BEGIN:VCALENDAR
VERSION:2.0
PRODID:-//Luterilainen.net - ECPv6.16.3//NONSGML v1.0//EN
CALSCALE:GREGORIAN
METHOD:PUBLISH
X-ORIGINAL-URL:https://www.luterilainen.net
X-WR-CALDESC:Tapahtumat Luterilainen.net
REFRESH-INTERVAL;VALUE=DURATION:PT1H
X-Robots-Tag:noindex
X-PUBLISHED-TTL:PT1H
BEGIN:VTIMEZONE
TZID:Europe/Helsinki
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20230326T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20231029T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20240331T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20241027T010000
END:STANDARD
BEGIN:DAYLIGHT
TZOFFSETFROM:+0200
TZOFFSETTO:+0300
TZNAME:EEST
DTSTART:20250330T010000
END:DAYLIGHT
BEGIN:STANDARD
TZOFFSETFROM:+0300
TZOFFSETTO:+0200
TZNAME:EET
DTSTART:20251026T010000
END:STANDARD
END:VTIMEZONE
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240203
DTEND;VALUE=DATE:20240204
DTSTAMP:20260605T173927
CREATED:20200117T144816Z
LAST-MODIFIED:20230921T155046Z
UID:8410-1706918400-1707004799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Ansgar\, Pohjolan apostoli
DESCRIPTION:Ansgar\, Pohjolan apostoli \nKristinuskon saapuminen Pohjoismaihin yhdistetään yleensä benediktiinimunkki Ansgariin. Hänen työnsä seurauksena syntyivät ensimmäiset kristilliset seurakunnat pakanalliseen Tanskaan ja Ruotsiin. \nAnsgar oli frankkilaista syntyperää. Hänen muinaissaksalainen nimensä tarkoittaa ”jumalien keihästä”\, ja siitä käytetään usein latinalaistettua muotoa Ansgarius.  \nAnsgar syntyi nykyisen Ranskan Amiensissa vuonna 801. Hänen äitinsä kuoli varhain ja isä pani pojan kouluun. Ansgar eli vallatonta elämää\, joka päättyi uneen\, jossa hän seisoi lokaisessa ja saastaisessa paikassa. Lähellä oli tie\, jota käveli kaunis nainen\, jonka Ansgar uskoi olleen Neitsyt Maria. Hänen seurassaan oli muita loistavia ja valkeita naisia\, myös Ansgarin äiti. Nähtyään äitinsä Ansgar lähti unessa kohti äitiään\, muttei päässyt irti loasta. Silloin Neitsyt Maria tuli hänen luokseen ja sanoi: \n”Poikani\, sinä tulisit mielelläsi äitisi luo. Jos tahdot tulla luoksemme\, sinun pitää paeta kaikkea saastaisuutta ja sen sijaan harjoittaa hyviä ja puhtaita tapoja\, sillä me vihaamme suuresti kaikkea turhuutta ja kelvottomuutta\, eikä se\, joka niistä saa ilonsa\, pääse olemaan kanssamme”. \nTämän jälkeen Ansgarin elämä muuttui. Hän ryhtyi 14-vuotiaana munkiksi Corbien luostarissa Pikardiassa. Ansgarin maine kasvoi hänen hurskautensa vuoksi\, ja kansa uskoi hänen voivan parantaa tauteja. Hän paastosi usein ja pesi köyhien jalkoja. \nTanskalainen ruhtinas Harald Klak otti tuohon aikaan kasteen ja pyysi saada saarnaajia mukaansa kotimaahansa. Frankkien kuningas Ludvig Hurskas lähetti tehtävään Ansgarin\, jonka työ vuosina 826-827 tuotti hedelmää Tanskassa. Myöhemmin myös Tanskan kuningas Erik kääntyi kristityksi. \nMyös Ruotsin kuningas lähetti Ludvigin luo lähettilään pyytämään maahan pappeja\, koska moni maassa tahtoi kääntyä kristinuskoon. On arveltu maassa jo tuolloin olleen kristittyjä. Vain Ansgar ja yksi hänen munkkitovereistaan uskalsi lähteä tuolle vaaralliselle matkalle\, jossa viikingit ryöstivät lähes kaikki heidän tavaransa. Ansgar uskoi kuitenkin kohtalonsa Jumalan haltuun ja pääsi vuonna 829 Ruotsin pääkaupunkiin Birkaan. \nKuningas Björn otti hänet suosiolla vastaan ja salli hänen saarnata kaupungissa. Näin Ansgar sai kääntymään mm. kuninkaan korkeimman neuvonantajan\, Hergeirin\, jonka kartanon yhteyteen rakennettiin vuonna 831 Ruotsin ensimmäinen kirkko. \nAnsgar palasi puolentoista vuoden jälkeen Saksaan\, jossa hänet noin 30-vuotiaana valittiin Hampurin arkkipiispaksi. Ansgar lähetti munkki Simonin jatkamaan työtään Birkaan\, mutta paikalliset asukkaat ajoivat hänet pois.  \nAnsgar päätti tehdä Ruotsiin toisen lähetysmatkan vuoden 853 paikkeilla. Hän sanoi olevansa valmis kärsimään vaivaa ja kuolemaankin Kristuksen tähden. Kuningas Olavi otti kuitenkin Ansgarin hyvin vastaan ja antoi hänelle luvan saarnaamiseen. \nNäin Ansgar sai jälleen perustettua Birkaan seurakunnan ja kirkon. Hän huolehti köyhistä ja orvoista ja osti vankeja vapaiksi. Ansgarin poistuttua pakanuus sai kuitenkin uudelleen vallan Ruotsissa eivätkä lähetyssaarnaajat uskaltaneet jatkaa siellä työtä. Kristinuskon läpimurto tapahtui vasta 1000-luvulla. \nAnsgar oli uskonrohkeudellaan ja lähetysnäyllään avannut väylän kristinuskon leviämiselle. Hänen esikuvansa myös rohkaisi aikanaan niitä\, jotka jatkoivat hänen viitoittamallaan tiellä. Myös hänen ihmisrakkautensa oli esimerkkinä kirkon myöhemmässä diakoniatyössä. \nAnsgar kuoli Bremenissä vuonna 865. Paavi julisti hänet pyhäksi ja häntä kunnioitettiin Pohjolan suojeluspyhimyksenä. Kristinuskon siemenet tulivat istutetuiksi ja aikanaan ne alkoivat kantaa satoa. \nAnsgarin työtoveri ja seuraaja Rimbert kirjoitti hänestä elämäkerran Vita Ansgari. \n  \nKirjallisuutta: \nAimo Halila\, Tanskan ja Norjan historia. Hämeenlinna 1972. \nSimo Heininen – Markku Heikkilä\, Suomen kirkkohistoria. Helsinki 1996. \nMarkus Hiekkanen\, Läntinen kirkko rantautuu. – Suomen kulttuurihistoria 1. Taivas ja maa. Keuruu 2002. \nPirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander\, Uuden uskon enteet. – Suomen historia 1. Espoo 1984. \nKauko Pirinen\, Suomen kirkon historia 1. Keskiaika ja uskonpuhdistuksen aika.  \n Porvoo – Helsinki – Juva 1991. \nJerker Rosén\, Svensk historia I. Tiden före 1718. Stockholm 1964. \nOtto Sjögren\, Vanha ja Keski-aika. Historiallinen lukukirja. 1888. \nJouko Vahtola\, Suomen historia. Jääkaudesta Euroopan unioniin. Keuruu 2003. \n  \nKaikki pyhien muistopäivät täällä.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-ansgar-pohjolan-apostoli/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/01/Kirkkoisät_Ansgar_Pohjolan-apostoli.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240204
DTEND;VALUE=DATE:20240205
DTSTAMP:20260605T173927
CREATED:20161202T121851Z
LAST-MODIFIED:20220729T123238Z
UID:4112-1707004800-1707091199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Kynttilänpäivä
DESCRIPTION:Kynttilänpäivänä kuulemme Herran Jeesuksen tuomisesta temppeliin. Hänet\, vanhempiensa toimesta ”asetettiin Herran eteen”\, koska Mooseksen lain mukaan kaikki esikoispojat kuuluivat Herralle. Näin Jeesuskin ikään kuin esiteltiin temppelissä\, Hänen puolesta uhrattiin säädetyt uhrit ja Hänestä maksettiin lunastusmaksu temppelin kassaan. Sitten vanhemmat saivat Hänet takaisin. \nEnnen kuin Jeesus vietiin temppeliin\, paikalle osuu Simeon\, joka oli odottanut Messiaansa näkemistä. Jumala oli luvannut hänelle\, emme tiedä miten\, ettei hän kuolisi ennen kuin olisi nähnyt Messiaan. Ja nyt hän sai nähdä Hänet! Siksipä Simeon virittää runon tai laulun\, jonka tunnemme Simeonin kiitosvirtenä. Se on vanhastaan kuulunut kristikunnan päivän päätösrukoukseen ja uskonpuhdistuksen ajoista myös ehtoollisenviettoon. \nSunnuntain Vanhan testamentin teksti Malakian kirjasta profetoi Herran Voidellun saapumisen Herran temppeliin. Tämä Hänen ensimmäisen saapumisensa ihmisenä temppeliinsä ei kuitenkaan vaikuttanut juuri koskettavan kuin Simeonia ja Hannaa\, josta puhutaan kynttilänpäivän evankeliumin jälkeen. Malakian kirjan profetiaa voisi soveltaa myös Jeesuksen viimeiseen tulemiseen temppeliinsä\, kun Hän oli ratsastanut Jerusalemiin. Silloin tilanne oli toinen ja koko kaupunki sai tietää Hänen saapuneen paikalle. \nVoimme nähdä kynttilänpäivän evankeliumissa näin yhteyden myös Jeesuksen syntymään ja toiseen tulemiseen; Hän syntyi ikään kuin salaa\, mutta kun Hän tulee toisen kerran maailmaan kaikki näkevät Hänet. Kun Jumalan Poika syntyi maailmaan ja vieraili ensimmäisen kerran temppelissään\, oli Hän avuton poikavauva. Eläessään Hän vaikutti ulospäin tavalliselta mieheltä. Ristillä kuollessaan Hän oli tehnyt itsensä avuttomaksi ja heikoksi. Kun Messias saapuu toisen kerran\, Hän on kaikkien ihmisten Tuomari\, joka ilmestyy kirkkaudessaan ja kunniassaan. Kukaan ei voi olla kumartamatta Häntä. \nTäällä maan päällä Herran kirkkaus on aina kätkeytyneenä ristiin. Tämä koskee myös Kristuksen seuraajia. Kristuksen palatessa kirkkaudessaan ja kunniassaan\, kaikki näkevät Hänet sellaisena kuin Hän on nyt ja iankaikkisesti. Silloin myös Kristuksen seuraajat loistavat Hänen kanssaan kuin tähdet. \n\nKynttilöitä:  6 Liturginen väri:  valkoinen maanantaista lauantaihin vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 48:10 Psalmi: Ps. 48:11–15 Hallelujasäe: Ps. 138:2\n1. lukukappale:  Mal. 3:1–2 2. lukukappale:  1. Joh. 1:5–7 Evankeliumi:  Luuk. 2:22–33 Vaihtoehtoisia saarnatekstejä Joh. 1:14–18 Joh. 12:35–36 \n\n1. lukukappale\nMal. 3:1–2\nKatso\, minä lähetän sanansaattajani\, ja hän on valmistava tien minun eteeni. Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra\, jota te etsitte\, ja liiton enkeli\, jota te halajatte. Katso\, hän tulee\, sanoo Herra Sebaot. Mutta kuka kestää hänen tulemisensa päivän\, ja kuka voi pysyä\, kun hän ilmestyy? Sillä hän on niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijäin saippua. \n  \n2. lukukappale\n1 Joh. 1:5–7\nJa tämä on se sanoma\, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. Jos sanomme\, että meillä on yhteys hänen kanssaan\, mutta vaellamme pimeydessä\, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme\, niinkuin hän on valkeudessa\, niin meillä on yhteys keskenämme\, ja Jeesuksen Kristuksen\, hänen Poikansa\, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 2:22–33\nJa kun heidän puhdistuspäivänsä\, Mooseksen lain mukaan\, olivat täyttyneet\, veivät he hänet ylös Jerusalemiin asettaaksensa hänet Herran eteen – niinkuin on kirjoitettuna Herran laissa: “Jokainen miehenpuoli\, joka avaa äidinkohdun\, luettakoon Herralle pyhitetyksi” – ja uhrataksensa\, niinkuin Herran laissa on säädetty\, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikaa.\nJa katso\, Jerusalemissa oli mies\, nimeltä Simeon; hän oli hurskas ja jumalinen mies\, joka odotti Israelin lohdutusta\, ja Pyhä Henki oli hänen päällänsä. Ja Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut\, ettei hän ollut näkevä kuolemaa\, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun. Ja hän tuli Hengen vaikutuksesta pyhäkköön. Ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle\, niinkuin tapa oli lain mukaan\, otti hänkin hänet syliinsä ja kiitti Jumalaa ja sanoi:\n“Herra\, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään\, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi\, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä\, valkeudeksi\, joka on ilmestyvä pakanoille\, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille”.\nJa hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä\, mitä hänestä sanottiin. \n  \nRukoukset\n1. Kaikkivaltias\, iankaikkinen Jumala! Niin kuin ainoa Poikasi asetettiin ihmislapsena temppelissä eteesi\, niin anna meillekin\, köyhille lapsillesi\, se armo\, että me saisimme aina tulla pyhien kasvojesi eteen synnistä puhdistettuina\, pelkäämättä ja sinulle otollisina. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä\, joka olet antanut meille Poikasi Vapahtajaksi\, jotta hän olisi pakanoiden valo ja Israelin kirkkaus! Me rukoilemme sinua: valaise sydämemme\, että tuntisimme Kristuksessa armosi ja isäntahtosi\, turvautuisimme häneen perkelettä\, syntiä ja kadotusta vastaan ja perisimme hänen kauttaan iankaikkisen autuuden. Kuule rukouksemme Jeesuksen Kristuksen nimessä. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 48:9\nJumala\, me tutkistelemme sinun armo|asi *\nsinun |temppelissäsi. \n  \nPsalmi:\nPs. 48:11–15\nJumala\, niinkuin sinun nimesi\, niin ulottuu sinun ylistyksesi maan ääriin |saakka; *\nsinun oikea kätesi on vanhurs|kautta täynnä. \nSiionin vuori |iloitsee\, *\nJuudan tyttäret riemuitsevat sinun |tuomioistasi. \nKiertäkää Siion\, käykää sen |ympäri\, *\nluke|kaa sen tornit. \nTarkatkaa sen muurit\, kulkekaa sen |linnat\, *\nkertoaksenne niistä tule|valle polvelle. \nSillä tämä on Jumala\, meidän Jumalamme\, aina ja iankaikki|sesti; *\nhän johdattaa meitä |kuolemaan asti. \nKunnia Isälle ja |Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt on ja |aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/kynttilanpaiva-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240205
DTEND;VALUE=DATE:20240206
DTSTAMP:20260605T173927
CREATED:20210120T100253Z
LAST-MODIFIED:20220729T123255Z
UID:10193-1707091200-1707177599@www.luterilainen.net
SUMMARY:2. sunnuntai ennen paastonaikaa\, Sexagesima
DESCRIPTION:Sunnuntain evankeliumi on hyvin lyhyt. Teksti kuuluu jaksoon\, jossa Herra Jeesus opettaa opetuslapsiaan taivasten valtakunnasta. Jokainen vertaus\, joka Matteuksen luvussa 13 on kirjoitettuna\, puhuu samasta aiheesta. \nTaivasten eli Jumalan valtakunta ei täällä maan päällä näytä ihmisten silmissä miltään. Oikeastaan se on maailman silmissä yhtä tyhjän kanssa\, hulluutta\, mielikuvitusta ja ajanhukkaa. Joskus joku saattaa ajatella\, että se mikä silmiin näkyy; kirkon tornit\, lasimaalaukset\, pappien puvut ja kirkon menot ovat se varsinainen asia. Tällöin huomio on kiinnittynyt ulkonaiseen\, inhimilliseen. Kyse ei ole kuitenkaan kirkon varsinaisesta olemuksesta eikä varsinkaan taivasten valtakunnasta. Vaikka taivasten valtakunnalla on ulkonaisestikin havaittavat merkit\, niin nekin avautuvat lopulta vain uskolle; sana ja sakramentit. \nTaivasten valtakunta on lopulta Kristus Jeesus itse. Hän on sinapinsiemen\, Hän hapatus. Hän ei näyttänyt maan päällä vaeltaessaan miltään\, Häntä sanottiin hulluksi ja vääräksi profeetaksi. Hänen seuraamisensa oli parhaimmillaan ajanhukkaa; pahimmillaan Jumalan vastustamista tai valtiopetos. Tänäänkään maailma ei voi Häntä nähdä ja kristitytkin vain niin sanotusti uskon silmin. Kuitenkin Hän on taivasten valtakunnan olemus ja sen Herra. \nMaailma pilkkaa taivasten valtakuntaa\, sen jäseniä ja sen Herraa. Lopulta Kristus on kaikki kaikessa ja kaikkien silmät näkevät Hänet. Me kristityt odotamme tämän toteutumista ja näkyväksi tulemista. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 44:24\, 27 Psalmi: Ps. 44:2–5 Hallelujasäe: Joh. 6:63\n1. lukukappale:  Jes. 5:1–7 2. lukukappale:  1. Kor. 1:20–25 Evankeliumi:  Matt. 13:31–33 \n\n1. lukukappale\nJes. 5:1–7\nMinä laulan ystävästäni\, laulan rakkaani laulun hänen viinitarhastaan.\nYstävälläni oli viinitarha lihavalla vuorenrinteellä. Hän kuokki ja kivesi sen ja istutti siihen jaloja köynnöksiä\, rakensi sen keskelle tornin ja hakkasi sinne myös kuurnan. Ja hän odotti sen kasvavan rypäleitä\, mutta se kasvoi villimarjoja.\nJa nyt\, te Jerusalemin asukkaat ja Juudan miehet\, tuomitkaa minun ja minun viinitarhani välillä. Mitä olisi viinitarhalleni vielä ollut tehtävä\, jota en olisi sille tehnyt? Miksi se kasvoi villimarjoja\, kun minä odotin sen kasvavan rypäleitä?\nMutta nyt minä ilmoitan teille\, mitä teen viinitarhalleni: minä poistan siitä aidan\, niin että se jää hävitettäväksi\, särjen siitä muurin\, niin että se jää tallattavaksi. Minä hävitän sen: ei sitä enää vesota eikä kuokita\, vaan se on kasvava ohdaketta ja orjantappuraa\, ja minä kiellän pilvet sille vettä satamasta.\nSillä Israelin heimo on Herran Sebaotin viinitarha\, ja Juudan miehet ovat hänen ilo-istutuksensa. Ja hän odotti oikeutta\, mutta katso\, tuli oikeuttomuus\, ja vanhurskautta\, mutta katso\, tuli vaikerrus. \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 1:20–25\nMissä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun\, Jumalan viisaudesta\, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa\, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne\, jotka uskovat\, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta\, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta\, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus\, mutta joka niille\, jotka ovat kutsutut\, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia\, on Kristus\, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset\, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 13:31–33\nVielä toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: ”Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen\, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa. Se on kaikista siemenistä pienin\, mutta kun se on kasvanut\, on se suurin vihanneskasveista ja tulee puuksi\, niin että taivaan linnut tulevat ja tekevät pesänsä sen oksille.”