nNiin Joosefkin lähti Galileasta\, Nasaretin kaupungista\, ylös Juudeaan\, Daavidin kaupunkiin\, jonka nimi on Beetlehem\, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua\, verolle pantavaksi Marian\, kihlattunsa\, kanssa\, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan\, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan\, esikoisensa\, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen\, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.\nJa sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli\, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään\, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso\, minä ilmoitan teille suuren ilon\, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja\, joka on Kristus\, Herra\, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.” Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä\, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa\, ja maassa rauha ihmisten kesken\, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!”\nJa kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen\, niin nämä puhuivat toisillensa: ”Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä\, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti”. Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen\, joka makasi seimessä. Ja kun he tämän olivat nähneet\, ilmoittivat he sen sanan\, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. Ja kaikki\, jotka sen kuulivat\, ihmettelivät sitä\, mitä paimenet heille puhuivat. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta\, minkä olivat kuulleet ja nähneet\, sen mukaan kuin heille oli puhuttu. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, joka annoit todellisen Valosi koittaa pyhänä yönä! Me rukoilemme sinua: niin kuin olemme maan päällä saaneet Jeesuksessa nähdä kirkkautesi koiton\, niin anna meidän taivaassakin katsella kirkkauttasi iankaikkisesti. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta\, joka elää ja hallitsee sinun ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nJes. 9:1\nKansa\, joka pimeydes|sä vaeltaa\, *\nnäkee suuren |valkeuden. \nPsalmi:\nPs. 98:1–4\nVeisatkaa Herralle uu|si virsi\, *\nsillä hän on ih|meitä tehnyt. \nHän on saanut voiton oikealla kä|dellänsä *\nja pyhällä käsi|varrellansa. \nHerra on tehnyt tiettäväksi pelas|tustekonsa\, *\nhän on ilmaissut vanhurskautensa pakanain sil|mien edessä. \nHän on muistanut armonsa ja uskollisuutensa Israelin heimo|a kohtaan; *\nkaikki maan ääret ovat nähneet meidän Jumalamme pe|lastusteot. \nKohottakaa riemuhuuto Herral|le\, kaikki maa\, *\niloitkaa ja riemuitkaa ja vei|satkaa kiitosta. \nKunnia Isälle |ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on |ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/jouluaamu-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20231225
DTEND;VALUE=DATE:20231226
DTSTAMP:20260605T195949
CREATED:20161202T121845Z
LAST-MODIFIED:20220729T122303Z
UID:4100-1703462400-1703548799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Joulupäivä
DESCRIPTION:”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme\, ja me katselimme hänen kirkkauttansa\, senkaltaista kirkkautta\, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Amen. \nTämä on rukous\, jonka pastori aina messun jälkeen joko alttarilla tai sakaristossa lukee. Siksi jokainen kirkkovuoden kirkkopyhä vie meidät aina joulun ilosanomaan – Jumala syntyi lihaan pelastamaan meidät. Apostoli Johannes saattoi todistaa tästä väkevästi suoraan\, olihan hän itse nähnyt Jeesuksen kasvoista kasvoihin – jopa kirkastusvuorellakin. Kun apostoli sitten myöhemmin seurakunnissa julisti Sanaa ja mursi leipää\, hän saattoi konkreettisesti muistella Herransa kirkkautta. Meille tuo kirkkaus on kätkettynä armonvälineissä. Mutta vaikka se on kätketty\, saamme sen Kristuksessa omistaa itsellemmekin. Vastaanottaa omaksi pelastukseksemme. \nNämä joulupäivän pelastavat Raamatun Sanat nostetaan esiin myös luterilaisessa Augsburgin tunnustuksessa. Toisessa artiklassa mainitaan näin: ”Edelleen seurakuntamme opettavat\, että Aadamin lankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset\, jotka lisääntyvät luonnollisella tavalla\, syntyvät synnissä\, so. ilman jumalanpelkoa\, ilman luottamusta Jumalaan sekä pahan himon hallitsemina\, ja että tämä alkusairaus ja perisynti on todella synti\, joka tuomitsee ja tuo jo nyt mukanaan iankaikkisen kuoleman niille\, jotka eivät kasteen ja Pyhän Hengen voimasta synny uudestaan.” (CA II) \nApostoli Johannes todistaa\, että nytpä meidän Vapahtajamme onkin lisääntynyt ei-luonnollisella tavalla. Me uskomme Jumalan Poikaan\, joka sikisi Pyhästä Hengestä. Niinpä Kristus ei syntynyt synnissä. Hänessä ei ole synnin juurta\, siis perisyntiä. Ja siksi hän puhtaana ja virheettömänä Karitsana voi toimia syntiemme sovittajana. Tähän pelastukseen pääsee kiinni joulunakin – kun Kristuksen ylistystä julistetaan ja seurakunta kokoontuu Herran aterialle syntien anteeksisaamiseksi. Sana tuli lihaksi. Yllä mainittu rukous sopiikin aina rukoilla näiden pyhien lahjojen vastaanottamisen jälkeen. \n\nKynttilöitä: 6 Liturginen väri:  valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Joh. 1:14 tai Ps. 98:3  Psalmi: Ps. 100 Hallelujasäe Ps. 118:23\n1. lukukappale:  Jes. 52:7–10 2. lukukappale:  1. Joh. 1:1–4 tai 1. Joh. 4:9–16 Evankeliumi:  Joh. 1:1–14 \n\n1. lukukappale \nJes. 52:7–10\nKuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat\, hänen\, joka julistaa rauhaa\, ilmoittaa hyvän sanoman\, joka julistaa pelastusta\, sanoo Siionille: ”Sinun Jumalasi on kuningas!” Kuule! Vartijasi korottavat äänensä\, kaikki he riemuitsevat\, sillä he näkevät silmästä silmään\, kuinka Herra palajaa Siioniin. Huutakaa ilosta\, riemuitkaa\, kaikki te Jerusalemin rauniot\, sillä Herra lohduttaa kansansa\, lunastaa Jerusalemin. Herra paljastaa pyhän