\nTaas toisen vertauksen hän puhui heille: ”Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen\, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja\, kunnes kaikki happani”. \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala! Suo armostasi Poikasi\, kansojen opettajan\, varjella meitäkin kaikesta vahingollisesta. Kuule meitä sinä\, joka elät ja hallitset Poikasi ja Pyhän Hengen kanssa iankaikkisesta iankaikkiseen! \n2. Herra Jumala\, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä\, että olet Poikasi Jeesuksen Kristuksen kautta kylvänyt pyhän sanasi keskuuteemme. Me rukoilemme sinua: valmista meitä Pyhällä Hengelläsi ahkerasti kuulemaan sanaasi\, kätkemään se hyvään sydämeen ja tuottamaan hedelmää kärsivällisyydessä. Varjele meitä\, ettemme anna synnin hallita vaan sinun voimallasi tukahdutamme sen ja kaikenlaisessa vainossa turvaudumme sinun apuusi. Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 44:24\, 27\nHeräjä\, miksi nukut\, Herra? Nouse\, älä |iäksi hylkää.\nNouse\, auta meitä ja lunasta meidät ar|mosi tähden. \n  \nPsalmi:\nPs. 44:2–5\nJumala\, me olemme omin korvin kuulleet\, meidän isämme ovat |meille kertoneet\, *\nminkä teon sinä teit heidän päivinänsä\, muinai|sina päivinä. \nSinä karkoitit kädelläsi pakanat\, mutta heidät |sinä istutit\, *\nsinä hävitit kansat\, mutta heidät |sinä levitit. \nSillä eivät he miekallansa valloit|taneet maata\, *\neikä heidän käsivartensa |heitä auttanut\, \nvaan sinun oikea kätesi\, sinun käsivartesi ja sinun kasvo|jesi valkeus\, *\nkoska sinä olit heihin |mielistynyt. \nSinä\, Jumala\, sinä olet minun |kuninkaani\, *\ntoimita Jaako|bille apu. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-sunnuntai-ennen-paastonaikaa-sexagesima-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2021/01/Kirkkovuosi_3_vuosikerta_2_su_ennen_paastonaikaa_Sexagesima.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240211
DTEND;VALUE=DATE:20240212
DTSTAMP:20260605T173927
CREATED:20161202T121851Z
LAST-MODIFIED:20220729T123316Z
UID:4113-1707609600-1707695999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Laskiaissunnuntai\, Esto mihi
DESCRIPTION:Jeesus suuntaa päämäärätietoisesti kohti Jerusalemia\, kohti kärsimystään. Jeesus kulkee edellä\, johdattaen joukkoa. Ehkä tämä aiheuttaa hämmennystä ja pelkoa Jeesuksen seuraajissa\, onhan Hän jo kahteen kertaan kertonut mitä tuleman pitää. Jeesus kertoo kolmannen kerran mitä tulee tapahtumaan Jerusalemissa lisäten kertomukseen pakanoille luovuttamisen ja muita yksityiskohtia. Seuraava Jaakobin ja Johanneksen kysymys antaa ymmärtää\, etteivät he\, eivätkä todennäköisesti muutkaan opetuslapset\, ole täysin ymmärtäneet minkälaiselle tielle Jeesus on astunut. He kuvittelevat tulevan ihmiskunnan historian taitekohdan erilaiseksi kuin se tulisi olemaan\, ja pyrkivät varmistamaan oman asemansa tulevassa maanpäällisessä kunniassa\, vaikka kunnia ja kirkkaus ovatkin silminnähtävällä tavalla vasta taivaassa edessä. Jeesuksen vastauskin kuvastaa tulevaa kärsimystä: ”voitteko juoda sen maljan\, jonka minä juon\, tahi tulla kastetuiksi sillä kasteella\, jolla minut kastetaan?” Malja kuvaa vanhastaan katkeraa kohtaloa\, Herran vihan vuodatusta (Jes. 51:17; Jer. 25:15; vrt. Mark. 14:36)\, ja kastekin tuo mieleen kärsimyksen ja tuhon kuvauksena mainitut tulvavedet (2. Sam. 22:5; Ps. 69:16). Jaakob ja Johannes kyllä tulevat juomaan samankaltaisesta ”maljasta” ja tullaan kastamaan samankaltaisella ”kasteella” kuin Jeesus. \nTiedämme varmasti\, että Jaakob mestautettiin (Apt. 12:2) ja että Johanneskin sai osansa kärsimyksestä myöhemmin elämässään\, mutta silti he eivät tässä hetkessä ymmärtäneet tulevan ristintien merkitystä.\nJeesuksen täytyi kulkea koko matka ristintietä Golgatan ristille asti\, jotta Hän voisi sovittaa meidän kaikki syntimme\, jotta Isä voisi todeta\, että tämä on riittävä sovitusuhri\, herättämällä Jeesuksen kuolleista. Koko kärsimystie Jeesuksen täytyi kulkea\, jotta meillä voisi olla rauha Jumalan kanssa\, jotta meidän ei tarvitsisi Jumalan vihan alaisina juoda Hänen vihansa maljaa. Jeesus kulki tämän tien tuskalliseen ristinkuolemaansa asti\, koska Hän rakastaa meitä Jumalan luomia ihmisiä.\nLaskiaisena laskeudutaan paastonaikaan muistelemaan Jeesuksen ristintietä. Tälle ristintielle Jeesus kutsuu meitäkin. Hän ei kutsu meitä sovittamaan syntejämme\, sen Hän itse teki jo puolestamme. Jeesus kutsuu meitä seuraamaan itseään\, rakkauden ja toisaalta itsetutkistelun ja itsekieltäytymisenkin tielle. Olenko minä elänyt niin kuin Jumalan lapselle sopii? Olenko minä rakastanut Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäni niin kuin itseäni? \nJeesuksen ristintie on kuitenkin myös toivon tie. Jo ilmoittaessaan opetuslapsilleen tulevasta kärsimystiestään\, Jeesus piirtää heidän eteensä itsensä kuoleman voittajana ja syntien sovittajana. Meidän ei tarvitse arjessamme\, ei paaston aikana eikä muutenkaan\, kulkea vailla toivoa. Jumalan Poika\, Jeesus\, on herätetty kuolleista! Synnillä ja kuolemalla ei ole enää mitään valtaan meihin\, olipa sitten itsetutkistelumme tulos kuinka masentava tahansa ja kohtasimmepa matkallamme miten paljon kärsimystä tahansa. Tämän voiton me saamme uskolla omistaa itsellemme\, tätä voittoa Jeesus tarjoaa meille sanansa ja sakramenttiensa kautta vastaan otettavaksi. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  vihreä.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 31:3 Psalmi: Ps. 31:2–6 Hallelujasäe: Ps. 116:12 (–13)\n1. lukukappale:  Hes. 18:30–32 2. lukukappale:  1. Kor. 13 tai 1. Tim. 2:4–6 Evankeliumi:  Mark. 10:32–45 \n\n1. lukukappale\nHes. 18:30–32\nNiinpä minä tuomitsen teidät\, te Israelin heimo\, itsekunkin hänen teittensä mukaan\, sanoo Herra\, Herra.\nKääntykää\, palatkaa pois kaikista synneistänne\, ja älköön syntivelka tulko teille lankeemukseksi. Heittäkää pois päältänne kaikki syntinne\, joilla te olette rikkoneet\, ja tehkää itsellenne uusi sydän ja uusi henki. Ja minkätähden te kuolisitte\, Israelin heimo? Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema\, sanoo Herra\, Herra. Siis kääntykää\, niin te saatte elää.” \n  \n2. lukukappale\n1. Kor. 13\nVaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä\, mutta minulla ei olisi rakkautta\, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon\, ja vaikka minulla olisi kaikki usko\, niin että voisin vuoria siirtää\, mutta minulla ei olisi rakkautta\, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi\, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi\, mutta minulla ei olisi rakkautta\, ei se minua mitään hyödyttäisi.\nRakkaus on pitkämielinen\, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi\, ei kerskaa\, ei pöyhkeile\, ei käyttäydy sopimattomasti\, ei etsi omaansa\, ei katkeroidu\, ei muistele kärsimäänsä pahaa\, ei iloitse vääryydestä\, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää\, kaikki se uskoo\, kaikki se toivoo\, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen\, se katoaa\, ja kielillä puhuminen lakkaa\, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista\, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se\, mikä täydellistä on\, katoaa se\, mikä on vajavaista.