käsivartensa kaikkien kansojen nähden\, ja kaikki maan ääret saavat nähdä meidän Jumalamme autuuden. \n  \n2. lukukappale\n1. Joh. 1:1–4\nMikä on alusta ollut\, minkä olemme kuulleet\, minkä omin silmin nähneet\, mitä katselimme ja käsin kosketimme\, siitä me puhumme: elämän Sanasta – ja elämä ilmestyi\, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän\, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille – minkä olemme nähneet ja kuulleet\, sen me myös teille julistamme\, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa\, Jeesuksen Kristuksen\, kanssa. Ja tämän me kirjoitamme\, että meidän ilomme olisi täydellinen. \n  \nTai:\n1. Joh. 4:9–16\nSiinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus\, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan\, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus – ei siinä\, että me rakastimme Jumalaa\, vaan siinä\, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaani\, jos Jumala on näin meitä rakastanut\, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme. Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme\, niin Jumala pysyy meissä\, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä. Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä\, että hän on antanut meille Henkeänsä. Ja me olemme nähneet ja todistamme\, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi. Joka tunnustaa\, että Jeesus on Jumalan Poika\, hänessä Jumala pysyy\, ja hän Jumalassa. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden\, mikä Jumalalla on meihin. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 1:1–14\nAlussa oli Sana\, ja Sana oli Jumalan tykönä\, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan\, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään\, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä\, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä\, ja pimeys ei sitä käsittänyt.\nOli mies\, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan\, todistaaksensa valkeudesta\, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus\, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.\nTotinen valkeus\, joka valistaa jokaisen ihmisen\, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli\, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä\, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö\, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille\, jotka ottivat hänet vastaan\, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi\, niille\, jotka uskovat hänen nimeensä\, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta\, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme\, ja me katselimme hänen kirkkauttansa\, senkaltaista kirkkautta\, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. \n  \nRukous\nHerramme ja Jumalamme! Ylistys sinulle polvesta polveen\, sillä sinä olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen syntymällä ilahduttanut ja lohduttanut ihmiskuntaa. Kun kerran olemme hänen pyhästä syntymästään saaneet iankaikkisen autuuden toivon\, niin suo meidän olla turvassa myös hänen tullessaan viimeiselle tuomiolle. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi  \nAntifoni:\nJoh. 1:14a\nSana tuli |lihaksi *\nja asui meidän |keskellämme. \nTAI:\nPs. 98:3\nKaikki maan ääret o|vat nähneet *\nmeidän Jumalamme pe|lastusteot. \n  \nPsalmi:\nPs. 100\nKohottakaa riemuhuuto Herralle\, |kaikki maa. *\nPalvelkaa Herraa ilolla\, tulkaa hänen kasvojensa |eteen riemulla. \nTietäkää\, että Herra on |Jumala. *\nHän on meidät tehnyt\, ja hänen me olemme\, hänen kansansa ja hänen laitu|mensa lampaat. \nKäykää hänen portteihinsa kiittäen\, hänen esikartanoihinsa ylistystä |veisaten. *\nYlistäkää häntä\, kiittäkää hänen |nimeänsä. \nSillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikki|sesti *\nja hänen uskollisuutensa |polvesta polveen. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/joulupaiva-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20231226
DTEND;VALUE=DATE:20231227
DTSTAMP:20260605T195949
CREATED:20161202T121845Z
LAST-MODIFIED:20220729T122319Z
UID:4101-1703548800-1703635199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Tapaninpäivä\, 2. joulupäivä
DESCRIPTION:Toinen joulupäivä on omistettu diakoni Stefanukselle (kreik. Stefanos)\, joka oli varhaisen Kirkon paimenia apostolien aikana. Stefanus kivitettiin kuoliaaksi hänen julistettuaan rohkeasti evankeliumia Jeesuksesta. Näin hänestä tuli heti Kristuksen jälkeen ensimmäinen uskonsa tähden kuollut veritodistaja\, marttyyri. \nApostolien tekojen 6. luvussa kerrotaan seitsemän miehen valinnasta ja virkaanvihkimisestä. Heistä tuli apostolien työtovereita ja seurakuntien palvelijoita. Stefanus oli ”täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä”\, sekä ”täynnä armoa ja voimaa\, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja”. Hän oli erinomainen saarnaaja\, joka saarnallaan sai juutalaisten vihan päällensä. Hankittuaan väärin todistavia miehiä\, nämä Stefanuksen vastustajat raahasivat hänet Suuren neuvoston eteen\, jossa hän sitten tunnusti Jeesuksen nimeä. Stefanuksen saarna (Ap.t. 7) kertaa oikeastaan kaikki pelastushistorian pääkohdat. Samalla hän julisti lakia kuulijoilleen\, samaan tapaan kuin Pietari helluntaisaarnassaan (Ap.t. 2)\, mutta nyt kuulijat olivat paatuneita eivätkä halunneet kuulla Stefanusta. Sen sijaan he raivostuivat ja kivittivät hänet kuoliaaksi. Tapahtumassa oli pienessä sivuroolissa myös eräs Saulus Tarsolainen\, josta tuli vähän myöhemmin apostoli Paavali (Ap.t. 8). Emme varmasti erehdy\, jos sanomme että Stefuksen marttyyrikuolemalla oli Paavalin elämää ja työtä ajatellen suuri merkitys myöhemmin. \nKuollessaan marttyyri Stefanus rukoili murhaajiensa puolesta aivan kuten hänen Herransa oli tehnyt. Hetkeä ennen kuolemaansa Stefanus ”täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella”. Kun