\nKun minä olin lapsi\, niin minä puhuin kuin lapsi\, minulla oli lapsen mieli\, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi\, hylkäsin minä sen\, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa\, arvoituksen tavoin\, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti\, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti\, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko\, toivo\, rakkaus\, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. \nTai:\n1. Tim. 2:3–6\nSillä se on hyvää ja otollista Jumalalle\, meidän vapahtajallemme\, joka tahtoo\, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Sillä yksi on Jumala\, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä\, ihminen Kristus Jeesus\, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä\, josta todistus oli annettava aikanansa. \n  \nEvankeliumi\nMark. 10:32–45\nJa he olivat matkalla\, menossa ylös Jerusalemiin\, ja Jeesus kulki heidän edellään; ja heidät valtasi hämmästys\, ja ne\, jotka seurasivat\, olivat peloissaan. Ja hän otti taas tykönsä ne kaksitoista ja rupesi heille puhumaan\, mitä hänelle oli tapahtuva: ”Katso\, me menemme ylös Jerusalemiin\, ja Ihmisen Poika annetaan ylipappien ja kirjanoppineitten käsiin\, ja he tuomitsevat hänet kuolemaan ja antavat hänet pakanain käsiin; ja ne pilkkaavat häntä ja sylkevät häntä ja ruoskivat häntä ja tappavat hänet; ja kolmen päivän perästä hän on nouseva ylös”.\nJa Jaakob ja Johannes\, Sebedeuksen pojat\, menivät hänen luoksensa ja sanoivat hänelle: ”Opettaja\, me tahtoisimme\, että tekisit meille\, mitä sinulta anomme”. Hän sanoi heille: ”Mitä tahdotte\, että minä teille tekisin?” Niin he sanoivat hänelle: ”Anna meidän istua\, toisen oikealla ja toisen vasemmalla puolellasi\, sinun kirkkaudessasi”. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä\, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan\, jonka minä juon\, tahi tulla kastetuiksi sillä kasteella\, jolla minut kastetaan?” He sanoivat hänelle: ”Voimme”. Niin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan\, jonka minä juon\, te tosin juotte\, ja sillä kasteella\, jolla minut kastetaan\, kastetaan teidätkin; mutta minun oikealla tai vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani\, vaan se annetaan niille\, joille se on valmistettu”.\nKun ne kymmenen sen kuulivat\, alkoivat he närkästyä Jaakobiin ja Johannekseen. Mutta Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi heille: ”Te tiedätte\, että ne\, joita kansojen ruhtinaiksi katsotaan\, herroina niitä hallitsevat\, ja että kansojen mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Mutta näin ei ole teidän kesken\, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla\, se olkoon teidän palvelijanne; ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen\, se olkoon kaikkien orja. Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi\, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, kuule laupiaasti rukouksemme! Päästä meidät syntiemme siteistä ja varjele meitä kaikissa vastoinkäymisissä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus\, me kiitämme sinua siitä\, ettet tullut maan päälle palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkesi lunnaiksi kaikkien puolesta. Suo meidän jatkuvasti muistaa opetuksesi\, että joka rakastaa elämäänsä\, kadottaa sen\, mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa\, saa osakseen ikuisen elämän. Auta meitä seuraamaan sinua kärsimisessä ja kuolemisessa\, niin että saamme elää kanssasi kirkkaudessa. Kiinnitä meitä yhä enemmän sanaasi\, että kilvoittelisimme uskollisesti elämän tiellä ja lopulta saisimme vanhurskauden katoamattoman seppeleen. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 31:3\nOle minulle |turvakallio\, *\nvuorilinna\, johon |minut pelastat. \n  \nPsalmi:\nPs. 31:2–6\nHerra\, sinuun |minä turvaan. *\nÄlä salli minun ikinä häpeään tulla\, vapahda minut vanhurs|kaudessasi. \nKallista korvasi minun puoleeni\, riennä\, |pelasta minut. *\nOle minulle turvakallio\, vuorilinna\, johon |minut pelastat. \nSillä sinä olet minun kalli|oni ja linnani\, *\nja nimesi tähden sinä minua joh|dat ja talutat. \nSinä päästät minut verkosta\, jonka he ovat eteeni |virittäneet\, *\nsillä sinä olet |minun turvani. \nSinun käteesi minä |annan henkeni\, *\nsinä\, Herra\, lunastat minut\, sinä uskol|linen Jumala. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja Py|hälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, |nyt on ja aina\, *\niankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/laskiaissunnuntai-esto-mihi-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_Laskiaissu.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240214
DTEND;VALUE=DATE:20240215
DTSTAMP:20260605T173927
CREATED:20161202T121851Z
LAST-MODIFIED:20220729T123337Z
UID:4114-1707868800-1707955199@www.luterilainen.net
SUMMARY:Tuhkakeskiviikko
DESCRIPTION:Jo itsessään tuhkakeskiviikon nimi ilmentää katumusta. Onhan melko yleisesti tuttu ilmaus ”katua säkissä ja tuhkassa”. Tuhkakeskiviikkona usein jumalanpalveluksessa otsaan piirrettävä tuhkaristi on osaltaan ilmaus katumuksesta. \nTuhkakeskiviikosta alkaa suuren paaston aika. Koko paastonaikaa sävyttää katumus. On kuitenkin surkeaa\, jos katumus on vain paastonajan asia; puhumattakaan siitä\, että katumus jää tuhkakeskiviikon ristin piirtämiseen. Lopulta tuhkaristin piirtäminen on ulkonainen ja sinänsä yhdentekevä asia. Tärkeämpää kuin katumuksen ulkonaiset ilmaukset ja merkit\, on itse asia. \nTodellinen katumus ei ole ihmisestä lähtöisin. Me emme saa katumusta aikaan\, emmekä syntiinlangenneina olentoina edes halua katua syntejämme. Jumala sanansa saarnalla\, erityisesti osoittamalla syntimme ja syntisyytemme\, saattaa meidät synnintuntoon. Katumus ei siis ole mitä tahansa huonoa oloa tai kielteisiä tunteita itsestään. Katekismuksesta voimme oppia katumuksesta mm. seuraavaa: \n”Keitä ovat katuvat uskovat?\nKatuvia uskovia ovat ne\, jotka ovat pahoillaan synneistään (katumus\, parannus) ja uskovat Herraan Jeesukseen Kristukseen Vapahtajanaan (usko)” (Katekismus. Martti Lutherin Vähä katekismus lyhyesti selitettynä. Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta\, 2017. s. 189.) \nNäin huomaamme ettei katumusta voi erottaa uskosta. Jotta voi katua\, on oltava ensin evankeliumi eli Kristus\, jonka varaan heittäytyä synnintunnossaan. Tästä voi seurata katumus\, joka on kestävää ja oikealla tavalla jatkuvaa. Tietyssä mielessä kristityn maanpäällinen elämä on jatkuvasti katumusta\, koska joka päivä teemme syntiä. Joka päivä saamme myös uskoa kaikki syntimme anteeksi. Siunattua paastonaikaa! \n\nKynttilöitä:  2 \nLiturginen väri:  violetti tai sininen.\n2. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 130:1–2 tai Viis. 11:23–24 Psalmi: Ps. 57:2–4 11–12 Psalmilause: Ps. 79:9\n1. lukukappale:  Joel 2:12–17 2. lukukappale:  2. Piet. 1:1–11 tai 1. Piet. 4:1–5 Evankeliumi:  Matt. 6:16–21 tai Luuk. 13:22–30 \n\n1. lukukappale\nJoel 2:12–17\nMutta vielä nytkin\, sanoo Herra\, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne\, paastoten\, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne\, älkää vaatteitanne\, ja kääntykää Herran\, teidän Jumalanne\, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias\, pitkämielinen ja armosta rikas\, ja hän katuu pahaa. Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle\, teidän Jumalallenne. Puhaltakaa pasunaan Siionissa\, kuuluttakaa pyhä paasto\, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa kansa\, pitäkää pyhä seurakuntakokous\, kerätkää vanhukset\, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa. Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit\, jotka toimittavat Herran palvelusta\, ja sanokoot: ”Säästä\, Herra\, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi\, pakanain pilkattavaksi. Miksi pitäisi sanottaman kansain seassa: ’Missä on heidän Jumalansa?'” \n  \n2. lukukappale\n2. Piet. 1:1–11\nSimeon Pietari\, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli\, niille\, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa. Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken\, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan\, hänen tuntemisensa kautta\, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään\, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset\, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta\, joka maailmassa himojen tähden vallitsee\, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja\, avuissa ymmärtäväisyyttä\, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä\, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä\, kärsivällisyydessä jumalisuutta\, jumalisuudessa veljellistä rakkautta\, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät\, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Jolla sitävastoin ei niitä ole\, se on sokea\, likinäköinen\, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä. Pyrkikää sentähden\, veljet\, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette\, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. \nTai:\n1. Piet. 4:1–5\nKoska siis Kristus on kärsinyt lihassa\, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli – sillä joka lihassa kärsii\, se lakkaa synnistä – ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan\, vaan Jumalan tahdon mukaan. Riittäähän\, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa\, himoissa\, juoppoudessa\, mässäyksissä\, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa. Sentähden he oudoksuvat sitä\, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön\, ja herjaavat. Mutta heidän on tehtävä tili hänelle\, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. \n  \nEvankeliumi\nMatt. 6:16–21\nJa kun paastoatte\, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi\, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sinä paastoat\, niin voitele pääsi ja pese kasvosi\, etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset\, vaan sinun Isäsi\, joka on salassa; ja sinun Isäsi\, joka salassa näkee\, maksaa sinulle. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle\, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen\, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on\, siellä on myös sinun sydämesi. \nTai:\nLuuk. 13:22–30\nJa hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti\, kulkien Jerusalemia kohti. Ja joku kysyi häneltä: ”Herra\, onko niitä vähän\, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta\, sillä monet\, sanon minä teille\, koettavat päästä sisälle\, mutta eivät voi. Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: ’Herra\, avaa meille’\, vastaa hän ja sanoo teille: ’En minä tunne teitä enkä tiedä\, mistä te olette’. Silloin te rupeatte sanomaan: ’Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi\, ja meidän kaduillamme sinä opetit’. Mutta hän on lausuva: ’Minä sanon teille: en tiedä\, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni\, kaikki te vääryyden tekijät.’ Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys\, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa\, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos. Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä\, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa. Ja katso\, on viimeisiä\, jotka tulevat ensimmäisiksi\, ja on ensimmäisiä\, jotka tulevat viimeisiksi.” \n  \nRukoukset\n1. Herra Jumala\, joka vihastut synnin tekemisestä\, mutta lepyt katumuksesta! Kuule armollisesti kansasi nöyrä rukous ja käännä pois meistä vihasi kiivaus\, jonka syntimme ovat ansainneet. Rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n2. Armollinen Jumala\, rakas taivaallinen Isä! Sinä et halveksi yhtäkään luotuasi ja annat Poikasi Kristuksen pyhän elämän\, kärsimyksen ja kuoleman tähden anteeksi kaikille\, jotka tulevat luoksesi ja tahtovat tehdä parannuksen. Anna sinä meille oikea katumus\, jotta voisimme saada syntimme anteeksi ja rauhan sieluillemme. Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme kautta. \n  \nPäivän psalmi\nAntifoni:\nPs. 130:1–2\nSyvyydestä minä huudan si|nua\, Herra. *\nHerra\, kuu|le minun ääneni. \nTai:\nViis. 11:23–24\nSinä\, Herra\, olet armollinen kaikille\, etkä inhoa ainoatakaan niistä\, jotka |olet tehnyt. *\nSinä katsot ihmisten syntien ohitse\, että he tekisi|vät parannuksen. \n  \nPsalmi:\nPs. 57:2–4\, 11–12\nJumala\, ole minulle armollinen\, ole minulle |armollinen; *\nsillä sinuun minun |sieluni turvaa. \nMinä turvaan sinun siipi|esi suojaan\, *\nkunnes onnettomuu|det ovat ohitse. \nMinä huudan Jumalaa\, Korkeinta\, |avukseni\, *\nJumalaa\, joka vie minun a|siani päätökseen. \nHän lähettää taivaasta minulle pelastuksen\, kun minua herjaavat minun |polkijani. *\nJumala lähettää armonsa |ja totuutensa. \nSillä suuri on sinun armosi ja ulottuu |hamaan taivaisiin\, *\nja sinun totuute|si pilviin asti. \nKorota itsesi yli tai|vasten\, Jumala\, *\nja kunnia|si yli kaiken maan. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/tuhkakeskiviikko-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240218
DTEND;VALUE=DATE:20240219
DTSTAMP:20260605T173927
CREATED:20161202T121853Z
LAST-MODIFIED:20220729T123400Z
UID:4115-1708214400-1708300799@www.luterilainen.net
SUMMARY:1. paastonajan sunnuntai\, Invocavit
DESCRIPTION:Tämän sunnuntain nimi on Invocavit eli ”Hän huutaa minua”. Nimi on peräisin päivän psalmin antifonista: Hän huutaa minua avuksensa\, ja minä vastaan hänelle\, minä olen hänen tykönänsä\, kun hänellä on ahdistus\, minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.(Ps. 91:15)\nTämä psalmi kertoo Jeesuksen tehtävästä uutena Aadamina\, joka avautuu meille syntiinlankeemuskertomuksen kautta. \nVanhan testamentin lukukappaleessa kuvataan Aadamin ja Eevan lankeemus. He eivät totelleet Jumalan käskyä. Ennen Eevan luomista Aadam oli asetettu hoitamaan papinvirkaa. Jumalan sana\, jota hänen piti itse noudattaa\, ja joka hänen piti opettaa Eevalle oli yksinkertainen: Syökää elämän puusta. Älkää syökö hyvän ja pahantiedon puusta. Saatana kyseenalaisti tämän Aadamille uskotun Jumalan sanan ja vääristi sen: ”Onko Jumala todellakin sanonut: älkää syökö kaikista paratiisin puista?” Syntiinlankeemuskertomuksessa on mielenkiintoista ettei Aadam vastustellut\, vaikka hän oli Eevan vieressä. Aadam vaikeni\, eikä hoitanut tehtäväänsä sananpalvelijana Eedenissä. Käärme vietteli Eevan syömään kiellettyä hedelmää ja hän tarjosi sitä myös Aadamille. Suurin synti on Aadamin\, joka jättää hoitamatta papinvirkansa ja syö myös itse. Kun lankeemus tapahtui\, menettivät Aadam ja Eeva täydellisen yhteyden Jumalaan ja toisiinsa. Seurauksena on perisynnin turmelus ja kuolema. Synnin vaikutus näkyi heti\, kun Aadam ja Eeva yrittivät piiloutua Jumalalta. Syyttely alkoi heti. Eeva syytti Saatanaa ja Aadam syytti Jumalaa ja Eevaa. Lankeemus tuli näkymään miehen ja naisen välisessä suhteessa ja ihmisten suhteessa luomakuntaan. Pahimpana seurauksena lankeemuksesta oli ajallisen kuoleman lisäksi iankaikkinen kuolema. \nJumala kuitenkin lupasi heti lankeemuksen jälkeen pelastajan syntiinlankeemuksesta: ”Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi\, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” Tämä on Raamatun ensimmäinen lupaus Kristuksesta. \nPäivän evankeliumitekstissä kuvataan tilanne\, kun Henki vie Jeesuksen erämaahan Saatanan kiusattavaksi. Kysymys on siitä\, että Aadam on jälleen Saatanan vieteltävänä. Nyt Saatana saa vastaansa Uuden Aadamin\, Kristuksen. Kun Jeesus on erämaassa 40 päivää\, viittaa se myös Israelin kansan erämaavaellukseen. Hän paastoaa kansansa puolesta ja täyttää Isän edessä kaiken\, mitä täyttää pitää. Uusi Aadam voittaa Saatanan kiusaukset ja torjuu ne oikealla Jumalan sanalla. \nErämaassa ollessaan Jeesus toteuttaa myös toisen vanhan testamentin lupauksen. Vuosittaisessa syntiuhrissa tapahtui seuraavaa: ”Kun Aaron on saattanut päätökseen pyhäkön\, pyhäkköteltan ja alttarin puhdistusmenot\, hän tuokoon esiin elävän pukin\, asettakoon molemmat kätensä eläimen pään päälle ja tunnustakoon siinä israelilaisten kaikki synnit\, kaikki pahat teot ja rikkomukset\, joihin israelilaiset ovat syyllistyneet. Näin hän pankoon ne pukin kannettaviksi ja lähettäköön sen sitten tehtävään määrätyn miehen ajamana autiomaahan. Pukki saa kantaa kaikki heidän syntinsä asumattomille seuduille…”(3.Moos 