yleensä miellämme Jeesuksen istuvan valtaistuimellaan kirkkaudessa Jumalan oikealla puolella\, niin tässä kohden Hän seisoo. Jumalan Poika on noussut valtaistuimeltaan ottamaan vastaan veritodistajaansa\, joka oli uskollinen kuolemaan saakka. Näin Stefanus sai kirkkauteen päästyänsä kunnian seppeleen\, josta jo hänen nimensä oli profetia\, sillä Stefanos merkitsee ”seppele”. \nTapaninpäivänä muistamme\, että kristityn osa tässä maailmassa voi johtaa kuolemaan Jeesuksen nimen tunnustamisen tähden. Tätä tapahtuu jatkuvasti eri puolilla maailmaa ja näin on ollut aina Kristuksen Kirkon historiassa. Kärsimys ja kuolema Jeesuksen nimen tähden ei kuitenkaan ole loppu\, vaan johtaa iankaikkiseen elämään taivaassa. Vaikuttaa jopa siltä\, että Jeesuksen tähden henkensä menettäneet ovat taivaassa erityisesti huomioituina (mm. Ilm. 2:10; 6:9–11). Tapaninpäivänä on hyvä muistaa rukouksessa erityisesti kaikkia Kristuksen tähden tällä hetkellä kärsiviä uskon veljiä ja sisaria. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  punainen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 119:24 Psalmi: Ps. 119:41–48 Hallelujasäe: Ps. 116:15\n1. lukukappale:  Jer. 15:15–20 2. lukukappale:  Ap. t. 6:8 11–15 7:51–60 Evankeliumi:  Matt. 23:34–39 \n\n1. lukukappale \nJer. 15:15–20\nHerra\, sinä sen tiedät. Muista minua ja pidä minusta huoli ja kosta puolestani minun vainoojilleni; älä tempaa minua pois\, sinä\, joka olet pitkämielinen. Huomaa\, kuinka minä kannan häväistystä sinun tähtesi. Sinun sanasi tulivat\, ja minä söin ne\, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi\, Herra\, Jumala Sebaot. En ole minä istunut iloitsemassa ilonpitäjäin seurassa. Sinun kätesi tähden minä olen istunut yksinäni\, sillä sinä olet täyttänyt minut vihallasi. Miksi kestää minun kipuni ainiaan ja haavani on paha eikä tahdo parantua? Sinä olet minulle kuin ehtyvä puro\, kuin vesi\, joka ei pysy.\nSentähden\, näin sanoo Herra: ”Jos sinä käännyt\, niin minä sallin sinun kääntyä\, ja sinä saat seisoa minun edessäni. Ja jos sinä tuot esiin jaloa\, et arvotonta\, niin sinä saat olla minun suunani. He kääntyvät sinun tykösi\, mutta sinä et käänny heidän tykönsä. Ja minä teen sinut vahvaksi vaskimuuriksi tätä kansaa vastaan\, ja he sotivat sinua vastaan\, mutta eivät voita sinua; sillä minä olen sinun kanssasi\, minä vapahdan ja pelastan sinut\, sanoo Herra. \n  \n2. lukukappale \nAp. t. 6:8\, 11–15\, 7:51–60\nJa Stefanus\, täynnä armoa ja voimaa\, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa. Silloin he salaa hankkivat miehiä sanomaan: ”Me olemme kuulleet hänen puhuvan pilkkasanoja Moosesta ja Jumalaa vastaan”. Ja he yllyttivät kansan ja vanhimmat ja kirjanoppineet ja astuivat esiin\, raastoivat hänet mukaansa ja veivät neuvoston eteen. Ja he toivat esiin vääriä todistajia\, jotka sanoivat: ”Tämä mies ei lakkaa puhumasta tätä pyhää paikkaa vastaan ja lakia vastaan; sillä me olemme kuulleet hänen sanovan\, että Jeesus\, tuo Nasaretilainen\, on hajottava maahan tämän paikan ja muuttava ne säädökset\, jotka Mooses on meille antanut”. Ja kaikki\, jotka neuvostossa istuivat\, loivat katseensa häneen\, ja hänen kasvonsa olivat heistä niinkuin enkelin kasvot.\nTe niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta\, aina te vastustatte Pyhää Henkeä – niinkuin teidän isänne\, niin tekin. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne\, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista\, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet\, te\, jotka enkelien toimen kautta saitte lain\, mutta ette sitä pitäneet.” Mutta kun he tämän kuulivat\, viilsi se heidän sydäntänsä\, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa. Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella ja sanoi: ”Katso\, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella”.\nNiin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen. Ja niin he kivittivät Stefanuksen\, joka rukoili ja sanoi: ”Herra Jeesus\, ota minun henkeni!” Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: ”Herra\, älä lue heille syyksi tätä syntiä!” Ja sen sanottuaan hän nukkui pois. \n  \nEvankeliumi \nMatt. 23:34–39\nJeesus sanoi:\nSentähden\, katso\, minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette\, ja toisia heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin; että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri\, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan\, Barakiaan pojan\, vereen asti\, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä. Totisesti minä sanon teille: tämä kaikki on tuleva tämän sukupolven päälle. Jerusalem\, Jerusalem\, sinä\, joka tapat profeetat ja kivität ne\, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt\, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi\, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso\, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’. Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua\, ennenkuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän\, joka tulee Herran nimeen’.” \n  \nRukoukset\n1. Herra\, laupias Jumala\, joka Hengelläsi vahvistit pyhiä marttyyreitä niin\, että he suullaan ja verellään tunnustivat Poikasi Jeesuksen Kristuksen Vapahtajakseen! Me rukoilemme sinua: opeta meitä seuraamaan heidän esikuvaansa ja pidä meidät oikeassa uskossa aina kuolemaan asti. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta.\n2. Herra Jumala! Me vietämme hänen syntymäjuhlaansa\, joka rukoili vainoajiensa puolesta. Anna meille armo seurata häntä\, jota palvomme\, niin että mekin oppisimme rakastamaan vihollisiamme niin kuin hän. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nPs. 119:24\nSinun todistuksesi ovat minun |iloni\, *\nne ovat minun neuvon|antajani. \n  \nPsalmi:\nPs. 119:41–48\nTulkoon minulle sinun armosi\, |Herra\, *\nsinun apusi\, sinun lupauk|sesi jälkeen\, \nettä minä voisin vastata herjaa|jalleni; *\nsillä sinun sanaasi |minä turvaan. \nÄlä ota peräti pois minun suustani totuuden |sanaa\, *\nsillä sinun oikeuteesi minä |panen toivoni. \nMinä tahdon alati noudattaa sinun laki|asi\, *\naina ja ian|kaikkisesti. \nSilloin minä vaellan avaralla |paikalla; *\nsillä sinun asetuksiasi |minä kysyn. \nMinä puhun sinun todistuksistasi kuningasten |edessä\, *\nenkä |häpeään joudu. \nMinä iloitsen sinun käskyis|täsi\, *\njotka ovat |minulle rakkaat. \nMinä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen\, jotka ovat minulle |rakkaat\, *\nja tutkistelen sinun |säädöksiäsi. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/tapaninpaiva-2-joulupaiva-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20231227