16:20-22) Jeesus on juuri ennen erämaahan menoaan käynyt Johanneksen kasteella\, jossa hän meni synnittömänä syntisten kasteelle ja Johannes laittoi kätensä hänen päälleen. Jeesuksessa toteutui näin myös syntipukin tehtävä. Lopulta koko maailman synnit ovat ristillä sovitettavana. Kristus polkee käärmeen pään rikki ja käärme pistää vaimon siementä kantapäähän. Uusi Aadam on voittanut synnin\, kuoleman ja Perkeleen vallan. Jumala on vastannut poikansa huutoon! \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 91:15 Psalmi: Ps. 91:1–4 11–12 Psalmilause: 5. Moos. 8:3\n1. lukukappale:  Jes. 1:16–20 tai 1. Moos. 3:1–7 (8–19) 2. lukukappale:  Hepr. 2:9 17–18 Evankeliumi:  Mark. 1:12–13 \n\n1. lukukappale\nJes. 1:16–20\nPeseytykää\, puhdistautukaa; pankaa pois pahat tekonne minun silmäini edestä\, lakatkaa pahaa tekemästä. Oppikaa tekemään hyvää; harrastakaa oikeutta\, ojentakaa väkivaltaista\, hankkikaa orvolle oikeus\, ajakaa lesken asiaa. Niin tulkaa\, käykäämme oikeutta keskenämme\, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat\, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset\, tulevat ne villanvalkoisiksi. Jos suostutte ja olette kuuliaiset\, niin te saatte syödä maan hyvyyttä; mutta jos vastustatte ja niskoittelette\, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut. \nTai:\n1. Moos. 3:1–7 (8–19)\nMutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä\, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” Niin vaimo vastasi käärmeelle: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa\, mutta sen puun hedelmästä\, joka on keskellä paratiisia\, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen\, ettette kuolisi’.” Niin käärme sanoi vaimolle: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää\, että sinä päivänä\, jona te siitä syötte\, aukenevat teidän silmänne\, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”. Ja vaimo näki\, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä\, joka oli hänen kanssansa\, ja hänkin söi. Silloin aukenivat heidän molempain silmät\, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. (Ja he kuulivat\, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: ”Missä olet?” Hän vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin\, sillä minä olen alasti\, ja sentähden minä lymysin”. Ja hän sanoi: ”Kuka sinulle ilmoitti\, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta\, josta minä kielsin sinua syömästä?” Mies vastasi: ”Vaimo\, jonka annoit olemaan minun kanssani\, antoi minulle siitä puusta\, ja minä söin”. Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: ”Mitäs olet tehnyt?” Vaimo vastasi: ”Käärme petti minut\, ja minä söin”. Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Koska tämän teit\, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi\, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” Ja vaimolle hän sanoi: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat\, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva\, ja hän on sinua vallitseva”. Ja Aadamille hän sanoi: ”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta\, josta minä kielsin sinua sanoen: ’Älä syö siitä’\, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle\, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi\, kunnes tulet maaksi jälleen\, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet\, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.”) \n  \n2. lukukappale\nHepr. 2:9\, 17–18\nMutta hänet\, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi\, Jeesuksen\, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi\, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa. Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi\, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä\, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden\, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu\, voi hän kiusattuja auttaa. \n  \nEvankeliumi\nMark. 1:12–13\nKohta sen jälkeen Henki ajoi hänet erämaahan. Ja hän oli erämaassa neljäkymmentä päivää\, ja saatana kiusasi häntä\, ja hän oli petojen seassa; ja enkelit tekivät hänelle palvelusta. \n  \nRukoukset\n1. Herra\, kaikkivaltias Jumala\, joka olet saattanut meidät tämän paaston alkuun! Vapauta meidät sinun armollasi\, niin ettemme tänä paastonaikana horjahtaisi syntiin\, vaan että me ajatuksin\, puhein ja teoin noudattaisimme kaikessa sinun vanhurskauttasi ja täyttäisimme jatkuvasti sinun tahtoasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jumala! Ohjaa maailman menoa niin\, että seurakuntasi saisi iloita rauhassa ja jumalisuudessa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n3. Herra\, meidän Jumalamme! Sinä annoit Poikasi joutua kiusauksiin ja ahdistuksiin\, jotta hän voisi auttaa kiusattuja. Hän on voittanut pahan vallan. Vahvista meitä\, että me jaksaisimme Poikasi nimessä vastustaa vihollisen hyökkäyksiä ja torjua ne sinun sanasi avulla. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme tähden. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 91:15\nHän huutaa minua avuksensa\, ja minä |vastaan hänelle\, *\nminä olen hänen tykönänsä\, kun hänellä on ahdistus\, minä vapahdan hänet ja saa|tan hänet kunniaan. \n  \nPsalmi:\nPs. 91:1–4\, 11–12\nJoka Korkeimman suo|jassa istuu *\nja Kaikkivaltiaan |varjossa yöpyy\, \nse sanoo: ”Herra on minun turva|ni ja linnani\, *\nhän on minun Jumalani\, jo|hon minä turvaan”. \nSillä hän päästää sinut linnus|tajan paulasta\, *\nturmiol|lisesta rutosta. \nSulillansa hän sinua suojaa\, ja sinä saat turvan hänen siipi|ensä alla; *\nhänen uskollisuutensa on |kilpi ja suojus. \nSillä hän antaa enkeleilleen si|nusta käskyn *\nvarjella sinua |kaikilla teilläsi. \nHe kantavat sinua |käsillänsä\, *\nettet jalkaa|si kiveen loukkaisi. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/1-paastonajan-sunnuntai-invocavit-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_1_paastonajansu.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240221
DTEND;VALUE=DATE:20240222
DTSTAMP:20260605T173927
CREATED:20200205T101804Z
LAST-MODIFIED:20230921T155102Z
UID:8507-1708473600-1708559999@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Wilhelm Löhe
DESCRIPTION:Herramme on antanut luterikunnan yhdeksi suureksi paimeneksi ja opettajaksi Johann Konrad Wilhelm Löhen (21. helmikuuta 1808 – 2. tammikuuta 1872). Löhe oli pelkäämätön tunnustuksellinen luterilainen soihdunkantaja\, joka palautti luterikunnan ymmärtämään Kristuksen kirkon jatkuvuuden\, sen olemuksen ja tehtävän\, joka ensisijaisesti tulee esiin Kirkon tuntomerkkien mukaisessa messussa. Vanhurskauttamisoppi ei saa olla jokin erillinen opinkappale\, vaan sen tulee olla sidoksissa kirkkoon\, saarnaan\, sakramentteihin ja paimenen virkaan. Apostolisuus on se ratkaiseva normi\, jolla Kirkko ja kirkkokunta voidaan erottaa toisistaan. \nLöhen vanhemmat olivat vakaita kristittyjä\, vaikka yleisesti luterilaista kirkkoa raskautti papiston mieltymys liberaaliin opetukseen. Jumala oli antanut Baijeriin kuitenkin myös herätystä. Löhe osallistui mielellään perheensä kanssa seurakunnan messuihin ja piti ensimmäistä ehtoollistaan suurena elämyksenä. \nKun hän opiskeli Erlangenissa papiksi\, myös silloin ahkeran teologian opiskelun lisäksi säännöllinen osallistuminen messuun ja henkilökohtainen rukouselämä pyhän Raamatun kanssa olivat hänelle tärkeitä. Kaunokirjallisuuttakin hän luki\, mutta opiskelussa tuli yhä enemmän olemaan tärkeimpinä kirkkoisät\, Luther ja luterilaisen ortodoksian paimenet. On sanottu\, että Löhestä tuli oman aikansa papistossa paras Lutherin ja luterilaisuuden tuntija. Hänelle olivat lisäksi tuttuja vanhan pietismin paimenet\, joiden postilloja hän luki. \nLöhe sai pappisvihkimyksen 1831\, mutta joutui raamatullisesta ja omiintuntoihin tähtäävästä julistuksestaan johtuen jatkuvien kanteluiden ja painostuksen vuoksi muuttamaan seurakunnasta toiseen. Vakinaisen papin viran hän sai pienessä Neuendettelsaussa 1837. Samana vuonna hän meni naimisiin nuoren Helene Andreaen kanssa. Avioliitto oli onnellinen\, mutta päättyi Helenen kuolemaan tämän ollessa 24-vuotias ja avioliiton kestettyä vain kuusi vuotta. \nLöhellä ei ollut aina helppoa pienessä maalaisseurakunnassakaan\, koska hän toteutti yhä vähemmälle jäänyttä kirkkokuria. Luterilaiseen tunnustukseen sitoutuneena pappina vastoin hänen kirkkoaan Löhe toimi siten\, että seurakunnan jäsenet ymmärsivät kristillisen elämän tärkeyden. Pyhälle ehtoolliselle tulo ei ollut hänen seurakunnassaan jokin itsestäänselvyys tai kansalaisoikeus\, vaikka hän nimenomaan korostikin säännöllistä osallistumista messuun ja pyhän ehtoollisen nauttimista kristityn elämässä. \nLöhe opetti Tunnustuksemme mukaan armonvälineiden ratkaisevaa merkitystä ja niiden lisäksi Kristuksen asettamaa paimenen virkaa. Siksi hän keräsi pappilaansa lähiseudun pappeja\, jotka myös halusivat kirkkonsa uudistumista luterilaisen uskon ja opin perustalla. Kokoontumisiin liittyi myös syvällistä messun liturgian opiskelua. Nämä papiston kokoukset ja myös uskovien pappeuteen liittyvä maallikkosarnaajien koulutus virvoittivat laajasti seurakuntaelämää. \nKun Preussin hallitsija Fredrik Wilhelm III ajoi jopa sotaväen avulla luterilaisten ja reformoitujen unionia\, joka auttaisi hallitsijan yhteiskunnallisia pyrkimyksiä\, se sai ankaraa vastustusta ja jopa joukkopakoa Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan. Löhe taisteli tällaista kirkkokuntien yhdistymistä vastaan eikä hyväksynyt oman aikansa allianssikristillisyyttä. Luterilainen oppi on oikeaa apostolisuutta ja katolisuutta. Oikea kirkko on Jumalan puutarha\, jota ei saa rikkakasvit vallata. Kirkon on pidettävä kiinni Jumalan sanasta ja siihen pohjautuvasta Tunnustuksesta. Tällainen kirkko on kyllä ”ristin alainen”\, mutta juuri tällaisessa kirkossa Jumala ilmaisee kauneimmalla tavalla pelastavan rakkautensa ihmisiin. Jos kirkko on oikea kirkko\, se ei voi sallia keskuudessaan oman tunnustuksensa vastaista oppia ja elämää. Muuten kirkko sairastuu vakavasti. \nOpettaessaan seurakuntalaisten lisäksi pastoreita ja maallikkosaarnaajia\, Löhe paneutui myös Pohjois-Amerikkaan muuttaneiden siirtolaisten aineelliseen\, henkiseen ja hengelliseen auttamiseen. Tämä johti sekä diakoniatyöhön liittyvän koulun ja koulutuksen sekä pakanalähetyksen aloittamiseen. Vaikka Löhe menetti lyhyessä ajassa monta rakasta sukulaistaan\, hän jaksoi ponnistella seurakuntansa\, kirkkonsa ja jopa diasporassa elävien maamiestensä hyväksi. Hän kokosi seurakunnassaan pitämistään opetuksista yhtenäisen kirjan Kolme kirjaa kirkosta (Drei Bücher von der Kirche) 1845\, jota on nimitetty ”Kirkon Korkeaksi Veisuksi”. (Suom.: Jumalan puutarha. Kolme kirjaa kirkosta.) \nSitaatti Löheltä:\n”Kirkon pääasiallisia nimiä ei ole ’yksi’\,’yleinen’ tai ’iankaikkinen’\, vaan ’apostolinen’. Kaikki nimet näet tulevat merkityksettömiksi ja lakkaavat olemasta\, ellei kirkkoa enää voida nimittää apostoliseksi\, mutta ne kaikki säilyvät\, viheriöivät\, kukoistavat ja kaunistavat kirkkoa\, jos se pysyy apostolisena\, so. apostolien sanan perustalla. Olkoon kirkko valaisin ja sana valo. Silloin ei tule sellaista myrskyä\, joka veisi tämän valaisimen mennessään.” Löhe\, Jumalan puutarha\, 1983\, 46-47. \n  \nKaikki pyhien muistopäivät täällä.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-wilhelm-lohe/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/02/Kirkkoisät_Wilhelm-Löhe.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240223
DTEND;VALUE=DATE:20240224
DTSTAMP:20260605T173927
CREATED:20200117T145557Z
LAST-MODIFIED:20230921T155117Z
UID:8417-1708646400-1708732799@www.luterilainen.net
SUMMARY:Pyhien muistopäivät: Polykarpos Smyrnalainen
DESCRIPTION:Polykarpos Smyrnalainen (n. 69–156) lukeutuu nk. Apostolisiin isiin\, kirkollisiin kirjoittajiin\, jotka vaikuttivat apostolisena aikana\, mutta joiden teokset eivät kuulu Uuden testamentin kaanoniin. Hän toimi Raamatussakin mainitun Smyrnan (nyk. Izmir\, Turkki) seurakunnan piispana. \nNuorena Polykarpos opiskeli Jeesuksen opetuslasten\, erityisesti apostoli Johanneksen jalkojen juuressa. Myöhemmin piispanvirassa ollessaan hän keskittyi välittämään apostoleilta saamaansa opetusta tuleville sukupolville\, sekä johdattamaan harhaoppisia parannukseen. Polykarpos näki vaivaa myös Kirkon kirjallisen perinteen vaalimisessa: hän toimi ystävänsä\, Antiokian piispa Ignatioksen (n. 35–107) kirjeiden toimittajana. Keisari Trajanuksen hallituskaudella (97–117) jo korkeaan ikään päässyt Polykarpos pidätettiin. Kun häntä vaadittiin esivallan edessä kumartamaan keisaria ja herjaamaan Kristusta\, piispa ei taipunut\, vaan vastasi: ”Jo kahdeksankymmentä kuusi vuotta olen häntä palvellut\, eikä hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka voisin pilkata kuningastani\, joka on minut pelastanut?” Polykarposta uhattiin edelleen pedoilla ja roviolla\, mutta hän pysyi rohkeasti Kristus-todistuksessa ja kehotti vainoojiaan parannukseen. Rukous\, jonka hän lausui kansan edessä sekä hänen ihmeenomainen kuolemansa roviolla saivat tapahtumia seuranneet ihmettelemään suurta eroa epäuskoisten ja Jumalan valittujen välillä. \nPolykarpoksen tunnettu kirjallinen tuotanto rajoittuu yhteen teokseen\, kirjeeseen Filippin seurakunnalle. Teos muistuttaa monin tavoin Uuden testamentin kirjeitä. Polykarpoksen elämästä kertoo myös Polykarpoksen marttyyrio\, Smyrnan seurakunnasta toiselle Vähä-Aasian seurakunnalle lähetetty kirje\, joka kuvaa piispan kuolemaa ja siihen johtaneita tapahtumia. Polykarpoksen marttyyrio on varhaisin tunnettu Uuden testamentin ulkopuolinen kuvaus kristityn marttyyrin viimeisistä vaiheista. Polykarpoksesta saadaan tietoa myös Ignatioksen hänelle lähettämästä kirjeestä sekä hänen oman oppilaansa\, toisen vuosisadan merkittävimpiin kirkkoisiin lukeutuvan Irenaioksen (n. 135–200) pääteoksesta Adversus haereses (Harhaoppeja vastaan). \nSekä Polykarpoksen kirjeet että hänestä kirjoitettu marttyyrio on julkaistu suomeksi teoksessa Apostoliset isät. Suomentanut Heikki Koskenniemi. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 100. Helsinki. 1975. Ignatioksen kirje Polykarpokselle on julkaistu samassa niteessä. \nPolykarpos Smyrnalainen kuoli 23. helmikuuta\, mistä syystä tätä päivää juhlitaan hänen muistopäivänään. \nSitaattina Polykarpoksen kirjeestä filippiläisille (1:2-3): ”Iloitsen myös siitä\, että teidän uskonne\, joka on niin lujaan juurtunut ja josta kerrotaan jo vanhoista ajoista alkaen\, on yhä kestävä ja kantaa hedelmää meidän Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa\, hänessä\, joka osoitti kestävyyttä ja kävi kuolemaan saakka meidän syntiemme tähden. Hänet Jumala herätti ja päästi tuonelan kivuista. Häneen te uskotte\, vaikka ette ole häntä nähneet\, sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla\, johon monet haluaisivat päästä; tehän tiedätte\, että armosta te olette pelastetut\, ette teoista\, vaan Jumalan tahdosta Jeesuksen Kristuksen kautta.” \n  \nKaikki pyhien muistopäivät täällä.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/pyhien-muistopaivat-polykarpos-smyrnalainen/
CATEGORIES:Pyhien muistopäivät
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2020/01/Kirkkoisät_Polykarpos-Smyrnalainen.jpg
END:VEVENT
BEGIN:VEVENT
DTSTART;VALUE=DATE:20240225
DTEND;VALUE=DATE:20240226
DTSTAMP:20260605T173927
CREATED:20161202T121854Z
LAST-MODIFIED:20220729T123427Z
UID:4116-1708819200-1708905599@www.luterilainen.net
SUMMARY:2. paastonajan sunnuntai\, Reminiscere