DTEND;VALUE=DATE:20231228
DTSTAMP:20260605T195949
CREATED:20191112T140603Z
LAST-MODIFIED:20220729T122416Z
UID:7840-1703635200-1703721599@www.luterilainen.net
SUMMARY:Apostoli Johanneksen päivä 3. joulupäivä
DESCRIPTION:Kolmantena joulupäivänä kirkko on vanhastaan muistanut pyhää apostoli Johannesta. Johannes oli yksi Jeesuksen kahdestatoista opetuslapsesta. Hän kirjoitti Herrastaan ja Mestaristaan Jeesuksesta evankeliumikirjan. Lisäksi meillä on Uudessa testamentissa kolme Johanneksen kirjettä sekä Johanneksen ilmestys. \nJohanneksen tekstit ovat syvällisiä ja suorastaan taivaiden korkeuksiin nousevia. Evankelista Johanneksen symboli kristillisessä perinteessä onkin ollut kotka. Kotka kiehtoi antiikin ihmisiä\, sillä taivaan linnuista se lensi ylimpänä eli lähinnä Jumalan ulottuvuutta. Mutta Johannes ei jää korkeuksiin\, vaan Sana tulee lihaksi (Joh. 1:14). Jumala ei olekaan Johanneksen selkeän viestin mukaan tavoittamaton. Jumala ei myöskään ole vain mystisesti kaikkialla näkymättömästi läsnä. Jos pelkästään tämä olisi totta\, silloin ei tiedettäisi\, mistä tämä salattu Jumala voidaan löytää. Mutta nytpä Jumalan Ainosyntyinen Poika on tullut ihmiseksi. Jumala voidaan löytää Jeesuksessa. (Joh. 1:10–13) \nJohannes osoittaa myös läpi ”johanneslaisen kirjallisuuden”\, että tämä Jeesus on tänään löydettävissä uudessa temppelissä eli seurakunnassa\, joka on Jeesuksen ruumis (Joh. 2:19– 22). Siellä Kristus on läsnä sanansa saarnassa (Joh. 6:63)\, syntien anteeksiantamuksessa (Joh. 20:21–23)\, pyhässä kasteessa (Joh. 3:5)\, ehtoollisella nautittavassa Kristuksen ruumiissa ja veressä (Joh. 6:54). Johannes on kirjoittamansa Raamatun sanan myötä jäänyt tänne todistamaan meille Jeesuksesta (Joh. 21:23–24). Näissä sanoissa Pyhä Henki puhuu meille\, tuo meidät lähelle Jeesusta\, että sinäkin voisit Johanneksen tavoin sanoa: minä olen Jeesuksen rakas opetuslapsi\, joka saan levätä hänen rintaansa vasten (Joh. 13:23). \n\n Kynttilöitä: 4 Liturginen väri:  valkoinen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 145:6–7 tai Sir. 15:5–6  Psalmi: Ps. 92:13–16 Hallelujasäe 1. Joh. 1:2\n1. lukukappale:  Sananl. 8:1 22–30 2. lukukappale:  1. Joh. 2:28–3:3 Evankeliumi:  Joh. 21:19–24 tai Joh. 1:1–14 \n\n1. lukukappale\nSananl. 8:1\, 22–30\nEikö viisaus kutsu\, eikö taito anna äänensä kuulua? Herra loi minut töittensä esikoiseksi\, ensimmäiseksi teoistaan\, ennen aikojen alkua. Iankaikkisuudesta minä olen asetettu olemaan\, alusta asti\, hamasta maan ikiajoista. Ennenkuin syvyyksiä oli\, synnyin minä\, ennenkuin oli lähteitä\, vedestä rikkaita. Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen\, ennen kukkuloita\, synnyin minä\, kun hän ei vielä ollut tehnyt maata\, ei mantua\, ei maanpiirin tomujen alkuakaan. Kun hän taivaat valmisti\, olin minä siinä\, kun hän veti piirin syvyyden pinnalle\, kun hän teki vahvoiksi pilvet korkeudessa\, kun syvyyden lähteet saivat voiman\, kun hän merelle asetti sen rajat\, että vedet eivät kävisi hänen käskynsä yli\, kun hän vahvisti maan perustukset\, silloin minä hänen sivullansa hoidokkina olin\, ihastuksissani olin päivästä päivään ja leikitsin hänen edessänsä kaikin ajoin. \n  \n2. lukukappale\n1. Joh. 2:28–3:3\nJa nyt\, lapsukaiset\, pysykää hänessä\, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan. Jos tiedätte\, että hän on vanhurskas\, niin te ymmärrätte\, että myös jokainen\, joka vanhurskauden tekee\, on hänestä syntynyt.\nKatsokaa\, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut\, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi\, joita me olemmekin. Sentähden ei maailma tunne meitä\, sillä se ei tunne häntä. Rakkaani\, nyt me olemme Jumalan lapsia\, eikä ole vielä käynyt ilmi\, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen\, kun hän ilmestyy\, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena\, kuin hän on. Ja jokainen\, joka panee häneen tämän toivon\, puhdistaa itsensä\, niinkuin hän on puhdas. \n  \nEvankeliumi\nJoh. 21:19–24\nJeesus sanoi Pietarille: ”Seuraa minua”.\nNiin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan\, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: ”Herra\, kuka on sinun kavaltajasi?” Kun Pietari hänet näki\, sanoi hän Jeesukselle: ”Herra\, kuinka sitten tämän käy?” Jeesus sanoi hänelle: ”Jos minä tahtoisin\, että hän jää tänne siihen asti\, kunnes minä tulen\, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.”\nNiin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen\, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle\, ettei hän kuole\, vaan: ”Jos minä tahtoisin\, että hän jää tänne siihen asti\, kunnes minä tulen\, mitä se sinuun koskee?”\nTämä on se opetuslapsi\, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme\, että hänen todistuksensa on tosi. \n  \nTai:\nJoh. 1:1–14\nAlussa oli Sana\, ja Sana oli Jumalan tykönä\, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan\, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään\, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä\, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä\, ja pimeys ei sitä käsittänyt.