DESCRIPTION:Tämän sunnuntai saa nimensä\, Reminiscere\, päivän psalmin antifonista: Muista laupeuttasi\, Herra\, ja armoasi\, sillä ne ovat olleet hamasta iankaikkisuudesta.(Ps. 25:6) \nSunnuntain lukukappaleet muistuttavat meitä oikeanlaisesta yhteydestä Jumalaan. Kuinka lähestyä maan ja taivaan Herraa? Sen sijaan\, että me katsoisimme mihinkään omaamme\, me saamme vedota Jumalaan ja hänen tekoihinsa: ”Muista laupeuttasi\, Herra\, ja armoasi” . Yksinkertaisesti meitä kutsutaan lähestymään Jumalaa Kristuksen kautta. Kristus on Jumalan armo ja Jumalan laupeus. Tämä on koko paastonajan tärkein hengellinen sanoma: enemmän Kristusta ja hänen armoansa ja laupeuttaan\, vähemmän ihmisen omia tekoja. \nTämän sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus opettaa juuri tästä. Syntinen nainen ei pysty omien syntiensä tai oman asemansa vuoksi vetoamaan mihinkään omaansa. Hänen on pakko luottaa ja vedota vain Jeesuksen hyvyyteen. Ainoa asia\, mitä hän voi tuoda Herralle\, on hänen oma syntinen itsensä\, katumuksen kyyneleet ja särjetty sydän. ”Mutta missä synti on suureksi tullut\, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi.”(Room 5:20) \nToinen asia\, jonka evankeliumiteksti opettaa on\, että Jumalan armo ja laupeus saa aikaan vastarakkautta niissä\, jotka uskovat evankeliumin. Syntinen nainen oli tullut syntiensä kanssa armahtajan ja avun luokse. Hänestä Jeesus sanoo: ”Tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan\, se rakastaa vähän.” Ainoa voima\, jolla rakkautemme Jumalaan lisääntyy on evankeliumi\, sillä se on Jumalan voima.(Room 1:16) Omat voimamme ovat heikot. Evankeliumin äärellä voimme olla vain yhdellä tavalla – syntisinä. Evankeliumi tekee meistä armahdettuja syntisiä ja me tahdomme rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä. \nJumalalla on valta antaa syntejä anteeksi ja siirtää ihminen synnin kuoleman ja Perkeleen vallasta omaan valtakuntaansa. Vain hän voi pelastaa meidät. Usko vastaanottaa tämän pelastuksen ja me saamme kuulla saman kuin evankeliumitekstin nainen kuuli: ”Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan”. \n\nKynttilöitä:  2 Liturginen väri:  violetti tai sininen.3. vuosikerta\nPäivän psalmi Antifoni: Ps. 25:6 Psalmi: Ps. 25:1–10 Psalmilause: Ps. 106:2\n1. lukukappale:  1. Moos. 32:23–32 2. lukukappale:  Jaak. 1:2–6 Evankeliumi:  Luuk. 7:36–50 \n\n1. lukukappale\n1. Moos. 32:22–31\nMutta yöllä hän nousi\, otti molemmat vaimonsa ja molemmat orjattarensa ja yksitoista lastansa ja meni kahlauspaikasta Jabbokin yli. Ja hän otti heidät ja vei heidät joen yli ja vei sen yli kaiken\, mitä hänellä oli. Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka. Ja kun mies huomasi\, ettei hän häntä voittanut\, iski hän häntä lonkkaluuhun\, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan. Ja mies sanoi: ”Päästä minut\, sillä päivä koittaa”. Mutta hän vastasi: ”En päästä sinua\, ellet siunaa minua”. Ja hän sanoi hänelle: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Jaakob”. Silloin hän sanoi: ”Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob\, vaan Israel\, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut”. Ja Jaakob kysyi ja sanoi: ”Ilmoita nimesi”. Hän vastasi: ”Miksi kysyt minun nimeäni?” Ja hän siunasi hänet siinä. Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel\, ”sillä”\, sanoi hän\, ”minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin\, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut”. Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse\, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa. \n  \n2. lukukappale\nJaak. 1:2–6\nVeljeni\, pitäkää pelkkänä ilona\, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin\, tietäen\, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon\, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset. Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta\, anokoon sitä Jumalalta\, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta\, niin se hänelle annetaan. Mutta anokoon uskossa\, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee\, on meren aallon kaltainen\, jota tuuli ajaa ja heittelee. \n  \nEvankeliumi\nLuuk. 7:36–50\nNiin eräs fariseuksista pyysi häntä ruualle kanssaan; ja hän meni fariseuksen taloon ja asettui aterialle. Ja katso\, siinä kaupungissa oli nainen\, joka eli syntisesti; ja kun hän sai tietää\, että Jeesus oli aterialla fariseuksen talossa\, toi hän alabasteripullon täynnä hajuvoidetta ja asettui hänen taakseen hänen jalkojensa kohdalle\, itki ja rupesi kastelemaan hänen jalkojansa kyynelillään ja kuivasi ne päänsä hiuksilla ja suuteli hänen jalkojaan ja voiteli ne hajuvoiteella. Mutta kun fariseus\, joka oli hänet kutsunut\, sen näki\, ajatteli hän mielessään näin: ”Jos tämä olisi profeetta\, tietäisi hän\, mikä ja millainen tuo nainen on\, joka häneen koskee: että hän on syntinen.” Niin Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Simon\, minulla on jotakin sanomista sinulle”. Hän virkkoi: ”Opettaja\, sano”. – ”Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaria\, toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut\, millä maksaa\, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi ja sanoi: ”Minun mielestäni se\, jolle hän antoi enemmän anteeksi”. Hän sanoi hänelle: ”Oikein sinä ratkaisit”. Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: ”Näetkö tämän naisen? Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni\, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. Et sinä antanut minulle suudelmaa\, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti\, kuin tulin sisään. Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni\, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani. Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan\, se rakastaa vähän.” Sitten hän sanoi naiselle: ”Sinun syntisi ovat anteeksi annetut”. Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: ”Kuka tämä on\, joka synnitkin anteeksi antaa?” Mutta hän sanoi naiselle: ”Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan”. \n  \nRukoukset\n1. Laupias Jumala\, joka hyvin näet\, ettemme itsessämme ole kelvollisia mihinkään hyvään! Varjele ruumiimme kaikesta vahingosta ja puhdista sydämemme pahoista haluista ja ajatuksista. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen\, meidän Herramme\, kautta. \n2. Herra Jeesus Kristus! Me kiitämme sinua siitä\, että olet kärsinyt ja kuollut kaikkien ihmisten puolesta! Sanassasi sinä olet ilmoittanut tahtovasi\, että kaikki pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Katso armollisesti puoleemme ja anna anteeksi kaikki syntimme\, sillä me olemme monin tavoin rikkoneet tahtosi. Auta meitä\, ettemme vaipuisi epäilyksiin ja epäuskoon\, vaan turvautuisimme sinun laupeuteesi ja palvelisimme sinua\, joka kuolit meidän puolestamme. Kuule rukouksemme sinä\, joka elät ja hallitset Isän ja Pyhän Hengen kanssa nyt ja iankaikkisesti. \n  \nPäivän psalmi \nAntifoni:\nPs. 25:6\nMuista laupeuttasi\, Herra\, ja |armoasi\, *\nsillä ne ovat olleet hamasta i|ankaikkisuudesta. \n  \nPsalmi:\nPs. 25:1–10\nSinun tykösi\, Herra\, minä y|lennän sieluni\, *\nJumalani\, si|nuun minä turvaan; \nälä salli minun jou|tua häpeään\, *\nälkööt viholliseni saako |riemuita minusta. \nEi yksikään\, joka sinua odottaa\, |joudu häpeään; *\nhäpeään joutuvat ne\, jotka ovat syyt|tä uskottomat. \nHerra\, neuvo mi|nulle tiesi\, *\nopeta |minulle polkusi. \nJohdata minua totuutesi tiellä ja o|peta minua\, *\nsillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odo|tan kaiken päivää. \nMuista laupeuttasi\, Herra\, ja |armoasi\, *\nsillä ne ovat olleet hamasta i|ankaikkisuudesta. \nÄlä muista minun nuoruuteni syntejä\, älä minun |rikoksiani; *\nmuista minua armosi mukaan\, hyvyyte|si tähden\, Herra. \nHyvä ja va|kaa on Herra; *\nsentähden hän neuvoo |syntiset tielle. \nHän johdattaa nöy|riä oikein\, *\nhän opettaa |nöyrille tiensä. \nKaikki Herran polut ovat armo ja |totuus niille\, *\njotka pitävät hänen liittonsa |ja todistuksensa. \nKunnia Isäl|le ja Pojalle *\nja |Pyhälle Hengelle\, \nniin kuin oli alussa\, nyt |on ja aina\, *\niankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.
URL:https://www.luterilainen.net/kirkkovuosi/2-paastonajan-sunnuntai-reminiscere-vsk3/
CATEGORIES:Kirkkovuoden vuosikerta 3,Kirkkovuosi
ATTACH;FMTTYPE=image/jpeg:https://www.luterilainen.net/wp-content/uploads/2016/12/Kirkkovuosi_3-vuosikerta_2_paastonajansu.jpg
END:VEVENT
END:VCALENDAR