\nOli mies\, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan\, todistaaksensa valkeudesta\, että kaikki uskoisivat hänen kauttansa. Ei hän ollut se valkeus\, mutta hän tuli valkeudesta todistamaan.\nTotinen valkeus\, joka valistaa jokaisen ihmisen\, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli\, ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä\, ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö\, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. Mutta kaikille\, jotka ottivat hänet vastaan\, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi\, niille\, jotka uskovat hänen nimeensä\, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta\, vaan Jumalasta. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme\, ja me katselimme hänen kirkkauttansa\, senkaltaista kirkkautta\, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Valaise armollisesti seurakuntaasi\, että se sinun pyhän apostolisi ja evankelistasi Johanneksen opetuksen valaisemana saisi sinun iankaikkiset lahjasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta.\n2. Herra\, meidän Jumalamme\, joka olet julistanut maailmalle Poikasi evankeliumin pyhien apostoliesi kautta! Anna armosi\, että me saisimme syntimme anteeksi ja uskossa vahvoina pysyisimme siinä opissa\, jonka he ovat meille sinun puolestasi ilmoittaneet. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nPs. 145:6–7\nSinun suurista teoistasi minä |kerron. *\nJulistettakoon sinun suuren hyvyyte|si muistoa. \nTai:\nSir. 15:5–6\nSe korottaa hänet ylitse hänen lähimmäistensä ja avaa hänen suunsa keskellä seura|kuntaa. *\nIlon ja riemuseppeleen ja iankaikkisen nimen |hän saa periä. \n  \nPsalmi:\nPs. 92:13–16\nVanhurskas viheriöitsee kuin |palmupuu\, *\nhän kasvaa kuin Liba|nonin setri. \nHe ovat istutetut Herran |huoneeseen\, *\nhe viheriöitsevät meidän Jumalamme |kartanoissa. \nVielä vanhuudessaan he tekevät |hedelmää\, *\novat mehevät |ja vihannat \nja julistavat\, että Herra on |vanhurskas\, *\nhän\, minun kallioni\, ja ettei hänessä |vääryyttä ole. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/apostoli-johanneksen-paiva-3-joulupaiva-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20231228
DTEND;VALUE=DATE:20231229
DTSTAMP:20260605T195949
CREATED:20161202T121846Z
LAST-MODIFIED:20220729T122523Z
UID:4103-1703721600-1703807999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Viattomien lasten päivä\, 4. joulupäivä
DESCRIPTION:Jeesuksen syntymän aikaan Israelin hallitsija oli Herodes Suuri. Hän oli Rooman valtakunnan asettama kuningas\, joka piti valtaa kovalla kädellä. Herodes ei ollut syntyperäinen juutalainen. Hän myös tiesi\, etteivät hurskaat juutalaiset katsoneet hänen asemaansa hyvällä. Kun Herodes kuuli itämailta tulleilta tietäjiltä\, että Israeliin oli syntynyt uusi kuningas\, näki Herodes edessään yhden vaihtoehdon. Tänäkin päivänä näemme eri puolilla maailmaa\, että kilpailevat vallantavoittelijat – tai sellaiseksi otaksutut – saatetaan raivata julmasti tieltä. Tähän työhön Herodes päättävästi ryhtyi ja kun tietäjät eivät tulleet ilmoittamaan\, missä Jeesus-lapsi oleili\, lähetti Herodes sotilaansa surmaamaan kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset. \nNäemme päivän evankeliumissa jyrkän eron tämän langenneen maailman kuninkuuden ja Jeesuksen kuninkuuden välillä. Herodes taistelee omasta vallastaan. Jeesus on luopunut omasta taivaallisesta vallastaan taistellakseen synnin särkemän ihmissuvun puolesta. Jeesus vietiin Egyptiin\, jotta hän pelastaisi koko luomakunnan synnin orjuudesta\, kuten Israel oli Mooseksen aikana pelastettu Egyptin orjuudesta. Jeesus vältti miekan\, jotta hän kantaisi myöhemmin maailman synnin ja kuoleman ristillä. \nBetlehemin surmattujen poikien äidit\, isät\, siskot ja veljet itkivät pahuuden julmaa surmatyötä. Tänäänkin itku ja huuto kaikuu ympäri maailman sen johdosta\, että Jeesuksen nimen tähden jopa lapsia surmataan. Pahan valta surmaa viattomatkin. Länsimaissa surmat suoritetaan usein silmiltä kätkössä\, äitien kohdussa. Tämän pahan ja julman maailman keskelle Jumala syntyi. Kärsimyksen ja kuoleman keskellä\, me saamme katsoa seimen Lasta\, joka kerran ylennettiin ristille. Kuolemalla hän nieli kuoleman. \nNyt tallella on lapsi luona Herran\,\nvoi jospa sinne pääsisimme kerran!\nEi murhe paina\,\nkun siellä aina\nveisaamme hänen kanssaan autuaina.\n(Lv. 892:3)  \n\n Kynttilöitä: 4 Liturginen väri:  valkoinen tai punainen. 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Valit. 2:19  Psalmi: Ps. 124:2–3 6–8 Hallelujasäe Ilm. 19:5\n1. lukukappale:  2. Moos. 1:22–2:10 2. lukukappale:  1. Piet. 4:12–16 Evankeliumi:  Matt. 2:13–21 \n\n1. lukukappale\n2. Moos. 1:22–2:10\nNiin farao antoi käskyn kaikelle kansallensa\, sanoen: ”Kaikki poikalapset\, jotka syntyvät\, heittäkää Niilivirtaan\, mutta kaikkien tyttölasten antakaa elää”. Niin eräs mies\, joka oli Leevin sukua\, meni ja nai leeviläisen neidon. Ja vaimo tuli raskaaksi ja synnytti pojan. Ja kun hän näki\, että se oli ihana lapsi\, salasi hän sitä kolme kuukautta. Mutta kun hän ei voinut sitä enää salata\, otti hän kaisla-arkun\, siveli sen maapihkalla ja piellä\, pani lapsen siihen ja laski sen kaislikkoon Niilivirran rantaan. Ja lapsen sisar asettui taammaksi nähdäksensä\, mitä hänelle tapahtuisi. Silloin faraon tytär tuli alas peseytymään virrassa\, ja hänen seuranaisensa\nkävelivät virran rannalla; ja kun hän näki arkun kaislikossa\, lähetti hän palvelijattarensa ja otatti sen ylös. Ja kun hän avasi sen\, näki hän lapsen; ja katso\, siinä oli poikanen\, joka itki. Niin hänen tuli sitä sääli\, ja hän sanoi: ”Tämä on hebrealaisten lapsia”. Niin lapsen sisar sanoi faraon tyttärelle: ”Menenkö kutsumaan sinulle hebrealaisen imettäjän\, joka voi imettää sen lapsen sinulle?” Faraon tytär vastasi hänelle: ”Mene!” Niin tyttö meni ja kutsui lapsen äidin. Ja faraon tytär sanoi hänelle: ”Ota tämä lapsi ja imetä se minulle\, niin minä maksan sinulle siitä palkan”. Ja vaimo otti lapsen ja imetti sen. Mutta kun lapsi oli kasvanut\, toi hän sen faraon tyttärelle\, ja tämä otti sen pojaksensa ja antoi hänelle nimen Mooses\, sillä hän sanoi: ”Minä olen vetänyt hänet ylös vedestä”. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 4:12–16\nRakkaani\, älkää oudoksuko sitä hellettä\, jossa olette ja joka on teille koetukseksi\, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa\, vaan iloitkaa\, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä\, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden\, niin te olette autuaat\, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne. Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden\, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin; mutta jos hän kärsii kristittynä\, älköön hävetkö\, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 2:13–21\nMutta kun he olivat menneet\, niin katso\, Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: ”Nouse\, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin\, ja ole siellä siihen asti\, kuin minä sinulle sanon; sillä Herodes on etsivä lasta surmatakseen hänet”.\nNiin hän nousi\, otti yöllä lapsen ja hänen äitinsä ja lähti Egyptiin. Ja hän oli siellä Herodeksen kuolemaan asti; että kävisi toteen\, minkä Herra on puhunut profeetan kautta\, joka sanoo: ”Egyptistä minä kutsuin poikani”. Silloin Herodes\, nähtyään\, että tietäjät olivat hänet pettäneet\, vihastui kovin ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Beetlehemistä ja koko sen ympäristöstä\, kaksivuotiaat ja nuoremmat\, sen mukaan kuin hän oli aikaa tietäjiltä tarkoin tiedustellut.\nSilloin kävi toteen\, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta\, joka sanoo: ”Ääni kuuluu Raamasta\, itku ja iso parku; Raakel itkee lapsiansa eikä lohdutuksesta huoli\, kun heitä ei enää ole”.\nMutta kun Herodes oli kuollut\, niin katso\, Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille Egyptissä ja sanoi: ”Nouse\, ota lapsi ja hänen äitinsä ja mene Israelin maahan\, sillä ne ovat kuolleet\, jotka väijyivät lapsen henkeä”. Niin hän nousi\, otti lapsen ja hänen äitinsä ja meni Israelin maahan. \n  \nRukous\nKaikkivaltias Jumala! Tänä päivänä viattomat lapset julistivat sinun nimeäsi – eivät sanoillaan vaan kuolemallaan\, joka heijastaa sinun rakkaan Poikasi kuolemaa. Kuoleta meistä kaikki synnin pahuus\, että todistaisimme myös elämällämme sinun uskoasi\, jota suullamme tunnustamme. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän Psalmi \nAntifoni:\nValit. 2:19\nAnna sydämesi vuotaa kuin vesi Herran kasvojen |edessä. *\nKohota kätesi häntä kohden pienten lastesi elä|män puolesta. \n  \nPsalmi:\nPs. 124:2–3\, 6–8\nEllei Herra olisi meidän kanssamme\, kun ihmiset nousevat meitä |vastaan\, *\nniin he meidät elävältä |nielisivät \nKiitetty olkoon |Herra\, *\njoka ei antanut meitä heidän hammastensa |raadeltaviksi. \nMeidän sielumme pääsi kuin lintu pyydystäjäin |paulasta: *\npaula katkesi\, ja me |pääsimme pois. \nMeidän apumme on Herran |nimi\, *\nhänen\, joka on tehnyt |taivaan ja maan. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/viattomien-lasten-paiva-4-joulupaiva-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20231231
DTEND;VALUE=DATE:20240101
DTSTAMP:20260605T195949
CREATED:20161202T121848Z
LAST-MODIFIED:20220729T122359Z
UID:4105-1703980800-1704067199@www.luterilainen.net
SUMMARY:1. sunnuntai joulusta
DESCRIPTION:Luukkaan evankeliumi siirtyy heti johdantojakeiden jälkeen puhumaan pappi Sakariaasta (Luuk. 1:5). Pian ollaan temppelissä\, jonka uhrijumalanpalveluksen toimittaminen jää Sakariaalta loppuun saattamatta\, kun enkeli ilmestyy hänelle ja ilmoittaa Johannes Kastajan synnystä. Sakarias ei nimittäin usko lupausta ja niinpä hän tulee mykäksi. Papin piti jumalanpalveluksen lopuksi siunata kansa Herran siunauksella (vrt. 3. Moos. 9:23). Tätä Sakarias ei pystynyt tekemään. \nPäivän evankeliumissa ollaan jälleen temppelissä. Nyt keskuksessa ei kuitenkaan ole pyhäkkö ja sen uhrijumalanpalvelus\, eivätpä leeviläiskuoron laulamat virretkään. Nyt keräännytään Jeesuksen luokse ylistämään Jumalaa. Simeon ja Hanna edustavat niitä hurskaita israelilaisia\, jotka odottavat Jumalan pelastusta. He näkevät\, että lapsi\, joka isänsä ja äitinsä käsillä saapuu temppeliin\, toisi Herran siunauksen niin Israelille kuinka kaikille maailman kansoillekin. Tässä on siis Jumalan uhrikaritsa\, suuri ylimmäinen pappi ja itse Herra\, jonka ylistystä Hanna kutsuu muita laulamaan. \nSimeon kuitenkin ilmoitti\, etteivät kaikki ota Jeesusta vastaan. Hän on kompastuskivi\, joka on toisille lankeemukseksi ja toisille nousemukseksi\, niin että uusi Jumalan temppeli rakentuu Kristuksen varaan. Marian läpi on miekka käyvä\, kun Kristuksen sanat tutkivat hänenkin sydämensä. Samoin Kristuksen sanat käyvät meidän sydämeemme osoittaen syntimme\, jotta saisimme uskoa rikoksemme anteeksi Jeesuksen ristin tähden. Näin me rakennumme Kristuksessa\, tulemme Hänessä siunatuiksi. \n\nKynttilöitä:  4 Liturginen väri:  valkoinen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 111:2 Psalmi: Ps. 71:14–19 Hallelujasäe: Jes. 63:7\n1. lukukappale:  Jes. 25:1 4–5 tai Jes. 49:13–16 2. lukukappale:  Gal. 4:3–7 tai Kol. 2:6–10 Evankeliumi:  Luuk. 2:33–40 \n\n1. lukukappale \nJes. 25:1\, 4–5\nHerra\, sinä olet minun Jumalani; minä kunnioitan sinua\, kiitän sinun nimeäsi\, sillä sinä olet tehnyt ihmeitä\, sinun aivoituksesi kaukaisilta päiviltä ovat todet ja vakaat.\nSillä sinä olit turvana vaivaiselle\, turvana köyhälle hänen ahdingossansa\, suojana rankkasateelta\, varjona helteeltä; sillä väkivaltaisten kiukku on kuin rankkasade seinää vastaan. Niinkuin helteen kuivassa maassa\, niin sinä vaimensit muukalaisten melun. Niinkuin helle pilven varjossa vaipuu väkivaltaisten voittolaulu. \nTai: \nJes. 49:13–16\nRiemuitkaa\, te taivaat\, iloitse\, sinä maa\, puhjetkaa riemuun\, te vuoret\, sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiansa. Mutta Siion sanoo: ”Herra on minut hyljännyt\, Herra on minut unhottanut”. Unhottaako vaimo rintalapsensa\, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin\, minä en sinua unhota. Katso\, kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt\, sinun muurisi ovat aina minun edessäni. \n  \n2. lukukappale\nGal. 4:3–7\nKun olimme alaikäisiä\, olimme orjuutetut maailman alkeisvoimien alle. Mutta kun aika oli täytetty\, lähetti Jumala Poikansa\, vaimosta syntyneen\, lain alaiseksi syntyneen\, lunastamaan lain alaiset\, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia\, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen\, joka huutaa: ”Abba! Isä!” Niinpä sinä et siis enää ole orja\, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi\, olet myös perillinen Jumalan kautta. \nTai:\nKol. 2:6–10\nNiinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen\, Herran\, niin vaeltakaa hänessä\, juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen\, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen. Katsokaa\, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella\, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen. Sillä hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti\, ja te olette täytetyt hänessä\, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:33–40\nJa hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä\, mitä hänestä sanottiin. Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle\, hänen äidilleen: ”Katso\, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi\, jota vastaan sanotaan – ja myös sinun sielusi lävitse on miekka käyvä – että monen sydämen ajatukset tulisivat ilmi”.\nJa oli naisprofeetta\, Hanna\, Fanuelin tytär\, Asserin sukukuntaa. Hän oli jo tullut iälliseksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta\, ja oli nyt leski\, kahdeksankymmenen neljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut pyhäköstä\, vaan palveli siellä Jumalaa paastoilla ja rukouksilla yötä ja päivää. Ja juuri sillä hetkellä hän tuli siihen\, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille\, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.\nJa täytettyään kaiken\, mikä Herran lain mukaan oli tehtävä\, he palasivat Galileaan\, kaupunkiinsa Nasaretiin. Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella\, ja Jumalan armo oli hänen päällänsä. \n  \nRukous\nHerra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka ilmoitit pyhän Simeonin kautta\, että Poikasi Kristus on asetettu kompastumiseksi ja nousemiseksi monelle! Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme Pyhällä Hengelläsi\, että oikein tuntisimme Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, turvaisimme häneen kaikessa hädässä ja vaarassa ja niin nousisimme hänen kanssaan ylös. Auta\, ettemme loukkaantuisi häneen niin kuin suruton ja sokea maailma\, vaan olisimme lujia ja miehuullisia kaikissa kärsimyksissä ja ahdistuksissa\, jotka kohtaavat meitä sanasi ja tunnustuksesi tähden. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 111:2\nSuuret ovat Herran teot\, kaikkien niiden tutkis|teltavat\, *\njotka niitä |rakastavat. \n  \nPsalmi:\nPs. 71:14–19\nMutta minä odotan |alati\, *\nja yhäti minä |sinua kiitän. \nMinun suuni on julistava sinun vanhurs|kauttasi\, *\nsinun pelastustekojasi kaiken päivää\, sillä niiden määrää |en minä tunne. \nHerran\, Herran väkeviä tekoja minä tuon |julki\, *\nminä ylistän sinun vanhurskauttasi\, |sinun ainoan. \nJumala\, sinä olet opettanut minua hamasta nuoruu|destani\, *\nja yhä vielä minä sinun ihmei|täsi julistan. \nÄlä\, Jumala\, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultu|ani\, *\nniin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle\, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä |tuleville. \nJumala\, sinun vanhurskautesi ulottuu hamaan |korkeuksiin\, *\nsinun\, joka teet niin suuria. Jumala\, kuka on sinun |vertaisesi? \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-sunnuntai-joulusta-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20231231
DTEND;VALUE=DATE:20240101
DTSTAMP:20260605T195949
CREATED:20201009T102239Z
LAST-MODIFIED:20220729T122542Z
UID:9858-1703980800-1704067199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Uudenvuodenaatto
DESCRIPTION:Jos tietäisit\, että sinulla on elämää jäljellä enää vain yksi vuosi\, miten sen eläisit? On hyvä miettiä\, mitä Jeesus tahtoo sanoa meille tämän vertauksen kautta\, kun yksi vuosi taas päättyy elämästämme. \nVertauksessa esiintyy kaksi henkilöä ja puu: viinitarhan omistaja\, sitä hoitava puutarhuri ja hedelmätön viikunapuu. On käsittämätöntä\, miksi hyvässä maassa kasvanut viikunapuu ei tuota hedelmää. Viiniköynnöstä varten valitaan näet paras mahdollinen maaperä\, ja viikunapuu oli päässyt tuollaiseen kasvupaikkaan. Mutta nyt se vain laihdutti maata ja vei valoa & vettä viiniköynnöksiltä. \nPuutarhuri olisi päässyt vähimmällä\, jos hän olisi kaatanut puun. Nyt hän kuitenkin lupautui käyttämään aikaansa ja energiaansa sen hoitamiseen vielä yhden vuoden ajan. Lantaa piti raahata puun juurelle\, samoin vettä. Maata piti kuokkia. Mutta puutarhuri oli nähnyt viikunapuun kasvavan siemenestä tai pienestä taimesta isoksi puuksi ja jotenkin hän oli vain kiintynyt siihen. Ei ollut menettänyt toivoaan. Näki sielunsa silmillä\, millainen se puu vielä voisi olla. \nViikunapuu tarkoittaa vertauksessa ensinnäkin Israelia\, jonka parissa Jeesus toimi yhteensä kolme vuotta. Enkä hänen toimintaansa oli jäljellä vielä vuosi siinä vaiheessa\, kun hän tämän vertauksen kertoi. Israel oli saanut lapseuden\, kirkkauden\, liitot\, lupaukset ja jumalanpalveluksen (Room.9). Ennen kaikkea se on saanut Jumalan sanan\, sekä inspiroidun että inkarnoidun. Totta totisesti se kasvoi parhaassa maaperässä. \nNyt viikunapuu tarkoittaa kristillistä kirkkoa – meidänkin seurakuntiamme. Löytyykö niistä synnintuntoa? Löytyykö niistä armonvälineiden arvostusta? Löytyykö rakkautta sisaria ja veljiä kohtaan\, niitä vaikeimpiakin? Löytyykö uhrimieltä? Löytyykö huolta niistä\, jotka eivät vielä evankeliumia tunne omassa maassamme ja aina maailman ääriin asti? Löytyykö tätä kaikkea paimenista? Kuvittele sielusi silmillä\, miten Jeesus seisoo tänä uutena vuonna pää kumarassa Isänsä edessä pyytämässä lisää armonaikaa sinulle ja seurakunnallesi. Armonaika on rajallinen. Tulee päivä\, jolloin hedelmätön viikunapuu hakataan poikki. \nMutta vertauksen voi soveltaa myös yksityiseen kristittyyn. Minkä verran Jumala ja lähimmäiset löysivät hyviä hedelmiä sinun elämästäsi menneenä vuonna? Rakkautta\, iloa\, rauhaa\, pitkämielisyyttä\, ystävällisyyttä\, hyvyyttä\, uskollisuutta\, sävyisyyttä ja itsensä hillitsemistä\, näitä ihania Hengen hedelmiä (Gal.5)? Niin\, Jeesus seisoo Isänsä edessä tänä uutena vuonna ja pyytää sinullekin lisää armonaikaa. Tämän vertauksen pohjalta ymmärrämme\, ettei hän rakasta eniten niitä kristittyjä\, jotka kantavat eniten hedelmää. Hän rakastaa sitäkin\, joka vain laihduttaa maata. Hänenkin puolestaan Vapahtaja vuodatti verensä ja rukoilee Isän oikealla puolella. Hän lupaa muokata ja lannoittaa maan viikunapuun ympäriltä. Jos elämääsi tai seurakuntasi elämään tulee ensi vuonna suruja ja vaikeuksia\, ota ne vastaan puutarhurin hoitona. \nViimeisen elinviikkonsa aikana Jeesus kirosi yhden hedelmättömän viikunapuun (Matt.21:18-19). Sen tehtyään hän vaihtoi osia kirotun puun kanssa – ja meidän kanssamme. ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta\, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ’Kirottu on jokainen\, joka on puuhun ripustettu.’” (Gal.3:13*). Ristiksi lyöty puu on maailman hedelmättömin puu. Kuitenkin Jeesuksen ristinpuu tuotti meille hedelmän\, jota syömällä elämme iankaikkisesti (Joh.6:51). \n\nKynttilöitä: 2 Liturginen väri:  valkoinen 2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 89:3 Psalmi: Ps. 121 tai Ps. 102:26–29 Hallelujasäe: Valit. 3:22\n1. lukukappale:  Valit. 3:22–26 tai Saarn. 3:1–8 tai 1. Sam. 7:12 2. lukukappale:  1. Piet. 1:22–25 Evankeliumi:  Luuk. 13:6–9 tai Matt. 16:1–4 \n\n1. lukukappale\nValit. 3:22–26\nHerran armoa on\, ettemme ole aivan hävinneet\, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi\, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun osani on Herra\, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen. Hyvä on Herra häntä odottaville\, sille sielulle\, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua. \n  \nTai:\nSaarn. 3:1–8\nKaikella on määräaika\, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus. Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa. Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä. Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä. Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois. Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua. Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla. \n  \n2. lukukappale\n1. Piet. 1:22–25\nPuhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä\, te\, jotka olette uudestisyntyneet\, ette katoavasta\, vaan katoamattomasta siemenestä\, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Sillä: ”kaikki liha on kuin ruoho\, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu\, ja kukkanen varisee\, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti”. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 13:6–9\nJa hän puhui tämän vertauksen: ”Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään hedelmää siitä\, mutta ei löytänyt. Niin hän sanoi viinitarhurille: ’Katso\, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta\, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?’ Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: ’Herra\, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei\, niin hakkaa se pois’.” \n  \nTai:\nMatt. 16:1–4\nJa fariseukset ja saddukeukset tulivat hänen luoksensa ja kiusasivat häntä pyytäen häntä näyttämään heille merkin taivaasta. Mutta hän vastasi ja sanoi heille: ”Kun ilta tulee\, sanotte te: ’Tulee selkeä ilma\, sillä taivas ruskottaa’\, ja aamulla: ’Tänään tulee rajuilma\, sillä taivas ruskottaa ja on synkkä’. Taivaan muodon te osaatte arvioida\, mutta aikain merkkejä ette osaa. Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä\, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki.” Ja hän jätti heidät ja meni pois. \n  \nRukous\nKaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Ohjaa meidän tekomme sinun hyvän tahtosi mukaan\, että me voisimme sinun rakkaan Poikasi nimessä kasvaa hyvissä teoissa. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 89:3\nMinä sanon: ikiajoiksi on armo ra|kennettu\, *\nsinä olet perustanut uskollisuu|tesi taivaisiin. \n  \nPsalmi:\nPs. 121\nMinä nostan silmäni vuoria |kohti: *\nmistä tulee |minulle apu? \nApu minulle tulee |Herralta\, *\njoka on tehnyt |taivaan ja maan. \nHän ei salli sinun jalkasi |horjua\, *\nsinun varjeli|jasi ei torku. \nKatso\, hän\, joka Israelia |varjelee\, *\nei torku |eikä nuku. \nHerra on sinun varjeli|jasi\, *\nHerra on suojaava varjosi sinun oikealla |puolellasi. \nEi polta sinua aurinko |päivällä\, *\nei|kä kuu yöllä. \nHerra varjelee sinut kaikesta |pahasta\, *\nhän varjelee |sinun sielusi. \nHerra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemi|sesi\, *\nnyt ja ian|kaikkisesti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/uudenvuodenaatto-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
END:VEVENT
END:VCALENDAR